kysymys isänmaallisuudesta..

Mä tiedän, että se on henk kohtasesti heille todella suuri asia ja vaikutti totta kai suomen kehitykseen ja siten meidänkin elämäämme. Mutta siitä on jo 70 vuotta. Se on jokseenkin pitkä aika. Hirveästi kaikenlaista on tapahtunut seitsemän vuosikymmenen ajan.

Oma, jo edesmennyt isoisäni joutui sotaan. En ymmärrä, miksi minun pitäisi häntä sen takia arvostaa, että hän vastoin tahtoaan joutui kauheaan tilanteeseen ja sattui selviytymään. Moni kuoli, hän ei, kyse oli lähinnä tuurista. Suuri enemmistö sotaveteraaneista olivat rivisotilaita jotka pakotettiin sotaan, halusivat he sitä tai eivät. Suomi voitti, se on minustakin hieno asia. Mutten ymmärrä tuota veteraanien jumaloimista. He olivat ihmisiä jotka sattuivat selviämään vaikeista ajoista, osa paremmin ja osa huonommin. Sota oli heille suuri tragedia monella tapaa. Minä en halua sitä omia ja edistää jotain omaa ideologiaa heidän kustannuksellaan.

Mä oon luullu olevani melkein ainoa, jolla on tämänsuuntaisia ajatuksia. :ashamed: Yleensä saan mielenkiintoisia reaktioita aikaan, jos päästän suustani jotain tällaista...

 

:O
Joopa joo..Olipa ärrävikaa tai ei, niin mä ainakin arvostan jokaista sotaveteraania äärettömän paljon. Millainen maa tämä olisikaan ilman heidän uhrautumistaan sodissa : / Onko sitä paitsi mikään ihme jos sota jätti jälkensä? Moni saattaa vielä tänäkin päivänä herätä yöllä muistaen sodan kauhut.

Mitä sönkkäät?!!
Kyllä kai minä tajuan mitä kauhuja sota jälkeensä jättää. Siksipä ymmärränkin että harva veteraani oli/on mikään patriootti, vaan useampi oli/on pasifisti loppuelämänsä ja ovat puhuneet totuuksia sodasta, isänmaallisen liirumlaarumin sijaan.

Itse asiassa veteraanit ovat olleet vihasia, että heidän varjollaan mainostetaanh millon mitäkin, vaikka veteraanien joukko ei todellakaan ole mikään yhtenäinen patrioottinen massa, PÄINVASTOIN.
Veteraaneja on käytetty vuosien saatossa hyväksi, juuri näitten suomi-hihhulien toimesta.

 

Mä tiedän, että se on henk kohtasesti heille todella suuri asia ja vaikutti totta kai suomen kehitykseen ja siten meidänkin elämäämme. Mutta siitä on jo 70 vuotta. Se on jokseenkin pitkä aika. Hirveästi kaikenlaista on tapahtunut seitsemän vuosikymmenen ajan.

Oma, jo edesmennyt isoisäni joutui sotaan. En ymmärrä, miksi minun pitäisi häntä sen takia arvostaa, että hän vastoin tahtoaan joutui kauheaan tilanteeseen ja sattui selviytymään. Moni kuoli, hän ei, kyse oli lähinnä tuurista. Suuri enemmistö sotaveteraaneista olivat rivisotilaita jotka pakotettiin sotaan, halusivat he sitä tai eivät. Suomi voitti, se on minustakin hieno asia. Mutten ymmärrä tuota veteraanien jumaloimista. He olivat ihmisiä jotka sattuivat selviämään vaikeista ajoista, osa paremmin ja osa huonommin. Sota oli heille suuri tragedia monella tapaa. Minä en halua sitä omia ja edistää jotain omaa ideologiaa heidän kustannuksellaan.

Hmm. Suomihan ei sotaa voittanut.

Muuten olen samaa mieltä, vaikka kyllä mun mielestä sellaista ihmistä _arvostaa_ voi, ja on syytäkin, jonka koko nuoruus meni sodassa. Tää nyt menee sanamagiaksi, sanan arvostaa voi ymmärtää eri tavoin. Mutta on siinäkin syytä, että niiden tosiaan oli pakko mennä ja selviytyä ja jatkaa elämää täysijärkisenä vuosia jatkuneiden hirveiden kokemuksien jälkeen. Nykyään tarvitaan kriisiterapiaa jo ties mistä.

