Kysymys niille, jotka sanovat, että kaikilla on oikeasti mahdollista hoitaa lapset kotona 3-vuotiaiksi

Minusta nuo asiat on sellaisia, että jokainen tehköön itse päätöksensä. Tekee niinkuin parhaammaksi näkee ja mikä on itselle tärkeintä.

Eikun sanopa nyt sinäkin, pitäisikö minun todella heittää 3,4-vuotinen koulutus harakoille, ja jäädä kotiin? Vai mennä töihin? Oletko ihan tosiaan sitä mieltä, että koulutus hukkaan vaan ja äiti kotiin. Sitten työttömyysrahalla elättämään lasta? Mies on toki töissä, mutta kun elämää on ajateltava etteenkin päin, joskus voin olla vaikka yh.

voi hyvänen aika, ei kai se nyt ole noin mustavalkoista. et kai niin tyhmä ole että kaikki tieto vain katoaa sun päästä?

Ehkä ei, mutta kun siis minulla ei ole työkokemusta entuudestaan. Kynnys kasvaa. Ja kyllähän ne asiat unohtuukin. Mutta sekin huolettaa, että kuka sitten palkkaa töihin, jos ei ole kokemusta ja koulutuskin vuosien takainen.

 

ihan vain keskustelun herättelyksi, en riitaa kylvääkseni... mutta miten jos ajattelette sellaisen tilanteen jos aikuinen ihminen, mutta ei enää kovin nuori ja jolla ei ole kouluja käytynä kun lasten teon aloittanut varhain. Mutta kun lapset on siinä iässä ettei enää kotihoidolla ollakkaan ja pitäisi töihin mennä.......Eläkeikä ei vielä lähelläkään mutta ei kovin nuorukainenkaan. Miten hyvin tulee työllistymään????

Töitä löytyy aina. Ainakin pääkaupunkiseudulta.
Helppohan se mun on sanoa, kun en aio ruvetakaan uraihmiseksi ja just haaveilin etten mitään kokopäivätyötä haluakaan vielä aikoihin jotta saan olla lasten kanssa. Nimittäin, kun itse olin pieni, harmitti kun äitini kävi vain töissä. Oli yrittäjä. (Ja minulla on mahdollisuus jatkaa esim. hänen yritystään kun hän 10v päästä lopettaa ja sittenhän lapsetkin olisi jo isoja).

 

Mä en syytä itsekkääksi, mutta oikeestaan olen sitä mieltä että lapsen kanssa voi olla kotona niin pitkään kuin 3 vuotta jos haluaa. Ei mullakaan ole edes ammattia ja lähihoitaja-opinnot jäi kesken, en varmaan muista kaikkea koulussa ollutta mutta pystyn palauttamaan asioita mieleen jos haluan.

Ja sitä mieltä myös, että 3 vuotta sitten valmistunut saa yhtä hyvin töitä kuin vasta valmistunut, ainakin tuolla alallla.

 

Itse olin puhtaasti osastotyöstä pois muissa hommissa ja lasten kanssa kotona liki seitsemän vuotta. Nyt olen "palannut juurilleni" ja kyllä se perushoito ja tippaletku on ihan samanmoinen. Lääkkeiden nimet ovat vaihtuneet ja muuta semmoista , mut sen saa opettelemalla äkkiä takasin mieleen. Tosin mulla oli vuosien työkokemus aiemmin osastotyöstä.
Mikäli pelkäät taitosi katoamista, mene viikonloppu ja ilta töihin silloin tällöin. Taloudellisesti kannattaa, lapsi saa olla kotona ja itse saat työkokemusta.

Eniten minä ihmettelen näissä pohdinnoissa, kun ihmisillä on vain kaksi vaihtoehtoa. Joko kokonaan kotona tai täysipäiväisesti töissä ja lapsi hoidossa viidesti viikossa koko päivän. Sillä välillä on roimasti vaihtoehtoja..

 

Nyt on pakko todeta, että palstalla on hirveesti hoitoalan ihmisiä :xmas:

 

