Lähtisitkö seurustelemaan miehen kanssa, joka jättää usemman lapsensa ja vaimon etsiessään elämäänsä jotain uutta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "surullinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="akka";23438986]Mua jotenkin kylmii tuo ajatustapa että jätän lapset miehelle niin ettei se voi jatkaa elämäänsä,vähän niinkuin kostoksi että jos mut jätät saat nuo kiviriipat ottaa sitten kans mukaasi.
Ei lapsia saa käyttää kiristyskeinona eikä niillä uhkailla.
Eikä se tarkoita automaattisesti sitä että jos mies haluaa vaimostaan eron,se alkaa huidella villinä vapaana sinkkuna unohtaen lapsensa tyystin.
Ei se miehen rakkaus omiin lapsiin katoa vaikka rakkaus vaimoon loppuisikin.Sitä ei sen jälkeen välttämättä asu saman katon alla lapsiensa kanssa muttei se tarkoita sitä etteikö niitä omia lapsiaan haluais nähdä enää lainkaan.[/QUOTE]

Samaa mieltä! Eikä se lasten kanssa eläminen tarkoita sitä etteikö sitä itsekin voisi elää. Minulle lapset ainakaan ei ole mitkään kiviriipat.
 
Yhtä kamala roisto on se nainenkin joka tietoisesti muhinoi varatun kanssa.

Ehkä vähän itsekäs korkeintaan. Jos nainen on sinkku, niin eihän hän ketään petä. Se petturimies tuskin lähestyy naista sanomalla ”haluan panna sua ja tehdä susta varatun miehen vokottelijan, kotona mua odottaa ihan ok vaimo”. Lähestymistapa on todennäköisesti enemmänkin tämä ”olet vienyt jalat altani, en ole koskaan tavannut ketään niin ihanaa kuin sinä, rakastan sinua enemmän kuin ketään aikaisemmin, miten voi olla mahdollista että olet vapaa”.

Vaimoa ei siis edes mainita.

Ja sitten kun mainitaan, niin tunteet ovat jo leimahtaneet. Silloin mies sanoo ”olemme jo pitkään vaimon kanssa miettineet eroa ja päätyneet siihen, että pidämme lasten vuoksi kulissia yllä niin kauan kunnes jompikumpi löytää ihmisen, johon haluaa sitoutua”.
 
[QUOTE="akka";23438986]Mua jotenkin kylmii tuo ajatustapa että jätän lapset miehelle niin ettei se voi jatkaa elämäänsä,vähän niinkuin kostoksi että jos mut jätät saat nuo kiviriipat ottaa sitten kans mukaasi.
Ei lapsia saa käyttää kiristyskeinona eikä niillä uhkailla.
Eikä se tarkoita automaattisesti sitä että jos mies haluaa vaimostaan eron,se alkaa huidella villinä vapaana sinkkuna unohtaen lapsensa tyystin.
Ei se miehen rakkaus omiin lapsiin katoa vaikka rakkaus vaimoon loppuisikin.Sitä ei sen jälkeen välttämättä asu saman katon alla lapsiensa kanssa muttei se tarkoita sitä etteikö niitä omia lapsiaan haluais nähdä enää lainkaan.[/QUOTE]

Olen samaa mieltä, että miehen rakkaus vaimoon voi loppua, mutta omia lapsiaan hän ei erossa yleensä jätä. Isästä tulee eron jälkeen joko lähi-isä tai etäisä, ei isä joka ei välitä.
 
Kidutat vain itseäsi miettimällä mitä joku toinen nainen miehestäsi haluaa. Toiset naiset saa haluta ja lähestyä, sinun miehesi vastuulla on osoittaa heille, että hän on sitoutunut sinuun. Kun miehesi alkaa suhteisiin muiden naisten kanssa, tarkoittaa se sitä, että hän ei kunnioita sinua.

Aloittajan kannattaisi miettiä enemmän omaa suhdettaan mieheensä. Mitä hän itse tuntee ja haluaa? Tunteeko mies samalla tavalla häntä kohtaan? Voiko mies uudelleen sitoutua suhteeseen?

Hanki oma elämä ja katso halaako mies muuttua. Jätä mies, jos hän ei ole sinun arvoisesi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Slummien miljoonitär;23441285:
Ja se ikuinen kliseehän on "Meillä on mennyt jo pitemmän aikaa huonosti ja lasten takia asutaan yhdessä" joka on suomeksi sanottuna sitä että mies on naimisissa eikä ole aikomustakaan erota. Tai onhan niitä tuuliviirejä jotka sekoavat heti onnentunteistaan ja sit ovat tukka putkella vain ja ainoastaan uuden suhteen vietävissä, siinä saa sitten vaimo ja lapset jäädä kun isi on in love.
Onko ap sinun miehesi tuuliviiri?