Mutta joo, perusajatukseni on sama. En ymmärrä jumaloimista, enkä mielleyhtymien takia myöskään paitoja enkä riipuksia.

 

Mä oon luullu olevani melkein ainoa, jolla on tämänsuuntaisia ajatuksia. :ashamed: Yleensä saan mielenkiintoisia reaktioita aikaan, jos päästän suustani jotain tällaista...

No voi hellanduudelis sentään miten lesbot voivatkaan olla samaa mieltä....

 

Mä oon luullu olevani melkein ainoa, jolla on tämänsuuntaisia ajatuksia. :ashamed: Yleensä saan mielenkiintoisia reaktioita aikaan, jos päästän suustani jotain tällaista...

Pikkusen naurettavaa tuo sinun peesailu.

 

[QUOTE="vieras";23615283]No voi hellanduudelis sentään miten lesbot voivatkaan olla samaa mieltä....[/QUOTE]

Mä en edelleenkään ole lesbo. Mutta se nyt ei kuulu muutenkaan mitenkään tän aloituksen aiheeseen. Taidan poistua tästä ketjusta, kun ette osaa pysyä asiassa.

 

Mä en edelleenkään ole lesbo. Mutta se nyt ei kuulu muutenkaan mitenkään tän aloituksen aiheeseen. Taidan poistua tästä ketjusta, kun ette osaa pysyä asiassa.

Olet tai et, mut sellaisena sua pidetään. Ei olis kannattanut hakea liikaa julkisuutta, sillä sitä saa mitä tilaa.

 

[QUOTE="Niin";23615279]Hmm. Suomihan ei sotaa voittanut.

Muuten olen samaa mieltä, vaikka kyllä mun mielestä sellaista ihmistä _arvostaa_ voi, ja on syytäkin, jonka koko nuoruus meni sodassa. Tää nyt menee sanamagiaksi, sanan arvostaa voi ymmärtää eri tavoin. Mutta on siinäkin syytä, että niiden tosiaan oli pakko mennä ja selviytyä ja jatkaa elämää täysijärkisenä vuosia jatkuneiden hirveiden kokemuksien jälkeen. Nykyään tarvitaan kriisiterapiaa jo ties mistä.

Mutta joo, perusajatukseni on sama. En ymmärrä jumaloimista, enkä mielleyhtymien takia myöskään paitoja enkä riipuksia.[/QUOTE]

Torjuntavoitto Ei sitä neukutkaan voittaneet, todellinen tarkoitus kun oli vallata koko maa. Sanoin epäselvästi, tarkoitin, että Suomi ei menettänyt itsenäisyyttään.

Jatkoa, jätin huomioitta muun osan viestistäsi... Kaikki eivät selvinneet. Sotatraumoja on siirtynyt jopa kolmanteen sukupolveen. Sota johti hyvin monella sen järjen menettämiseen, ovatko he vähemmän arvostettavia jotka sekosivat? Jotka tarttuivat pulloon?

Musta on niin outoa hehkuttaa sotaa joka ajoi monen perheen kriisiin, johti monella miehellä alkoholisoitumiseen ja väkivaltakierteeseen. En usko, että he nauttivat Kiitos-paidoista tai muukalaisvihan lietsomisesta sodalla ratsastaen.

 

[QUOTE="vieras";23614559]Suomen armeija pitäisi sitten lopettaa rasistisena laitoksena.[/QUOTE]

Suomessa asevelvollisuuden suorittamiseen ei liity korostettua isänmaallisuutta, vihaa tai pelkoa vaan siihen voi suhtautua täysin käytännöllisesti.

Pukeutuminen Kiitos-paitaan ja vastaavaan rekvisiittaan ei ole käytännöllistä.

 

[QUOTE="vieras";23615325]Olet tai et, mut sellaisena sua pidetään. Ei olis kannattanut hakea liikaa julkisuutta, sillä sitä saa mitä tilaa.[/QUOTE]

Ihan se ja sama, mitä musta ajatellaan. Ei kiinnosta yhtään. Kunhan nyt korjasin.

 

Katsotaas, tuosta sotaveteraaniasiasta.. Onko siis tarkoitus arvostaa ihmisiä asioista, joita niiden KUULUU tehdä? Et ole tuomittu rikoksesta, arvostan sinua suuresti! Asevelvollisuusarmeijan jäsenenä taistelit sodan aikaan sodassa, arvostan sinua suuresti! Ostat ruokaa lapsillesi, arvostan sinua suuresti! Käytät housuja julkisilla paikoilla, arvostan sinua suuresti!

