Kyllä turhauttaa kun lapset ei syö!

Molemmat lapset, 1- ja 3-vuotiaat siis ihan todella huonoja syömään... Nyt erityisesti kun on viime kuukausina sairasteltu, mutta tuntuu että se ruokahalu ei vaan lapsilla koskaan tule takaisin(jos sitä nyt kovin on ollutkaan)

1-vuotias oli hoikistunut 250g kahdessa kuukaudessa (10kk ja 1-vuotisneuvolan välissä), isompi on vuodessa kasvanut pituutta vain n. 3cm. Isompaa käytetty ravitsemusterapeutilla, pienempää lääkärissä, on otettu allergiatestejä ja verikokeita. Mutta kun ei niitä vaan saa syömään, eikä mitkään vinkit tai neuvot oikein auta...

Turhauttaa niin päivästä toiseen tehdä ruokaa, ja sitten vaan lappaa se lautaselta miltei koskemattomana roskikseen. Minkähänlaiset määrät meillä vuodessa meneekään ruokaa roskikseen? Välillä tuntuu että en jaksaisi edes yrittää tarjota mitään kun ei se kuitenkaan kelpaa.

Onko täällä kohtalotovereita? Onko tilanne jossain vaiheessa korjautunut, vai onko nirsoilu jatkunut läpi lapsuusiän?

 

Jaan turhautumisen, meillä 2,5 v ja 11kk, jotka ei myöskään syö. Tai no pienempi kohtuullisesti, kuhan ei ole möykkyjä :/ isompi aina ollut huono syömään, syö pari lusikallista ja se siitä. Koko ajan kuitenkin kinuaa ruokaa, mutta ei syö. Meillä ei harrasteta välipaloja, jos ei kerran ruokaakaan syödä. Meillä tosin kasvaa hyvin,mjoten kaipa tuonsitten elää Pyhällä Hengellä? Aina ei vaan jaksaisi ruokaa laittaa, kun sitä ei kerran syödä!

 

[QUOTE="Vieras";25859724]Jaan turhautumisen, meillä 2,5 v ja 11kk, jotka ei myöskään syö. Tai no pienempi kohtuullisesti, kuhan ei ole möykkyjä :/ isompi aina ollut huono syömään, syö pari lusikallista ja se siitä. Koko ajan kuitenkin kinuaa ruokaa, mutta ei syö. Meillä ei harrasteta välipaloja, jos ei kerran ruokaakaan syödä. Meillä tosin kasvaa hyvin,mjoten kaipa tuonsitten elää Pyhällä Hengellä? Aina ei vaan jaksaisi ruokaa laittaa, kun sitä ei kerran syödä![/QUOTE]

"Onneksi" löytyy muitakin, tuntuu välillä niin oudolta näiden omien lasten kanssa! Ihmetyttää aina jos ollaan jossain missä on muitakin lapsia syömässä, niin kuinka muiden 2-3-vuotiaat vain alkaa reippaasti lusikoida ruokaa poskeen, ihan vieraassakin paikassa! Meillä ei tosiaankaan, ensin kysellään tarkkaan että mitä tässä on, ja jos ei siinä ole nakkeja niin sitten sitä ei syödä, noin suurinpiirtein... : / Huoh!

 

Mistähän muuten tämä ongelma voisi johtua? Alkoiko se yhtäkkiä (eli ennen söi hyvin kaikkea?) Oletko aina antanut kaikenlaista ruokaa monipuolisesti?

 

olisko joku syömispsykologi aiheellinen sitte jo, ihmettelen. sulla on varmaan hirvee ressi jo tuosta. pitäiskö vaatia apua?

 

No esikoinen söi ihan hyvin n. 1,5-vuotiaaksi asti, kunnes päivähoidossa "oppi" nirsoilemaan. Kuopus on ollut aina huono syömään(kiinteitä), välillä on ollut näitä vielä huonompia kausia, kuten juuri nyt(on syönyt tänään kananmunan valkuaisen eikä yhtikäs mitään muuta, vaikka tarjottu on!). Kuopuksella on ollut paljon korvatulehduksia, nekin varmasti ovat vaikuttaneet. Aina on kaikkea tarjottu, mutta hyvin äkkiä ovat oppineet mitkä ruoat ovat ns. hyviä... Nyt ollaan vielä lopettelemassa imetystä kuopuksen kanssa, mutta mitään hän ei ole oikein huolinut rintamaidon tilalle, joten huoli on erityisestii sen suhteen...