Mulla on ollut vähän sama tilanne... Valmistuin jouluna -06 sairaanhoitajaksi. Töissä ehdin olla reilun kuukauden ennen äitiyslomalle jäämistä, eli työkokemusta ei kovin kehuttavasti ole... Tyttöni täyttää pian vuoden, ja olen palaamassa töihin kesäkuussa. Nyt hoitovapaan aikana olen tehnyt jonkinverran keikkahommia, että vähän saa taas tuntumaa työhön.
Joka tapauksessa, töihin menen ihan vaan taloudellisen tilanteen takia. Vaikka mies onkin töissä, niin ei kyllä yhtään ylimääräistä rahaa ole ikinä käytössä, ja jos yllättäviä menoja tulee, niin ollaan pulassa. Tuntuu kamalalta laittaa noin pieni päiväkotiin, mutta pakko, koska tarvitsee vuorohoitoa (tosin yritetään mahdollisimman paljon välttää sitä ) . Öitä tytön ei sentään tarvitse hoidossa olla. Mielelläni hoitaisin lasta kotona pitempään...
Onneksi sairaanhoitajien työtilanne on aika hyvä, enkä minäkään usko että jätetään palkkaamatta sen takia että on ollut kotona. Toki itseäni jännitti mennä ekaa kertaa äitiysloman jälkeen töihin, mutta siitä on selvitty. Useimmiten muut hoitajat kyllä neuvovat, vaikka itsestä välillä tuntuu niin typerältä kysyä joka asiaa... Mutta minkäs teet kun ei muista enää. Parempi varmistaa ennen kuin tekee... Ja tosiaan monissa paikoissa järjestetään niitä koulutuksia, ja perehdytystä ainakin pitäisi saada, ennen kuin uudessa paikassa itsenäisesti työskentelee!

Mutta jokainen tehköön päätöksensä itse... Hetkeäkään en ole katunut sitä, että lapsen sain juuri silloin kun sain. =)

Eli samassa veneessä ollaan! Tuo vuorotyö on tässä asiassa hyvä juttu sentään, elivaikka laittas lapsen pienenä hoitoon, niin niitä hoitopäiviä tulee loppujen lopuksi aika vähän. Tai meillä ainakin, kun mies on viikonloput kotona.
Eiköhän me molemmat selvitä. Mutta ahistava tämä tilanne on.

 

No millasta oli mennä sitten töihin pitkästi valmistumisen jälkeen? Mulla kun on valmistumisesta nyt reilu vuosi, ja minua jo pelottaa. Ihan suunnattomasti. Että enhän minä mitään osaa. (Tosin sama tunne oli silloinkin, kun paperit lyötiin käteen.)

Mutta kynnys töihin lähtöön kasvaa koko ajan. Helpompaa olisi käydä nyt edes pätkä töissä. Kai siitä olisi hyötyä niin itselle henkisesti, kuin tulevaa työnhakua ajatellen. Nyt olen vähän lupaillut mennä läheiseen tk:hon, ja siellä joutusin tekemään yksin yövuoroja (ph:n kanssa siis) jne. Siis olemaan yksin vuorossa sh:na ainakin joskus. Miten ihmeessä selviän, jos mulla ei ole mitään kokemusta? Tai vielä pahempaa, miten selviän parin vuoden päästä?

Sinänsä oli kyllä hyvä kuulla sinun positiivinen kokemus asiasta.

Ihan samanlaista kuin jos olisi mennyt heti valmistumisen jälkeen =) Sä selviät noista yövuoroista ihan hyvin. Mä en ollut edes valmistunut vielä, kun jo tein keikkaa yövuorossa vastaavana sairaanhoitajana Hyksissä kirurgisella vuodeosastolla. Mä olin se sh ja parina oli apuhoitaja. Ei se oppi mihinkään muutamassa vuodessa katoa. Itse asiassa uskoisin pärjääväni edelleen kohtuullisen hyvin kirran osastolla, vaikka viimeisimmästä hoitsuhommastani onkin jp yli 10 vuotta. Tipanlaskijat on varmaan muuttuneet vuosien varrella teknisesti hienommiksi, joten niiden käyttö pitäisi opetella. Mutta eiköhän ihmisen elimistö reagoi edelleenkin ihan samalla tavalla kuin 10 vuotta sitten. En ainakaan ole lukenut mistään mutaatiiosta =)

 

Itse olin puhtaasti osastotyöstä pois muissa hommissa ja lasten kanssa kotona liki seitsemän vuotta. Nyt olen "palannut juurilleni" ja kyllä se perushoito ja tippaletku on ihan samanmoinen. Lääkkeiden nimet ovat vaihtuneet ja muuta semmoista , mut sen saa opettelemalla äkkiä takasin mieleen. Tosin mulla oli vuosien työkokemus aiemmin osastotyöstä.
Mikäli pelkäät taitosi katoamista, mene viikonloppu ja ilta töihin silloin tällöin. Taloudellisesti kannattaa, lapsi saa olla kotona ja itse saat työkokemusta.

Eniten minä ihmettelen näissä pohdinnoissa, kun ihmisillä on vain kaksi vaihtoehtoa. Joko kokonaan kotona tai täysipäiväisesti töissä ja lapsi hoidossa viidesti viikossa koko päivän. Sillä välillä on roimasti vaihtoehtoja..

