Lähihoitajat! Vainajan laitosta..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
hmm,mä oon nuorempana siivoillut ruumishuoneella.ja vanhaan aikaan kun tehtiin avauksia ni käytiin koputtelee oveen että meneekö viellä avauksessa pitkään.siellä näkee aikamoisia juttuja.mutta joo en oo lähihoitaja tai sh ja en varmaankaan pystyis ikin koskee ruumiiseen.mulla jäi hajuongelma noilta siivous vuosilta,aina kun kotona tiskaan niin tunnen hajun.saman hajun kun sillon vuosia sitten tiskasin ennen välinehuoltoon viemistä kaikki avaustarvikkeet.
 
Itse pelkäsin ensimmäistä kertaa mutta turhaan. Onhan se itsellekin kova paikka kun laitat ihmisen jota olet saattanut hoitaa vuosia. Työskentelen siis osastolla missä on pitkäaikais asiakkaita.
Mutta samalla se on todella pysäyttävää.
Mieleenpainuvin oli kun sattumalta menin huoneeseen jossa "potilas" juuri eli viimeisiä minuuttejaan, ihminen joka tunti sitten näytti olevan kunnossa. Siinä on aika epärealistinen olo kun yrität ymmärtää toisen olevan kuollut ja aloitat vainajan laittamisen ja koko ajan odotat että hän avaa silmänsä. EHkä se olisi helpompaa laittaa vainajia joita ei tunne.
Mutta kunnioittaen ja arvokkuudella olen kaikki vainajat laittanut ja kiitollinen tietyllä tavalla että olen saanut heidät olla laittamassa "viimeisen kerran".
 
Minuakin kiinnostaisi ihan tarkka kuvaus mitä siinä vainajan laittamisessa tehdään?

Samoin kiinnostaisi se, että jos vainaja on pahoin tuhoutunut niin miten hänet sitten laitetaan? Esimerkiksi junan alle jäänyt? kerätäänkö vain osia ja laitetaan arkkuun vaaleaan liinaan käärittynä?

Sitten teille, jotka pelkäsitte kuolleen näkemistä. En ole hoitaja, mutta muuten olen kaksi kertaa nähnyt kuolleen ja ei ole olleet yhtään pelottavan näköisiä. Vanha sukulaiseni näytti kuolleena paljon kauniimmalta kuin viimeisenä päivänään elossa. Oli paljon levollisemman ja kauniimman näköinen. Nuorempi sukulaiseni (kuoli 19-vuotiaana) näytti aivan samalta kuin elossa ollessaan, hänestä tuli sellainen tunne, että voisi herätä siitä ja nousta ylös. Ainakin jos on kuollut osastolla rauhallisesti tai muuten kuollut niin, ettei ole vaurioitunut niin ei kannata pelätä.

Eräs sukulaiseni teki itsemurhan ja ruumis löydettiin kuukausien päästä. Toiselta sukulaiselta murskaantui pää. Kukakohan heille teki tuon vainajan laittamisen? Voiko pahasti vaurioituneen ruumiin laittoon joutua myös tavallinen sairaanhoitaja?
 
Minuakin kiinnostaisi ihan tarkka kuvaus mitä siinä vainajan laittamisessa tehdään?

Samoin kiinnostaisi se, että jos vainaja on pahoin tuhoutunut niin miten hänet sitten laitetaan? Esimerkiksi junan alle jäänyt? kerätäänkö vain osia ja laitetaan arkkuun vaaleaan liinaan käärittynä?

Sitten teille, jotka pelkäsitte kuolleen näkemistä. En ole hoitaja, mutta muuten olen kaksi kertaa nähnyt kuolleen ja ei ole olleet yhtään pelottavan näköisiä. Vanha sukulaiseni näytti kuolleena paljon kauniimmalta kuin viimeisenä päivänään elossa. Oli paljon levollisemman ja kauniimman näköinen. Nuorempi sukulaiseni (kuoli 19-vuotiaana) näytti aivan samalta kuin elossa ollessaan, hänestä tuli sellainen tunne, että voisi herätä siitä ja nousta ylös. Ainakin jos on kuollut osastolla rauhallisesti tai muuten kuollut niin, ettei ole vaurioitunut niin ei kannata pelätä.

Eräs sukulaiseni teki itsemurhan ja ruumis löydettiin kuukausien päästä. Toiselta sukulaiselta murskaantui pää. Kukakohan heille teki tuon vainajan laittamisen? Voiko pahasti vaurioituneen ruumiin laittoon joutua myös tavallinen sairaanhoitaja?

