Kysymys avopareille

[huppa]

Lapsilla mun sukunimi.
jos naimisiin mennään, niin itsekin pidän omani. Mies on puhunu että vois vaihtaa kans, mutta aika näyttää...

 

[taruvalkiapää]

Miehen nimen sai.
Minusta se vaan kuuluu olla niin.
Ja ehkä taustalla on myös se että koska lapsi ei ole biologisesti miehen.
Ja miehen nimi on erikoisempi=ulkomaalainen.

 

[Rieputarallaa]

Me ei muuten edes keskusteltu oikein millään tasolla tosta sukunimestä...jotenkin oli vaan niin päivänselvä asia, että miehen nimelle menevät...vaikka toki näin jälkikäteen tietty vois viisastella siitä, sillä esim. mun sukunimi on harvinaisempi, mut...nääh, mitä suotta . Ja - jos mukulat sitten jossain vaiheessa asiaa protestoivat, niin saavathan sitten vaihtaa nimensä, jos siltä tuntuu...

Peesaan tätä.

 

[vakava sosiaalitapaus]

Olisin halunnut antaa oman nimeni, joka ensin lapselle automaattisesti tulikin. Minulla kaunis ja harvinainen nimi, meitä on varmaan nykyisin alle 15 Suomessa. Miehellä tavallinen -nen loppuinen nimi. Meillä oli todella vaikeaa aikaa lapsen syntyessä ja minusta tuli yksinhuoltaja.

Mutta kun miehelle sanoin, että olen harkitsemassa lapselle omaa sukunimeäni, siitä tuli järkyttävä sota. Hän ilmoitti jättävänsä lapsen isättömäksi ja ettei hänen puolen sukunsa olisi missään tekemissä lapsensa kanssa. En uskaltanut kokeilla :'( Edelleenkin harmittaa.

 

[EllaDonna]

Mun nimi annettiin. Ei päästy yhteisymmärrykseen ja silloin lapsi saa automaattisesti äidin nimen. Mulle oli ihan selvää, että lapset kuuluu mun sukuun, kun minähän ne olen tehnytkin Niin ja mun sukunimi on paljon nätimpi kuin miehen.

Ihan yksinkö teit?

Pääasiassa joo. Kannoin kuukausitolkulla, synnytin ja lopuksi vielä imetin ja kärsin vauriot kehossani. Eli käytännössä ovat hyvin pitkälle mun aikaansaannoksia. Miehen osuus on lapsen teossa niin mitätön, ettei siitä mitään suurta kunniaa kannata niille antaa.

 

[linnea32]

Kiitos vastauksistanne!

 

[Rapanhapakko]

Miehen sukunimi tuli pojille. Harvinaisempi ja minusta jotenkin kuului mennä niin =)

 

[JosSanon]

Mun nimi annettiin. Ei päästy yhteisymmärrykseen ja silloin lapsi saa automaattisesti äidin nimen. Mulle oli ihan selvää, että lapset kuuluu mun sukuun, kun minähän ne olen tehnytkin Niin ja mun sukunimi on paljon nätimpi kuin miehen.

Ihan yksinkö teit?

Pääasiassa joo. Kannoin kuukausitolkulla, synnytin ja lopuksi vielä imetin ja kärsin vauriot kehossani. Eli käytännössä ovat hyvin pitkälle mun aikaansaannoksia. Miehen osuus on lapsen teossa niin mitätön, ettei siitä mitään suurta kunniaa kannata niille antaa.

Waude.

 

[vieras]

Kumman sukunimen olette antaneet lapsellenne tai lapsillenne? Senhän voi ilmeisesti itse päättää. Ja miten olette asian päättäneet? Mielenkiinnosta vaan kyselen...

Miehen. Tietenkin. Lapsilla kuuluu olla isänsä sukunimi, jos vanhemmat asuvat yhdessä =).

 

[Empuuu]

Mun nimi annettiin. Ei päästy yhteisymmärrykseen ja silloin lapsi saa automaattisesti äidin nimen. Mulle oli ihan selvää, että lapset kuuluu mun sukuun, kun minähän ne olen tehnytkin Niin ja mun sukunimi on paljon nätimpi kuin miehen.

Ihan yksinkö teit?

Pääasiassa joo. Kannoin kuukausitolkulla, synnytin ja lopuksi vielä imetin ja kärsin vauriot kehossani. Eli käytännössä ovat hyvin pitkälle mun aikaansaannoksia. Miehen osuus on lapsen teossa niin mitätön, ettei siitä mitään suurta kunniaa kannata niille antaa.

Oukei...

 

[awd]

Minun nimeni tuli pojalle.

 

[vieras]

Olisin halunnut antaa oman nimeni, joka ensin lapselle automaattisesti tulikin. Minulla kaunis ja harvinainen nimi, meitä on varmaan nykyisin alle 15 Suomessa. Miehellä tavallinen -nen loppuinen nimi. Meillä oli todella vaikeaa aikaa lapsen syntyessä ja minusta tuli yksinhuoltaja.

Mutta kun miehelle sanoin, että olen harkitsemassa lapselle omaa sukunimeäni, siitä tuli järkyttävä sota. Hän ilmoitti jättävänsä lapsen isättömäksi ja ettei hänen puolen sukunsa olisi missään tekemissä lapsensa kanssa. En uskaltanut kokeilla :'( Edelleenkin harmittaa.

Muitakin kirjoituksiasi lukeneena...; Onko miehesi ihan terve...?

 

[vakava sosiaalitapaus]

Olisin halunnut antaa oman nimeni, joka ensin lapselle automaattisesti tulikin. Minulla kaunis ja harvinainen nimi, meitä on varmaan nykyisin alle 15 Suomessa. Miehellä tavallinen -nen loppuinen nimi. Meillä oli todella vaikeaa aikaa lapsen syntyessä ja minusta tuli yksinhuoltaja.

Mutta kun miehelle sanoin, että olen harkitsemassa lapselle omaa sukunimeäni, siitä tuli järkyttävä sota. Hän ilmoitti jättävänsä lapsen isättömäksi ja ettei hänen puolen sukunsa olisi missään tekemissä lapsensa kanssa. En uskaltanut kokeilla :'( Edelleenkin harmittaa.

Muitakin kirjoituksiasi lukeneena...; Onko miehesi ihan terve...?

Terve on kyllä, mutta kehittynyt itsekkäästä yksinkulkijasta isäksi ja puolisoksi hyvin, hyvin hitaasti.