No kai sinä itsekin tiedät alan ihmisenä, ettei sh:n vuorotyössä lapsi ole hoidossa viidesti viikossa koko päivää. Vaan iltavuorojen aikaan vain muutaman tunnin ja sitten on niitä arkivapaita. Kun miehellä on säännöllinen päivätyö. Se minua siis lohduttaa, ettei lapsen tarvitse olla hoidossa täyspäiväisesti.
Mutta täällä meijän perähikiällä ei ole oikein mahdollisuutta tehä osa-aikasta työtä tällä alalla. Ja äkillisen keikkailun paikalliseen sairaalaan voi unohtaa hoitopaikkaongelmien takia. Viikonloppuisin voisin käydä ilman hoito-ongelmia, mutta ei täällä niin vaan sovita töitä tyyliin, "teen vain viikonloppuja". Valitettavasti.

 

Miksi pitää hakea hyväksyntää muilta?miksi pitää selittää miksi menee töihin?

Kukin tekee niinkuin parhaaksi näkee, ei omia valintoja tarvitse muille selittää, tärkeintä on että itse on tyytyväinen ja tekee niin kuin parhaaksi näkee.

 

Itse olin puhtaasti osastotyöstä pois muissa hommissa ja lasten kanssa kotona liki seitsemän vuotta. Nyt olen "palannut juurilleni" ja kyllä se perushoito ja tippaletku on ihan samanmoinen. Lääkkeiden nimet ovat vaihtuneet ja muuta semmoista , mut sen saa opettelemalla äkkiä takasin mieleen. Tosin mulla oli vuosien työkokemus aiemmin osastotyöstä.
Mikäli pelkäät taitosi katoamista, mene viikonloppu ja ilta töihin silloin tällöin. Taloudellisesti kannattaa, lapsi saa olla kotona ja itse saat työkokemusta.

Eniten minä ihmettelen näissä pohdinnoissa, kun ihmisillä on vain kaksi vaihtoehtoa. Joko kokonaan kotona tai täysipäiväisesti töissä ja lapsi hoidossa viidesti viikossa koko päivän. Sillä välillä on roimasti vaihtoehtoja..

No kai sinä itsekin tiedät alan ihmisenä, ettei sh:n vuorotyössä lapsi ole hoidossa viidesti viikossa koko päivää. Vaan iltavuorojen aikaan vain muutaman tunnin ja sitten on niitä arkivapaita. Kun miehellä on säännöllinen päivätyö. Se minua siis lohduttaa, ettei lapsen tarvitse olla hoidossa täyspäiväisesti.
Mutta täällä meijän perähikiällä ei ole oikein mahdollisuutta tehä osa-aikasta työtä tällä alalla. Ja äkillisen keikkailun paikalliseen sairaalaan voi unohtaa hoitopaikkaongelmien takia. Viikonloppuisin voisin käydä ilman hoito-ongelmia, mutta ei täällä niin vaan sovita töitä tyyliin, "teen vain viikonloppuja". Valitettavasti.

Oletko kokeillut ja kysynyt? Nyt on niin huutava pula hoitajista, että ihmettelen suuresti jollei onnistu. Itse olen vienyt osastolle listan (miehen työvuorojen mukaan) mitkä päivät mulle sopeisi ja ne päivät olen yleensä sitten tehnytkin. Kannattaa rohkeasti mennä käymään, sanoa mitä on valmis tekemään ja jättää yhteystiedot. Nyt on työntekijän markkinat tällä alalla ja ei auta nöyristellä.
Varmasti saat jotain sijaisuuksia, edes pari päivää kuussa!

 

mutta ei täällä niin vaan sovita töitä tyyliin, "teen vain viikonloppuja". Valitettavasti.

Sitten teidän paikkakunnalla ei ole hoitajapulaa. Itse tein aikoinaan äitiyslomalla ja hoitovapaalla nimenomaan keikkaa. Kun yökkö ilmoitti sairastuneensa, soittivat mulle. Mä taas sanoin, että jos saan lapsenvahdin, tulen töihin. Ja lupasin soittaa hetken päästä uudestaan. Useimmiten mummille ja ukille sopi, joten eiku tenavat mummolaan ja yöksi töihin.

 

Miksi pitää hakea hyväksyntää muilta?miksi pitää selittää miksi menee töihin?

Kukin tekee niinkuin parhaaksi näkee, ei omia valintoja tarvitse muille selittää, tärkeintä on että itse on tyytyväinen ja tekee niin kuin parhaaksi näkee.

Minä halusinkin vain vastauksen ja perusteluita muilta niihin kysymyksiin, mitä alussa kysyin. En hyväksyntää omille ratkaisuilleni.

 

Viikonloppuisin voisin käydä ilman hoito-ongelmia, mutta ei täällä niin vaan sovita töitä tyyliin, "teen vain viikonloppuja". Valitettavasti.

Ei varmaan tuolla asenteella, vaan siten, että ellei sulla jo ole minkäänlaista olemassa olevaa työsuhdetta, niin tarjoat itseäsi sijaiseksi ja ilmoitat olevasi käytettävissä viikonloppuisin.

