Lähes kolmekymppiset ekakertalaiset Vol 2.

Mä oon myös miettinyt, että olisin kyllä halunnut lapsia jo aiemmin. Mutta vaikka aina oon tiennytkin, että haluan lapsia ja mielelläni olisi jo muutaman synnyttänyt, eivät isäehdokkaat ole olleet mun mielestä sopivia tai sitten eivät ole halunneet vielä. Nyt ollaan miehen kanssa oltu yhdessä kuitenkin vasta 3,5 vuotta, että aina yritän itelleni muistuttaa, että en olisi kovin paljon aiemmin tähän hommaan pystynyt.

Vadelmaunelma, ehkä te ootte kuitenkin saaneet vasta nyt tarpeeksi sitä kahdenkeskistä aikaa ja suhteenne voisi olla paljonkin erilainen, jos heti tavattuanne olisitte lapsia alkaneet vääntää.

Joskus oon miettinyt, että miksi sitä ei oo vaan tehnyt lasta silloin nuorempana kun kuitenkin jo halusin. Mutta oikeasti, olisiko kivaa kun olisi lapsi, jonka isä olisi joku randomhoito. Ja olisiko sitä yksinhuoltajana kuitenkaan sitten niin onnellinen. Että tyytyväinen saa olla jo siitäkin, että on hyvä suhde jonka pohjalta ponnistaa. Ja nyt ainakin musta tuntuu, että oma suhteeni on saanut vielä lisää vahvistusta näistä vastoinkäymisistä. Vaikka ikäviä asioita tapahtuu, on toinen silti koko ajan tuossa eikä aikuinen mies voi enää kesken mennä : )

Tässä lapsenteossa tuntuu kuitenkin olevan vaikeinta se, että sitten kun siihen tuntee olevansa vihdoin valmis, ei se ihan heti yleensä onnistukaan! Mä ainakin haluaisin kärsimättömänä heti kaikki tänne. Vaikka olisi kymmenkuinen vauva jo tänne tullessaan, ei haittaisi, kunhan tulisi tänään!

 

Jeeee, ikinä en olisi voinut kuvitellakaan iloitsevani raskaustestin negasta, mutta nyt näin teen!!

Tilasin ison läjän ovistestejä ja siinä tuli mukana 5 raskaustestiäkin, samoja joilla joulukuussa plussasin. Ajattelin kokeilla vielä oikeallakin testillä, vaikka toissapäivänä sainkin ovistestiin sen negan. Nyt oli raskaustestikin sitten ihan nega. Aika nopeasti itseasiassa poistunut siis tuo raskaushormoni, hyvä homma!

Tein ovistestinkin ja ihan puhdas nega sekin, joten ovista ja niitä kaipaamiani menkkoja saa vissiin jonkin aikaa kuitenkin odotella. Toivotaan että ne sieltä joskus...

Nyt on sitten se kiintiönega testattu, seuraavalle tämän ketjun testaajalle plussa, kiitos!

 

Hmm, perun vähän tuota äskeistä... :/ Kävin uudelleen kattomassa ja haaleata haaleampi haamu siinä nyt sitten seisoo. No ei sitä kyllä arvaamatta huomaa, mutta näkee kyllä selvästi mihin se viiva tulee.

Höh.

 

Kvarttiko se täällä itsekseen juttelee. Varmasti vaikea tilanne odotella, että kroppa palautuisi kaikin puolin normaaliksi ja pääsis taas yrittämään. Sitä tulee niin levottomaksi ja malttamattomaksi tämän asian kanssa.