Kaiketi ainakin pestään ja riisutaan vaatteet ym. Eli sitä vainajaa kyllä joutuu siinä laittaessa käännellä ja väännellä.
 
Minuakin kiinnostaisi ihan tarkka kuvaus mitä siinä vainajan laittamisessa tehdään?

Samoin kiinnostaisi se, että jos vainaja on pahoin tuhoutunut niin miten hänet sitten laitetaan? Esimerkiksi junan alle jäänyt? kerätäänkö vain osia ja laitetaan arkkuun vaaleaan liinaan käärittynä?

Sitten teille, jotka pelkäsitte kuolleen näkemistä. En ole hoitaja, mutta muuten olen kaksi kertaa nähnyt kuolleen ja ei ole olleet yhtään pelottavan näköisiä. Vanha sukulaiseni näytti kuolleena paljon kauniimmalta kuin viimeisenä päivänään elossa. Oli paljon levollisemman ja kauniimman näköinen. Nuorempi sukulaiseni (kuoli 19-vuotiaana) näytti aivan samalta kuin elossa ollessaan, hänestä tuli sellainen tunne, että voisi herätä siitä ja nousta ylös. Ainakin jos on kuollut osastolla rauhallisesti tai muuten kuollut niin, ettei ole vaurioitunut niin ei kannata pelätä.

Eräs sukulaiseni teki itsemurhan ja ruumis löydettiin kuukausien päästä. Toiselta sukulaiselta murskaantui pää. Kukakohan heille teki tuon vainajan laittamisen? Voiko pahasti vaurioituneen ruumiin laittoon joutua myös tavallinen sairaanhoitaja?

Nämä "pahoin tuhoutuneet" on pussisssa. samoin kun vainaja joka on ampunut itseään vaikka päähän, pää on pussissa.
 
Siinä pestään vainaja(ihminen kun kuolee niin hän laskee alleen ja ulostaa), laitetaan vaippa, laput silmille, sidotaan leuka kiinni, laitetaan nimilappu, puetaan erillinen "mekko", kädet ja jalat muistaakseni "sidotaan" myös. Letkuja ja muita emme poista ennen kuin ruumiinavaus on tehty.
Viimeisimmässä laitossani vainajaa kun käänteli niin suusta tuli kaikki syöty ja juotu niin pestä sai usein.
Kaksi tuntia odotetaan ennen kuin vainaja laitetaan kylmiöön. Ja jos omaiset haluavat vainajalle jotain tiettyjä vaatteita päälle arkkuun niin me olemme sitten hautaustoimiston ihmisten kanssa ne pukeneet ennen arkkuun nostamista.
Jotain varmaan unohtui mutta noin suurin piirtein meillä tehdään. Meillä on käytössä setti mistä löytyy vainajalle puettava mekko ja muut tarvikkeet. Viimeisestä laitosta on pari vuotta.
Eikä se vainajan laitto sinänsä ole pelottavaa, ihminen yleensä näyttää siltä että hän nukkuu, lautumia on saattanut tulla jo ennen kuolemaa. Itselleni se tieto että ihminen on kuolemassa ja se että olet siinä vieressä, pidät kädestä kiinni ja katsot kun viimeisiä henkäyksiä otetaan on kaikista koskettavin, järkyttävin ja surullisin.
Tärkeintä on tehdä kaikki vainajaa kunnioittaen ja itse en ainakaan ole pystynyt kyyneleitä pidättämään, kuitenkin olen tuntenut jokaisen vainajan jonka olen laittanut ja jonka vieressä olen viimeiset hetket ollut.
 
Olen laittanut useita vainajia eikä ensimmäisenkään laitto tehnyt pahaa.
Tunnelma laittaessa on kunnioittava ja hiljainen, rutinoituneet toimintatavat käyvät äkkiä mutta yleensä laitamme vainajan rauhallisesti, kiiruhtamatta (joskus on tilanne että pitää laittaa aika nopeasti)

Vainajaa pestään, mikäli on esim. ulostetta tai muuta eritettä iholla. Siistitään muutenkin.
Puetaan puhdas vaippa.
Sidotaan leuka (mahdolliset tekohampaat suuhun jos ei sillä hetkellä ole - tämä muuten on vaikeaa joskus), laput silmien päälle. Laitetaan vainajan paita päälle. Nilkkojen ympäri naru johon tulee tarvittavat tiedot. Toinen lappu vielä liinaan, jolla peitetään vainaja. Pään alle kehitellään kaarimaljasta ja tyynyliinasta "tyyny" ettei pää jää takakenoon.

