Y
ystävä
Vieras
Mulla on hyvä ystävä, jolla on ollut talven mittaan vaikea elämänkriisi. Olemme puolen vuoden ajan keskustelleet käytännössä päivittäin chatissa, sähköpostilla, tesktiviesteillä ja myös ihan kasvotusten. Siis satoja ellei tuhansia tunteja. Mielelläni hänen kanssaan olen jutellut aina. En siis millään tavalla vastentahtoisesti. Ja muustakin tietysti ollaan keskusteltu, kuin hänen elämäntilanteestaan ja siihen johtaneista asioista. Mutta paljon niistäkin. Muiden aiempien ystäviensä kanssa hän ei ole halunnut paljoakaan olla yhteydessä. Eikä tässä ole minulla mitään valittamista. Olen häntä kannustanutkin olemaan yhteydessä muihin ystäviinsä. Ja arvannut, että jossain vaiheessa niin tekeekin, kun saa taas voimia.
Nyt hän oli vihdoin tavannut erään vanhan tuttavan. Mistä olen iloinen. Mutta silti olen näköjään niin lapsellinen, että kun hänen kommenttinsa heti tapaamisen jälkeen oli, että hän on nyt puhunut tunteja, suorastaan oman ennätyksensä, ja on helpottunut kun on saanut puhua, niin loukkaannuin kyllä. Mitä ne meidän keskustelut ovat olleet? Kymmeniä ja satoja iltoja, kun olen mennyt liian myöhään nukkumaan näiden keskustelujen vuoksi. Laiminlyönyt muita ystäviäni voidakseni keskustella hänen kanssaan.
En sitten tiedä mitä ne hänen mielestään ovat olleet. Ja ehkä kaikki tämä näköjään väsyttää jo minuakin. Mutta näköjään turha niitä on jatkaa, kun eivät olekaan hänelle merkinneet mitään. Hyvä, että vihdoin on löytynyt ystävä, jonka kanssa saa oikeasti puhua.
Joo, ja nyt avaan sateenvarjon kuinka p...a ystävä olen, kun näin helposti ystävän kommentista loppujenlopuksi loukkaannun. Antaa tulla.
Nyt hän oli vihdoin tavannut erään vanhan tuttavan. Mistä olen iloinen. Mutta silti olen näköjään niin lapsellinen, että kun hänen kommenttinsa heti tapaamisen jälkeen oli, että hän on nyt puhunut tunteja, suorastaan oman ennätyksensä, ja on helpottunut kun on saanut puhua, niin loukkaannuin kyllä. Mitä ne meidän keskustelut ovat olleet? Kymmeniä ja satoja iltoja, kun olen mennyt liian myöhään nukkumaan näiden keskustelujen vuoksi. Laiminlyönyt muita ystäviäni voidakseni keskustella hänen kanssaan.
En sitten tiedä mitä ne hänen mielestään ovat olleet. Ja ehkä kaikki tämä näköjään väsyttää jo minuakin. Mutta näköjään turha niitä on jatkaa, kun eivät olekaan hänelle merkinneet mitään. Hyvä, että vihdoin on löytynyt ystävä, jonka kanssa saa oikeasti puhua.
Joo, ja nyt avaan sateenvarjon kuinka p...a ystävä olen, kun näin helposti ystävän kommentista loppujenlopuksi loukkaannun. Antaa tulla.