kyllästynyt

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 0997
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ei kai mies yks kaks ole muuttunut? Oliko hän 10 vuoden jälkeen samanlainen kuin nyt? Oletko itse muuttunut nuorimmaisen myötä? Eroa olette ilmeisesti jollakin tasolla pohtineet, jos ja kun välittäjä on käynyt jo arvioimassa talonne. Jos oikeasti haluat(te) erota, niin ei kai materia voi olla este?

Aikuisen ja lapsen roolit pitäisi perheessä olla selkeästi niin, että aikuinen kantaa vastuun ja ohjaa lasta, tekee päätökset, jne. Lapsen pitäisi voida luottaa siihen, että vanhempi tietää mitä tekee. Ei lapsi voi eikä saa määrätä esim asumismuodoista. Lapselle voi antaa vastuuta ja oikeastaan on pakkokin. Se on sitä valmentautumista elämää varten. Eväät eläämään tulee kotoa. Jos lapsi on jo noin 10-vuotias, pitäisi hänen harjata hampaat ja hiukset riippumatta siitä, onko äiti paikalla. Nyt tuntuu, että sälytät vastuun lapsille itselleen tai isälle. Mitä sinä olet tehnyt? Isompi voi myös protestoida epäluonnollista tilannettaan "vanhempana", jos joutuu huolehtimaan pienemmän tarpeista ja jopa turvallisuudesta. Teillä on roolit pahasti pielessä.

Neuvoni on, että varatkaa aika perheneuvolaan. Ei auta, että sinä yksin käyt purkamassa tuntojasi, teidän koko perhe tarvitsee apua.
 
Tarkennan sen verran, että vanhempi lapsi on 10 ja nuorempi 2. Eli tämän nuoremman wc käynnit+hampaan harjaamiset ovat vielä pitkälti muiden vastuulla, ymmärrätte varmaan.
Ammulla vien nuoremman hoitoon, vanhempi menee kouluun itsenäisesti. Käyn täyden päivän töissä, jonka jälkeen käyn juoksujalkaa kaupassa ja haen nuoremman hoidosta. Sitten kotiin ruoka laittamaan, siinä sivussa neuvon ja tarkistan vanhemman läksyt. Ei ole helppoa neuvoa lasta läksyissä, kun toinen häslää vieressä. Mies ei kuulemma osaa nykyajan läksyjä eli ei voi auttaa. EI nuorempaakaan ota, ennenkuin räjähdän ja vaadin ottamaan. Ruuan jälkeen seurustelen lasten kanssa ja teen kotihommia. Edelleenkään mies ei ole auttanut ollenkaan!
Viikonloput menee normaaleissa kotiaskareissa ja lasten kanssa ollessa. Ja kun joku sanoi että tätähän se on, niin niinhän se on. Mutta hyvinkin monila tuttavillani on lapset esim. mummon luona yö kylässä. Meillä nuorimmainen on olut 2 yötä pois kotoa eli 1 yö/ikävuosi. Vanhempi on ehkä kerran kuussa yökylässä sukulaisen luona. Onko tämä liikaa vaadittu? Miten jollakin on otsaa moittia minua, herranjestas kun tämän enempää ei lasten kanssa oikeastaan voi olla!!! Olen kyllä päättänyt, että hoidan penskat isoiksi, sitten joskus on minun vuoroni levätä. Tuo vanhempi on kyllä enemmän tullut minuun, on topakka ja tekevä. Ei siis mikään laiskimus. Ja pienempi tulee samaa rataa perässä.
Ja lapsia lisää, älkää nyt sellaista kuvitelko. Ei minua paljoa kiihota tuollainen vätys.
Lapset eivät määrää tietenkään missä asutaan. olen vain jotenkin niin vanhoillinen, että kestän ja kestän ja viimeisenä vaihtoehtona eroa mietin.
Nyt alkaa tuntua, että muuta vaihtoehtoa ei enää ole. Voihan sitä perheneuvolaakin kokeilla, mutta muuttaako se ihmisten luonnetta?
 
