Sallitko toisten neuvoa, miten lastasi tulisi hoitaa/miten tulisi toimia tilanteessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja _Mutsi_
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mua ärsyttää joskus syödä kylässä/kotona vieraiden kanssa, jotka neuvoo 3v lastani syömään reippaasti, syömään lautanen tyhjäksi tms.. Se ei varmaan muuten tajuiskaan syödä..
 
Mulla on ihana ystävä josta kuitenkin tulee todella ärsyttävä, kun hänet päästää vauvani lähelle. Hän latoo kaiken maailman olettamuksia kuinka hoidan lastani ihan vaan sen perusteella miten vauva käyttäytyy hänen sylissään. Imetys myös pitäsi lopettaa (vauva 4kk), koska eihän kukaan jaksa sitä touhua pidempään tehä. Yritän laskea kymmeneen ja antaa toisen vähän päteä, korjaten kuitenkin jokaisen väärän olettamuksen jonka hän sanoo.
 
[QUOTE="vieras";28469939]Tästä vaan voi tulla myöhemmin ongelmia, ettei lapsi osaa nukahtaa ilman silitystä. Mitään vahinkoa tietenkään sillä lapselle tee. Haluavat vain auttaa. Ei meilläkään kyllä lasta ole itketetty uneen. Olen saattanut istua lapsen vieressä, välillä silittää. poistua huoneesta, palata takaisin jos lapsi itkee enemmän kuin pari minuuttia poistumisen jälkeen tms. Näin siis vauvalle. Lapsen saa sitten jättää toki itkemään, koska heidän syynsä itkuun on usein kiukku siitä, ettei haluta mennä nukkumaan. Jos lapsi pelkää, on joku hätä, niin tottakai kuuluu vastata ja yrittää keksiä keino, jolla lapsi ei pelkäisi huoneessaan. Vauva ei vaan osaa kiukutella, joten itkuun on aina joku syy. Mutta vauva ei saa traumoja siitä, että itkee 5 minuuttia, kun äiti on vaikka suihkussa, ei ole heti herännyt tms.[/QUOTE]

Ei ole ainakaan meillä tullut ongelmia, vaikka samalla tavalla toimitaankin. Isompana itse osasivat nukahtaa kyllä kaikki.

Minä otan mielelläni vastaan neuvoja, jos koen ne hyviksi ja sellaisiksi, että sopivat omiin periaatteisiini. Jos joku taas yrittää tuputtaa neuvoja, jotka katson sellaisiksi, jotka eivät soville MEILLE, yleensä totean että oma tapani on toiminut meillä ihan hyvin. Minä en taas puolestani halua neuvoa muita, ellei erikseen kysytä. Tai ellei nyt kyse ole jostain vakavasta, johon on parempi edes yrittää antaa joku neuvo.
 
En yleensä tykkää, mutta kuuntelen silti neuvot ja otan neuvosta vaariin jos koen sen olevan hyvä ja loput annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Oon samaa mieltä Maijan kanssa! Julma tapa nukuttaa. Itselläkin lapsi.
 
Minä olen nyt tosi hämmentynyt tästä. Minun elämääni ei nimittäin juuri tupata, ainakaan kommentein ja neuvoin.

Sinä olet sitten onnekas :)

Mulla pahin on ollut anoppi, se neuvoo ja kommentoi ihan joka asiaa, aina kun anoppi on paikalla, korvan juuressa käy sellanen taukoamaton "noinko sinä sitä vauvaa pidät, noinko sinä sitä syötät, noinko sitä kannat, noinko sen suun pyyhit, vauvojenkin lakanat sitten pitää vaihtaa, tuollasellako lusikalla annat, kyllä perunaakin pitää antaa, voi kun sille tulee kylmä..." AAAAAAAAARRRRRRRRRRRRGGHHH!!!

Vielä tuota pahempia on mulle tarkoitetut neuvot ja kysymykset, jotka puhutaan vauvalle. Esimerkiksi meillä oli yhdessä välissä hoitopöytä makkarissa ja aloin siinä riisua kakkavaippaa. Otin vesspaperirullan jolla ajattelin pyyhkäistä pahimmat lastit, ettei ne valu kun kannan vauvan lavuaarille. "paperillako äiti sinut pyyhkii, eikö se ollenkaan pese?" ja sama tyyli muissakin asioissa "laittaiskohan äiti sulle ohuemmat/paksummat/isommat/pienemmät/keltaisemmat vaatteet, eikö äiti sulle tuttipulloa ollenkaan anna, eikö äiti vaihda sulle vaippaa, eikö äiti pidä sua ollenkaan sylissä, eikö äiti anna sun olla ollenkaan lattialla, sitterissäkö se äiti sua vaan pitää"

Itse annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, en jaksa alkaa jankuttaa kenenkään kanssa. Sitten on tietysti niitä ihmisiä joiden kanssa voi oikeasti keskustella ja vaihtaa ajatuksia, ja jotka on valmiita kuulemaan myös mun kannan ja luottavat siihen että äitinä haluan vauvani parasta. Jos musta näyttää siltä, että joku kaveri voisi tarvita hyvää vinkkiä tai neuvoa, niin mulla on tapana esittää ne jotenkin pehmeästi, tyyliin oletko vielä kokeillut tällaista juttua, se saattaisi toimia teilläkin...
 
Itse olen saanut neuvoja ja ohjeita tuttavilta, mutta hyvässä hengessä. esim. Nyt on ollut taas muutama yö vähäuninen. Johon tuttava kertoo omia kokemuksia mikä hänellä on toiminut ja mikä, sekä mitä voi myös koittaa.

Ja näistä neuvoista on ollut apua ja olen myös jakanut näitä tietoja omille ystävilleni, juurikin keskustelun lomassa ei tupattaen, eikä arvostellen.

Eikä kukaan ystävistäni ole koskaan suuttunut ja minulla on hyvä ystäväpiiri jotka osaavat sanoa suoraan et eiköhän tämä löpinä tästä aiheesta riitä :)
 
Toisaalta ihan kiva välillä että on sellaisia välittäviä ja neuvovia aikuisia. Ei tarvitse olla ihan yksin. Välillä on ihan kiva että on Koko kylä kasvattaa-meininki.
 
Mä en tajua niitä vieraita joiden mielestä vauvalla olisi koko ajan kylmä. Mistä ne päättelee, että sillä oon kylmä? Ei ne niskaa testaa, kattoo vaan ja sanoo "voi, onko sulla kylmä". Eikä usko kun sanoo, että ei sillä ole kylmä. En tajua en
 
Silloin jos lapsettomaan joku tulee neuvomaan, ärsyynnyn, koska ei lapseton VOI TIETÄÄ , kun ei hän edes tunne MEIDÄN lapsia, erilaist luontee vaikuttaa myös miten lasta aksvatetan, ei se mene minkään oppikirjan mukaan.
 

Yhteistyössä