Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju

 

Mitä ajattelet nyt?

Kauvatukmlle: Ajattelen sinua ja katsettasi. Haluaisin kuljettaa sormia huulillasi, kaulallasi ja hiuksissasi...

 

*kaivatulle

 

Miks se katse tuntu sydämessä niin jos me ei oltu oikeita toisillemme

 

Parisuhteessa voi kokea myös turvattomuutta. Myös toisten turvattomuutta. Avuttomuutta. Moni syyllistäisi eräästä asiasta, josta olen pitänyt suuni kiinni. Asian ilmiantaminen vaan rikkoisi enemmän vääryyttä kokenutta, kuin olisi oikein. Ja silti mietin kaikkea ja sen vaikutuksia.
Kun koko elämä on ollut turvattomuutta. Luulen, että siellä jossain mielen suojelevan unohduksen takana on jotain mitä mieli ei jaksa käsitellä. Olen niin tottunut siihen turvattomuuteen. Lukemaan merkkejä. Pelkäämään. Ahdistumaan. Hautaamaan kaiken ja unohtamaan. Päivästä toiseen. Kertomatta kenellekään. Minä kestän. Miten kestän. Mutta huolissani olen muista. Sivustalta.

Pelossa eläminen on kuormittavaa, koko ajan hiljainen hätätilamoodi päällä. Elinaikani on taatusti lyhentynyt monella vuodella.

 

Äidin korvikeko minä sinulle olen?

Kuka tällaista epäilee?

 

Arvosana päivästä?

Teoreettisesti seitsemän, mutta tunteen ja sisäisen kokemuksen tasolla 4-5, kun arviointiasteikkona on 4-10.

 

Juon kohta kokeeksi kahvia, minkä merkkistä joisin? Kafeeiinitonta vai täyttä tavaraa?

Jos olet töissä, normikahvia, jos taas unille käymässä, silloin ilman kofeiinia.

 

Hyvää yötä yhdelle "yökulkijalle". Nyt on matkattava höyhensaarille, jotta jaksaa vielä huomisen työt. Sitten onneks alkaa loma.
Hellä suukko poskellesi, olet mulle xxxxx

 

Teoreettisesti seitsemän, mutta tunteen ja sisäisen kokemuksen tasolla 4-5, kun arviointiasteikkona on 4-10.

Mikä teki sisäisestä kokemuksesta keskinkertaisen? Mistä kokemuksista puhut, kaipauksestako?

 

Hyvää yötä yhdelle "yökulkijalle". Nyt on matkattava höyhensaarille, jotta jaksaa vielä huomisen työt. Sitten onneks alkaa loma.
Hellä suukko poskellesi, olet mulle xxxxx

Et nukkuisi, jos suukon antaisit. Hyvää yötä, rakas.

 

Mikä teki sisäisestä kokemuksesta keskinkertaisen? Mistä kokemuksista puhut, kaipauksestako?

Kaipa kaipauskin saattaisi olla kokemus, jos kaipaamista siltä kannalta katselee, mutten nyt viittaa kaipailuihin tai haikailuihin. Enemmänkin, että kaiken pitäisi olla okei tällä hetkellä vaikka monelta kannalta katsottuna ei olekaan, mutta yritän uskotella itselleni, että kaikki kunnossa ja on vain oma ajtatelun ongelmani etten ole onnellinen tai tyytyväinen. Millä tahansa psykoogian ja ihmisyyden kannalta katsottuna kaikki ei voisi olla okei nykyisessä tilanteessa. Kognitiivinen dissonanssi, koska jos ystäväni kertoisi kuinka kokisi vastaavan tilanteen olisin sillä linjalla, että hän on erittäin vahva henkisesti, mutta ei ihmekään jos on onneton. Omalla kohdalla totean, että näillä mennään ja tulevaisuudessa on kuitenkin mahdollisuuksia.

ELi ulkoisesti "pitäisi" olla ok ja siksi seiska. Tunnetasolla ja elämän mielekkyydessä olen hiton onneton, joten siksi nelonen tai vitonen sisäisestä kokemuksesta.

 

Kauempana on jotenkin enemmän ikävä sua. Harmittaa kun ei ystävystytty. Toisaalta oliko niin tarkoitettu. Joskus monta kuukautta sitten arvoin, että mitä sun kanssa pitäis tehdä. Kirjoitin lapuille eri vaihtoehtoja. Silloin kai tuli että ystävystyä. Mutta nyt lähtiessä yksi sellainen silloin kuukausia sitten ehkä jopa melkein vuosi sitten (en muista enää) kadonnut taiteltu lappu oli jostain ilmestynyt pöydälle ja siinä luki "Unohda se x". Oikeasti siis sun nimi. Sekö se on se tarkoitus nyt sitten. Surullista silti. En tykkää olla täälläkään. Tässä pikku kämpässä. Tänne pitäis pikkuhiljaa muuttaa pysyvästi. Tuntuu ettei mikään paikka ole oikea.

 

Hyvää yötä rakas.

 

Nyt oon ottanu vähäisen mutta rakastan Emiliaa

 

Bonne nuit

 

Sä avasit mun sydämen ja rikoit sen

 

Miks se katse tuntu sydämessä niin jos me ei oltu oikeita toisillemme

Älä sure, ehkä kyseessä on väärinkäsitys kun ei tiedä kuka kenellekin kirjoittaa. Nuku hyvin.

 

Bonne nuit

 

Kauempana on jotenkin enemmän ikävä sua. Harmittaa kun ei ystävystytty. Toisaalta oliko niin tarkoitettu. Joskus monta kuukautta sitten arvoin, että mitä sun kanssa pitäis tehdä. Kirjoitin lapuille eri vaihtoehtoja. Silloin kai tuli että ystävystyä. Mutta nyt lähtiessä yksi sellainen silloin kuukausia sitten ehkä jopa melkein vuosi sitten (en muista enää) kadonnut taiteltu lappu oli jostain ilmestynyt pöydälle ja siinä luki "Unohda se x". Oikeasti siis sun nimi. Sekö se on se tarkoitus nyt sitten. Surullista silti. En tykkää olla täälläkään. Tässä pikku kämpässä. Tänne pitäis pikkuhiljaa muuttaa pysyvästi. Tuntuu ettei mikään paikka ole oikea.

🫂

 

Miten itse reagoisit?

En tiedä. Riippuu pitkälti millaisessa seurassa on.

 

Halataanko vielä kerran?

En ole koskaan halannut kaivattua vaikka se on luontaista minulle.

 

Jo Simo Silmu aikoinaan lauloi "Ei maamerkit näy, jos sumussa lentää. Kikii kikii."

 

hyvää juhannusta

 

Pyllistätköhän stay upeissa?