Mä tiedän, että se on henk kohtasesti heille todella suuri asia ja vaikutti totta kai suomen kehitykseen ja siten meidänkin elämäämme. Mutta siitä on jo 70 vuotta. Se on jokseenkin pitkä aika. Hirveästi kaikenlaista on tapahtunut seitsemän vuosikymmenen ajan.
Oma, jo edesmennyt isoisäni joutui sotaan. En ymmärrä, miksi minun pitäisi häntä sen takia arvostaa, että hän vastoin tahtoaan joutui kauheaan tilanteeseen ja sattui selviytymään. Moni kuoli, hän ei, kyse oli lähinnä tuurista. Suuri enemmistö sotaveteraaneista olivat rivisotilaita jotka pakotettiin sotaan, halusivat he sitä tai eivät. Suomi voitti, se on minustakin hieno asia. Mutten ymmärrä tuota veteraanien jumaloimista. He olivat ihmisiä jotka sattuivat selviämään vaikeista ajoista, osa paremmin ja osa huonommin. Sota oli heille suuri tragedia monella tapaa. Minä en halua sitä omia ja edistää jotain omaa ideologiaa heidän kustannuksellaan.
Mä oon luullu olevani melkein ainoa, jolla on tämänsuuntaisia ajatuksia. :ashamed: Yleensä saan mielenkiintoisia reaktioita aikaan, jos päästän suustani jotain tällaista...