Lähtisitkö seurustelemaan miehen kanssa, joka jättää usemman lapsensa ja vaimon etsiessään elämäänsä jotain uutta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "surullinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En oo kellekkään puhunna asiasta mitään, kun odotan koko ajan että asiat kääntyisivät parempaan päin..
Mies tiety on niille naisille ainakin ja muutamalle muulle kans kertonna.
 
[QUOTE="a.p";23471540]En oo kellekkään puhunna asiasta mitään, kun odotan koko ajan että asiat kääntyisivät parempaan päin..
Mies tiety on niille naisille ainakin ja muutamalle muulle kans kertonna.[/QUOTE]

No mut hyvä että olet saanut edes kirjotettua tuntojasi, sekin helpottaa. Koita nyt vaan kerätä voimiasi ja päästä eroon kuluttavasta suhteesta!
 
[QUOTE="a.p";23472987]Kaippa ne tästä jotenkin kaikki järjestyy. Olet tosi mukavan tuntuinen ihminen Slummien miljoonitär! :)[/QUOTE]

Kiva kuulla. Hyvä ettet loukkaantunut vaikka sanoinkin asiat aika suoraan ja "karusti". Mutta itse koen että ne suorat sanat auttavat paljon enemmän kuin selkään taputtelu ja selän takana kauhistelu, sitäkin ihmiset harrastaa paljon, varsinkin irl. Kyllä sinä tästä selviät, olen siitä ihan varma. Ja vaikka tuntuu alussa hankalalta niin ajattele se niin että osaa sitten enemmän nauttia onnesta kun on ensin rämpinyt hieman pohjamudissa :)
 
se pitää yhteyttä siihen naiseen aamuin illoin. Ja kehtaa edelleen väittää ettei se ole siihen ihastunut!!!!
Viimeksi aamulla sanoin et sanoo suoraan vaikka se sattuskin kun valehtelee!! Voiko tuohon sit uskoa?

Tiedän kuka se nainen on ja miehelle olen muutaman kerran sanonut, että haluisin siltä kysyä muutaman asian. Mies kieltää mua ottamasta siihen yhteyttä ja sanoo suuttuvansa jos niin tekisin..

Mutta se yhteyden otto minkä otin siihen edelliseen naiseen viime kesänä autto silti selkenemään kuviota, vaikka sitten muutamaan kertaan sekin on mulle valehdellut. On mulla kaverinakin facessa...
Mitä mieltä olette, ottaisinko yhteyttä? Vai teenkö vain miehelle selväksi, että jos haluaa miettiä tunteitaan mun kanssa, mun täytyy olla se ykkönen sen aikana eikä tämän toisen naisen..
 
En jaksa lukea koko ketjua läpi, mutta ap:lle täältä lämmin hali ja voimia! Voin kuvitella miltä tilanne sinusta tuntuu. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin.
 
Siis onko miehelläsi ollut jo useampia toisia naisia? Miksi välität, suuttuuko mies, jos naiseen otat yhteyttä? Miksi haluaisit jatkaa miehen kanssa, joka ei selvästikään sinua kunnioita ja hakee koko ajan muuta naisseuraa?

Oletko ajatellut, että voisit löytää oikeankin onnen jonkun sellaisen kanssa, joka sinua arvostaa? Ensin sinun pitää vaan päästä eroon nykyisestäsi. Nykyinen suhteesi tuskin tuosta paranee.
 
Älä näe vaivaa enää kaivella noita asioita. Pahoitat vaan mielesi lisää ja tuhlaat energiaasi. Mies on petturi eikä muuksi muutu. Koita vaan selvitellä huoltajuusasiat lastenvalvojan kanssa ja sit alatte miettiä kumpi lähtee ja kumpi jää. Kauhea sanoa mutta kaiken kirjoittamasi perusteella en usko että teillä olisi mitään toivoa enää. Arvosta itseäsi enemmän äläkä siedä enää tuollaista ala-arvoista kohtelua!
 
Voi että, mulla on lähes sama tilanne tällä hetkellä, sillä erotuksella että miehellä ei ole muita naisia. Ilmoitti vain että ei minua kuulemma enää rakasta =) On vuoden päivät miettinyt eroa ja nyt haluaa erota. Oon niiiin rikki. Meillä on kaksi pientä lasta. Itse rakastan miestäni enkä missään nimessä halua erota. En myöskään halua olla lapsistani erossa sen enempää kuin olis pakko, eli mihinkään viikko isällä, viikko äidillä juttuun en pystyisi. Pää hajoo tän asian kanssa. Sit kuitenkin mies seksiä vielä minun kanssa harrastaa ja tänäkin aamuna esim. halasi. Koko ajan vaan odotan että hän vielä muuttaa mielensä. Sanoi, että ei hän tästä ole minnekään muuttamassa jos vaan minä kestä tilanteen, että hän ei enää rakasta. Sitten kuitenkin minun sanoo olevan hullu jos tuhlaan elämäni tässä. Olen yrittänyt sanoa, että onko tämä joku vaihe joita kaikissa suhteissa tulee... Ollaan oltu naimisissa 7 vuotta. Tuntuu hiton pahalta. Mies on tietty jo kovettanut itsensä minua kohtaan...ja ihmettelee kun minä itken. Kas kummaa kun itkettää, kun koko maailma hajoaa.. Minusta meillä on kuitenkin mennyt ihan hyvin, tietty on ollut riitaakin välillä mutta kelläpä ei. Enkä ole todellakaan osannut aavistaa mitään, aina on ollut tunne että ei meille ainakaan eroa tule.
Eli ymmärrän niin sun tunteesi tällä hetkellä, vaikka tilanne onkin hieman erilainen..
 
