Kysymys niille, jotka sanovat, että kaikilla on oikeasti mahdollista hoitaa lapset kotona 3-vuotiaiksi

Eli kun aina sanotaan, että ei se ole rahasta kiinni, jos oikein todella tahtoo lapset kotona hoitaa kolmevuotiaiksi. Että äiti on itsekäs, kun haluaa mennä töihin vain ansaitakseen rahaa tai edistääkseen uraansa tai sitten on laiska, kun ei jaksa hoitaa omaa lastaan.

Mutta mitenkäs sellainen tilanne, että äiti on aviossa elävä, vastavalmistunut, kuten minä (sairaanhoitaja) ja tulee raskaaksi. Valmistumisen jälkeen syntyy lapsi. Luuletteko todella, että tällainen äiti voi jäädä kotiin valmistumisen jälkeen kolmeksi vuodeksi ilman, että se vaikuttaisi äidin tuleviin työkuvioihin?

Siis minun tilanteeni on se, että tahtoisin hoitaa lapseni kotona, mutta en voi, koska A) kolmen vuoden päästä en varmasti muistaisi enää mitään koulussa oppimiani asioita, hoitotyö on niin tarkkaa hommaa ja vaikeita asioita täynnä, työ kiireistä ja vastuullista jne ja B) kuka palkkaa sairaanhoitajan, joka on valmistunut muutama vuosi sitten, muttei ole ollut päivääkään oman alan töissä?? Ei kukaan varmastikaan.

Eli mitä teen? En todellakaan mene töihin tienatakseni tai siksi,etten lastani haluaisi hoitaa. Koen syyllisyyttä, kun vien alle 2-v:n tarhaan. Mutta on pakko ajatella myös tulevaisuutta. Mitä lapsi tekee äidillä, jolla on ollut koulutus, muttei se enää ole ajantasalla, ei ole sitten työtä eikä ajantasaista koulutusta. Enhän voi heittää hukkaan saamaani koulutusta? Vai pitäisikö todella tehdä niin? Tai tehdä abortti jo raskauden alussa, kun tilanne on kerta niin surkea, ettei ole vakityöpaikkaa, ei 10vuoden työkokemusta. Tai kun olen ollut niin tyhmä, että kävin ensin koulun...

Sanokaapa te, jotka olette niin viisaita.

 

Tuossa aurinkolasipään kohdalla piti olla: B ) Siis vaihtoehto B.

 

onhan se rahasta kiinni useallakin perheellä. jos mies tienaa huonosti ei pekkä kotihoidontuki riitä,sillon on mentävä töihin aikasin ja laitettava pieni lapsi tarhaan.
sairaanhoitajille järjestetään kaikenmoisia koulutuksia johon voi mennä sen jälkeen kun on palaamassa työelämään,eikä työnantajat jätä palkkaamatta pelkästään sentakia jos on ollut hoitamassa lasta kotona. parasta toki on aina tehdä työtä,sillon sitä myös saa helpommin.

 

Minusta nuo asiat on sellaisia, että jokainen tehköön itse päätöksensä. Tekee niinkuin parhaammaksi näkee ja mikä on itselle tärkeintä.

En tosin ole sanonut, että kaikilla on mahdollisuus hoitaa lapsensa 3v jos vain haluaa.

 

Mä väitän, että hoitajista on pulaa, koska moni (itseni mukaan lukien ) ei aio edes hakea hoitoalalle. Meidän luokalta alle puolet on koulutuksen mukaisessa duunissa. Eli käytännössä jokanen valmistunut saa melkein valita työpaikkansa.

 

Mä sain esikoiseni 2 kk ja 4 päivää sen jälkeen, kun olin valmistunut sairaanhoitajaksi. Ja pidin kaikki sallitut hoitovapaat. Ei ollut pienintäkään ongelmaa saada hoitsuna työpaikkaa hoitovapaan jälkeen. Itse asiassa sai valita, mihin menee. Ainakaan tällä hetkellä sairaanhoitajien työtilanne ei näytä tuumaakaan huonommalta kuin hoitsujen työtilanne silloin, kun mä tulin raskaaksi.

