Jos ihmisella on vielä 25-30vuotiaana opiskelut kesken..

[Arethusa]

Filosofian maisteri. Pääsin vasta kolmannella yrittämällä sisään (pääaineeseeni otettiin tuolloin 20 opiskelijaa 400-500:sta) ja muutaman opiskeluvuoden jälkeen oma yritys ja oman alan työt veivät mennessään. Nyt on kai seitsemäs opiskeluvuosi menossa, ikää 26 ja pitäisi gradu rykäistä loppuun ja katsoa, mitä kursseja vielä on suorittamatta.

 

[vieras]

Mun miehellä on insinööriopiskelut kesken. Hän aloitti opiskelut 19 vuotiaana intin ja lukion jälkeen mutta opiskeltuaan kolme vuotta jämähti töihin - sai unelmaduunin kesätyöpaikaltaan ja opinnot viivästyi. Suoritti alkuun opintoja muutaman kurssin vuodessa kunnes lapset syntyi, silloin jäi opinnot kokonaan useaksi vuodeksi. Nyt suorittaa opintoja loppuun 27 vuotiaana, joutui uusimaan osan kursseista joten pidentää opiskeluaikaa kun sitä työn ohessa tekee.

 

[minttu]

mitä kummaa tuossa nyt on?
eikö ylioppilas ole 19v?
jos sitten hakee esim. kaksi kertaa yliopistoon, tai vaikka kolmannella tärppää, ja sen ajan lukee avoimessa tai käy töissä, niin on esim. 22v kun pääsee sisään.
ja siitä sitten esim. 6 v on normaali opiskeluaika, jos tekee laajan tutkinnon. itse suoritin noin 40-50 opintoviikkoa lukuvuodessa. se on paljon. opinnot kestivät 6 vuotta.

Juurikin näin. Itse pääsin yliopistoon toisella yrittämällä eli 20veenä. Opinnot kestivät 7 vuotta eli olin 27-vuotias valmistuessani.

 

[vieras]

Sosiaalityötä yliopistossa. Syynä opintojen aloitus ja se, että tässä vaiheessa työtä saa niin hyvin, että työskentely hidastaa valmistumista.

 

[vieras]

Sosiaalityötä yliopistossa. Syynä opintojen aloitus ja se, että tässä vaiheessa työtä saa niin hyvin, että työskentely hidastaa valmistumista.

Siis opintojen myöhäinen aloitus, olisinko ollut 23. Sitä ennen opiskelin muuta.

 

[kannanottaja]

Maakuntayliopistosta valmistuin viiden vuoden opiskelun jälkeen yli 200:lla ov:lla yhteiskuntatieteelliseltä alalta maisteriksi (olin viettänyt kirjotusten jälkeen vuoden kokeillen toista alaa yliopistossa toisella paikkakunnalla). Valmistuttuani ei paikkakunnalla ollut alani töitä ja ajauduin apurahatutkijaksi ollen jatko-opiskelija. Tästä oli hiljattain uutinenkin että jatko-opinnot houkuttelevat valmistuneita maistereita alan työn puuttuessa silloin kun paikkakunnalta muutto viivästyy. Mulla silloin mies teki vielä perusopintoja ja itsellä oli tiiviisti yhteiskunnallisia luottamustehtäviä yliopistokaupungissa.

 

[j]

Älä ny viitti. Ei kaikki pääse yliopistoon heti lukion jälkeen, tai edes halua mennä. Monet viettää vapaaehtoisesti tai laiskuuttaan tai tahtomattaan välivuosia, ei ehkä tiedä mitä haluaa opiskella ja menee töihin. Ja hakee jatko-opintoihin vasta parinkympin paremmalla puolella. Ja valmistuminen voi myöhästyä samoista syistä:laiskuus, sairastuminen, työelämässä oleminen...

Niinpä. Itse kävin ensin ammattikoulun, sitten lukion, pidin välivuotta ja ensi vuonna olisi tarkoitus hakea yliopistoon eli 22-vuotiaana.