 

Mun tyttö oli todella huono syömään noin kaksivuotiaaksi. Vannon, että se eli melkeinpä ensimmäiset 1,5 vuotta pelkällä rintamaidolla
Palasia ym ei meinannut alkaa hyväksymään millään, kaikki alkoi yökkäyttään.

Sit yks kaunis päivä se vaan alkoi syödä, nyt on 4 vuotta ja tuossa vieressä vetää näkkäriä ja lasagnea Luulen, että hoidossa muitten lasten esimerkki auttoi, vaikka aluksi oli hoitokin tosi raskasta aikaa just tuon syömisongelman takia.

No kyllä se karsastaa vieläkin jotain esim salaatinlehtiä, muusia ym mitkä tuntuu oudolta suussa, mutta nyt jo pärjätään.

 

Kolmevuotias voisi hyvin jo autella ruoanlaitossa. Meillä menee ruokaa erityisen hyvin niinä päivinä, kun 2v10kk ikäinen on saanut osallistua. Oletko tehnyt ruoasta koskaan muottien tms. avulla jännemmän näköistä, nimennyt annokisa uudelleen tms? Meillä vaikuttaa myös se, miten ruoka annostellaan.Jos laitan valmiin annoksen eteen, sitä kuluu vähemmän, kuin jos lapsi seuraa itse ruoan laittamista lautaselle ja saa vastata kysymykseen: "Laitetaanko vielä kauhallinen?" Itse hän ei vielä saa ottaa ruokaa, ettei polta itseään.

 

Meillä taas kummallekaan ei mössöt kelpaa, vaan pitää olla mahdollisimman isoja paloja, sellaisia jotka mielellään saa käteen... Esikoinen ei koske ollenkaan keittoihin, useimmiten jätän keittoihin sattumat mahdollisimman isoiksi ja jätän liemen pojan lautaselta kokonaan pois. Mutta mitään kasvissose-, pinaatti, herne- tms, keittoja ei syö.

Kuopukselle ei enää kelpaa soseruoka ollenkaan, eikä puurokaan kovin hyvin. Leipää järsii jonkin verran, ainakin nuolee margariinit... Palat ja karkeampi ruoka on mennyt koko ajan ilman kakomisia, kun vain on niitä saanut annettua, mutta muuten vaan ei mikään oikein kelpaa. Nyt on tosin hammaskin puhkeamassa, mutta kyllä se silti turhauttaa ja huolettaa kun paino laskee ja lapsi ei vaan syö... Neuvolassa eivät ole osanneet oikein sanoa mitään, seurataan vain tilannetta ja kontrolloidaan molempien kasvua...

 

Kolmevuotias voisi hyvin jo autella ruoanlaitossa. Meillä menee ruokaa erityisen hyvin niinä päivinä, kun 2v10kk ikäinen on saanut osallistua. Oletko tehnyt ruoasta koskaan muottien tms. avulla jännemmän näköistä, nimennyt annokisa uudelleen tms? Meillä vaikuttaa myös se, miten ruoka annostellaan.Jos laitan valmiin annoksen eteen, sitä kuluu vähemmän, kuin jos lapsi seuraa itse ruoan laittamista lautaselle ja saa vastata kysymykseen: "Laitetaanko vielä kauhallinen?" Itse hän ei vielä saa ottaa ruokaa, ettei polta itseään.

On melkein aina mukana, seisoo tuolilla vieressä ja mittaa ja kaatelee sekaan mitä vain osaa. Yhdessä nimetään ainekset mitä ruokaan tulee. En ole kyllä kokeillut mitään että tekisi muottien avulla jännemmän näköistä, tuntuu että ihan turhaan tulee jo nytkin nähtyä vaivaa, sitten varmaan turhauttaisi kahta kauheammin jos väkertää annoksen parissa ja silti ei kelpaa... Mutta voisihan sitä ainakin kerran kokeilla! Tosin keittoihin vähän haasteellisempaa...

 