Ei kukaan toinen voi muuttaa ihmistä, jos ei itse sitä halua? ja jos yrittää pakottaa johonkin, se alkaa maistumaan pakkopullalta. Ei täällä kukaan voi varmuudella tietää eikä voi toisen luonteesta kertoa, että käyminen jossain perheneuvottelussa jonkun luonteen muuttaisi. Voin sanoa, että jos mies ei ole koskaan tarvinnut ottaa muita huomioon, niin ei sellainen koskaan muutu tai harvemmin muuttuu. Ehkä silloin, kun mies ymmärtää jos vaikka on menettämässä jotain, ehkä silloin voi ehkä alkaa toimia toisin. Mulla on mies, joka on aina ollut valmis auttamaan muita ja on toisia ihmisiä huomioiva, ei kuitenkaan lähde aina mukaan auttamiseen, jos tietää jonkun tahallaan houkuttelevan väärin perustein. Taas jos vertaan mun miestä veljeeni, joka ei halua tehdä mitään, vaan valittaa jos vähänkin joutuu auttamaan tai kun pitää sen mielestä ihan pikkuasiaa tehdä, vaikka auttaa vaimonsa ruokakassin kantamisessa, niin jo tekee vaikeata? sanoo vaimolle, että ei voi, kun käsi on kipeä. Mutta voi mennä samantien auttamaan kaveria, vaikka muuttoasioissa? Tällainen sattui vähän aikaa sitten, kun kuulin jutun..ei voi kun ihmetellä sitä laiskuutta ja saamattomuutta, vaikka on veli? Olisi vaikka kuin paljon kerrottavaa veljeni touhuista.hmm.

 
Eiköhän tässä ole vain yksi vaihtoehto. Lasket odotustesi tasoa. Näin saat sielunrauhan itsellesi.

Tähän on kaksi toimintalainjaa. Joko hyväksyt miehesi sellaisena kuin hän on ja sopeudut tilanteeseen. Et edes odota häneltä mitään, joten et pahoita mieltäsi hänen laimnlyönneistään. Luultavasti voitte elää tällä asenteella ihan mukavan avioliiton ja pystyt nauttimaan liittosi hyvistä puolista, jos niitä on..

Tai sitten hankit eron. Miehesi ei ole enää paikalla, et voi enää olettaa häneltä mitään, etkä petykään jatkuvasti.

Kunhan muistat, ettet pysty muuttamaan kuin itseäsi ja omia asenteitasi.
 
Voi jestas, jollakin on mies joka auttaa ja ottaa huomioon. Voi kun tuo ukko ryhdistäytys ja auttas edes pikku asioissa...vaan kun apua ei heru milloinkaan.
En todellakaan aio jatkaa tätä "piian" hommaa, kohta alan vaatia äijältä palkkaa kotitöistä. Toisena vaihtoehtona ajattelin jättää hänen jäljet siivoamatta, pyykit pesemättä ja ruuan tekemättä. Katsotaan milloin tajuaa, jos edes tajuaa.
"Ihana itsenäisyys", en odota että muut alkavat haukkua täällä miestä. Enhän minä tänne sen takia kirjoittanut. Haluaisin tietää, että onko normaalia tälläinen miehen saamattomuus kotona? Uskoisin että ei. Kerropas mitä sinä olet mieltä siitä, että mies ei harjaa esim.2 vuotiaan hampaita, sen takia kun lapsi ei halua? Tai käytä tuon ikäistä pissalla? Tai yleensä hoida lapsiaan? Tai kun ei auta kotitöissä? Jotkut alistuvat ja minäkin olen siihen aikanaan alistunut, mutta joskushan se katto tulee vastaan kun ei enää jaksa. Kiitos tuestasi.
Itsenäinen olen ja vanhempi lapsemmekin on. Nuorimmainen tarvitsee vielä apua, apua mitä isänsä ei osaa eikä tajua antaa. Ehkä laittaisin tuon kypsymättömyyden tai laiskuuden piikkiin. Katsoin peiliin ja mietin.
"Erilaisia luonteenpiirteitä", kertomasi esimerkki veljestäsi kuulostaa just niin mieheltäni, että lukiessani sitä hymyilin. Jos miehelläni olisi sisko, voisin luulla että esimerkki on miehestäni kirjoitettu.
 
sellaista se äidin elämä on: työssä käyntiä, kodin- ja lasten hoitoa.
Siis arki elämä. Joko olet siinä tai eroat, silloinkin teet kaiken yksin.
Pahimmassa tapauksessa tulisi riidat lapsista, ehkä vanhin jäisi kotiin miehesi luo.
Tilanne muuttuu kun lapset kasvaa. Jos miehesi ei pese lapsesi hampaita, mikset pese itse, vai oletko töissä ihan joka aamu jai ilta.
Aiemmin kerroit läksyjen teon auttamisesta ja kouluun menosta: ei itsenäistä touhua.
Nuorempi lapsesi on siis hoidossa, vaikka miehesi ei ole nyt töissä.
Hoidetaanhan häntä hoitopaikassa ja sinä kun et ole töissä. Milloin miehesi olisi hoidettava, silloinko kun olet kotona.
Miksi heidän pitäisi vielä mennä yöksi muualle, varsinkin jos et halua olla miehesi kanssa...katso peiliin ja lopeta valittaminen .
 
