Lähtisitkö seurustelemaan miehen kanssa, joka jättää usemman lapsensa ja vaimon etsiessään elämäänsä jotain uutta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "surullinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
ja on valmis tekemään sen eteen paljon asioita, että mies ymmärtää ja huomaa mitä kaikkea meillä on. Ja osittain kyllä tiedänkin, että mies tietää mitä meillä on..
Mutta riittääkö se vaakakupissa..

Ja en ole nalkuttava vaimo, ja seksiäkin mies kyllä saa, et nekään ei ne ongelmat ole
 
Mies nyt selkeästi tuntuu kuvittelevan, että hän voi valita joko teidät tai sit jotain ihan uutta. Mitäs jos kääntäisitkin asian miehellesi siten, että hän on se joka jää lasten kanssa yksin, jos joku. Sinusta tulee sit vain se viikonloppuäiti. Voi olla, että miehen mietteet katoaa äkkiä kun ero ei tarkoitakaan, että hän saa aloittaa alusta.

Itse olisin kyllä jo pakannut miehen kamat ja sanonut, että ei väkisin.
 
Mulla ei ois pokkaa jäädä tuohon. En kestäis ajatusta että mies ihastuis toiseen naiseen meidän ollessa yhdessä. Se loukkais niin paljon että ois pakko muuttaa pois, ei mies enää ois sama sen jälkeen.
Ei oo kokemusta tollasesta kriisistä, mut ainaki näin ajatuksena tuntuu että toimisin noin kuin kirjoitin. :/
 
Silloin, kun olin sinkku, mulla oli sellainen kirjoittamaton sääntö, etten huoli miestä, joka ei ole minimissään puolta vuotta asunut yksin. Aika moni mies juuri kehuskeli sillä, että oli vastikaan eronnut.. Mä puolestaan pidin ja pitäisin edelleen vastaeronnutta sakkolihana, johon ei kosketa. Nykyisen perheensä luona asuva mies olisi suorastaan törkeää sakkolihaa..
 
Lopeta hetkeksi sen miettiminen, huoliiko joku toinen miehesi tai mitä sen sun mies haluaa. Sun pitää nyt keskittyä miettimään, mikä on sulle parhaaksi. Haluatko elää miehen kanssa, joka on tuollaiseen taipuvainen? Mitä sä itse tarvitset ja haluat? Saatko sen mieheltäsi? Vaikka hän nyt päättäisikin jäädä, onko sinulla tarpeeksi itseluottamusta ja varmuutta siinä teidän suhteessanne, että jaksaisit elää murehtimatta että mitä jos niin tapahtuu uudelleen.
Älä jää odottamaan, mitä miehesi päättää. Selvitä ensin itsellesi, mitä haluat parisuhteelta. Ja tee miehellesi selväksi, että myös SUN pitää päättää, haluatko jatkaa. Se ei ole yksin hänen päätettävissään, eihän?
Varmasti pärjäisit/jaksaisit yksin. Elämä olisi tod.näk. helpompaa kuin ainainen itsensä kiduttaminen miettimällä, onko miehellä taas toinen.
 
Vielä jatkoa: tässä vaiheessa käskisin miestä ehdottomasti muuttamaan väliaikaisesti pois, että saat selvitellä ajatuksia. Sittenpähän huomaa hänkin, ettei se poikamiehenä olo ehkä olekaan niin ruusuista... Ja sinä saatat huomata, että elämä on parempaa ilman häntä :)
 
[QUOTE="Tiu";23436122]Mistä noita paskoja miehiä oikein tulee?[/QUOTE]

Mieskö on silloinkin paska jos kertoo rehellisesti mitä tuntee? Minusta ei. Ihminen ei tunteilleen mahda mitään kun ne oikeesti lyö läpi. Ei siinä järkeilyt auta, jos mitä, naisten se pitäs tietään kun menevät paljon enemmän tunteella kuin järjellä elämässä.

Mä en ainakaan haluaisi olla suhteessa jossa mulle valehdeltaisiin rakkaudesta. Se olis aivan järkyttävä petos,paljon pahempi kuin vaikka kerran "vahinko pano".

ap, ehkä teidän olisi aika jatkaa erillään, mä luulen niin. Te voitte koittaa tehdä erosta niin siistin kuin mahdollista ja sä voit kertoa miehellesi että pelkäät miten selviät pienten lasten kanssa yksi. Ehkä hän voi ottaa enemmänkin vastuuta lapsista kuin vain olla viikonloppuisä. Mä tiedän että tuo on rankkaa, mutta ethän kai halua kuitenkaan sinnitellä elämää ihmisen rinnalla joka ei enää vain kykene rakastamaan sinua.