Kannattaisi ehkä yrittää tehdä ero velvollisuuden suorittamisen ja henkilökohtaisen saavutuksen välille. En minäkään ylpeile sillä, että käyn töissä. Koska minun kuuluu käydä töissä.

 

Suomessa asevelvollisuuden suorittamiseen ei liity korostettua isänmaallisuutta, vihaa tai pelkoa vaan siihen voi suhtautua täysin käytännöllisesti.

Pukeutuminen Kiitos-paitaan ja vastaavaan rekvisiittaan ei ole käytännöllistä.

Ai ei liity vai.

Lisäksi Suomen intti on vain ryssiä varten olemassa, eli rasistinen.

 

Mitä sönkkäät?!!
Kyllä kai minä tajuan mitä kauhuja sota jälkeensä jättää. Siksipä ymmärränkin että harva veteraani oli/on mikään patriootti, vaan useampi oli/on pasifisti loppuelämänsä ja ovat puhuneet totuuksia sodasta, isänmaallisen liirumlaarumin sijaan.

Itse asiassa veteraanit ovat olleet vihasia, että heidän varjollaan mainostetaanh millon mitäkin, vaikka veteraanien joukko ei todellakaan ole mikään yhtenäinen patrioottinen massa, PÄINVASTOIN.
Veteraaneja on käytetty vuosien saatossa hyväksi, juuri näitten suomi-hihhulien toimesta.

Monta sotaveteraania tunnet?

 

Ihan se ja sama, mitä musta ajatellaan. Ei kiinnosta yhtään. Kunhan nyt korjasin.

Sinua ei mikään muu kiinnosta niin paljon kuin se mitä sinusta ajatellaan.

 

Katsotaas, tuosta sotaveteraaniasiasta.. Onko siis tarkoitus arvostaa ihmisiä asioista, joita niiden KUULUU tehdä? Et ole tuomittu rikoksesta, arvostan sinua suuresti! Asevelvollisuusarmeijan jäsenenä taistelit sodan aikaan sodassa, arvostan sinua suuresti! Ostat ruokaa lapsillesi, arvostan sinua suuresti! Käytät housuja julkisilla paikoilla, arvostan sinua suuresti!

Kannattaisi ehkä yrittää tehdä ero velvollisuuden suorittamisen ja henkilökohtaisen saavutuksen välille. En minäkään ylpeile sillä, että käyn töissä. Koska minun kuuluu käydä töissä.

Mä ainakin arvostan jokaista sodissamme sotinutta miestä ja rintamalottaa vaikka tekivätkin sen mikä piti ja osa vielä vastahakoisesti. Mulla on myös kunnia tuntea monta arvostettua, sodissamme taistellutta ja joukkoja johtanutta miestä.
En siedä minkäänlaista mollausta heitä kohtaan enkä ymmärrä miksi heitä pitäisi arvostella.

 

[QUOTE="vieras";23615386]Sinua ei mikään muu kiinnosta niin paljon kuin se mitä sinusta ajatellaan.[/QUOTE]

Onhan se ihan mielenkiintoista joskus. Tarkoitin lähinnä, ettei muiden (etenkään vieraiden ihmisten) mielipiteet tai ajatukset musta häiritse mun elämääni tippaakaan tai vaikuta mun tekemisiini kovinkaan paljon. En vieläkään kadu sitä ketjua. Osasin kyllä ennakoida, kuinka moni sen näkee. Äh, mun piti poistua tästä ketjusta.

 

Mä ainakin arvostan jokaista sodissamme sotinutta miestä ja rintamalottaa vaikka tekivätkin sen mikä piti ja osa vielä vastahakoisesti. Mulla on myös kunnia tuntea monta arvostettua, sodissamme taistellutta ja joukkoja johtanutta miestä.
En siedä minkäänlaista mollausta heitä kohtaan enkä ymmärrä miksi heitä pitäisi arvostella.

Minä puolestani en ymmärrä, miksi joku olisi arvostelun yläpuolella vain siksi, että on tehnyt sen mitä hänen on kuulunutkin tehdä. Agreed to disagree.

 

Minä puolestani en ymmärrä, miksi joku olisi arvostelun yläpuolella vain siksi, että on tehnyt sen mitä hänen on kuulunutkin tehdä. Agreed to disagree.