 

Minä hoidin lapseni kotona kunnes kuopuskin oli 4. Ajattelin asian näin,että töissä ehdin olla kymmeniä vuosia vielä, mutta lapset on pieniä vain nyt. Ainahan voi käydä uudelleenkoulutuksissa ym, jos pääsee unohtumaan, mitä epäilen vahvasti! Lasten taaperovuosia taas ei voi päivittää uudelleen, ne kun tuppaa kakarat olemaan sen sorttisia että vanhenevat vaan..

 

merks

 

Yhtälailla voisi miettiä, voisiko mies jäädä kotiin lapsen kanssa?

 

On se mahdollista. Mutta miksi syyllistät itseäsi jos menet aikaisemmin töihin ? Ei kai elämä voi olla noi musta-valkoista.
Sama juttuhan se on kaikilla että putoo tavallaan oman alansa kehityksestä kun on pitkään pois. Mahdollista on kaikille olla kotona kunnes kuopus 3v mutta jokainen tekee oman ratkaisun perheen tilanteen mukaan. Voithan sä tosiaan tehdä keikkahommia iltaisin ja viikonloppuisin ja isä hoitaa lapsen .

 

kyllä suurin osa varmaan haluais hoitaa lapset kotona 3 vuotiaaksi, ja kenties vanhemmaksikin. mutta valitettavasti aika monella se on juuri rahasta kiinni. nää jotka muuta väittää ei osaa katsoa nenäänsä pitemmälle. eivätkä ole nähneet riittävästi maailmaa. vaan ajatellaan musta valkoisesti, että kun itsellä kerta on vara, niin on toisillakin.

 

Niinpä, ei asia ole niin mustavalkoinen: vajaan vuoden ikäisenä hoitoon heti äitiysloman päätyttyä TAI kolme-vuotiaaseen asti kotona.

Välimuotona voi olla esim. että lapsi on 1,5 tai esim. 2-vuotiaaksi kotona, sitten hoitoon. Isä voi jäädä esim. äitiysloman päätyttyä puoleksi vuodeksi/ vuodeksi kotiin? Yksi vaihtoehto on osittainen hoitovapaa, jolloin teet lyhyempää työviikkoa, jos laitat lapsen hoitoon 1-vuotiaana.

Älä nyt moisesta stressaa.. Lapsi on iloinen asia, vaikkei täällä keskusteluissa aina siltä tunnu

 

Mun mielestä omia valintojaan on ihan turha selitellä. Oikeasti. Joko sä olet kotona tai sitten et tai olet osittain kotona. Sinä teet valintasi itse. Mutta mun mielestä on turhaa sanoa "kun on pakko mennä töihin" sinun tilanteessasi. Ei sinun ole pakko, mutta jos sinä menet, niin sinä menet. Ei siinä ole kenelläkään nokan koputtamista, eikä sinunkaan tarvitse asiasta huonoa omaa tuntoa tuntea.

Raha voi olla joskus esteenä kotihoidolle, mutta kyllä sitä suhteellisen pienelläkin rahalla pärjää. JOS haluaa. Itse joskus mietin näitä lähipiirissäkin olevia tapauksia, jotka sanovat, etteivät voi jäädä kotiin lapsia hoitamaan, kun mies tienaa "vain" 3200euroa tai vastaavaa. Kyllä motiivit mennä töihin on silloin ihan jotkut muut. Miksi selitellä omia valintojaan?? Ammattilaisiahan ne päiväkodinkin tädit ovat ja yleensä päivähoito on lapselle ihan positiivinen asia.

Terveisin: Kotiäiti kohta viisi vuotta, miehen tulot 2400 euroa kuussa, asuntolainaa maksetaan yli 600 euroa kuussa ja silti pärjätään erinomaisen hyvin!

 

Mulla oli sama tilanne.

Sairaanhoitajan ammatti on erinomainen vuorojen sumplimiseen. Täällä pk-seudulla voi tehdä mitä vuoroja haluaa ja milloin vaan.
Tein viikossa alussa yhden illan ja välillä viikonloppua, ihan miten itse jaksoin ja kiinnostusta riitti. Mies siis tuli töistä ja oli vauvan kanssa kun minä menin töihin.

Miehen kesälomilla ja muina pyhinä tein muutamia aamuvuoroja jos siltä tuntui.
Koko ajan pidin ammattitaitoa yllä keikkailemalla ja rahaakin saa tuntuvasti enemmän keikkafirmojen kautta(n.20-25?/h) kuin jos olisi kaupungin listoilla.

 

Mä olen valmistunut ammattiini 11 vuotta sitten ja aion nyt palata takaisin sitä vastaavaan työhön. Kyllä ne asiat muistuu mieleen, kun konkreettisesti niitä töitä tekee, monenkin vuoden jälkeen.