Jos ihmisella on vielä 25-30vuotiaana opiskelut kesken..

[Iloinen Possu]

Mulla on 27vuotiaana lähärin opinnot kesken

 

[Kowalski]

Mä oon jo 33 v, ja mulla on opinnot kesken.

Tää on tosin toinen tutkintoni.

 

[mää]

Kävin kaksoistutkinnon, olin töissä useamman vuoden ja sitten hain yliopistoon. Pääsin, sanoin itseni irti päällikön hommista. Kävin koulua vuoden jäin äippälomalle ja nyt lasten teon välissä jatkan koulua loppuun. Äippäraha on hyvä ja koulu on mielestäni joustavampi kun ala millä työskentelen.
Ikää mulla tällä hetkellä 26.

 

[yli 30-v kun valmistun..]

Laskin, et valmistuessani olen 33-v. Lääketieteen puolelta.
Takana yksi maisteritutkinto ja 2 lasta, muutama vuosi tutkijana ja keskeneräinen väitöskirja, en tiedä valmistuuko se koskaan.
Olis sitä voinu helpomminkin asiat tehdä, mutta lukion jälkeen en uskaltanut lähteä tälle tielle. Vaati kypsymistä valita näin ja kypsyyttä vaati itse työkin. Luulen, että potilaat kauhistuisivat jotain alle 25-v lääkäriä.

 

[Niin]

Minä olen sen toisen ketjun aloittaja. Tosiaankin sosionomiopinnot ovat HIEMAN helpommat kuin jonkin vaativan yliopistoalan opinnot. Moni hakee lääkikseenkin useita kertoja ennen kuin tärppää.

Itse menin parikymppisenä ylioppilaana toimistotöihin ja palkka oli niin mukava että aloin miettiä varsinaisia opiskeluja vasta 28-vuotiaana.
Amis on vielä helppo koulu ap

 

[poppaliina]

Elämässä taitaa olla harvoja ikärajoja ja yksi niistä 18-v. Muista en tiedä.

 

[vieras]

Eiköhän suurin osa yliopistotutkinnon suorittavista valmistu yli 25-vuotiaana. Jotkut toki ovat hieman ripeämpiä.

 

[Yli kolkyt valmistuttua]

Kielenkääntäjä

 

[mä]

Kohta 44, enkä vieläkään tiedä mikä musta tulee isona! Musta vaan opiskelu on kivaa ja teen sitä omaksi huvikseni. Vakituisessa työssä olen kuitenkin, eli en ole mikään "ikuinen opiskelija" siinä suhteessa.

Ja kyllä ne yliopistotutkinnot on aika vaativia ja jos aikoo valmistua tarvii tehdä paljon enemmän itsenäistä työtä, kuin ammattikorkeesta valmistuessa. AMK on kuitenkin enemmän koulumainen opiskelumuoto kuin yliopisto. Ja tosiaan ihan minkä vaan opiskelupaikan saaminen voi olla joskus vaikeaa, ainakin joltain suositulta alalta. Tänä keväänä esim oli hakijoitakin paljon enemmän kuin vuosi sitten.

 

[omnomnom]

Ai kamalaa, mä ajattelin ens vuonna vasta mennä yliopistoon, oon silloin 25. Oon tässä välissä koittanut opiskella yhtä alaa, ei ollut mua varten ja jätin kesken. Armeija vei yhden vuoden, ja sitten olen tehnyt kaikenmaailman töitä, kierrellyt maailmaa ja nauttinut elämästä. Ei tässä niin kiirettä ole.

 

[=)]

Koska gradun teko ei huvita... Ja vaikka senkin olisin tehnyt heti muiden opintojen perään, niin silti olisin ollut 26 valmistuessani kun tein niin laajan tutkinnon, mikä taas on työelämää varten vaan hyvä juttu. Ja töissä siis olen ollut välillä, kun sellaista työnhakijaa, jolla ei ole lainkaan työkokemusta omalta alalta ja on jo valmistunut, ei katsota hyvällä... Mieluummin olen lykännyt hieman valmistumista ja hankkinut kokemusta. Nyt siis 27v.