Totta mooses mulle passaa olla eri mieltä ihmisten kanssa

 

Sen verran mitä itse tiedän, niin suurin osa veteraaneista ja muista sodan tavalla tai toisella kokeneista ei halua puhua koko asiasta tai muistella sitä sen kummemmin. Tottakai se varmasti on loppuelämän ajatuksissa, mutta asian ruotiminen repii vanhoja haavoja auki.

Sodan jälkeenhän tilanne oli se, että sodassa olleita miehiä ja naisia alettiin melkein vainota, miehet olivat lahtareita ja murhaajia, lotat olivat kenttäpatjoja. Silloin sodassa olleisiin ihmisiin suhtauduttiin aivan toisin kuin nykyään, silloin oli parempi vaieta siitä että oli ollut sodassa, sotilaana tai lottana.

Sota vaikuttaa tietyllä tavalla vielä nykyäänkin, monet sodassa olleiden traumat on väkivallan tai tunnekylmyyden kautta siirretty jälkipolville. Sota muutti ihmiset loppuelämäksi.


Molemmat isoisäni olivat sodassa, molemmat joutuivat sinne 17 vuotiaana. Molemmat tulivat hengissä takaisin, äitini isä tosin kaksi kertaa haavoittuneena.

Isäni isä oli yksi niistä, joka ei koskaan halunnut puhua sodasta. Hän ei koko loppuelämänään ottanu asiaa esille. Ainut mitä hän oli asiasta suostunut sanomaan, oli että hän toivoo ettei kukaan joutuisi kulkemaan samaa tietä minkä hän on kulkenut. Hän oli ihan normaali sen ajan perheenisä.

Äitini isä taas oli yksi niistä monista, joiden elämän sota pilasi. Hän pilasi samalla myös vaimonsa ja lastensa elämän. Hän alkoi juoda heti sodasta palattuaan, hänestä tuli väkivaltainen. Hän itki öisin juovuspäissään sotamuistojaan. Äitini itkee usein kamalaa lapsuuttaan.


Suosittelisin kaikille katsomaan 2000-luvun alussa tulleen tv-sarjan kun taivas repeää ja sen jatko-osan taivas sinivalkoinen, se kertoo jatkosodan viimeisistä vuosista ja vuosista sodan jälkeen. Toki se on vahvasti romantisoitu versio siitä ajasta, mutta siitä saa jo käsityksen.

 

Mä ainakin arvostan jokaista sodissamme sotinutta miestä ja rintamalottaa vaikka tekivätkin sen mikä piti ja osa vielä vastahakoisesti. Mulla on myös kunnia tuntea monta arvostettua, sodissamme taistellutta ja joukkoja johtanutta miestä.
En siedä minkäänlaista mollausta heitä kohtaan enkä ymmärrä miksi heitä pitäisi arvostella.

Joo, äläkä sinä puhu veteraaneista patrioottisina kaheleina, kun taidat olla patrioottinen kaheli itse.

 

Monta sotaveteraania tunnet?

29.

 

29.

mites kohtelet noita, vähättelet ja haukut + kerrot että turhaan sotivat ?
tai sullehan oliskin sopinu että oltais osa venäjää..

 

Onko se isänmaallisuus pakko olla sitä, että jauhetaan ikivanhasta sodasta? Tai onko se tärkeetä, että me suomalaiset ollaan valkoisia?

Valitettavan usein ihmiset, jotka on näitä "isänmaallisia", on niitä samoja, joiden mielestä on väärin valita sivari tai että mies tiskaa ja tekee ruokaa. Siihen jostain syystä tuntuu liittyvän paljon juntteja mielipiteitä. Anteeks.

Pitäskö mun laittaa semmonen anteeks-paita nyt?

 

Ja toisekseen, ei sotaveteraanit uhrautuneet, heidän oli pakko. Miksi me kiitetään sellaisesta, joka on ollut vain pakko tehdä? Miksi me ihannoidaan sitä sotaa?

Ja ne vastapuolen sotilaat oli jonkun isoisiä myös. Pakotettuina hekin.

 

mites kohtelet noita, vähättelet ja haukut + kerrot että turhaan sotivat ?
tai sullehan oliskin sopinu että oltais osa venäjää..

Pidän ne kellarissa ja ammun kumiluodeilla kaksi kertaa päivässä.