vierailija
Vaikka haluatkin olla etäällä, jätä minulle joskus jokin jälki, että tiedän sinun kaipaavan.
Ajoit minut siihen.Olet kadonnut minulta.
Kenelle?Yritin olla rohkee, tuota parempaan en pystynyt enkä tiedä oisko sekään muuttanut mitään.
Sisältää tunnisteen.Kenelle?
200kmHyvää yötä, nuku hyvin. Kaipaan sinua kaukaa.
Hakeutuisin luokseis jos tietäisin missä oot.Olet kadonnut minulta.
Hyvää yötä rakas!Haluan olla lähellä, en todellakaan etäällä. Omaa rauhaa ei vain oikein ole niin, että pystyisi ajattelemaan tai kirjoittamaan. Kuitenkin niin sun kun olla voi.
Miten pääsee mihinkään suhteeseen kun oikeasti kukaan ei kelpuuta edes toiseen tapaamiseen asti?Minusta taas ei haeta mitään tuollaista, vaan ihmistä joka osaa olla tasapainoisesti niin, ettei suhteessa hae epäterveellä tavalla kumppanista täytettä ja vastuuta häntä asioista, jotka kuuluvat ihmisen itse diilattavaksi ja sisäisestä kaivostaan ammentamisen piiriin. Kun on sinut itsensä kanssa ja osaa riittävästi rakastaa itseään, ei jatkuvasti hae kumppanista peiliä ja täytettä tai varmentajaa omiin epävarmuuksiinsa ja identiteettiin. Draaman määrä siis tippuu huomattavasti ja suhde on helppo. Ollaan vapaita rakastamaan toinen toistaan sen sijaan, että ollaan jatkuvasti reagoimassa, kalisuttelemassa sapeleita ja tarvitsemassa tilkettä kuin epävarmat pikkulapset. Jos ei rakasta itseään, voi olla sokea sille mitä rakkauden nimissä voi kumppanilta vaatia ja odottaa. Voi olla sokea sille ettei ulkosalta tuleva rakkaus kuunaan täytä ja hiljennä sitä mikä vaatii itseltä tilkintätyötä tai näkökulmamuutoksen omassa sydämessä.
Rakkaus ulkoa auttaa ja tukee, on ihana ja arvokas asia sekä inhimillinen tarve, mutta ei ole helpottumisen tiellä se avain pysyvään rauhaan ja tasapainoon. Josta ammentaa rakkautta, joka on ja antaa muidenkin olla, vaateiden sijaan. Josta ammentaa rakkautta, joka antaa ihmisen antaa itselleen arvo ja näin asettaa toisaalta terveet rajat eikä tule kävellyksi ylitse ja osaa alkaa kuuntelemaan mitä itse tarvitsee. Muuttuu oman elämänsä suhteen passiivisesta proaktiiviseksi, mutta ei odota muilta siinä varsinaista proaktiivisuutta, ei varsinkaan heidän elämiensä kustannuksella. Kun osaa rakastaa itseään, osaa erottaa omat unelmansa muiden unelmista. Osaa hahmottaa ettei ole enää vastuussa muista (eikä läheiset taas itsestä). Ei tarvitse enää potea epämukavaa syyllisyyttä jostain sellaisesta kieltäytymisestä, mikä ei istu omaan pirtaan. Toisaalta on helppo ja vapauttava kanssakulkija, koska ei odota muiden ottavan vastuuta oman itsensä hyvästä olosta ja unelmista kantaakseen. Antaa muille, niille kaikista läheisimmille ja rakkaimmillekin, vapauden syyllistämättä seurata sitä mikä taas sopii heidän pirtaansa. Ei vastuuta heitä unelmien rikkomisesta tai elämän sujumisesta siinä kohtaa kun polut eivät kuljekaan samaan suuntaan. Surra saa ja pettymystä tuntea, mutta ei ole heidän vikansa jos he haluavat itselleen eri asioita. Kun antaa tuon vapauden muille, antaa sen itselleen eikä tarvitse enää syyllisyyden tähden tukahduttaa omia tarpeitaan ja toiveitaan. Se kun tuo vastuu ja kääntöpuolena vapaus sysätään takaisin ihmiselle itselleen tai kun joku ei enää lähdekään kalisteluun tai egontäyttäjäisiin mukaan...no se ei ole aina kivutonta. Läheiset purnaavat sitä vastaan. Itse purnaa sitä vastaan. Tietenkin, koska se on alkuun epämukavaa ja herättää monenlaisia tunneölliäisiä koloistaan. Rakkaus auttaa jaksamaan sen.
Onneksi nämä asiat eivät ole joko tai. Itsensä rakastamista ja muiden rakastamista terveesti voi harjoitella myös vuorovaikutuksessa. Ei tarvitse ensin viettää vuosikymmentä yksin, vaan näitä voi harjoittaa ihan hyvin suhteessa ollessakin. Eri.
Kenelle sitten? Olen aina yksin.Ei ketään ole tarkoitettu elämään elämää pelkästään itselleen.
olen vain viestin tai soiton päässä.Olet kadonnut minulta.
Bonne nuit J' voudrais te reconnetre.Bonne nuit
Ajattelin nainen sinua, siinä taikaa.Hyvää yötä kaipaamalleni miehelle. Näin susta unta viime yönä. Tarkottaako se jotain, vaikka en tehnyt taikoja? Olet ajatuksissani, täällä ihmisten keskelläkin, salaisena ilon lähteenäni.
Mitä on tapahtunut? Lepää ystävä ja nuku hyvät yön unet ja jatkamme huomenna ongelmasi käsittelyä. Vai haluaisitko jutella nyt? Älä sure. Asiat järjestyvät.Voisinpa olla olematta. Päästä tuskasta.
Haluatko kertoa tarkemmin? Johtuuko erityisesti tästä pyhänseudusta vai onko tuollainen olo jatkuvaa?Paha olo vain jyllää ja junnaa. En saa unta.
Vaatii aikaa ja yrittämistä. Kaikkien kanssa ei vaan tuu toimeen.Miten pääsee mihinkään suhteeseen kun oikeasti kukaan ei kelpuuta edes toiseen tapaamiseen asti?