 

[Jenis]

mies on tehnyt kovasti töitä (mm oma firma aikoinaan) eikä kerinnyt opiskella päätoimisesti vaan vain silloin tällöin. Siitä syystä vieläkin kesken vaikka on 27v (ja kokopäivätöissä siis).

Näin mäkin tein. Olin kokopäivätöissä lähes koko maisteriopintojen ajan, eli kolmikymppisenä mulla oli sitten korkeampi yliopistotutkinto ja vuosien työkokemus - eikä opintolainaa

 

[toukka]

no mä tein ensin lapset ja aloin opiskelee 24v.nyt 27.vammatti on mutta päätin jatkaa ja vielä on ainaki 4-5.v edessä..oon päälle 30 kun oon valmis.oon kyl miettiny itekki totta että huih rupeen olee aika vanha jo mut minkäs teet..

 

[KahviKaisa]

No täällä yksi yli kolmekymppinen. Olen nyt työskennellyt 6 vuotta tässä virassa. Olen opiskellut kolmeen eri otteeseen useamman vuoden, tehnyt muutaman vuoden töitä ja taas opiskellut. Nyt näyttää siltä, että en vähään aikaan ehdi opiskella, eikä talouskaan anna myöten, mutta tulevaisuudessa ihan varmasti.

Syynsä kaikilla, tietenkin. Minulla on kova halu kehittyä, oppia lisää ja jatkaa eteenpäin. Välivuosia minulla ei ole, vaan olen aina hetken halunnut olla työelämässäkin, kunnes uutta inspiraatiota pukkaa.

 

[MolliMelooni]

Pari lyhyempää ammattitutkintoa, vuosia työntekoa sekä yksi äitiyslomalaisuus taustalla, kunnes kolmekymppisenä aloitin opiskelut amk:ssa. Sittemmin sain vielä vakituisen työpaikan, joten opinnot jatkuvat monimuotoisina vielä jokusen vuoden. Eli opinnot ovat rankasti kesken vielä yli kolmikymppisenä.

Hauskaa, että jollakulla voi vielä tämänpäivän maailmassakin olla se käsitys, että ammatti opitaan siinä parikymppisenä ja sen jälkeen syöksytään puoleksi vuosisadaksi uraputkeen.

 

[Jellonainen]

Aika moni ei tiedä vielä 19-vuotiaana mitä haluaisi työkseen tehdä, kenties koko loppuelämänsä. En minäkään tiennyt, siksi olen opiskellut lukion jälkeen kahta täysin erilaista alaa ja jättänyt opinnot kesken. Nyt on kolmas ala menossa, ikää kohta 30v Ja tästä on tarkoitus se ammatti hankkia, valmistun 34-vuotiaana ellei yllätyksiä tule.

Aika moni lukion jälkeen heti tutkinnon hankkinut huomaa kolmekymppisenä että on valinnut ihan väärän alan. Olen pannut merkille että esim. moni sairaanhoitaja on kertonut ettei aio palata työhönsä vanhempainvapaiden jälkeen, vaan vaihtaa alaa. Moni työ vaatii tiettyä henkistä kypsymistä ennen kuin sitä pystyy täydestä sydämestään tekemään.

 

[joku]

Noh, ensimmäiseen ammattiin valmistuin 21-vuotiaana. Tein kymmenisen vuotta töitä. Sitten halusin opiskella muuta. Ja valmistuin 34-vuotiaana uudelleen. Sitä tiedä vaikka vielä myöhemminkin opiskelen jotain muuta. Kun aina ei se yksi ammatti riitä vaan nykyaikana täytyy miettiä, miten saa parhainten töitä,

 

[vieras]

Valmistuin yliopistosta 23-vuotiaana, ja kyllä minua töissä ym pidettiin tosi nuorena, joka paikassa päiviteltiin ja kauhisteltiin ikääni ja tutkintoani. Eli oletusarvo selvästikin oli, että ikää olisi keskimäärin pitänyt olla muutama vuosi enemmän.

