Onnea Adalle :heart:
Täällä sitten kp2/yk6 ja musta maanantai, joten jos ei halua kuulla avautumista, kannattaa lopettaa lukeminen tähän... Ehti toiveet vähän nousta tuossa viikonloppuna, kun tuhruttelu loppui välissä kokonaan, mutta niinhän ne kivut ja lopulta menkatkin sitten alkoi eilen. Aika väsynyt tähän touhuun... Tähän kiertoon olisi sitten se lugesteron-resepti odottamassa, mutta enpä oikein jaksa uskoa siihenkään. Ja siinä on vielä jonain side- tms. aineena käytetty maapähkinäöljyä, ja olen pähkinäallergikko, joten vähän mietityttää niiden aloittaminen. Täytyy varmaan soittaa alkukierron aikana gynelle ja vähän kysellä tilanteesta.
Vadelmaunelma, mulla on kanssa samanlaisia fiiliksiä tästä touhusta. Mä olen nykyään niin väsynyt koko ajan, kun illalla ei saa unta kun vatvoo tätä asiaa, öisin heräilee ja murehtii asiaa, mutta aamulla kuitenkin on herättävä töihin. Tänään olisin varmaan jäänyt kotiin itkemään ellei olisi ollut aivan pakko tulla töihin, ja koko työmatkan vain pidättelin itkua. Ja töissä ei ole tarpeeksi haastavia/mielenkiintoisia tehtäviä, niin että saisi "jotain muuta mietittävää". Ja tuo Adan kirjoitus siitä, kuinka nykyään tuijottaa naistuttavien mahan seutuja on kuin suoraan mun elämästä. Jos joku ilmoittaa olevansa "väsynyt, mutta onnellinen", olen ihan varma että siellä ollaan paksuna, ja itku tulee jo pelkästä ajatuksesta. Rupesin eilen lukemaan yhtä kirjaa, jossa nainen kärsii lapsettomuudesta. Aiemmin, useampia vuosia sitten, pidin hahmoa ja sen ajatuksia vain vähän hölmönä, mutta niin ne tilanteet muuttuvat, ja nyt ajatukset olivat kuin omasta elämästä. Sääli vain että kirjassa on onnellinen lopputulos, joka ei menkkakouristusten syövereissä yhtään lohduta :/
Ja mieskin välillä ärsyttää, eilenkin se "lohdutti" sanomalla, että älä ole murheellinen, mutta miksi en saisi olla? Pitäisikö vetää joku tekohymy kasvoille ja esittää että kaikki on kunnossa, vaikka ei olekaan? Sehän se vasta tekisi hyvää parisuhteelle...
Täällä sitten kp2/yk6 ja musta maanantai, joten jos ei halua kuulla avautumista, kannattaa lopettaa lukeminen tähän... Ehti toiveet vähän nousta tuossa viikonloppuna, kun tuhruttelu loppui välissä kokonaan, mutta niinhän ne kivut ja lopulta menkatkin sitten alkoi eilen. Aika väsynyt tähän touhuun... Tähän kiertoon olisi sitten se lugesteron-resepti odottamassa, mutta enpä oikein jaksa uskoa siihenkään. Ja siinä on vielä jonain side- tms. aineena käytetty maapähkinäöljyä, ja olen pähkinäallergikko, joten vähän mietityttää niiden aloittaminen. Täytyy varmaan soittaa alkukierron aikana gynelle ja vähän kysellä tilanteesta.
Vadelmaunelma, mulla on kanssa samanlaisia fiiliksiä tästä touhusta. Mä olen nykyään niin väsynyt koko ajan, kun illalla ei saa unta kun vatvoo tätä asiaa, öisin heräilee ja murehtii asiaa, mutta aamulla kuitenkin on herättävä töihin. Tänään olisin varmaan jäänyt kotiin itkemään ellei olisi ollut aivan pakko tulla töihin, ja koko työmatkan vain pidättelin itkua. Ja töissä ei ole tarpeeksi haastavia/mielenkiintoisia tehtäviä, niin että saisi "jotain muuta mietittävää". Ja tuo Adan kirjoitus siitä, kuinka nykyään tuijottaa naistuttavien mahan seutuja on kuin suoraan mun elämästä. Jos joku ilmoittaa olevansa "väsynyt, mutta onnellinen", olen ihan varma että siellä ollaan paksuna, ja itku tulee jo pelkästä ajatuksesta. Rupesin eilen lukemaan yhtä kirjaa, jossa nainen kärsii lapsettomuudesta. Aiemmin, useampia vuosia sitten, pidin hahmoa ja sen ajatuksia vain vähän hölmönä, mutta niin ne tilanteet muuttuvat, ja nyt ajatukset olivat kuin omasta elämästä. Sääli vain että kirjassa on onnellinen lopputulos, joka ei menkkakouristusten syövereissä yhtään lohduta :/
Ja mieskin välillä ärsyttää, eilenkin se "lohdutti" sanomalla, että älä ole murheellinen, mutta miksi en saisi olla? Pitäisikö vetää joku tekohymy kasvoille ja esittää että kaikki on kunnossa, vaikka ei olekaan? Sehän se vasta tekisi hyvää parisuhteelle...
Sekositko sä vai kone? 
