Voi että, mulla on lähes sama tilanne tällä hetkellä, sillä erotuksella että miehellä ei ole muita naisia. Ilmoitti vain että ei minua kuulemma enää rakasta =) On vuoden päivät miettinyt eroa ja nyt haluaa erota. Oon niiiin rikki. Meillä on kaksi pientä lasta. Itse rakastan miestäni enkä missään nimessä halua erota. En myöskään halua olla lapsistani erossa sen enempää kuin olis pakko, eli mihinkään viikko isällä, viikko äidillä juttuun en pystyisi. Pää hajoo tän asian kanssa. Sit kuitenkin mies seksiä vielä minun kanssa harrastaa ja tänäkin aamuna esim. halasi. Koko ajan vaan odotan että hän vielä muuttaa mielensä. Sanoi, että ei hän tästä ole minnekään muuttamassa jos vaan minä kestä tilanteen, että hän ei enää rakasta. Sitten kuitenkin minun sanoo olevan hullu jos tuhlaan elämäni tässä. Olen yrittänyt sanoa, että onko tämä joku vaihe joita kaikissa suhteissa tulee... Ollaan oltu naimisissa 7 vuotta. Tuntuu hiton pahalta. Mies on tietty jo kovettanut itsensä minua kohtaan...ja ihmettelee kun minä itken. Kas kummaa kun itkettää, kun koko maailma hajoaa.. Minusta meillä on kuitenkin mennyt ihan hyvin, tietty on ollut riitaakin välillä mutta kelläpä ei. Enkä ole todellakaan osannut aavistaa mitään, aina on ollut tunne että ei meille ainakaan eroa tule.
Eli ymmärrän niin sun tunteesi tällä hetkellä, vaikka tilanne onkin hieman erilainen..