 

[Hallintotieteilijä]

Juu,

Mä kans valmistuin lukion jälkeen merkonomiksi 22-vuotiaana. Olin töissä välissä ja 26-vuotiaana pääsin (onneksi) heti ekayrittämällä yliopistoon. Valmistuin maisteriksi 32-vuotiaana.

Voi kauheeta, ikäloppuna valmistunut. Työnantajat / toverit eivät ole koskaan pitäneet mua "vanhana" valmistuneena. Voisi jopa väittää, että päinvastoin.

Ikivanha ajatus on muuten toi, että syöksytään siihen putkeen ja tehdään töitä 50-vuotta samoissa hommissa, niin kuin tässä eräs jo sanoikin. Työelämässä tulee vastaa ällistyttävä kirjo erilaisen opiskelu- ja työtaustaisia ihmisiä. Mikä rikkaus ja voima se onkaan!

Nyt kun on ihan kohta 40 vuotta kasassa on ihan ok. Mutta kovasti ahdistaisi se ajatus, että jos näihin hommiin kyllästyy ja haluaa vielä opiskella, eikä se ei olisi mahdollista, koska jossain elätetään käsitystä, että pitää valmistua alle 30-kymppisenä!

 

[34v]

Opiskelen toista ammattia
Lapset tehtyinä, omaisuutta hankittuna... nyt voin keskittyä tähän.

 

[30+]

Mulla on 27vuotiaana lähärin opinnot kesken

Mulla kans, mutta mä olen jo 30+
Kamalaa, eläkeikä lähestyy...

 

[Terhi]

En osaisi kuvitellakkaan sellaista tilannetta, että olisin jonakin päivänä "valmis". Mitä se tarkoittaa, sittenhän ei enää kehity? Keskeneräisyyden sietäminen on elämäntapa. En ole valmis äitinä, opintoni ovat kesken, työssäni en ole valmis, taloni ei ole valmis. Puutarhani ei ole valmis... ja olen pitkälle yli 30. Kymmenen vuoden kuluttua olen saavuttanut kaikenlaista, mutta toisaalta tavoitteetkin nousevat, eli en edelleenkään ole "valmis". Jos joskus olisin, niin näivettyisin pois.

Minä arvostan tälläista elämäntapaa enemmän, kun että olisin parikymppisestä asti istunut jossain virassa, tähtäämättäkään mihinkään sen kummempaan.

 

[minä vaan]

mä ainakin olen sen takia venyttänyt opiskeluja, että nyt on toinen äitiysloma menossa ja ikää 22v. tietoinen valinta, ei ole edelleenkään ammattia kun ei tunnu löytyvän sitä itseään kiinnostavaa ammattia.

 

[Hallintotieteilijä]

Mä kans valmistuin lukion jälkeen merkonomiksi 22-vuotiaana. Olin töissä
Nyt kun on ihan kohta 40 vuotta kasassa on ihan ok. Mutta kovasti ahdistaisi se ajatus, että jos näihin hommiin kyllästyy ja haluaa vielä opiskella, eikä se ei olisi mahdollista, koska jossain elätetään käsitystä, että pitää valmistua alle 30-kymppisenä!

[/quote]

Kauheeta luettavaa toi kappale. Tarttee varmaan mennä opiskelemaan. Tällä kertaa kirjoittamisen alkeita.

 

[Minerva McGarmiwa]

Mä laskeskelin et jos pääsen jatkamaan viel opiskeluja niin olen n. 31 v kun saan paperit ulos. Mä tein lukion jälkeen töitä useamman vuoden ja sit tirppa synty. Mä löysin opiskelumotivaationi ensimmäsen kerran siinä 25 v. Musta olis ollu älytöntä mennä kuluttamaan aikaa johonkin kouluun ilman kiinnostusta ja motivaatiota -> huonot paperit alalta joka ei välttämättä kiinnosta.
Nyt tirppa saa käydä rauhassa ja löysästi päiväkodin ja toivottavasti eskarin ja koulun alun ennenku äiti hyppää työelämään täysin.