Olen itse ollut tuon miehen "housuissa". tosin meillä ei silloin ollut lapsia. Rakkaus miestä kohtaan vaan kuoli. En sitä ensin itsekään tajunnut...jälkikäteen helpompi nähdä. Mullakin oli ihastus...annoin sille sijaa koska en voinnut jatkaa turtana. Enkä valehdella itselleni. Rakkautta voi toitottaa suureen ääneen, mutta jos se on kuollut silloin pahinta tuhoa tekee itselleen.
 
Mielestäni kysymyksenasettelusi on hieman ontuu. Ei kai sillä ole väliä mitä mieltä muut naiset ovat siitä, aloittaisivatko suhteen varatun miehen kanssa, joka etsii jotakin uutta. Ensinnäkin, mies selittää vaimolleen yhden tarinan ja naiselle, josta on kiinnostunut, aivan toisen tarinan. Muutenhan uusi suhde ei olisi edes mahdollinen. Toisekseen, jos vapaa nainen ihastuu varattuun mieheen ja siitä seuraa suhde, tarinan roisto on varattu mies, ei se vapaa nainen.

Sinun kannattaa miettiä asiaa itsesi kannalta. Rakastatko pettävää miestäsi oikeasti, vai onko kyse myös taloudellisesta tai henkisestä riippuvuuden tunteesta? Jos kyseessä on enemmän riippuvaisuus ja pelko yksin jäämisestä, kannattaa sinun miettiä onko sinulla henkisesti varaa jatkaa moista suhdetta. Olisitko onnellisempi yksin ja jäisikö sinulle enemmän resursseja rakentaa itsellesi onnellinen elämä, kun ei tarvitsisi miettiä pettääkö mies.

Onko miehesi sitoutunut sinuun? Näkeekö hän itsensä onnellisena perheenisänä sinun kanssasi 5 vuoden kuluttua? Kysy häneltä suoraan. Rauhallisesti ja avoimin mielin. Jos hän vastaa, että ei. Pelisi on menetetty. Jos hän ei anna selvää vastausta tai ei halua vastata, hänellä on joko kriisi tai hän on pelkuri raukka, eikä uskalla sanoa suoraan, että vieras nainen kiinnostaisi enemmän. Todennäköisesti silloin juuri tuo viimeinen vaihtoehto. Pelisi ei ehkä silloin ole menetetty, mutta et voi jäädä roikkumaan, sillä se vain antaa miehelle signaalin, että suostut kaikkeen ja olet tarjolla, jos hänen rakkausseikkailunsa muualla eivät onnistu. Sellainen tuhoaa hänen kiinnostuksensa sinuun.

Jos hän ei suoraan sano ja näytä teoin, että haluaa sinut, sinun on asetettava rajat. Pariterapiaa? Voi auttaa, tai sitten ei. Saattaa olla että sinun kannattaa jättää hänet. Tai ainakin sanoa, että tarvitset nyt aikaa miettiä ja sitten miettiessäsi hankit itsellesi oman elämän. Harrastuksen, muutaman hyvän ystävän, jotakin mihin miehesi ei pääse mukaan. Miehesi voi ottaa vastuun lapsista silloin kun sinulla on omat menosi. Jos mies ei vapaaehtoisesti suostu , sanot vaan "heippa, mulla on tärkeä tapaaminen, hoida lapset ja koti, palaan klo x". Ja sitten palaat hyväntuulisena. Jos mies suuttuu, älä mene mukaan riitaan. Sanot vaan että tämä meno oli koko perheelle ja myös parisuhteellenne hyväksi.

Jatkat näin muutamia kuukausia, max vuoden. Jos mies edelleen haikailee muita ja kehtaa sen sinulle vielä sanoa tai muuten näyttää, ei sinulla mielestäni ole muuta mahdollisuutta kuin jättää miehesi. Ja muista, ettei sinun ole pakko ottaa lapsia mukaasi. Myös miehesi voi jäädä yksinhuoltajaksi.
 
ei tunne mua kohtaan niin syvästi kuin haluisi tuntea, ja et ei sit kuiteskaa tiedä mitä se rakkaus on.. mut se sellainen syvä ja palava tunne siltä puuttuu. EIkä nyt sit osaa sanoa onko mua koskaan rakastanut niin syvästi kuin haluisi.. ;(

Sanoin miehelle, et jos se suunnittelee tulevaisuutta ja muuta, että ottaa huomioon et lapset on sillä joka toinen viikko..