Mä olen nainen ja olen käyttänyt tuota kliseetä, kun mulla oli suhde. Noloa, mutta totta.

Ap:lle suosittelisin että alat tosiaan rakentamaan sitä omaa elämää ja teet sen miehelle selväksi hienovaraisesti mutta jämäkästi, että sä et siinä roiku etkä sitä elääksesi tarvitse. Ensin sun täytyy kuitenkin itse uskoa se että pärjäät yksinkin. Mitä tuollaisella miehellä edes tekee? Paskiainen se on ja sun on syytä alkaa uskoa, ettei se ole sun tai kenenkään kanssa tosissaan. Jos saisit sen jollain keinolla jäämään, mitä iloa siitä sulle olisi? Ei tuollaiseen voi ikinä luottaa, etkä voi ikinä tuntea itseäsi 100%rakastetuksi ja halutuksi tuollaisen häntäheikin kanssa. Se on miehen omaa vajavuutta, ei sun. Mutta sulla ei ole kuin tämä yksi elämä ja sen kaiketi haluaisi jokainen viettää onnellisena. Olen itsekin petturi ja sanon suoraan: tuo mies ei sua ikinä tule aidosti onnelliseksi tekemään. Ei tuollaisesta toivuta tai parannuta. Se on luonnevika, että voi lastensa äidille ja vaimolleen tehdä noin.
 
Mulle tulee nyt jotenkin mieleen, että et sinä ole se, mistä mies tässä haluaa eroon, vaan tuo teidän lapsiperhe-elämä, tai ylipäänsä tavallisen keski-ikäisen perheellisen ja työssäkäyvän miehen elämä. Kuvittelee siis, että suhteestanne lähtemällä voisi muka palata aikaan ennen teidän suhdetta (tai jonkun muun kanssa siihen tilaan, missä sun ja hänen suhde oli ennen lapsia). Olla taas nuori ilman vastuuta mistään. Mutta eihän se ole mitenkään mahdollista, mitä valitettavasti kriisissään rypevä ihminen ei tahdo ihan heti uskoa.

Sikäli minusta oli todella, todella hyvä veto sinulta sanoa tuo, että lapset jää puoliksi hänelle. Toisekseen, se on musta myös lapsien etu.
 
miehillä on niin helppoa tuo lähteminen ja uuden etsiminen, toista se on sit vaimolla joka jää 90 % niiden useamman lapsen kanssa, mies sitten 4 pv kuukaudesta näkee lapsiaan ja lopun aikaa säätää uutta eukkoa ettimässä, kuka mies edes ottaisi monen lapsen yksinhuoltajaa nykymaailmassa, että siinäpä mies vaan sanoilee että molemmille on jossain joku ku se on niin helppoa itte sanoa tietäen varsin hyvin ettei se eukko ainakaa ketää saa!!

Ainakin mun ex-ukko otti uudeksi vaimokseen monen lapsen yksinhuoltajan.
 
[QUOTE="a.p";23438910]ilman lapsia, et ne ois sillä vain muutaman viikonloppuna. Itse sanoin tuohon, että se on väärin kaikkia kohtaan niin tehdä. Ja se et lapset tarvii isän vaikka mut jättäiskin.. Itkettää ajatellakin miten lapset reagoivat asiaan jos tässä niin käy..

Pitäiskö mun jotenkin kovettaa itseni, että pystyisin päästämään miehestä irti? Miten se tapahtuu?[/QUOTE]

En sanoisi, että sun pitää kovettaa itsesi, mutta kyllä sun pitäis jotenkin onnistua pönkittämään itsetuntoasi ja saada muuta ajateltavaa. Se ei ole välttämättä helppoa, mutta just joku oma harrastus tai kaveripiiri auttaa tällaisessa.
Olen sitä mieltä, että sun pitää nyt asettaa itsesi etusijalle, koska sun hyvinvoinnista riippuu myös se, miten lapset selviävät tästä tilanteesta. Ei ole lasten etu, jos äidillä on huono itsetunto ja koko ajan pelätään, että isä löytää taas jonkun uuden (oma lapsuuteni oli tällainen), eli siinä mielessä "vahinko" on jo tapahtunut lasten osalta.
Sun pitää selvittää itsellesi, haluatko elää tällaisen miehen kanssa. Tiedän, että yhdessä jatkaminen tuntuu juuri nyt vähiten raastavalta vaihtoehdolta, mutta mieti onko sinusta oikeasti siihen, vai tuntisitko aina itsesi vähän riittämättömäksi tämän miehen kanssa.
 
En jaksanut lukea koko ketjua läpi, joten sorry, jos joku on tätä jo ehdottanut.

