Harvoin mä mitään nimiä haukun, mutta....
Kun kuulen, että jonkun lapsi on (taas!) saanut nimekseen Aada Sofia, Siiri Sofia, Emma Maria, Emma Sofia, Neea Maria tms niin en voi sille mitään että ensiajatukseni on että eivätkö ne enää tylsempää massanimeä keksineet :ashamed:
Kun useampi kuin joka toinen tuntuu olevan saman niminen, jopa toista nimeä myöten.
No, mikäs siinä jos tykkää beigestä ja vaniljasta.
Se on sitä erilaisuuden ylistystä ja erikoisuuden tavoittelua, kun pitää valita jokin "erikoinen" nimi. Kyllä ne massanimet ovat ihan kivoja ja hyviä nimiä. Ei mulla ole ainakaan mitään tarvetta nostaa itseäni ja lasta jalustalle erikoisen nimen takia. Me ollaan ihan tavallisia (tylsiä?) ihmisiä ja meillä on ihan tavalliset nimet ja olen siihen oikein tyytyväinen. Jotenkin tuntuu, että kun ei ole mitään muuta annettavaa lapselle, niin annetaan "hieno" nimi. Kun työssään käsittelee viikottain n. 150:tä erinimistä henkilöä, alkaa turtua nimiin ja sellainen "kunnon" nimi nousee arvokkaaksi. Siis sellaine nimi, josta ensi kuulemalta tietää miten se kirjoitetaan ja lisäksi tietää onko sen haltija tyttö vai poika (en siis ole sukupuolineutraali ihminen).
Nimissä, joita äidinkieleltään suomenkieliset antaa lapsilleen on mun mielestä kolme kategoriaa:
1) Almanakasta löytyvät tai muuten vakiintuneet nimet
2) Hienostelunimet: Jessica, Adalmina, Alexandra (paras kirjoitusasu on muuten ollut Aleksxandra...)
3) Uusnimet, jotka eivät tarkoita mitään tai mitä ei ole totuttu etuniminä käyttämään: tyyliin Eenu, Okki, Tula tai Kivi, Kokko, Hohde ym.