Just näin. Mä ALOITIN yliopistossa 22-vuotiaana . Sitä ennen olin lukion jälkeen töissä, au pairina ja vuoden kansanopistossa mietiskelemässä . Valmistuin vasta 29-vuotiaana, koska välissä tuli lapsi, ja olin opiskeluaikanakin töissä. Ai niiin, ja aloin vielä kesken kaiken opiskella alkuperäisen aineen rinnalla toistakin ainetta =kaksoistutkinto.

 

[vieras]

Itse aloitin opiskelut yliopistossa nyt 20-vuotiaana. Opiskeluoikeutta mulla on seitsemän vuotta, mutta arvioitu valmistumisaika on viiden vuoden päästä. Sitähän ei tiedä venyykö opinnot esimerkiksi raskauden tai muun syyn vuoksi.

 

[...]

No Minä valmistuin 28-vuotiaana. Tosin olin jo aiemmin valmistunut kerran ihan toisen alan koulutuksesta.

 

[vieras.]

No mä ole 23-vuotias ja vasta 2.asteen tutkinto kourassa. 4 vuotta meni väärää alaa opiskellessa, välivuotena jolloin olin töissä, sairaslomalla ja nyt sitten äitiyslomalla. Ja vaikka pidänkin nykyisestä ammatistani, en sitä tule tekemään eläkeikään asti - jatkan siis tutkintoa alan muihin tehtäviin tai kenties vaihdan alaa kokonaan, en tiedä milloin. Saatan siis olla siellä 40 tienoilla valmistuessani, eikä sekään takaa että opiskelut olisivat siinä Niin kuin joku sanoi, olisi tylsää jos elämä olisi valmis 30-vuotiaana. Mitä siinä tekee arviolta seuraavat 50 vuotta?

 

[Chili]

Niin mitä ihmettä te opiskelette? Tuli siis tuosta toisesta ketjusta mieleen, jossa oli että 27-vuotiailla on usein vielä opiskelut kesken. Ja tarkoitan ihmisiä joilla EI ole lapsia, ei siis äitiyslomia välissä.

Ja tietenkin täytyy ottaa huomioon, ettei elämässä aina kaikki mene suoraa rataa. Tiedän monta opiskelijaa, joilla sen sortin mielenterveysongelmia, että opinnot ovat välillä katkolla. Joo, ja tämä oli vain 1 syy tuohon opiskeluajan pituuteen, mutta syitä on monia.

 

[PauhaavaSydän]

Niin mitä ihmettä te opiskelette? Tuli siis tuosta toisesta ketjusta mieleen, jossa oli että 27-vuotiailla on usein vielä opiskelut kesken. Ja tarkoitan ihmisiä joilla EI ole lapsia, ei siis äitiyslomia välissä.

[/quote]

Kansatiedettä, taidehistoriaa ja muuta kivaa :heart:, kiitos kysymästä.
Menin yliopistoon 26-vuotiaana eli vuosi sitten, aikaisemmin se ei kiinnostanut. Lukion jälkeen oon kylläkin ehtinyt hankkia kaksi (tai itse asiassa kolme) muuta tutkintoa ja työskennellä neljässä eri maassa ulkomailla sekä tehdä PALJON töitä myös Suomessa.

Valmistun yliopistolta luultavasti jossain vaiheessa FM:ksi ensi vuosikymmenellä, jatko-opiskeluista en osaa vielä sanoa.

 

[i]

Niin mitä ihmettä te opiskelette? Tuli siis tuosta toisesta ketjusta mieleen, jossa oli että 27-vuotiailla on usein vielä opiskelut kesken. Ja tarkoitan ihmisiä joilla EI ole lapsia, ei siis äitiyslomia välissä.

Vaikka mä en nyt tuohon sinun kategoriaasi kuulukaan, niin vastaan silti. Mä luin ekan ammatin niin, että valmistuin 22-vuotiaana. Tein sit töitä ja lapsiakin siunaantui kolme kappaletta, mutta "veri" veti alanvaihtoon ja 28-vuotiaana aloin lukea uutta alaa yliopistossa. Tuntuuhan se vähän hassulta kolmekymppisenä olla taas opiskelija, mutta en mä muitten mielipiteistä välitä.