Tuo ei ole nykyaikana normaalia, tai ei ainakaan niissä perheissä joissa rimaa ei ole laskettu ihan kuoppaan asti. Jos nainen haluaa olla marttyyri, niin kyllä tuollaiset "miehet" sen ilon hänelle kernaasti suovat.

Sitten on pakko kysyä, mikö mielenhäiriö sinulle tuli kolmisen vuotta sitten kun ilmeisesti hyppäsit sänkyyn tuon vätyksen kanssa ja harrastit suojaamatonta seksiä josta seurauksena lapsi numero kaksi? Eikö sinulla ollut tarpeeksi kurjaa siihen asti?
 
Perheneuvola on varmasti hyvä vaihtoehto selkiyttämään tilannetta ainakin itsellesi ja mahdollisesti sysäämään asioita johonkin suuntaan. Haittaa siitä nyt tuskin ainakaan on. Koska tilanne tuollaisena on ilmeisen sietämätön, siitä on hyvä aloittaa.

Toivon jaksamista ja hyviä ratkaisuja elämääsi!
 
Hei!
Ajattein kirjoittaa tuntojani tänne, kun en tiedä kenelle viitsisin puhua.
Meillä on kaksi lasta ja olemme olleet yhdessä toistakymmentä vuotta. Mies ei koskaan tee kotitöitä ja lasten kanssa oleminen on sitä, että se tekee omia asioitaan ja laspet roikkuvat siinä mukana. Vanhempi hoitaa nuorempaa pukee, käyttää pissillä ja katsoo ettei tee mitään selaista mikä on kiellettyä. Mies ei käy edes kaupassa ja tee ruokaa kun olen töissä.
Olen niin kyllästynyt passaamaan ja vahtimaan miestä kuin lasta konsanaan. Nykyään kun mies tulee ja vaikkapa alkaa halaamaan, niin reaktioni on se, että astun heti askeleen taaksepäin. En halua että mies koskee minuun, tuntuu ällöttävältä. Seksi ei maistu ollenkaan ja tuntuu, ett' mies vie kaiken enrgiani. EWi puhettakaan että vanhempaa lasta auttaisi vaikkapa koulutehtävissä, kun omasta mielestään ei tiedä miten ne tehdään!! Siis niin avuton ja onneton kuin ihminen vain voi olla.
Minua ei huvita enää käydä missään tai tehdä mitään. Tuntuu että olen masentunut. Vaan minkäs teet?