On itselläkin käynyt jossain vaiheessa mielessä, että mikseiköhän olla yhtään aikasemmin alettu lasta yrittämään. Mutta ei se totta puhuen ole tullut mieleenkään ennen kuin syksyllä 2006. Me on jouduttu opiskelu- ja työkuvioiden takia asumaan välillä eri paikkakunnilla pitkäänkin, ja vaikka jo yli 10 vuotta on nyt oltu yhdessä, lapset ei ole tosiaan olleet kauaa mielessä. Nyt vasta kun on kumpikin saatu opiskeltua ja asetuttua töihinkin, perheenlisäys alkoi tuntua hyvältä. Kumma juttu, miten sitten heti alkaa tulla malttamattomaksi, kun ei raskaus niin vain alakaan. Ihailen niitä, jotka pystyy olemaan sillä tulee jos on tullakseen asenteella, suorastaan kadehdittavaa. Mutta kaikkihan me varmasti ruvetaan tähän touhuun just silloin kun kullekin se hyvä aika on. Eikä me vielä ihan ikäloppuja olla!

 

Sama juttu meillä Novelle. Ei meilläkään ollut tullut mieleenkään ennen viime kevättä, että alettaisiin perhettä perustamaan. Molemmat oli vasta saaneet opiskelut loppuun ja ekat vuodet "oikeissa töissä" on aika stressaavaa aikaa. Muutto toiselle paikkakunnalle yms. töiden takia..

Nyt sitä miettii, että hui, kohta ollaan kolmekymppisiä ja eihän se vauvan saaminen nyt olekaan sit niin yksinkertaista. Ja ei malttaisi odottaa yhtään! Nytkin mulla on ollut mieli niin maassa kadonneen oviksen takia, vaikka miksei tässä nyt voi odottaa jonkin aikaa, jos ei ennemminkään ole ollut mikään kiire näihin vauvantekopuuhiin :ashamed:

Ei me nyt tosiaan vielä mitään ikäloppuja olla kuitenkaan

Jaksamista KÖ odotteluun.

 

Millä alalla sä KÖ muuten olitkaan?

 

Loppujen lopuksi kait se aika "jolloin ehtisi ja olisi kypsä" tulemaan äidiksi ja isäksi onkin nykyisin aika lyhyt? Ainakin jos vertaa nyt keski-iässä oleviin ihmisiin. Esim. mun appivanhemmat on "tehneet lapset" kesken yliopisto-opintojen ja mun näkökulmasta katsottuna "ihan kakaroina". Mä muistan kyllä kun mulle tuli eka vauvakuume kun me oltiin jotain 22-23v. Nytpä sitten miettii, että miksi ei sittenkään silloin yritetty saada lasta. No tietysti tässä on nää kaikki yliopisto-opintojen suorittamiset, työn aloittamiset, paikkakunnan vaihdokset jne. Mutta toisaalta nykyiset työtehtävät ja "urakehitys" on sellaisella mallilla, että olisi ehkä helpompi, että lapset olisi jo "tehty" tai olisi hyvä saada lapset joko nyt - tai sitten ei koskaan :ashamed: Mä tiedän, että mua nyt varmaan pidettään ihan hirveänä ihmisenä kun ajattelen näin "suunnitelmallisesti" ,vaikka tällaista asiaa ei nyt ilmeisetikään voi itse sittenkään päättää tai ajoittaa - eikä tehdä "tilausta" haikaralle, joka sitten toimittaa sen lapsosesn juuri sopivaan ajankohtaan...Mut jostain syystä mua nyt vaan vaivaa tää lapsikysymys: milloin olisi hyvä aika - tai menikö se sittenkin jo? Toivottavasti haikara löytää meidät sittenkin... terv. Synkistelijä.

 

Heippa

Meillä on myös ollut vähän samalla lailla tän perheen perustamisen aloituksen ajankohdan kanssa. Viime vuoden alussa vasta tuli vahva tunne, että nyt jos koskaan on aika ruveta miettimään perheen perustamista vakavasti. Opinnot suoritettu, vakkarityöpaikassa oltu muutama vuosi (mies jo kauemminkin) jne. Aiemmin ajatus oli vaan, että sitten joskus myöhemmin, ehtiihän sitä. Ja aiemmin meillä oli tosi itsekäskin ajatusmaailma valloillaan; pelko yhteisen ajan, matkojen yms. luopumisesta perheen perustamisen myötä.