 

[j]

Niin mitä ihmettä te opiskelette? Tuli siis tuosta toisesta ketjusta mieleen, jossa oli että 27-vuotiailla on usein vielä opiskelut kesken. Ja tarkoitan ihmisiä joilla EI ole lapsia, ei siis äitiyslomia välissä.

Vaikka mä en nyt tuohon sinun kategoriaasi kuulukaan, niin vastaan silti. Mä luin ekan ammatin niin, että valmistuin 22-vuotiaana. Tein sit töitä ja lapsiakin siunaantui kaksi kappaletta, mutta "veri" veti alanvaihtoon ja 28-vuotiaana aloin lukea uutta alaa yliopistossa. Kolmas lapsi syntyi opiskeluaikana, joten yksi lukuvuosi jäi välistä. Tuntuuhan se vähän hassulta kolmekymppisenä olla taas opiskelija, mutta en mä muitten mielipiteistä välitä.

Vähän muokkausta alkuperäiseen viestiin...niin ja tiedekunta on oikeustieteellinen.

 

[vieras]

Ai kamalaa, mä ajattelin ens vuonna vasta mennä yliopistoon, oon silloin 25. Oon tässä välissä koittanut opiskella yhtä alaa, ei ollut mua varten ja jätin kesken. Armeija vei yhden vuoden, ja sitten olen tehnyt kaikenmaailman töitä, kierrellyt maailmaa ja nauttinut elämästä. Ei tässä niin kiirettä ole.

Täysin samat sanat miinus armeija. =) Ensi vuonna 25 ja toivottavasti silloin yliopistoon (tosin avoimen kursseja on jonkin verran suoritettuna pohjalla joten ei ihan tyhjästä tarvi aloittaa) välillä olen opiskellut itselleni väärää alaa ulkomailla, tehnyt töitä ja kierrellyt ympäri maailmaa. =) Mihis tässä elämässä kiire olisi?

 

[ädä]

Mä valmistuin sairaanhoitajaksi 23v. Olin töissä 5v, hain yliopistoon 28v ja pääsin. Joten opinnot oli kesken kolmekymppisenä.

 

["vieras"]

Aivan normaalia, varsinkin jos on kyse miespuolisesta opiskelijasta. Miehet aloittavat opiskelunsa keskimäärin 1-2 vuotta naisia myöhemmin, armeijan takia luonnollisestikin. Joten jos mies on jotain 20 tai 21-vuotias tai vieläkin vanhempi, kun opintonsa aloittaa, niin eipä sitä ennen 25 ikävuotta ainakaan maisteriksi tahdo ehtiä valmistua.

 

[Scarlett O Harava]

Sairastuminen vakavasti.

 

["Juu"]

Hei, ihan kaikille ei riitä sosionomi.

 

[Hinni]

Kesken ovat opiskelut mullakin ja ikää 33v. Tosin tähtäimessä on jo kolmas ammatti

 

["vieras"]

Mä olen 21-vuotias, enkä ole vielä edes päässyt haluamaani opiskelupaikkaan. Kävin lukion neljässä vuodessa ja pidin välivuoden, minkä jälkeen hain lääkikseen ja ammattikorkeakouluun. Lääkiksen suhteen ei tärpännyt ekalla kerralla (yllättäen) ja opiskelenkin nyt amk:ssa. Ensi keväänä pyrin lääkikseen uudestaan, mutta olen varautunut siihen, että joudun hakemaan sinne useampanakin vuonna ennen kuin tärppää. Yksi tuttu pääsi sisään viidennellä kerralla.

Jos oletetaan, että mä pääsen sinne vaikka 23 vuotiaana, ja haluan vielä erikoistuakin, niin valmistuisin vasta joskus 35-vuotiaana. Perusopinnot kun kestää 6 vuotta ja erikoistuminen saman verran.