Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen; Te, jotka ette ole viettäneet kahdenkeskistä aikaa miehenne kanssa esim. vuoteen, ettekö te edes kaipaa sitä sellaista että olisitte ihan vain kahdestaan välillä? Tarkoitan siis sellaista aikaa, ettei lapset ole viereisessä huoneessa nukkumassa?
Kysymys...
- Viestiketjun aloittaja Rytkäätys
- Ensimmäinen viesti
Ja jatkokysymys, mistä johtuu ettette ole saaneet aikaiseksi järjestää sellaista aikuisten aikaa?
V
vastaan
Vieras
Ei. Kun me lapsia alettiin toivomaan, tiedettiin että meidän kahdenkeskeinen aika vaihtuu perheajaksi. Se on kuitenkin vain muutama vuosi meidän elämästä kun lapset on pieniä ja tarvii vanhempiaan. Me ollaan ehditty olemaan kaksin jo 6 vuotta ennen lapsia ja monta vuosikymmentä vielä lasten jälkeen. Tämä ei ole uhraus eikä mikään. Kumpikaan ei edes halua olla lapsista erossa kun ovat vielä niin pieniä. Tämä aika kuuluu nyt perheelle ja nautitaan siitä täysin! Mä en taas millään ymmärrä niitä vanhempia jotka haluavat lapsia mutta sitten haluaa lomaa niistä.
I
Iloinen Possu
Vieras
No kyllä sitä kaipaa mutta nyt elämäntilanne on tämä että lapset on pieniä ja ollaan kahdestaan niin että lapset on toisessa huoneessa. Me on viimeksi oltu kahdestaan kuopuksen odotusaikana että ei siitä ihan vuotta ole 
Nyt parin viikon päästä mennään kait syömään kahdestaan päiväaikaan, anoppila ottaa lapset.
Eipäs, oltiinhan me elokuvissa kesällä ja yksillä synttäreillä käytiin mutta siellä me ei juurikaan edes juteltu 
Nyt parin viikon päästä mennään kait syömään kahdestaan päiväaikaan, anoppila ottaa lapset.
Eipäs, oltiinhan me elokuvissa kesällä
ja yksillä synttäreillä käytiin mutta siellä me ei juurikaan edes juteltu Alkuperäinen kirjoittaja vastaan:
Okei... Ihan tyhjentävä vastaus =) Toki lapset tarvitsevat vanhempiaan, mutta eikö vanhemmat joskus tarvitse sellaisia hetkiä, jolloin omistautua vain toisilleen? Mä ajattelen myös niin.
Just edellisessä Lapsityrannit- jaksossa perheen isä ITKI kun oli menettänyt vaimonsa seuran lasten synnyttyä. Hän suri sitä, ettei heillä enää koskaan ole aikaa toisilleen...
I
Iloinen Possu
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
Tosin he ei edes viettäneet sitä iltaaikaa yhdessä vaan rouva siivos.
kun meidän toinen syntyi, meni n 9 kk ennenkuin oltiin kaksistaan.. esikoinen oli välillä hoidossa mutta kuopus aina paikalla. se oli ihan ok, mutta sitten rupes kyllä tulee nahinaa ja kähinää ja ties mitä miehen kanssa ja otettiin yhteinen oma aika ja kylläpä se teki hyvää! sai hetkenkin olla "vain" nainen - ei äiti kellekään ja mies Mies, ei isä. vaikea selittää :ashamed:
lapsetkin oli paljon ihanampia taas nähdä pienen eron jälkeen .
nyt sitten tarkotus ois reippaasti vaan useemmin ottaa yhteistä , lapsivapaata , aikaa.
lapsetkin oli paljon ihanampia taas nähdä pienen eron jälkeen .
nyt sitten tarkotus ois reippaasti vaan useemmin ottaa yhteistä , lapsivapaata , aikaa.
Alkuperäinen kirjoittaja Iloinen Possu:
Joo, mut tuli myös mieleen että joskus se ihan kaksistaan olo ei olis sillekään parille tehnyt pahaa.
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Just tuota minäkin tarkoitan. Kun silloin kun lapsi on kotona, niin siinä on koko ajan piuhat pystyssä että kuuluuko makuuhuoneesta ääniä ja että EIHÄN meidän äänet kuulu sinne
On se ihan eri asia sitten tosissaan keskittyä toisiinsa pelkästään.