päälliliinan päälle haemme jostain tuoreita kukkia, siihen hakaneulalla kiinni ...
2 tuntia osastolla jonka jälkeen kuljetamme kylmiöön...

useimmat laittamani ovat olleet vanhuksia ja kuolema on ollut odotettu
 
Alkuperäinen kirjoittaja kysymyksiä;23454245:
jos huoneessa on monta potilasta, kuinka tuo viimeinen laitto tehdään? siirretäänkö vainaja jonnekin muualle laitettavaksi tms. ennen ruumishuoneelle siirtoa?

Potilas viedään tyhjään huoneeseen, ei sitä muiden potilaiden läsnäollessa laiteta.
 
Ja minullakaan ei tehnyt pahaa laittaa opiskeluaikana kuollutta, vaikka näin silloin ensimmäisen kerran kuolleen. Rouvat olivat jotenkin niin levollisen näköisiä, ei ollenkaan pahannäköisiä.
 
[QUOTE="vieras";23451023]No, itse asiassa kentällä on muuten meikäläiselle tullut melkeinpä tuonkin näkösiä vastaan... ;) :D Eli ole nähnyt palaneita, silpoutuneita ja muita kroppia, joten vainajan näkeminen ja laitto esim. osastolla tai vanhainkodissa on aika kesyä ( olen tehnyt sitäkin )... Mikä ihme siinä kuolleessa voi "pelottaa"? Etenkin jos ihminen on kuollut esim. rauhallisesti nukkuessaan, niin se tosiaan kuolemansa jälkeenkin on nukkuvan näköinen. Ja kyllä siihen sitten tottuu ja osaa ottaa sen työnä, eikä mieti asiaa sen enempää. Tottahan kaikille se eka kropan näkeminen on "jännä paikka", mutta kun näkee, ettei se "purekaan", niin huomaa, kuinka turhaa se jännitys on ollut. Tsemppiä vaan kaikille opiskelijoille - rohkeasti vaan katsomaan harjoittelujaksoilla laittoa tai ylipäänsä kuollutta, jos ei sitä muuten ole koskaan nähnyt.

Niin siitä hajusta... Ei "tuore" kroppa millekään haise ( jos se on kokonainen ), eikä oikeastaan vielä muutaman päivän kylmiösäilytyksenkään jälkeen.[/QUOTE]

no sepä...liikaa mielikuvitusta ja nähtyjä zombieleffoja. Eikä muutenkaan hautajaisia enempää kosketusta kuolemaan. Mun varmaan opiskelijana pitäs ensin tottua olemaan vainajan kanssa samassa tilassa ennenkun uskaltasin koskea. Oppiakseni etteivät he oikeassa elämässä pure ja lähde minnekään haahuilemaan. Saada se järki esiin sieltä mielikuvituksen alta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kysymyksiä;23454245:
jos huoneessa on monta potilasta, kuinka tuo viimeinen laitto tehdään? siirretäänkö vainaja jonnekin muualle laitettavaksi tms. ennen ruumishuoneelle siirtoa?

Meillä on yksi huone juuri tätä varten. Viimeisillä hetkillään oleva potilas viedään siihen huoneeseen. Tässä huoneessa on mahdollisuus myös omaisilla olla vaikka yötä.

Jos tämä huone on jo varattu ja tuleekin toinen potilas, kuka tarvitsee tämänkaltaista yksityisyyttä, yritämme yhdistellä "terveempiä" potilaita niin että saamme toisenkin tuollaisen huoneen.
 
Siinä vaiheessa kun ruumis on luovutettu jo hautaustoimistolle, niin hautajaisiin voi olla vielä useampi viikko aikaa. Onko siis mahdollista, että vainajalta tulee paskat housuun tämän jälkeen ja voi olla paskoineen vaikka 2 viikkoa siellä hautaustoimiston tiloissa? Eikö arkusta pitäisi tulla jo haju läpi?
 
Siinä vaiheessa kun ruumis on luovutettu jo hautaustoimistolle, niin hautajaisiin voi olla vielä useampi viikko aikaa. Onko siis mahdollista, että vainajalta tulee paskat housuun tämän jälkeen ja voi olla paskoineen vaikka 2 viikkoa siellä hautaustoimiston tiloissa? Eikö arkusta pitäisi tulla jo haju läpi?