Mulla ei itse asiassa oo koskaan edes ollu mitään suurempaa varsinaista vauvakuumetta. Oltiin kuitenkin varmoja, että haluaisimme omia lapsia jossain vaiheessa. Viime keväänä aloitettiin sillä, että jätin pillerit pois ja suunnitelmissa oli, että varsinainen yritys alkaisi kesän lopussa tulee jos on tullakseen periaatteella. Tjot periaate unohtui kyllä eka yk:n jälkeen heti ja tilalle astui "kaikki mulle heti nyt" -periaate... :ashamed: Ja tunne/haave omista lapsista kasvoi kasvamistaan päivä päivältä suuremmaksi. Nyt tunnen ja tiedän, että olemme tosi onnekkaita, kun tärppäsi niin nopeasti.

Niin ja Vadelmaunelma, niin kuin kaikki muutkin kuumeiljat, ihan varmasti haikara löytää teidätkin! Varma siitä!

 

Oltiimpas me pudottu. :attn:

Täällä onkin käyty suuria keskusteluja elämän valinnoista. Me ollaan seurusteltu mun miehen kans "vasta" neljä vuotta, joten aikaisemmin ei kyllä ole lapsen saaminen tullu eteen. Olenhan mä seurustellu aikaisemminkin, mutta niiden kanssa ei tullu mielenkään lasta alkaa hankkimaan, vaikka vauvakuume on ollutkin. Kyllä me varmaan kaikki ollaan tekemässä lapsia juuri oikeaan aikaan, koska koemme olevamme siihen nyt valmiita. Näin se vaan on. Eikä me mitään ikäloppuja olla :kieh: :hug:

Tsempitystä vaan kaikille kuumeilijoille :heart: :heart:

 

Hazel, mä opiskelen teknisellä terveydenhoitolalla ja käyn rahan takia töissä myyjänä. Kauhean ympäripyöreästi sanottu, kun kumpikin näistä on sellaisia "ainutlaatuisia" aloja Suomessa... Kärähdän muuten kaikille luokkakavereille ja työkavereillekin...

Mitäs muuten muut puuhailette? Postis oli kipusisar, Ada opettaja ja Kaa bioanalyytikko, muiden aloja ei nyt tule mieleen

 

:wave: Olen töissä talousosastolla. Juu oli KÖ ainakin mulle aika ympäripyöreetä. Siis en tiedä, mikä on tekninen terveydenhoitoala

Mihin Unico on kadonnut?

 

Kurkkaa Hazel sun yv-boxiin

 

Keskiviikko 6.2.2008

Janis...................30
Hazel..................27
Sitrus79..............28..........................................kesä st ä 2006
Kvart Över..........28...........kp 15/ ??.....................yk 10/ 1


Toivo79...............28...........kp 13/27-34...aloitus syksy 2008
Oliva...................27....................................aloitus syksy 2008

Vadelmaunelma..28...........kp 3/25-26..................yk 4
Postimestari........29...........kp 5/23-28.................yk 11
Ada.....................29............kp 10/26-30.......toukokuusta 2007
Kaa.....................29............kp 13/31.....................yk 2
Pilvilinna.............28............kp 17/28.....................yk 4
Unico..................28............kp 17/26-30................yk 14
Drömma..............29............kp 20/28.....................yk 4
Hammy................28...........kp 23/28.....................yk 2
MemmuLiina........26...........kp 23/28-32................yk 3
Piip......................29...........kp 26/32-33.........syksystä 2006
Kevätesikko........28...........kp 30/28-34................yk 12
Gilmore...............29...........kp 34/31-35................yk 5
Tähtisilmä............27...........kp ?/36.......................yk 8


Plussanneet:

Schätzchen (yk 2)
Unelma (yk 2)
Miumau (yk 6)
Hipu (yk 2)
Piipi79 (yk 5)
Naone (yk 1)
Taimi (yk4)
Joanna
Veera80 (yk 4)
Katarina81 (yk 1)
juuri (yk 3)
Hemuli (yk 2)
Renee (yk 1)
Coke (yk 4)
Matarena (yk 9)
Susanna78 (yk 4)
Nanna81 (yk 14)
Siilura (yk 3)
Novelle78 (yk 14)