 

No kyllä voit olla pois töistä, ei ne kaikki asiat unohdu. Sitäpaitsi on koulutuksia töihinpalaaville sairaanhoitajille, vaikka olisi ollut pidempään pois työelämästä (tai ei vielä ollenkaan työkokemusta). Ja töihin ihan varmasti pääset hoitoalalle, vaikkei olisikaan työkokemusta. Ja nyt en puutu tuohon kotihoitoon muuten B)

 

Minusta nuo asiat on sellaisia, että jokainen tehköön itse päätöksensä. Tekee niinkuin parhaammaksi näkee ja mikä on itselle tärkeintä.

Eikun sanopa nyt sinäkin, pitäisikö minun todella heittää 3,4-vuotinen koulutus harakoille, ja jäädä kotiin? Vai mennä töihin? Oletko ihan tosiaan sitä mieltä, että koulutus hukkaan vaan ja äiti kotiin. Sitten työttömyysrahalla elättämään lasta? Mies on toki töissä, mutta kun elämää on ajateltava etteenkin päin, joskus voin olla vaikka yh.

 

Entäs jos menisit ilta/viikonlopputöihin, kun miehesi olisi kotona omista töistään?

 

Yleisesti en nyt ota aiheeseen enempää kantaa, mutta ammatistasi johtuen on pakko kommentoida: Tässä taannoin sairaanhoitajat vaativat (ja saivat) aivan huikeita palkankorotuksia johtuen alalla vallitsevasta työvoimapulasta. Sinuna en siis olisi huolissani tulevan työnsaannin suhteen. Jos eivät sitten olleet vaan ahneiden tehyläisten valheita?

 

No en todellakaan luule, etteikö se vaikuttaisi.

Mutta valinta se on. Lapsen kotihoidon ja uran välillä.


Enkä mä sano, että jompikumpi olisi parempi.
Mutta valinanvapaus on aina.

 

Entäs jos menisit ilta/viikonlopputöihin, kun miehesi olisi kotona omista töistään?

Erittäin hyvä mun mielestä on tämä ehdotus!

Meillä on myös niin, että käymme kumpikin töissä, mutta sovimme työvuorot (lähinnä minulla on joustava työaika ) siten että saamme lapsen hoidettua kotona. Useimmiten minä tai mies, satunnaisesti sukulainen tai kaveri hoitaa lasta. Kotona saa kuitenkin olla.

 

Minusta nuo asiat on sellaisia, että jokainen tehköön itse päätöksensä. Tekee niinkuin parhaammaksi näkee ja mikä on itselle tärkeintä.

Eikun sanopa nyt sinäkin, pitäisikö minun todella heittää 3,4-vuotinen koulutus harakoille, ja jäädä kotiin? Vai mennä töihin? Oletko ihan tosiaan sitä mieltä, että koulutus hukkaan vaan ja äiti kotiin. Sitten työttömyysrahalla elättämään lasta? Mies on toki töissä, mutta kun elämää on ajateltava etteenkin päin, joskus voin olla vaikka yh.

Kerkestitkin jo vastaamaan ennenkuin laitoin jatkoa viestiini etten ole sanonut, että kaikilla on mahdollisuus hoitaa lapsensa kolmivuotiaaksi jos vain haluaa. Annan vain sen neuvon, että tee itse minkä näet parhaaksesi

 

ihan vain keskustelun herättelyksi, en riitaa kylvääkseni... mutta miten jos ajattelette sellaisen tilanteen jos aikuinen ihminen, mutta ei enää kovin nuori ja jolla ei ole kouluja käytynä kun lasten teon aloittanut varhain. Mutta kun lapset on siinä iässä ettei enää kotihoidolla ollakkaan ja pitäisi töihin mennä.......Eläkeikä ei vielä lähelläkään mutta ei kovin nuorukainenkaan. Miten hyvin tulee työllistymään????