En tiedä,kuinka vanha tämä Sinun viestisi on, mutta ajattelin vastata/kommentoida kuitenkin. Olen jo 58 vuotias. Avioliitossa olemme olleet vuodesta 1985 eli elokuussa 26 vuotta. Minulla on yksi poika avoliitosta enne tätä. Hän täyttää loppuvuodesta 35 vuotta ja on ollut poissa kotoa 19 vanhasta lähinnä huonosta isäpuolisuhteesta johtuen. Yhteinen poikamme täyttää elokuussa 24 vuotta ja asuu vielä kotona. Itse ole ollut työttömänä elokuusta 2010 asti. Kun olin nuori ja voimallinen, en pitänyt pahana passata lapsia ja siinä samalla miestänikin Tavallaan minulla oli kolme poikaa.Mutta kun ikää tulee ja voimat vähenee, passaamisesta on tullut aina vaan raskaampaa.Ajattelin,että lähteehän ne lapset aikanaan kotoa,ettei jää kuin yksi passattava. Kyllä kai sen jaksaa, mutta kun tuo aikamiespoika ei näytä irtoavan millään ja eni ole sielua sitä uloskaan kammeta, Ajattelin ,että kun lapset on maailmalla, muutan erilleen tosta ukosta(62v.) ja pääsen vaapauteen. Se on sellainen haave.Kerron vähän päivistäni,jos jaksat vielä.Aamuisin petaan kolme petiä,ketän teet ja kahvin ja laitan aamupalan pojalle. Olen kokeillut olla laittamatta, niin sitten lähtee tyhjin vatsoin töihin. Tyhjennän tiskikoneen jan täytän likaisilla. Pyyhin pöydäy jne. Laitan pesukoneen päälle ja sitten kuivausrummun ja kaappeihin vaatteet viikattuna. Käyn kaupassa ja aamuisin laita vielä seniorille eväät mukaan.
Imuroin ja pyyhin lattiat, koska noin vuosi sitten toivat, miehet, meille kissapojan ja siivoomista riittäää. Kerään kissanpaskat astiasta ja ruokin kissan noin 6 kertaa päivässä. Se kun on leikattu, on kova syömään. Työttömyyskorvausta saan 520 e käteen ja kkoni saa 200 e Tapiolan eläkettä, kun on vielä osittain yrittäjä. Tosin palkkaa ei ole paljonkaan voinu viime aikoina maksaa, kun firmalla menee aika huonosti. Sen sanon ,että kissan ,sisäkissan pito on aika kallista. Minun miehet ei tunnu ymmärtävän mistään mitään. Naista ne ei ainakaan tunnu ymmärtävän yhtään Ajattelin,että kun lapset on poissa kotoa ,niin sitten alan elää itsellenikin. Taitaa vain aika loppua,ennenkuin vapaus koittaa En tiedä taloudellista asemaasi, pärjäätkö ilman miestäsi ja rakastatko häntä. Mutta sen sanon ,että me eletään täällä vain vähän aikaa ja yksi elämä. Sinäkin olet oikeutettu iloon ja lepoon ja arvostukseen Ei kannata uhrata elämäänsä orjuuteen Munulla on tuo omanarvontunto ollut hukassa koko elämäni. Johtunee kai lapsuusajan kokemuksista. Välimme mieheni kanssa ovat sellaiset,että asumme vain saman katon alla. Seksi loppui jo 10 vuotta sitten ja puhumattomuua on vallitseva olotila meillä. Melkein mistään emme ajattele samalla tavalla. Valitettavasti poikammekin alkaa muistuttamaan isäänsä paljolti, En tiedä,tuliko mitään ajatuksia sinulle? Miniäni kanssa olen jutellut ja valitettavasti hänelläkin paljon samanlaista ja ymmärrän,jos ei kestäisi sellaista loputtomiin.Toivon sinule hyvää jatkoa ja valon pilkasduksia elämääsi. Harkitse tarkoin,miten ongelmiasi ratkaiset. Terv. J-mummeli
 
Viimeksi muokattu:
Miksi et etsi asuntoa itsellesi? Sossusta saat vuokra-rahat koska tulosi ovat noin pienet.

Olen itse 63-vuotias ja työssä, mies kotona, en tee mitään kotitöitä, koska katson ettei minun tarvi koska olen töissä! Mies laittaa minulle aamupalan sängyn vieren yöpöydälle ja tekee myös eväät.

Miksi olet opettanut miehesi tuollaisiksi? Kerro heille kiltisti että nyt muutat muualle ja alat itsellisen elämän, tehkää itse ruokanne yms. on karhunpalvelus hyysätä aikuista poikaa noin! Eihän poika halua mihinkään kotoa muuttaa, missä hän saisi tuollaisen palvelun?

Ei kukaan nykynainen ota tuollaista lellittyä miestä itselleen, jos joku vahingossa ottaa, saat kyllä miniäsi vihat päällesi kun huomaa millaisen vätyksen olet kasvattanut!

Ärsyttää tuollaiset naiset jotka työpäivän jälkeen paapovat laiskoja miehiään!
 
Luin viestisi sieltä-täältä, uudelleen lukiessani huomasin ettet olekaan töissä! Perun osan puheistani.

Uskon että suurin kiukun aiheesi on tuo kotona asuva poika. Etkö voisi kertoa hänelle että nyt et enää passaa häntä. Jos ei muuta omaan asuntoonsa, uhkaa sillä että sitten sinä muutat.

Jos miehesi on vielä työssä ja sinä kotona, totta kai sinun kuuluu tehdä kotityöt, kunhan et paapo tuota poika-vätystä.
 

Yhteistyössä