 

Aika paljo on terveydenhoitoammattilaisia näillä palstoilla. Mää on ympäristöalalla. Sen tarkemmin en viitti kertoo etten paljastu

Tää on kyl tylsää tää aikakausi kierrosta. Miten tää voi nyt tuntuu niin pitkältä vaikka yleensä olen tottunut lähes 50pv:n kiertoihin??? Mä en ole sit koskaan tyytyväinen :headwall:

Kivaa keskiviikkoa kaikille! B)

 

Ja musta leivotaan tohtoria eli yliopiston palveluksessa tällä hetkellä...Jee, täältä tullaan professuuri?!?

 

Novelle: ONNEA plussasta! Ja sitten pakko udella, kauankos söit niitä pillereitä?

Voi hitto täällä on myös tädin yllättämiä! :hug: :hug: :hug: Voimia kaikille!

Kvart över: Niinpä niin täällä on tuo miekkonen ollut kuvioissa sen 3 vuotta niin ei paljon aikaisemmin ole edes uskaltanut alkaa yrittämään

Hazel: :saint: Täällä ollaan... En mä ollut kun lasaretissa makaamassa ja ovis tais olla siellä, ja siellähän ei sattuneesta syystä puuhastella...

Mitäs muuta... Niin kun tuli todettua et ilmeisesti ovis oli ja meni ilman hyödyntämistä. Ja kyselin samalla tätä vauvaprojektia et millon lääkäriin niin lääkäri sano et jos ei oo vuoden loppuun menessä tärpännyt niin sitten, jos muuten on kunnossa. Mua alkaa oikeesti ahistamaan... Ja tuumas vaan et oot sää vielä sillonkin nuori... Niin niin mut :'( no kai se on täältä noustava ylös ja saatava ittensä kuntoon et pääseen kunnolla taasen tekemään...

 

Ja unohdin sitten ostaa sen kuumemittarin... Nooh kyllä sinne myrkkykauppaan tulee vielä asiaa... Valitettavasti...

 

Unico, söin pillereitä vuodesta -96 lähtien ihan yhteen menoon eli sellaset 10 vuotta, mutta eihän sillä pitäisi olla merkitystä, miten kauan niitä on käyttänyt. En tiedä sit, onko oikeesti kuitenkin.

Vähän alkoi pelottaa tänään heti alkuunsa, kun aamulämpö oli laskenu pari kymmenystä eilisestä ja eilenkin kymmenyksen toissapäiväsestä. Äh, pitäis varmaan lopettaa jo koko mittailu. Huomaattekos! Kun on jännäilyyn oppinut, niin sitä kyllä jatkuu vielä plussan jälkeenkin, luonnollisesti.

 

Voi Unico! :hug: Sä jouduit kauan olemaan sairaalassa sitten.

 

Kvartti: juu, ihan liikaa, otti jo päänupille. Ihanaa olla kotona, kun vielä sais kropan kuntoon ja pääis tosissaan yrittämään niin ja sais sen tärpinkin vielä Mut sen verta kuitenkin et ei tarvi keskeyttää yritystä et sellaset myrkyt laitto päälle mitkä käy jos raskaaksi tulee (no okei burana pitänee lopettaa) Mut toivoa on mut ei tässä kierrossa. No oppiipa kattelemaan kroppaansa...

 

Joo Novelle, mäkin mittasin lämpöjä ainakin kolme viikkoa plussan jälkeen! Mullahan kävi silleen oudosti, että laski just ennen plussaa hetkeksi 0,4 astetta (olin siis varma tädistä ) ja sitten plussan jälkeen pysyi taas lähellä 37 ja yli. Tosin oltiin just silloin maalla, että voihan se johtua eri makuuhuoneestakin...

Mutta ei se varmaan mitään merkkaa oikeasti tollainen pieni lämmön aleneminen, että älä siitä huoli!