Omasta kokemuksesta ne ulosteet tulee siinä vaiheessa kun ihminen kuolee tai joskus juuri ennen. Me pesemme ja laitamme vainajan heti kuolemisen jälkeen, sitten siirrämme kylmiöön, sitten ruumiinavauksen jälkeen vainaja laitetaan uudestaan.
Vainajat meillä saattavat olla kylmiössä viikosta jopa useampaan viikkoon, riippuen omaisten tekemistä hautajaisjärjestelyistä. Kun hautaustoimisto hakee vainajan niin vielä siinä vaiheessa laitamme yhdessä vainajan(tällöin nostamme arkkuun); joko puemme ns.hautaustoimiston vaatteisiin tai omaisten toiveista omiin vaatteisiin. Niin en kyllä törmännyt siihen että kenenkään tarvitsisi maata likaisena.
Meillä omaiset saavat käydä katsomassa vainajaa, niin joskus vainajat otetaan kylmiöstä useammankin kerran ja siinä kun laitamme heidät erilliseen huoneeseen tätä varten niin aina katsomme että vainaja on "siisti". Ja laitamme juuri kukkia yms. rinnalle.
Kun siskoni vauva kuoli ja hautajaisissa oli avoin arkku niin huomasin valkoisessa mekossa olevan jotain punertavaa; en tiedä mitä se oli, vereltä se näytti mutta näky järkytti ja mietityttää vieläkin.
 
Lääkärin ne kuuluu poistaa, kerrottiin mot-ohjelmassa.
Lääkäri käy toteamassa että ihminen on kuollut ja kirjaa tiedot. Hoitajat irrottavat kanyylit, katetrit ym, laittavat harsorullan hanuriin, jos tarpeellista ja pukevat vainajan paperikankaiseen asuun, laittavat kosteat laput luomille ja sitovat harsolla kasvot niin ettei suu jää avoimeksi. Laittavat vainajan kädet rinnalle ja peittävät vainajan lakanalla vietäväksi pois mikäli omaiset eivät halua hyvästellä huoneessa.
 
Täällä on jo monet kertoneet, miten se vainaja laitetaan. Saanen kuitenkin muistuttaa, että tuokin asia riippuu vähän missä ja miten se kuolema on tapahtunut ja meneekö se vainaja avaukseen, vai ei. Eri paikoissa on eri käytännöt. Hoitajathan vainajat joo yleensä laittaa mm. sairaaloissa ja hoivakodeissa, mutta esim hoivakodissa voi olla myös tapa, että omaiset saavat pukea vainajan kuoleman jälkeen halutessaan, kuten itse teimme. Kuolema oli odotettu ja ihminen saattohoidossa. Eli omainen ei mennyt avaukseen, joten hänet haudattiin samoilla vaatteilla, kun mitä hänelle puimme kuoleman jälkeen. Toki olemme itse hoitajia ja halusimme saada tehdä homman itse. Katetrin ja kipupumpun irrotti toki paikan oma sh, sitä emme saaneet tehdä, jonkun pykälän takia, mutta muuten siistimme ja laitoimme omaisemme itse. Eikä hauturit tehneet mitään muutoksia. Nykyään kuulemma on sellainen toive että mitään ei sidota. Me kyllä sidoimme suun, mutta side oli toki otettu pois siinä vaiheessa, kun omainen siirrettiin arkkuun. Suu oli kyllä sitten auki jonkin verran. Mutta meillä oli hautaus kahden viikon päästä kuolemasta ja arkkuun laitto oli edellisenä päivänä. Silloin omaisemme ei ollut enää lähellekään oman näköisensä, eli ehtii muuttumaan parissa viikossa jo kovasti. Mitään hajua ei silloinkaan huomattu, kuun hyvästelyhuoneessa oli niin kova kloorin tuoksu, että se peitti sen kalman hajun (tarkoituksella ehkä). Eli ei nämä ole ihan kiveen kirjoitettuja käytänteitä, joten mitään yhtä tiettyä tapaa ei ole. Toki omat protokollat on tietyissä tapauksissa, kuten rikoksissa, miten nämä menee, mutta noin niin kun hoitajan näkökulmasta, niin useimmiten me näemme mm. laitoksissa ihan niitä "siistejä" kuolemia ja vainajia, mitä sitten laitamme.
 

Yhteistyössä