V
vieras
Vieras
Meillä jo töiden takia lapset ovat paljon hoidossa, eli ei raaskita enää sitten jos sattuu joskus vapaapäivä samalle päivälle, enää hoitoon sillon viedä. Töiden takia siis hankala järjestää yhteistä aikaa, kun vapaapäivät omn eripäivinä ja lomat usein myös työnluonteesta johtuen ja siitä että esim kesällä haluamme lapsille pidemmän loman, eli pidämme yhteistä lomaa vain viikon. nautitaan yhteisistä saunailloista kun lapset nukkumassa ja muista pienistä iloista, kyllä tässä vielä kerkii.
Ei ole lapsenvahtia eikä haluta antaa täysin tuntemattomalle vielä kun ovat niin pieniä.. Todellakin kaivataan yhteistä aikaa,mutta kun ei ole niin ei ole.
Aika jänniä ajatuksia pienten lasten vanhemmilta...Mä olen halunnut lastani jo viimeiset 15 v. ja nyt kun sen sain,ei mulla kyllä ekana tule mieleen hankkiutua eroon siitä tunneiks tai yöks.Mä oon saanut viettää mieheni kanssa aika monta vuotta ihan kahdestaan ennen vauvan syntymää.Aika aikaa kutakin,nyt omistaudutaan tälle lapselle...Minulla kuitenkin mieheni puolesta mahdollisuus harrastaa esim. jotain liikuntaa ihan yksikseni,jos haluan.Iltaisin olemme nyt jo saaneet istua ihan rauhassa aina kun vauva nukkuu.Tää on minusta ihan asennoitumiskysymys.
I
Iloinen Possu
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
No ei mutta kun sitä kahdestaan aikaa voi viettää vaikka lapsetkin on kotona jos ei halua jättää lapsia hoitoon. Vaikka voi myös kotoa lähteä niin ei se ole ehdoton edellytys parisuhteen omalle ajalle. Kukin tyylillään
Mä en ainakaan osaa kaivatakkaan sellaista, että pitäisi vartavasten lähteä kaksin johonkin. Meillä hoidetaan parisuhdetta ihan tässä arjen keskellä. Touhutaan yhdessä ja nautitaan toistemme seurasta, siihen ei tarvita mitään extremereissuja. Ja iltaisin on sitä kahdenkeskistä aikaa pari tuntia, jollon sitten tehdään niitä "aikuisten juttuja". 
Mutta huomioidaan toisiamme siis ihan arjessa, hellyyttä jne. Ollaan opeteltu pyörittämään tätä elämää niin, että parisuhde ja lapset hoituvat siinä samalla. Meidän suhde ei ole kiinni siitä, että sitä pitäisi päästä hoitamaan kahdenkesken aina johonkin.
Meillä ei oikeastaan ole mahdollisuutta saada lapsia hoitoon. Ei ole sellaisia kavereita keltä hoitoapua kysyä, heillä omat perheet ja lapset, ja todella vähän vapaa-aikaa useimmilla. Ja isovanhemmat taas sen verran huonossa kunnossa, etteivät pysty tätä nelikkoa kerralla hoitamaan.
Ja koska arki luistaa näin, suhde voi hyvin ja ollaan onnellisia, en katso edes tarpeelliseksi lähteä järjestämään mitään sen kummempaa parisuhdeviikonloppua. Tosin nyt tosiaan tähtäimessä, josko päästäs kaksin vaikka laivalle. Katsotaan onnistuuko, jos ei, en jää kaipaamaan. Sellainen yksi vapaaviikonloppu on kuin kärpäsen pissa itämeressä, eli ilman sitäkin tulee toimeen, kun ei siihen vapaa-aikaan ole liiemmin tottunut.
Mutta huomioidaan toisiamme siis ihan arjessa, hellyyttä jne. Ollaan opeteltu pyörittämään tätä elämää niin, että parisuhde ja lapset hoituvat siinä samalla. Meidän suhde ei ole kiinni siitä, että sitä pitäisi päästä hoitamaan kahdenkesken aina johonkin. Meillä ei oikeastaan ole mahdollisuutta saada lapsia hoitoon. Ei ole sellaisia kavereita keltä hoitoapua kysyä, heillä omat perheet ja lapset, ja todella vähän vapaa-aikaa useimmilla. Ja isovanhemmat taas sen verran huonossa kunnossa, etteivät pysty tätä nelikkoa kerralla hoitamaan.