Mulla ihan sama stresseinaihe ollut jo reilut 5 vuotta. Eli tyttö kohta 6vee ei syö juuri mitään oikeaa ruokaa. Vauvasta asti ollut huono syömään, kokkareisemmat soseet ei oikeastaan koskaan uponneet yökkimättä. Edelleen on erittäin herkkä yökkimään jos ruoka ei ole mieleistä/liian isoja paloja jne.. Olen jo epäillyt suun tai nielun rakenteessa olevan jotain häikkää, kun ruokailu ei meinaa onnistua. Tyttö on hyvin tarkka ruuan koostumuksesta ja esim. raakoja kasviksia tai hedelmiä ei suostu edes maistamaan (porkkana, omena jne..) Peruna ja makaroon maistuu, lihat ei yhtään. Leipää ja jugurttia menee, tosin niitäkin olen jättänyt antamatta jos ei ole kunnolla päivän aikana sönyt lounasta/päiväruokaa. Koko ajan kyselee syömistä, mutta sitten itse syömistilanteessa ruoka jää syömättä, ei olekaan kuulema nälkä..?
Neuvolassa olen asiasta maininnut moneen kertaan ja siellä suhtauduttiin asiaan kovin välinpitämättömästi. Lapsi kuitenkin kasvaa ja voi hyvin, joten minkäs teet.. Aamu- ja iltapuuro on meidän tytön pelastus, ne on mennyt aina ja niistä pidän kiinni kynsin hampain!

 

[QUOTE="sama";25860222]Mulla ihan sama stresseinaihe ollut jo reilut 5 vuotta. Eli tyttö kohta 6vee ei syö juuri mitään oikeaa ruokaa. Vauvasta asti ollut huono syömään, kokkareisemmat soseet ei oikeastaan koskaan uponneet yökkimättä. Edelleen on erittäin herkkä yökkimään jos ruoka ei ole mieleistä/liian isoja paloja jne.. Olen jo epäillyt suun tai nielun rakenteessa olevan jotain häikkää, kun ruokailu ei meinaa onnistua. Tyttö on hyvin tarkka ruuan koostumuksesta ja esim. raakoja kasviksia tai hedelmiä ei suostu edes maistamaan (porkkana, omena jne..) Peruna ja makaroon maistuu, lihat ei yhtään. Leipää ja jugurttia menee, tosin niitäkin olen jättänyt antamatta jos ei ole kunnolla päivän aikana sönyt lounasta/päiväruokaa. Koko ajan kyselee syömistä, mutta sitten itse syömistilanteessa ruoka jää syömättä, ei olekaan kuulema nälkä..?
Neuvolassa olen asiasta maininnut moneen kertaan ja siellä suhtauduttiin asiaan kovin välinpitämättömästi. Lapsi kuitenkin kasvaa ja voi hyvin, joten minkäs teet.. Aamu- ja iltapuuro on meidän tytön pelastus, ne on mennyt aina ja niistä pidän kiinni kynsin hampain![/QUOTE]

Onneksi teillä sentään tyttö kasvaa... Oletteko käyneet missään verikokeissa, onko tytöllä mitään puutoksia huonon syömisen takia? Jos lihaa ei mene niin varmaan vaikea saada riittävästi proteiinia... Onko teillä jotain ravintolisiä käytössä? Meillä on välillä ollut monivitamiinitabletteja neuvolan suosituksesta, muutama eka tabletti menee hyvin, mutta sitten poika kieltäytyy syömästä niitäkin...(vaikka on hedelmän- tai marjanmakuista)

On meilläkin joitain ruokia jotka menee. Leipä ja ohrapuuro esikoiselle, makaroni, raejuusto, jauheliha ja banaani kelpaa molemmille. Ja sitten tietysti vähän muutakin, monet ruoka-aineet kausittain, mutta yleisesti ottaen määrät ovat todella pieniä. Niin, ja tietysti kaikki makeat herkut maistuisivat vanhemmalle, mutta niitä ei tietenkään usein saa eikä edes harvoin jos ei ole syönyt edes vähän muuta ruokaa ensin.

 

Huh, meillä poika vajaa 3vee ja ei syö juuri mitään. Kaikki vihannekset ja kastikkeet on yäk. Saattaa kiinnostua jostain uudesta vihannekset ulkoisesti, vaikka kokonaisesta maissista, mutta maistaa vaan ja sylkäisee, ehkä jopa yökkii.

Parhaiten menee peruna rasvalla tai sit makarooni ja jauheliha sellaisenaan. Joskus syö nakkikastiketta, mutta ei välttis seuraavana päivänä. Kylässä ei syö ollenkaan ruokaa. Ravintolassa vaihtelevasti, esim. Viikonloppuna söi Raxissa puolikkaan taso-lastun. Meinasi kyllä itku tulla kun kaveriperheen lapset veteli pizzaa ja kirsikkatomaatteja ja vaikka mitä. poika on myös päiväkodissa, sama meininki siellä.

Herkkuja meillä ei kotona syödä eikä ylimääräisiä välipaloja. Poika ei kylässäkään syö mitään pullia tms. Sipsejä ja jätskiä kyllä söisi.

En ehdi enempää kirjoittaa, mutta välillä ahdistaa ja paljon.