Kiitän kaikkia onnitteluista. Täällä on nyt tytön kanssa kotiuduttu. :heart:
Äiti ja tyttö voi erittäin hyvin. Tytöllä on ainakin ruokahalut kohdallaan, hyvä että tissistä saa irti kun aina hamuaa uudelleen kimppuun. Tänään on varsinaisesti maito noussut rintoihin, tai nousee kun kipu on sen mukaista.
Yritän lyhyesti naputella synnytyskertomusta...
Viime torstai oli kun kaikki muutkin päivät, touhusin, lepäilin ja en ajatellut vielä edes koko synnytystä. Suunnittelin perjantain ohjelmaa ihan normaalisti. Mies tuli töistä iltakahdeksalta, ajateltiin käydä saunassa ja olla rennosti kotona. No puoli kymmenen kuuluu alamahasta "pamaus", säikähdin sitä ja kiljahdin miehelle että mikäs se oli. No sen kun ehdin kysyä niin alkoi tuntua jotain märkää jalkovälissä, tajusin heti että vedethän ne siinä meni...
Ei muuta kun hetken päästä soittoa laitokselle, käskivät tosiaan tulla aamulla seiskan jälkeen kerta ei supistuksia.
No sain luvan saunoa ja saunassa käytiinkin, sitten söin iltapalan ja suuntasin nukkumaan. No sänkyyn kun pääsin klo 23 alkoi samantien supistukset ja suht säännöllisinä samantien. Väli noin 5 minuuttia. Pari tuntia kuitenkin siinä laskeskelin väliä kunnes kivut yltyi sietämättömiksi ja ei kun kohti sairaalaa, klo oli siis 01 kun lähdettiin. Kymmenen minuutin matka sairaalaan tuntui iäisyydeltä, sen voin sanoa etten tosiaankaan etukäteen tiennyt mitä ovat kipeät supistukset, nyt tiedän.
Sairaalassa olin vielä ihan sekaisin, otin jonotusnumeron päivystyksessä ja kärvistelin siinä sen aikaa kun mies vei auton parkkihalliin.
Vähän se hoitaja nauroi kun olin kiltisti odottanut vuoroani, vaikka olisin voinut siirtyä suoraan synnytysvastaanotolle.
No synnytysvastaanotolla sama nainen otti meidät vastaan joka oli kehoittanut odottaa aamuun. Siinä mentiin suoraan käyrille, otin peräruiskeen ja yritin käydä pesulla. Voin sanoa että teki tuskaa kun supistuksia tuli 2-4 minuutin välein. Pari tuntia kuitenkin piti olla siinä valmistelussa, olin muuten silloin auki 4 senttiä kun sinne mentiin.
Kolmelta siirrettiin saliin. Silloin olinkin 6 senttiä auki. Pyysin saada epiduraalin, sen olen papereitten mukaan saanut neljältä, jolloin olen ollut 8 senttiä auki. Sen jälkeen kivut helpottivat, mutta tuli armoton ponnistamisen tarve. Kätilö katsoi paikat ja olinkin täysin auki ja ei muuta kun touhuun. Tyttö oli maailmassa 5.10.
Synnytyksen kestoksi on laitettu 5.50, ponnistusvaihe 20 minuuttia ja jälkeisvaihe 6 minuuttia. Voi siis sanoa että ensisynnyttjälle melko nopea suoritus.
Kätilö oli aivan äärettömän ihana ja kannustava, koko touhusta jäi ihana mieli.
Nyt taidan mennä tytön viereen unille ja pistän isän kauppaan. Onnen kyyneleitä olen vuodattanut joka päivä, ei vaan voi mitään sille kuinka onnellinen olen. :heart:
- Hapsiainen ja Neiti Herne 3 vrk
Tuun lukemaan ja kirjoittamaan lisää sitten kun tilanne täällä rauhoittuu