Lapsellinen mies

Tänään olemme keskustelleet. Itseasiassa lähdimme töiden jälkeen metsään kävelemään ja puhuimme tästä asiasta. Tuntui, että ensimmäisen kerran ymmärsimme toisiamme. Nyt huomaan myös, että vikaa on ollut minussakin. En ole osannut itsekkään keskustella asiallisesti vaan puheestani on luultavasti paistanut ns. halveksunta. Tiedätte varmaan, voitte kuvitella halveksuvat tuhahdukset "lapsellisista vehkeistä"

No jokatapauksessa nyt puhuttiinkin ihan rehellisesti ja rauhassa, ilman sitä katkeruutta ja pientä nälvimistä. Tuntui kyllä hyvältä! Mieheni kertoi, että kyllä hänkin haluaisi olla kanssani ja on ollut suruissaan siitä, että minä jään usein iltaisin koneelle, enkä tule hänen viereen nukkumaan. Tai en aina ehdi saunomaankaan hänen kanssaan, koska touhuan kotihommia. Hän sanoi kaivanneensa minunkin läheisyyttäni.

Itse en päässyt edes siihen kohtaan, että olisin sanonut siitä, miten voisi vähentää harrastustensa määrää, ettei jokapäivä olisi menossa niiden matkassa. Hän itse ehti ehdottaa, että mitä jos hän vähän vähentäisi.

Kertoi myös, että oli töissä tavannut miehen, vanhan tuttunsa joka oli kertonut surullisia uutisia. Tältä mieheltä oli vaimo lähtenyt, vieden lapsetkin mennessään. Mies ei ollut saanut nukutuksi, parta oli ajamatta ja oli ollut kuulemma huonon näköinen. Mieheni oli tästä asiasta erittäin pahoillaan ja tuntuu, että nimenomaan tuo tapaus oli hieman herätellyt häntäkin.

No saa nyt nähdä. En odota ihmettä yhdessä päivässä, mutta tästä on hyvä jatkaa. Ainakin alku tuntuu lupaavalta. Kyllä ihmisen onni on pienistä asioista kiinni. Tuntui niin ihanalta tänään kävellä käsikädessä ja puhua kaikenlaista. Toivottavasti hän tosiaan tarkoitti nyt mitä sanoi. Uskoisin näin.

Kiitos kaikille teille lämpimästi!

 

Jaahas, miesparka pelästyi vanhan kaverinsa nähtyään että mitäs jos minullekin käy pian noin, eukko pakkaa koirat ja kapsäkkinsä ja häipyy sen sileän tien. Mites sitten suu pannaan? Ei ole parempaa tapaa saada aikuista napaansa tuijottavaa miestä heräämään kuin se kun se huomaa että ohhoh, vierestä vietiin, ja noin voi käydä pian itsellekin jos ei tyyli muutu.

Onnea uuteen järjestelyyn ja pidä uusista rajoista kiinni. Ja niitä kotihommia vois myös vähän jakaa miehellekin niin pääsisit sinäkin pikemmin miehen kainaloon illalla. Mutta sekin pitää siipalle luultavasti erikseen muistaaa selittää.

 

Millä tavalla se on lapsellista jos tykkää vauhdista ja liikkeestä? Luulisi että se on tavallaan ihmisen perustarve että saa liikkua ja kokeilla voimiaan tai rajojaan.

Musiikin soittaminen ja kuuntelukin lienee lapsellista, puhumattakaan piirtämisestä tai ompelusta...

 

Jaahas, miesparka pelästyi vanhan kaverinsa nähtyään että mitäs jos minullekin käy pian noin, eukko pakkaa koirat ja kapsäkkinsä ja häipyy sen sileän tien. Mites sitten suu pannaan? Ei ole parempaa tapaa saada aikuista napaansa tuijottavaa miestä heräämään kuin se kun se huomaa että ohhoh, vierestä vietiin, ja noin voi käydä pian itsellekin jos ei tyyli muutu.

Onnea uuteen järjestelyyn ja pidä uusista rajoista kiinni. Ja niitä kotihommia vois myös vähän jakaa miehellekin niin pääsisit sinäkin pikemmin miehen kainaloon illalla. Mutta sekin pitää siipalle luultavasti erikseen muistaaa selittää.

Miehen näkökulmasta asiaa katsovana en kyllä ole ihan samaa mieltä.
Tuo on kyllä ehkä tehokas herätys, mutta nainen itse jää siinä hiukan sivuun.
Jos mies arvostaa yhtään parisuhdettaan, kyllä hän ilman muuta arvostaa vaimoaankin enemmän, jos tämä ITSE saa puhuttua miehensä järkiinsä. Silloin hänen on (edes alitajuisesti ) myönnettävä naisen pelastaneen kummankin arvostaman suhteen.
Jos tuo heräte taas tulee sivultapäin, mies ajanmittaan rupeaa pitämään sitä vain hyvänä tuurina, johon hänen asiasta nalkuttavalla vaimollaan ei ollut mitään ansiota.
Pahalta tuntuu sanoa, mutta näin me miehet useinmiten asioita käsittelemme.