 

Mun mielestä se on niin yksinkertaista että virkistät muistiasi parin viikon kurssilla joko omalla tai työnantajan kustannuksella, eo neo tiedot ja taidot mihinkään häviä.
Toisekseen yhtä hyvin se palkkaa sut kuin juuri valmistuneen joka ei ole tehnyt päivääkän töitä. Sulla ainakin on se lapsi jo tehtynä.

Kun lapsi kerran on, on asiat vaan laitettava tärkeysjärjestykseen. Kyllä kaikki hoituu aikanaan, ei tuo ole musta ollenkaan jokotai-kysymys.

Ja voithan olla esim 2 vuotta kotona, sekin on jo lapselle ihan hyvä. =)

Älä ajattele liian vaikeasti.

Mulla ei ole ammattia ja jo kaksi paikkaa minne pääsen töihin kun haluan lähteä kotoa.

 

Mä sain esikoiseni 2 kk ja 4 päivää sen jälkeen, kun olin valmistunut sairaanhoitajaksi. Ja pidin kaikki sallitut hoitovapaat. Ei ollut pienintäkään ongelmaa saada hoitsuna työpaikkaa hoitovapaan jälkeen. Itse asiassa sai valita, mihin menee. Ainakaan tällä hetkellä sairaanhoitajien työtilanne ei näytä tuumaakaan huonommalta kuin hoitsujen työtilanne silloin, kun mä tulin raskaaksi.

No millasta oli mennä sitten töihin pitkästi valmistumisen jälkeen? Mulla kun on valmistumisesta nyt reilu vuosi, ja minua jo pelottaa. Ihan suunnattomasti. Että enhän minä mitään osaa. (Tosin sama tunne oli silloinkin, kun paperit lyötiin käteen.)

Mutta kynnys töihin lähtöön kasvaa koko ajan. Helpompaa olisi käydä nyt edes pätkä töissä. Kai siitä olisi hyötyä niin itselle henkisesti, kuin tulevaa työnhakua ajatellen. Nyt olen vähän lupaillut mennä läheiseen tk:hon, ja siellä joutusin tekemään yksin yövuoroja (ph:n kanssa siis) jne. Siis olemaan yksin vuorossa sh:na ainakin joskus. Miten ihmeessä selviän, jos mulla ei ole mitään kokemusta? Tai vielä pahempaa, miten selviän parin vuoden päästä?

Sinänsä oli kyllä hyvä kuulla sinun positiivinen kokemus asiasta.

 

ihan vain keskustelun herättelyksi, en riitaa kylvääkseni... mutta miten jos ajattelette sellaisen tilanteen jos aikuinen ihminen, mutta ei enää kovin nuori ja jolla ei ole kouluja käytynä kun lasten teon aloittanut varhain. Mutta kun lapset on siinä iässä ettei enää kotihoidolla ollakkaan ja pitäisi töihin mennä.......Eläkeikä ei vielä lähelläkään mutta ei kovin nuorukainenkaan. Miten hyvin tulee työllistymään????

Riippuu alasta.

 

Entäs jos menisit ilta/viikonlopputöihin, kun miehesi olisi kotona omista töistään?

Erittäin hyvä mun mielestä on tämä ehdotus!

Meillä on myös niin, että käymme kumpikin töissä, mutta sovimme työvuorot (lähinnä minulla on joustava työaika ) siten että saamme lapsen hoidettua kotona. Useimmiten minä tai mies, satunnaisesti sukulainen tai kaveri hoitaa lasta. Kotona saa kuitenkin olla.

Meillä myös näin. Mies tekee töitä arkisin ja minä lauantaisin. Lapset hoidetaan kotona.

 

Tiedän muutaman ihmisen jotka on olleet lähemmäs 20. v. kotona valmistumisen jälkeen.
Ovat saaneet koulutustavastaavaa työtä heti kun ovat töihin halunneet lähteä.
Joukossa on lasten, ja sairaanhoitajiakin. Koulutus ei mene hukkaan koskaan.

 

mä valmistuin 2001 kevällä..
2002 syksyllä syntyi esikko
2004 syksyllä kuopus
töihin menin syksyllä 2007
hyvin onnistuu...ja olen saanut ammattiani vastaavaa työtä
onhan se sentin laskemista joka asiassa mutta kyllä se onnistuu

 

Minusta nuo asiat on sellaisia, että jokainen tehköön itse päätöksensä. Tekee niinkuin parhaammaksi näkee ja mikä on itselle tärkeintä.