Itse en halua heittää miestä pellolle vaikka tämäkin sattuu ihan hirveästi..

Ja noista kumpikaan ei ole siis vapaita naisia vaan kummalakin on perhe..

Ja tuolla otsikolla tarkoitin sitä just että kuka viitsii tehdä niin että lähtee suhteeseen miehen kanssa jolla perhe ja lapsia ...
 
Alkuperäinen kirjoittaja käänteispsykologiaa;23435885:
Mies nyt selkeästi tuntuu kuvittelevan, että hän voi valita joko teidät tai sit jotain ihan uutta. Mitäs jos kääntäisitkin asian miehellesi siten, että hän on se joka jää lasten kanssa yksin, jos joku. Sinusta tulee sit vain se viikonloppuäiti. Voi olla, että miehen mietteet katoaa äkkiä kun ero ei tarkoitakaan, että hän saa aloittaa alusta.

Itse olisin kyllä jo pakannut miehen kamat ja sanonut, että ei väkisin.

Tai sitten on helpompi lähteä, kun tietää että ero ei ole ero lapsista. Monelle miehelle pahinta erossa on ero lapsista. Minulla on lapset vuoroviikoin ja muuttaisin sen mielelläni niin että he olisivat minulla enemmän. Viikonloppuisyyteen en suostuisi, onneksi siitä ei edes keskusteltu missään vaiheessa. Jos taas mies on lähtijä ja nainen haluaa lapset niin miehellä on heikot mahdollisuudet muuhun kuin lasten tapaamiseen joka toinen viikonloppu.

Omalla exälläni oli hieman samankaltainen tilanne kuin ap:n miehellä. Asumuseron jälkeen hänen päätöksensä voimistui ja päädyimme eroon. Hänen suhteensa kyllä kaatui melkein heti kun sovittiin asumuserosta, eli oli ponnahduslautasuhde. Järki sanoo että näin on parempi, mutta en ole vieläkään onnellinen.
 
Sun miehellä on paha olla sun kanssa joten mä olen samaa mieltä ettei ole mieltä jatkaa yhdessä kitkuttamista väkisin.
Ja vastaus kysymykseen lähtisinkö sellaisen miehen matkaan joka on jättänyt perheensä.
Kyllä mä lähtisin kun ero olis takana ja mies elelisi yksin.
 
[QUOTE="Tiu";23436122]Mistä noita paskoja miehiä oikein tulee?[/QUOTE]

Miksi mies on sinun mielestäsi paska jos ei ole onnellinen ja haluaa elämäänsä jotain muuta?
 
ilman lapsia, et ne ois sillä vain muutaman viikonloppuna. Itse sanoin tuohon, että se on väärin kaikkia kohtaan niin tehdä. Ja se et lapset tarvii isän vaikka mut jättäiskin.. Itkettää ajatellakin miten lapset reagoivat asiaan jos tässä niin käy..

Pitäiskö mun jotenkin kovettaa itseni, että pystyisin päästämään miehestä irti? Miten se tapahtuu?
 
[QUOTE="äiti";23438942]Mä jättäisin lapset miehelle näkisi ettei voi niin vain lähteä.[/QUOTE]

Mua jotenkin kylmii tuo ajatustapa että jätän lapset miehelle niin ettei se voi jatkaa elämäänsä,vähän niinkuin kostoksi että jos mut jätät saat nuo kiviriipat ottaa sitten kans mukaasi.
Ei lapsia saa käyttää kiristyskeinona eikä niillä uhkailla.
Eikä se tarkoita automaattisesti sitä että jos mies haluaa vaimostaan eron,se alkaa huidella villinä vapaana sinkkuna unohtaen lapsensa tyystin.
Ei se miehen rakkaus omiin lapsiin katoa vaikka rakkaus vaimoon loppuisikin.Sitä ei sen jälkeen välttämättä asu saman katon alla lapsiensa kanssa muttei se tarkoita sitä etteikö niitä omia lapsiaan haluais nähdä enää lainkaan.
 
omia henkilökohtaisia asioita.