Jos olette naimisissa, niin muistattehan sen myötä- ja vastoinkäymisissä. Nyt on suhteenne vastoinkäymisen vuoro ja teidän on yhdessä löydettävä keino, jolla päästä sen yli. Sinuna sanoisin miehellesi, ettei luovuta vielä, vaan yritätte yhdessä etsiä keinon, jolla saatte kipinän takaisin.

Suosittelen lämpimästi, että käännytte jokun ammattiauttajan puoleen, jonka kanssa voitte molemmat purkaa tunteitanne ja saada häneltä ehkä uusia näkökulmia asiaan.

Jos tilanne menee siihen, että eroatte, niin suosittelen lasten yhteishuoltajuutta niin, että lapset ovat miehelläsi joka toinen viikko ja joka viikko myös ti ja to illat. Niinä viikkoina, kun lapset ovat miehelläsi myös viikonlopun, he ovat jo to-illasta eteenpäin. Tämä on osoittautunut meillä hyväksi ratkaisuksi.

Voimia!
 
[QUOTE="a.p";23442018]Pää huutaa kyllä niin tyhyyttä.. Kiitos kaikille vastauksista! Itse haluisin jatkaa miehen kanssa, mutta en kyllä näin..[/QUOTE]

Olen tiskirätti, tiedän sen, mutta ylpeä sellainen---

[video=youtube;k7U3DtajZPA]http://www.youtube.com/watch?v=k7U3DtajZPA[/video]
 
miehillä on niin helppoa tuo lähteminen ja uuden etsiminen, toista se on sit vaimolla joka jää 90 % niiden useamman lapsen kanssa, mies sitten 4 pv kuukaudesta näkee lapsiaan ja lopun aikaa säätää uutta eukkoa ettimässä, kuka mies edes ottaisi monen lapsen yksinhuoltajaa nykymaailmassa, että siinäpä mies vaan sanoilee että molemmille on jossain joku ku se on niin helppoa itte sanoa tietäen varsin hyvin ettei se eukko ainakaa ketää saa!!

kyllä nainenkin voi jättää miehensä ja jättää lapset isälleen.

ja yksinuoltaja kyllä löytää miehen ja vielä ihan kunnollisen sellaisen
 
Kai mää oon sit jonkinlainen tiskirätti ku miehen vierellä olen jaksanut vuodet masentumiset, työvaikeudet yms.. ja nyt tämä.
Ja mies luottaa siihen, että olen sen vierellä.

Kysyin tuos yks ilta sitä, että oottaako se et mää heitän sen ulos et sen ois sit helpompi lähteä, ni sanoi ettei ole edes miettinyt että tekisin niin..
EIkä musta taija siihen edes olla, kaikesta huolimattakaan.. :( Rakastan liikaa sit kai
 
[QUOTE="a.p";23438910]ilman lapsia, et ne ois sillä vain muutaman viikonloppuna. Itse sanoin tuohon, että se on väärin kaikkia kohtaan niin tehdä. Ja se et lapset tarvii isän vaikka mut jättäiskin.. Itkettää ajatellakin miten lapset reagoivat asiaan jos tässä niin käy..

Pitäiskö mun jotenkin kovettaa itseni, että pystyisin päästämään miehestä irti? Miten se tapahtuu?[/QUOTE]

Ehkä pitäisi vähän kovettua. Siinä mielessä olet kyllä hieno ihminen, ettet heti anna periksi. Yritä keskustella miehesi kanssa edelleen sillä lailla syyttämättä tosiasioista kuitenkin. Ota selvää kuinka paljon mies joutuu maksamaan elatusmaksuja, jos te eroatte(oletan että miehesi hankkii enemmän) ja ota selvää miten paljon lapset ovat miehelläsi jos te eroatte. Onko todella niin että joka toinen viikko(en tiedä näistä asioista) ja miten asiat sitten järjestyvät kun alkaa lasten koulut yms. MInkäikäisiä lapset ovat? Sano että isi saa itse kertoa lapsille erosta ja sen seurauksista, että sinä et siihen luule koskaan pystyväsi. Rakastumisen huuma menee kyllä ohitse,mutta miehesi ei sitä nyt tajua. Jos lähdet lasten kanssa pois niin ehkä se voi olla miehelle syy aloittaa elämä toisen naisen kanssa tai sitten hän saattaa silloin tajuta jotain. Hankala juttu! . Mies ehkä kuvittelee ettei rakasta sinua, mutta välittää varmasti ja varmasti niitä tunteita siellä enemmänkin on, mutta mies kolmenkympin kriisissään ei nyt näe metsää puilta. Ajatteleekohan miehesi mitä heittää hukkaan, jos lähtee eikä uuden kans onnistukaan? Tee ainakin ehdottoman selväksi, ettei sinun kanssa voi olla on-off-suhteessa jo lastenkin vuoksi. Voimia sinulle, koeta jaksaa!
 
