Sairaanhoitaja
Ekat viis tuntui jossain mutta nykyään lähinnä surettaa vaan omaisten puolesta kun eläydyn heidän suruunne. Silti kuoleman koittaessa minut valtaa arvokkuus ja kunnioittaminen. Mutta ei ahdistus eikä pelko.
Itse saattohoidan vanhuksia joilla useilla takana sairautta ja kipua niin, että kuolema alkaa olemaan jo toivottu vieras ja helpotus kaikille osapuolille.
Kun olet opiskelija ja kohtasit nyt ilmeisesti ensimmäisen kerran kuoleman, saithan keskusteltua asioita läpi ohjaajasi kanssa? Niitä ei ole hyvä jäädä yksin miettimään.
Aivan kuin minun suustani! Ihan samaa mieltä!