Sinulle ap. voimia raskaassa tilanteessa. Kysele aikaa perheneuvolasta ja tai ohjaa miestäsi varovasti selvitteleemään asioitaan esim. työterveyden tai tk-n mielenterveyshoitajan kanssa.
 
Sanoisin että on hyvä ja reilua että mies kertoo tunteistaan. Voin kokemuksesta sanoa, että pahinta on se kun toinen ilmoittaa lähtevänsä yhtäkkiä ja tieto tulee täysin puskista. Eli on eletty onnellista (toinen osapuoli luulee niin) perhe-elämää, suunniteltu tulevaisuutta ja sitten vaan yhtäkkiä pommi niskaan ja jäät miettimään miten lähdet rakentamaan elämää uudelleen.

Mutta tuollainen ns. löysässä hirressä pitäminen on väärin. Sun pitää sanoa miehellesi että tekee päätöksen ja pysyy siinä. Eli valitsee joko sinut tai sitten vapauden. Paluuta ei ole.
Ja tosiaan myös niin että mies kantaa vastuun lapsista 50% eron jälkeen. Eivät voi jäädä yksin sinun harteille.

Ja niinhän se on ettei ketään voi pitää väkisin, ei ketään voi pakottaa rakastamaan.
Jos toinen haluaa mennä niin se on vaan laskettava menemään vaikka kuinka sattuu.

Aikansa on vaikeaa, sitten helpottaa.
Ja usko pois voit sinäkin löytää vielä uuden onnen!
Minäkin ajattelin silloin eron jälkeen etten saa ketään, ei yksinhuoltajaa kukaan halua. Niin vain olen löytänyt sen elämäni miehen ja näin onnellinen en ole ollut koskaan.

Ja toisaalta jos mies ei kykene tekemään päätöstä. Mikset itse tekisi? Pystytkö olemaan onnellinen suhteessa jossa saat jatkuvasti epäillä toisen rakkautta ja suhteen jatkumista? Tiedät miehen katselevan muita naisia ja ihastuvan niihin?
Ansaitset parempaa ja olet vahva nainen tekemään itse ratkaisun. Tuolla menolla menetät itsekunnoituksen kokonaan kun jäät toisen armoille.

Lapsille ero on aina kova paikka, mutta pitää muistaa se että lapsille on raskasta myös elää onnettomien vanhempien kanssa. Uskon, että kaksi onnellista kotia on parempi kuin yksi onneton.
 
[QUOTE="äiti";23438942]Mä jättäisin lapset miehelle näkisi ettei voi niin vain lähteä.[/QUOTE]

Mua niin sapettaa, kun jotkut laittaa lapset pelinappuloiksi. Ajatteletko sä tossa yhtään lapsen etua, jos noin tekisit?

AP:lle antaisin neuvon, että sä päättäsit siitä suhteesta, mitä tuleman pitää. Jos jätät päätäntävallan miehelle, kun hän on jo kantansa ja tunteensa ilmaissut, niin voi jatkossa katkeroittaa sua aika pahasti ja uuden suhteen aloittaminen on vaikeempaa. Ei kannata jäähä roikkumaan tollaseen epätyydyttävään suhteeseen, jos kerran ei yhteistä tulevaisuutta ole ja eihän sitä ole kun mies on noin puhunut. Tuskin miehesi on sua rakastanut missään vaiheessa, kun on siitä noin epävarma. Ryhdistäydy, kyllä sä pärjäät!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja sähköpaimenkoira;23436081:
Silloin, kun olin sinkku, mulla oli sellainen kirjoittamaton sääntö, etten huoli miestä, joka ei ole minimissään puolta vuotta asunut yksin. Aika moni mies juuri kehuskeli sillä, että oli vastikaan eronnut.. Mä puolestaan pidin ja pitäisin edelleen vastaeronnutta sakkolihana, johon ei kosketa. Nykyisen perheensä luona asuva mies olisi suorastaan törkeää sakkolihaa..

Ja se ikuinen kliseehän on "Meillä on mennyt jo pitemmän aikaa huonosti ja lasten takia asutaan yhdessä" joka on suomeksi sanottuna sitä että mies on naimisissa eikä ole aikomustakaan erota. Tai onhan niitä tuuliviirejä jotka sekoavat heti onnentunteistaan ja sit ovat tukka putkella vain ja ainoastaan uuden suhteen vietävissä, siinä saa sitten vaimo ja lapset jäädä kun isi on in love.
Onko ap sinun miehesi tuuliviiri?
 

Yhteistyössä