 

Ihania uutisia Novelle! Tulee onnittelut vähän myöhässä, kun olen pari päivää työmatkaillut ympäri ämpäriä. Mutta hienoa! :heart: Ja postita se lämpömittari vaikka Unicon ja minun mittarivertailutesteihin , älä suotta itseäsi kiusaa.

Täällä odotellaan tätiä kuuluvaksi. Perjantaina pitäisi tulla, jos bongasin oviksen oikein. Vielä ei merkkejä, mutta tänään tein negan Aconin kympillä, joten ei muuta kun siteiden ostoon. Olen koittanut keksiä viikonlopulle jos mitä ajanvietettä ja harhautusta, kun pelottaa jo etukäteen se järkyttävä pettymys. Hassua että nyt jo järjellä tiedän että ne tulee, ja silti viimeiseen asti toivoo että josko nyt ihme kuitenkin olisi käynyt. Nooh..

Me ollaan vähän reilut kolme vuotta oltu yhdessä, ensimmäisillä treffeille on sovittu lasten nimet ja vauvasta ruvettiin tosissaan puhumaan suunnilleen siinä kahden ja puolen vuoden kohdalla. Tietysti mietityttää, että onko sitä liian vanha ja maho sellaisia enää saamaan, mutta en kyllä ehkä ihan vaikkapa vuoden tuntemisella uskaltaisi perhettä syöksyä perustamaan. Minkäs teet kun Se Oikea Elämän Valo löytyi vasta vähän "vanhemmilla päivillä". No jos jotain positiivista haetaan, niin onneksi ei sentään minkään teinivuosien seukkausten kanssa tullut lapsia tehdyksi.

Kevätesikko taitaa olla seuraava piinailija, juhuu, mitä kuuluu? :heart:

 

Unico: Voi sinua...Pikaista paranemissta :hug: Saitko sä siis jonkun "kivan tuliaisen" sieltä Intiasta? Se on just sen maan ikävä puoli, muuten kyllä tosi kiva matkakohde. Mitä sä muuten Unico teet työksesi?

 

Gilmore: Se on jo nopeaa mietintää kun nimet valmiina heti Plussa onnea!
Novelle: Onnea matkaan, yritä nauttia!
No tuo lohduttaa, samaa luokaa mulla niitten syömistä takana ehkä jo hiukan enemmän kun 10 vuotta. Kun van sais tän kropan toimimaan myös muualta

Mitäs muuta tarinois. Meillä kanssa oli siine vajaa 2 vuotta kun alettii yrittämään niin seurustelua takana. Mulle olis se muutama kuukaus aikaisemminkin jo voinut mut yhteis ymmärrykseen ajankohdasta päästin niin mentiin tossa vaiheessa Mut ei sitä ihan heti olis kuitenkaan yrittämään uskaltanut alka akun tapas, piti sitä hiukan kokeilla miten tulee toimeen ja muuten, kun musta se olis niin kiva et se parisuhdekkin pysyis vaikka niitä muksuja/muksu tupsahteleekin Mut juu täällä kanss aihan mukava olo siitä et nyt tuntuu vaan oikealta oikeain miehen kanssa, et ei oo aikaisemmin tehnyt mihin sattuu tilanteeseen. Nuorena kun välillä ei meinannu se järki pysyä päässä Mut jossain kuitenkin mut toisaalta, no eipä auta jossitella, asiat vois olla vaikka miten jos sillon olis tehnyt eikä välttämättä paremmin...

 

Vadelmaunelma juuh kivan minkä kivan mut onneksi on hoidettavssa antibiooteilla , mut sit se laukas jotain muuta ei niin kivaa et katellaan m ihin menee. Mut se kyllä oli jo alkanut ennen reissua et paheni vaan, mut pääsinpäs siitäkin lääkäriin ja selvis ja sai hoidon siihenkin. En muista oonko valitellu ennen reissua täällä kipujani mihin terkasta ei oikein mietitty niin nyt taitaa niillekkin olla nimi, mut katellaan ensin miten lääkkeet auttaa...