Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Minusta taas ei haeta mitään tuollaista, vaan ihmistä joka osaa olla tasapainoisesti niin, ettei suhteessa hae epäterveellä tavalla kumppanista täytettä ja vastuuta häntä asioista, jotka kuuluvat ihmisen itse diilattavaksi ja sisäisestä kaivostaan ammentamisen piiriin. Kun on sinut itsensä kanssa ja osaa riittävästi rakastaa itseään, ei jatkuvasti hae kumppanista peiliä ja täytettä tai varmentajaa omiin epävarmuuksiinsa ja identiteettiin. Draaman määrä siis tippuu huomattavasti ja suhde on helppo. Ollaan vapaita rakastamaan toinen toistaan sen sijaan, että ollaan jatkuvasti reagoimassa, kalisuttelemassa sapeleita ja tarvitsemassa tilkettä kuin epävarmat pikkulapset. Jos ei rakasta itseään, voi olla sokea sille mitä rakkauden nimissä voi kumppanilta vaatia ja odottaa. Voi olla sokea sille ettei ulkosalta tuleva rakkaus kuunaan täytä ja hiljennä sitä mikä vaatii itseltä tilkintätyötä tai näkökulmamuutoksen omassa sydämessä.

Rakkaus ulkoa auttaa ja tukee, on ihana ja arvokas asia sekä inhimillinen tarve, mutta ei ole helpottumisen tiellä se avain pysyvään rauhaan ja tasapainoon. Josta ammentaa rakkautta, joka on ja antaa muidenkin olla, vaateiden sijaan. Josta ammentaa rakkautta, joka antaa ihmisen antaa itselleen arvo ja näin asettaa toisaalta terveet rajat eikä tule kävellyksi ylitse ja osaa alkaa kuuntelemaan mitä itse tarvitsee. Muuttuu oman elämänsä suhteen passiivisesta proaktiiviseksi, mutta ei odota muilta siinä varsinaista proaktiivisuutta, ei varsinkaan heidän elämiensä kustannuksella. Kun osaa rakastaa itseään, osaa erottaa omat unelmansa muiden unelmista. Osaa hahmottaa ettei ole enää vastuussa muista (eikä läheiset taas itsestä). Ei tarvitse enää potea epämukavaa syyllisyyttä jostain sellaisesta kieltäytymisestä, mikä ei istu omaan pirtaan. Toisaalta on helppo ja vapauttava kanssakulkija, koska ei odota muiden ottavan vastuuta oman itsensä hyvästä olosta ja unelmista kantaakseen. Antaa muille, niille kaikista läheisimmille ja rakkaimmillekin, vapauden syyllistämättä seurata sitä mikä taas sopii heidän pirtaansa. Ei vastuuta heitä unelmien rikkomisesta tai elämän sujumisesta siinä kohtaa kun polut eivät kuljekaan samaan suuntaan. Surra saa ja pettymystä tuntea, mutta ei ole heidän vikansa jos he haluavat itselleen eri asioita. Kun antaa tuon vapauden muille, antaa sen itselleen eikä tarvitse enää syyllisyyden tähden tukahduttaa omia tarpeitaan ja toiveitaan. Se kun tuo vastuu ja kääntöpuolena vapaus sysätään takaisin ihmiselle itselleen tai kun joku ei enää lähdekään kalisteluun tai egontäyttäjäisiin mukaan...no se ei ole aina kivutonta. Läheiset purnaavat sitä vastaan. Itse purnaa sitä vastaan. Tietenkin, koska se on alkuun epämukavaa ja herättää monenlaisia tunneölliäisiä koloistaan. Rakkaus auttaa jaksamaan sen.

Onneksi nämä asiat eivät ole joko tai. Itsensä rakastamista ja muiden rakastamista terveesti voi harjoitella myös vuorovaikutuksessa. Ei tarvitse ensin viettää vuosikymmentä yksin, vaan näitä voi harjoittaa ihan hyvin suhteessa ollessakin. Eri.
Miten pääsee mihinkään suhteeseen kun oikeasti kukaan ei kelpuuta edes toiseen tapaamiseen asti?
 

Yhteistyössä