Tulipa tässä mieleeni semmoinen että pystytkö lähtemään viikonlopuksi tai vaikka yhdeksi yöksi rentoutumaan yksin? Näytät miehellesi että on muutakin elämää kuin vain hänen ympärillään pyöriminen. Lähdet vaikka bilettämään tai sit vaikka kylpylään saamaan hoitoja itsellesi. Hemmottele itseäsi, tapaa vaikka kaukainen sukulainen/ystävä, tai sit ihan vaan yksin nautit hiljaisuudesta ja siitä että pääset valmiiseen pöytään. Oiko pöllömpi idis?
 
Miksen voisi seurustella?
Jos mies on kunnollinen ja kantaa vastuunsa lapsistaan niin miksei :) Sille en voi mitään, jos mies on tympääntynyt nykyiseen perhe-elämäänsä ja haluaa jotain uutta :p
 
Miksen voisi seurustella?
Jos mies on kunnollinen ja kantaa vastuunsa lapsistaan niin miksei :) Sille en voi mitään, jos mies on tympääntynyt nykyiseen perhe-elämäänsä ja haluaa jotain uutta :p

Kuvottava asenne. Mutta toivottavasti vain jonkun ilkikurisen kirjoittama ärsytysmielessä. Jos oikeasti pitää itseään "jonain uutena" varatun elämässä, on korvien välissä iso aukko ja luulot liian suuret. Se mitä sinulla on, on ikivanha keksintö, joka jokaiselle naiselle annetaan jo syntymässä tuonne jalkojen väliin.
 
Miksen voisi seurustella?
Jos mies on kunnollinen ja kantaa vastuunsa lapsistaan niin miksei :) Sille en voi mitään, jos mies on tympääntynyt nykyiseen perhe-elämäänsä ja haluaa jotain uutta :p

Eihän epäluotettava mies kunnollinen ole! Epäluotettava mies voi vaihtaa vaimoaan, mutta ei luonnettaan. Se epäluotettava mies olisi suurella todennäköisyydellä epäluotettava vielä siinäkin vaiheessa, kun alkaisi parisuhteeseen sun kanssa..

vrt. "Mies voi lähteä Lapista, mutta Lappi ei lähde miehestä."
 
Viimeksi muokattu:
Kuvottava asenne. Mutta toivottavasti vain jonkun ilkikurisen kirjoittama ärsytysmielessä. Jos oikeasti pitää itseään "jonain uutena" varatun elämässä, on korvien välissä iso aukko ja luulot liian suuret. Se mitä sinulla on, on ikivanha keksintö, joka jokaiselle naiselle annetaan jo syntymässä tuonne jalkojen väliin.

Miten niin kuvottavaa? Se, että mies on lähtenyt edellisestä suhteesta (oli syy mikä tahansa) ei ole minun syytäni.

Ja oikeastaan ihan turhaan mulle keuhkoot. Vastaus oli pelkkä olettamus, kuten ap:n laatima kysymyskin ("lähtisitkö seurustelemaan" jne). Kyllä lähtisin, jos mies olisi jo edellisestä liitosta lähtenyt.
Mutta ei ole mitään tarvetta nyt lähteä, kun itse olen naimisissa ;)
 
[QUOTE="vieras";23442120]Mulle tulee nyt jotenkin mieleen, että et sinä ole se, mistä mies tässä haluaa eroon, vaan tuo teidän lapsiperhe-elämä, tai ylipäänsä tavallisen keski-ikäisen perheellisen ja työssäkäyvän miehen elämä. Kuvittelee siis, että suhteestanne lähtemällä voisi muka palata aikaan ennen teidän suhdetta... Olla taas nuori ilman vastuuta mistään. [/QUOTE]

Mulle tuli ihan sama fiilis alkuperäisen kirjoituksista. Miehes taitaa pitää sua jonkinlaisena "äitinä" joka on tukena ja turvana tasan niin kauan kuin se miehen suunnitelmiin sopii. Sitten kun on saanut asiat pedattua valmiiksi uuden naisen kanssa, saattaa yks kaks ilmottaa, että se on menoa nyt.

Mä en sinuna jäisi odottelemaan yhtään. Keskittäisin kaikki voimani löytääkseni itselleni työpaikan, lapsille hoitopaikat jne. Eli sun ja lasten elämä kuntoon. Mies voi hörhöillä ties kuin kauan tuolla tavalla ja jossain vaiheessa se käy kyllä ylivoimasen stressaavaksi sulle. Toimi ennen kuin olet uupunut tuohon kuvioon!

Jaksamista!!
 
voi ap ap, kuinka voi aikuinen ihminen jättäytyä tossun alle noin täysin? ei kunnioita sua miehesi, mutta et kyllä itsekään, joten turha on vaatia muita kunnioittamaan.
 

Yhteistyössä