Eikun sanopa nyt sinäkin, pitäisikö minun todella heittää 3,4-vuotinen koulutus harakoille, ja jäädä kotiin? Vai mennä töihin? Oletko ihan tosiaan sitä mieltä, että koulutus hukkaan vaan ja äiti kotiin. Sitten työttömyysrahalla elättämään lasta? Mies on toki töissä, mutta kun elämää on ajateltava etteenkin päin, joskus voin olla vaikka yh.

voi hyvänen aika, ei kai se nyt ole noin mustavalkoista. et kai niin tyhmä ole että kaikki tieto vain katoaa sun päästä?

 

Mä olen myös keikkailun kannalla, ja se tapahtuu toki silloin, kun mies on vapaalla, joten lapsi voi silloin olla isänsä kanssa. Pidät ammattitaitoasi yllä, ja tienaat vähän extraa kotihoidontuen lisäksi =)

 

Jos sä koet, että sun on mahdotonta hoitaa lapsesi kotona 3-vuotiaaksi, niin mikä tekee myös isän tilanteesta mahdottoman? Eli jos uskot, että kotihoito perheessänne nyt siis on mahdotonta.

 

Mulla on ollut vähän sama tilanne... Valmistuin jouluna -06 sairaanhoitajaksi. Töissä ehdin olla reilun kuukauden ennen äitiyslomalle jäämistä, eli työkokemusta ei kovin kehuttavasti ole... Tyttöni täyttää pian vuoden, ja olen palaamassa töihin kesäkuussa. Nyt hoitovapaan aikana olen tehnyt jonkinverran keikkahommia, että vähän saa taas tuntumaa työhön.
Joka tapauksessa, töihin menen ihan vaan taloudellisen tilanteen takia. Vaikka mies onkin töissä, niin ei kyllä yhtään ylimääräistä rahaa ole ikinä käytössä, ja jos yllättäviä menoja tulee, niin ollaan pulassa. Tuntuu kamalalta laittaa noin pieni päiväkotiin, mutta pakko, koska tarvitsee vuorohoitoa (tosin yritetään mahdollisimman paljon välttää sitä ) . Öitä tytön ei sentään tarvitse hoidossa olla. Mielelläni hoitaisin lasta kotona pitempään...
Onneksi sairaanhoitajien työtilanne on aika hyvä, enkä minäkään usko että jätetään palkkaamatta sen takia että on ollut kotona. Toki itseäni jännitti mennä ekaa kertaa äitiysloman jälkeen töihin, mutta siitä on selvitty. Useimmiten muut hoitajat kyllä neuvovat, vaikka itsestä välillä tuntuu niin typerältä kysyä joka asiaa... Mutta minkäs teet kun ei muista enää kaikkia asioita. Parempi varmistaa ennen kuin tekee... Ja tosiaan monissa paikoissa järjestetään niitä koulutuksia, ja perehdytystä ainakin pitäisi saada, ennen kuin uudessa paikassa itsenäisesti työskentelee!

Mutta jokainen tehköön päätöksensä itse... Hetkeäkään en ole katunut sitä, että lapsen sain juuri silloin kun sain. =)

 

ala heita koulutustasi hukkaan, kuten itse sanoitkin 3:ssa vuodessa asiat muuttuu ja unohtuu ja kynnys tyohon palaamiseen nousee. Tosin joku mainitsi,etta tyoelamaan palaaville olisi jotain koulutusta, onko todellakin nain? Tama on mun mielesta todellakin kaivattu asia. Englannissa rekisterointi taytyy uusia kolmen vuoden valein ja tietty maara tyotunteja ja koulutusta taytyy loytya kolmelta vuodelta. Mutta jos sh:sta on pulaa, niin osa-aikatyon saaminen saattaa olla helpompaa ja omasta kokemuksesta varsin mainio vaihtoehto.