Täällä on jo monet kertoneet, miten se vainaja laitetaan. Saanen kuitenkin muistuttaa, että tuokin asia riippuu vähän missä ja miten se kuolema on tapahtunut ja meneekö se vainaja avaukseen, vai ei. Eri paikoissa on eri käytännöt. Hoitajathan vainajat joo yleensä laittaa mm. sairaaloissa ja hoivakodeissa, mutta esim hoivakodissa voi olla myös tapa, että omaiset saavat pukea vainajan kuoleman jälkeen halutessaan, kuten itse teimme. Kuolema oli odotettu ja ihminen saattohoidossa. Eli omainen ei mennyt avaukseen, joten hänet haudattiin samoilla vaatteilla, kun mitä hänelle puimme kuoleman jälkeen. Toki olemme itse hoitajia ja halusimme saada tehdä homman itse. Katetrin ja kipupumpun irrotti toki paikan oma sh, sitä emme saaneet tehdä, jonkun pykälän takia, mutta muuten siistimme ja laitoimme omaisemme itse. Eikä hauturit tehneet mitään muutoksia. Nykyään kuulemma on sellainen toive että mitään ei sidota. Me kyllä sidoimme suun, mutta side oli toki otettu pois siinä vaiheessa, kun omainen siirrettiin arkkuun. Suu oli kyllä sitten auki jonkin verran. Mutta meillä oli hautaus kahden viikon päästä kuolemasta ja arkkuun laitto oli edellisenä päivänä. Silloin omaisemme ei ollut enää lähellekään oman näköisensä, eli ehtii muuttumaan parissa viikossa jo kovasti. Mitään hajua ei silloinkaan huomattu, kuun hyvästelyhuoneessa oli niin kova kloorin tuoksu, että se peitti sen kalman hajun (tarkoituksella ehkä). Eli ei nämä ole ihan kiveen kirjoitettuja käytänteitä, joten mitään yhtä tiettyä tapaa ei ole. Toki omat protokollat on tietyissä tapauksissa, kuten rikoksissa, miten nämä menee, mutta noin niin kun hoitajan näkökulmasta, niin useimmiten me näemme mm. laitoksissa ihan niitä "siistejä" kuolemia ja vainajia, mitä sitten laitamme.
Eli ole nähnyt palaneita, silpoutuneita ja muita kroppia, joten vainajan näkeminen ja laitto esim. osastolla tai vanhainkodissa on aika kesyä ( olen tehnyt sitäkin )... Mikä ihme siinä kuolleessa voi "pelottaa"? Etenkin jos ihminen on kuollut esim. rauhallisesti nukkuessaan, niin se tosiaan kuolemansa jälkeenkin on nukkuvan näköinen. Ja kyllä siihen sitten tottuu ja osaa ottaa sen työnä, eikä mieti asiaa sen enempää. Tottahan kaikille se eka kropan näkeminen on "jännä paikka", mutta kun näkee, ettei se "purekaan", niin huomaa, kuinka turhaa se jännitys on ollut. Tsemppiä vaan kaikille opiskelijoille - rohkeasti vaan katsomaan harjoittelujaksoilla laittoa tai ylipäänsä kuollutta, jos ei sitä muuten ole koskaan nähnyt. 