[QUOTE="juu";23496959]Voi että, mulla on lähes sama tilanne tällä hetkellä, sillä erotuksella että miehellä ei ole muita naisia. Ilmoitti vain että ei minua kuulemma enää rakasta =) Siis tuon hymiön piti oll =(
 
Mies sanoi, ettei sillä ole tulevaisuutta tuon toisen naisen kanssa ja se et se lähtis meijän suhteesta on tosi pieni mahdollisuus..
Ittellä tilttasi kone jumiin, ettei oo päässyt edes tänne kirjoittamaan.. Eikä tämä kone toimi vieläkään kunnolla.
Jaksamisia sinulle -juu-!! Ehkä sun kannattaa silti jaksaa odottaa sitä päivää parempaa? Itse ainakin elän edelleen sen toiveessa ja tuos sain itselle työpaikan ja pitäis selvitä lapsillekin hoitopaikka.
Ehkä nuo kaikki saa omaakin päätä selvenemään ja näkemään laajemmasti tätä meidän soppaa.. Toivon ainakin!
 
Jaksaisitko ap tuota vastaavaa tulevaisuudessa? Mikä estää miestäsi tekemästä noin aina kun joku kiinnostava nainen osuu kohdalle? Tyytyisitkö silloin aina olemaan se kakkosvaihtoehto sinä aikana kun mies pohtii jatkaako kanssasi ja minkälaiset mahdollisuudet hällä olisi muihin naisiin?
Pystyisitkö oikeasti luottamaan mieheesi ja elämään onnellista ja tasapainosta perhe-elämää vaikka pelko tilanteen uusiutumisesta olisikin koko ajan takaraivossa?
Miehesi ei sinua ansaitse, se on fakta.
Eihän nuo tilanteet ole koskaan helppoja, varsinkin jos "vedetetyllä" osapuolella on tunteita tätä vedättäjää kohtaan, mutta kannattaa ottaa huomioon myös se että jatkuvalla tuollaisella käytöksellä tunteesi miestä kohtaan kuolee muutenkin ja aika varmasti muuttuu katkeruudeksi, ja olisi sääli jos hukkaisit elämästäsi vuosia turhaan saamatta kuitenkaan itse mitään.
Voimia ja rohkeutta päätösten tekoon!
 
Kai mää on sit vaan "matto" tai jotain, mut en mää saa ainakaa itse tehtyä päätöstä et lähtisin tästä suhteesta. Mies sanoi että sen lähtemiseksi tästä on tosi pieni mahdollisuus, että se on saanut itselleen sen selväksi.
Mut sitä et olisin sit jatkuvasti mustasukkainen ihmisistä kenen kanssa ei aijo mitään sen kummempaa olla kuin kaveri ei tykkää.
Mut hankalaa täs on nyt sit pystyä satasella luottamaan tuohon, ja se ehkä on se isoin kysymys tällä hetkellä.

No itsellä alkaa työt kohta ja kuviot muuttuvat todella paljon. Kai sitä pitää vaan malttaa ajan kulua ja katsoa miten nämä tästä rullaa.
Tuntuu vaan et niin paljon on mennyt aikaa hukkaan koko tämän episodin aikana..
 
no kyllä toi sun ukkos on tosi tosi outo... Luulis et rakkaus sais tosi pahan särön tuollasen jälkeen. Ja ootko varma et on miehestäs kii, ettei sen toisen kaa tuu mitään?? MItä jos se toinen olis sanonu et ottaa eron justiinsa jne?
 
Viime yönä taas keskusteltiin. Ja mies sanoi kun keskustelimme, et ei se oikeesti aijo sen toisen kans muuta olla ku kaveri ja et ei se tiedä miten mut pitäis siitä vakuutella ku en mää meinaa uskoa. Lupasin yrittää paremmin.. mut se mustasukkaisuus vaan nousee..

Ja mies miettii sit sitäkin et pitäiskö meidän nyt sit joka tapauksessa lähteä eri suuntii vai vielä yrittää ku välillä noi mun mustasukkaisuus reaktiot sit pillaa sen hyvän mitä ollaan saatu rakennettua ne pari päivää esim.. Sit mies laittaa puhelimella viestiä ja mun fiilis meinaa mennä jo tosta..

Oisko kellään nyt näitten tietojen valossa mitään hyvää vinkkiä?
 
Ensi kerralla kun mies tuollaisia puhuu niin sanoisin että kokeillaan helpottaako sun olo jos muutan kuukaudeksi pois kotoa, haluatko että muutan pois. . Muuttaisin joko ystävän luokse tai vanhempien luokse väliajaksi, lapset jäis kotiin.
Mies pelaa :( pitää sua tossun alla uhkailemalla ja heittämällä tollaisia kommentteja aina silloin tällöin.
 

Yhteistyössä