 

Harrastan intohimoisesti yhtä extremelajia. Mieheni on sen tiennyt eka seurustelupäivästä saakka. Eipä ole motkottanut koskaan että se vie liikaa aikaa. Teemme molemmat vuorotyötä. Kiireisistä aikatauluista huolimatta seksiä on keskimäärin 4 krt viikossa, saman ruokapöydän ääreen keritään joka ikinen vuorokausi ainakin yhden kerran. Ruuan tekee se joka on kotona tai jompikumpi ostaa kaupasta valmista.

En käsitä miksi ap ei mene moottoripyörä/moottorikelkka-ajeluille tai sinne montun reunalle sun muuta miehensä kanssa edes yhden kerran viikossa?
Kyllä koirat pärjäävät muutaman tunnin yksikseen. Ei sitä ole pakko lähteä 10h reissuun, voihan sitä ajella pari-kolme tuntia. Eikä kenenkään hima voi olla niin likainen, että sitä pitää siivota joka päivä.

Siitä vaan puhumaan asioista syyttelemättä ja nalkuttamatta ja tekemään kompromisseja.
Kumpikin lähtee toistensa harrastuksiin ja juttuihin entistä enemmän mukaan. Samaten sinne saunaan ja punkkaan silloin kun toinenkin menee. Siitä se lähtee se yhteinen elämä ja rakkaus uusille siiville.

Mitä kotitöihin tulee, on aika outoa ettei niistä sovita heti parisuhteen alussa. Itse sopisin jos tuollaiseen tilanteeseen joutuisin.

Minä ja mieheni olimme asuneet omillamme jo muutaman vuoden ennen yhteen muuttamista. Ei tarvinnut enää erikseen selvitellä miehen kanssa miten pyykkiä pestään, ruokaa laitetaan ja siivotaan. Osasi erittäin hyvin pyytämättä ja käskemättä tehdä oma-aloitteisesti itsekin kaikkia kotitöitä. Ei ollut ollut äippää eikä vaimoa passaamassa valmiille. Ei ole koskaan tarvinnut miettiä kumpi tekee ja mitä. Ei olla tämän 8 vuoden aikana riidelty kotitöistä kertaakaan. Eikä seksistä tai sen määrästä.

 

No jokatapauksessa nyt puhuttiinkin ihan rehellisesti ja rauhassa, ilman sitä katkeruutta ja pientä nälvimistä. Tuntui kyllä hyvältä! Mieheni kertoi, että kyllä hänkin haluaisi olla kanssani ja on ollut suruissaan siitä, että minä jään usein iltaisin koneelle, enkä tule hänen viereen nukkumaan. Tai en aina ehdi saunomaankaan hänen kanssaan, koska touhuan kotihommia. Hän sanoi kaivanneensa minunkin läheisyyttäni.

Vanha viesti, mutta pisti vaan silmään että vaimo ei ehdi saunomaan kun pitää tehdä kotitöitä. Eikös mies voisi auttaa niissä niin että päästäisi sitten aiemmin ja yhdessä saunomaan?

Ihmettelen muutenkin miten miehellä on aikaa viettää päiväkaudet poissa harrastuksissaan. Eikö hän tee mitään kotona? En minä ainakaan katsoisi hyvällä jos mies häviäisi aamuvarhaisella lauantaina ja minä saisin viettää sitten päivän luoden lunta, tiskaten, pyykäten siivoten. Jättäisin miehen pyykit pesemättä, ja ruuan laittamatta hänelle. On miehen sitten pakko olla kotona hieman enemmän että ehtii hoitamaan kotihommia.

Tuokin on minusta outoa että ei mennä nukkumaan yhdessä. Minä olen mieheni kanssa ollut yhdessä 7 vuotta ja nukkumaan mennään lähes aina yhtä aikaa, joskus ehkä toinen on puoli tuntia pidempään valveilla. Meillä se joka ensimmäisenä väsyy ehdottaa, että eikö nyt olisi jo aika mennä nukkumaan, ja yleensä toinen sitten seuraa mukana vaikkei yhtä väsynyt olisikaan. Pysyy läheisyys ja lämpö suhteessa.

 

nä en kattelisituallaasta mukamiästä sekunttiakaan,aiva rupes keittämähän,kun luin tuanviestin.....

 

vavva jolla on pituutta ja täysi-ikäsyys, tykkää passuutta itteensä äitillään ja yleensä naisilla ja niitäö riittää kaikille, kun naiset opettetaan jeesuksii palvomaan.

 

Mies on pösilö ja ap ihan kako. Haukkuu miestä ja sitten asiat onkin hyvin. On elossa oleva äitinsä, joka hoitaa koiria. Mikä mättää, no se, kun mies on muualla. Liian helppo elämä. Joillakin mies on aina kotona eikä käy missään kuin ruokakaupassa korkeintaan.

 

Et sitten tekis tästä yhteistä harrastusta ? Mikäs sen mukavempaa ku yhdessä päästellä höyryjä sillä ralliautolla ja tuntea se vauhdin huuma.