Ja koska arki luistaa näin, suhde voi hyvin ja ollaan onnellisia, en katso edes tarpeelliseksi lähteä järjestämään mitään sen kummempaa parisuhdeviikonloppua. Tosin nyt tosiaan tähtäimessä, josko päästäs kaksin vaikka laivalle. Katsotaan onnistuuko, jos ei, en jää kaipaamaan. Sellainen yksi vapaaviikonloppu on kuin kärpäsen pissa itämeressä, eli ilman sitäkin tulee toimeen, kun ei siihen vapaa-aikaan ole liiemmin tottunut.
Alkuperäinen kirjoittaja Gekkolisko:Mä en ainakaan osaa kaivatakkaan sellaista, että pitäisi vartavasten lähteä kaksin johonkin. Meillä hoidetaan parisuhdetta ihan tässä arjen keskellä. Touhutaan yhdessä ja nautitaan toistemme seurasta, siihen ei tarvita mitään extremereissuja. Ja iltaisin on sitä kahdenkeskistä aikaa pari tuntia, jollon sitten tehdään niitä "aikuisten juttuja".
Meillä ei oikeastaan ole mahdollisuutta saada lapsia hoitoon. Ei ole sellaisia kavereita keltä hoitoapua kysyä, heillä omat perheet ja lapset, ja todella vähän vapaa-aikaa useimmilla. Ja isovanhemmat taas sen verran huonossa kunnossa, etteivät pysty tätä nelikkoa kerralla hoitamaan.
Ja koska arki luistaa näin, suhde voi hyvin ja ollaan onnellisia, en katso edes tarpeelliseksi lähteä järjestämään mitään sen kummempaa parisuhdeviikonloppua. Tosin nyt tosiaan tähtäimessä, josko päästäs kaksin vaikka laivalle. Katsotaan onnistuuko, jos ei, en jää kaipaamaan. Sellainen yksi vapaaviikonloppu on kuin kärpäsen pissa itämeressä, eli ilman sitäkin tulee toimeen, kun ei siihen vapaa-aikaan ole liiemmin tottunut.
sen kahdenkeskisenajan ihanuuden tajuaakin vasta kun sen saa kokea pitkän ajan jälkeen, väitän minä.
ei mekään tosiaan sitä kaivattu pitkiin aikoihin, mutta sitten kun sitä otettiin, niin oli todella ihanaa! eikähän se tarkoita millään muotoa sitä, että suhde olisi muuten arjessa paskaa täynnä ja hellyyttä puutuuisi jne.
Alkuperäinen kirjoittaja Iloinen Possu:Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
No ei mutta kun sitä kahdestaan aikaa voi viettää vaikka lapsetkin on kotona jos ei halua jättää lapsia hoitoon. Vaikka voi myös kotoa lähteä niin ei se ole ehdoton edellytys parisuhteen omalle ajalle. Kukin tyylillään
Tottakai meilläkin on sitä yhteistä aikaa kun lapsi nukkuu, mutta on se ihan eri asia kuitenkin. Eilen esim. katsottiin leffaa kahdestaan myöhään. Piti neljään otteeseen keskeyttää se leffan katselu kun tyttö oli tuttia vailla. Ja sitten kun siitä siirryttiin rakastelemaan niin piti sitten koettaa hiljaksiin olla ettei lapsi herää kun äiti saa..... Eli on se siltikin ihan eri asia että onko oikeasti kaksin vai kolmin...
Ja rakastan meidän perhe-elämää, eilinen iltakin oli aivan ihana, eikä tytön itkut häirinneet vaan rakkaudella häntä käytiin nukuttelemassa, mutta kyllä me ainakin halutaan joskus olla ihan vain kaksistaan, ilman keskeytyksiä. Eikä siihen voi sanoa että ehdittiin ennen lasta olla yhdessä, toki ehdittiin, mutta mihinkä se naisen ja miehen keskinäinen tarve olisi kadonnut lapsen tultua?
Alkuperäinen kirjoittaja maria-s:
ei nämä ole mitään jänniä vastauksia minusta. jännempiä vastauksia minusta ovat sellaiset jotka sanovat että ei ikinä mennä mihkään tai haluta itään kaksistaan jne. tosin kyllähän sekin monille sopii, mutta useammin se on ongelma kuin se,että vanhemmat ottaa kahden keskistä aikaa silloin tällöin.
Haluan kyllä tähän väliin painottaa, että vaikka kahdenkeskistä aikaa haluaa välillä miehen kanssa ottaakin, se ei tosiaan tarkoita että suhteessa ja arjessa ei osattaisi suhdetta hoitaa. Lyön vetoa että osaamme sen jalon taidon keskivertoa paremmin! Hellyyttä, keskusteluja ja huomioimista on ihan päivittäin!!! :attn:
Alkuperäinen kirjoittaja endie:Alkuperäinen kirjoittaja Gekkolisko:Mä en ainakaan osaa kaivatakkaan sellaista, että pitäisi vartavasten lähteä kaksin johonkin. Meillä hoidetaan parisuhdetta ihan tässä arjen keskellä. Touhutaan yhdessä ja nautitaan toistemme seurasta, siihen ei tarvita mitään extremereissuja. Ja iltaisin on sitä kahdenkeskistä aikaa pari tuntia, jollon sitten tehdään niitä "aikuisten juttuja".
Meillä ei oikeastaan ole mahdollisuutta saada lapsia hoitoon. Ei ole sellaisia kavereita keltä hoitoapua kysyä, heillä omat perheet ja lapset, ja todella vähän vapaa-aikaa useimmilla. Ja isovanhemmat taas sen verran huonossa kunnossa, etteivät pysty tätä nelikkoa kerralla hoitamaan.
Ja koska arki luistaa näin, suhde voi hyvin ja ollaan onnellisia, en katso edes tarpeelliseksi lähteä järjestämään mitään sen kummempaa parisuhdeviikonloppua. Tosin nyt tosiaan tähtäimessä, josko päästäs kaksin vaikka laivalle. Katsotaan onnistuuko, jos ei, en jää kaipaamaan. Sellainen yksi vapaaviikonloppu on kuin kärpäsen pissa itämeressä, eli ilman sitäkin tulee toimeen, kun ei siihen vapaa-aikaan ole liiemmin tottunut.
sen kahdenkeskisenajan ihanuuden tajuaakin vasta kun sen saa kokea pitkän ajan jälkeen, väitän minä.
ei mekään tosiaan sitä kaivattu pitkiin aikoihin, mutta sitten kun sitä otettiin, niin oli todella ihanaa! eikähän se tarkoita millään muotoa sitä, että suhde olisi muuten arjessa paskaa täynnä ja hellyyttä puutuuisi jne.
Voi olla joo. Mutta mä tarkotinkin sitä, että koska ei ole periaatteessa mahdollisuutta siihen vapaa-aikaan, niin miksi sitä väkipakolla pitäisi järjestää, jos kokee että homma hoituu ilmankin? Mä en oo koskaan tajunnu sitä, että sitä parisuhdetta tosiaan pitää lähtee hoitamaan varta vasten jollekin lomalle ilman lapsia. Toki kukin tekee tyylillään, mutta on myös ihan todella ihmisiä, jotka osaa hoitaa suhteensa ja lapsensa samanaikasestikin. Ilman mitään lomareissuja. Toki on sitten ihmisiä, jotka siihen ei pysty, ja ero tulee sen vapaa-ajan puutteen vuoksi.
Mutta sehän on selvä, ettei se tee kenestäkään tai kenenkään suhteesta parempaa/huonompaa, hoitipa sitä suhdettaan sitten lomalla tai siinä arjen keskellä. Pääasia kai on, että perheessä kaikilla on hyvä olla.
gekkolisko : ei sitä aikaa kannata väkipakolla järjestääkkään jos ei kummallakaan ole siihen tosiaan mitään intressejä tai tarvetta. sittenhän kaikki on hyvin,mitäpä sitä miettimään se enempää sitten .ihan omista ja puolison haluistahan nämä asiat lähtee
=)
=)
Kuka on lomista puhunut? Viikonloppulomalla käydään pari kertaa vuodessa, mut vapaailta otetaan n. kerran kuussa tai kahdessa. Silloin tehdään jotain mitä ei normaalisti voida, käydään ajelemassa moottoripyörällä, käydään yöllisellä veneretkellä, pidetään saunailta tms...
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
No mä ainakin puhuin loma=vapaa-aika tyyliin, en tarkottanut lomalla mitään viikon pitusia ulkomaanreissuja...
V
veksi
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Rytkäätys:
Ei ole siitä kiinni, etteikö olisi saatu aikaiseksi.
Mikä ero sillä aikuisten omalla ajalla muka on, jos lapset ovat tai eivät ole viereisessä huoneessa nukkumassa?
Meillä lapset eivät ole mikään taakka ja työmaa josta pitäis saada lomaa.
V
v
Vieras
Mitä hienoa on yhdessä moottoripyörällä ajamisessa? Eihän sinä voi edes jutella? Parempaa ja laadukkaampaa yhdessä oloa on kaksistaa omalla kotisohvalla.
