kyllä säälitti 8kk lapsi päiväkodissa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Joo, ei ole olemassa taloudellista pakkoa tuossa tilanteessa. Itse en mitenkään koskaan voisi laittaa noin pientä hoitoon jos vaan suht terveenä olisin! Ihan kamalaa, kun ihmiset, vanhemmat, eivät ota edes vastuuta teoistaan. Aina on joku "pakko". Suomessa sentään pärjäilee jokainen jotenkin jollakin tuella. Hankalaahan se varmaan on vaikka isoa asuntolainaa maksella vähästään, mutta pakkohan se ei ole, vaan valinta. Itse en milloinkaan voisi antaa minkään materian mennä lasteni edelle. Vaikea asettua sellaisen vanhemman asemaankaan, joka pitää alle vuosikastaan päivät hoidossa. Siis muutenkin: miten voi edes itse olla erossa pienestään niin paljon? Menee elämä hukkaan, sanon minä.

Ja mitä tulee höpötyksiin siitä, kuinka on eletty ja pärjätty ennenkin ja muissakin maissa, niin tiedättekös: ihmisillä on keskimäärin aika he*vetin paljon ongelmia etenkin tunne-elämän alueella. Joillakin menee hyvin, suurella osalla kohtuullisesti, mutta sitten joillakin tosi, tosi huonosti. Kukaan vanhempi ei voi tietää, mihin porukkaan hänen pikkuisensa kuuluu, kuinka vahva on kestämään traumaa, jonka noin pienenä hoitoon laittaminen lähes väistämättä aiheuttaa. Itse en todellakaan aio ottaa edes sitä riskiä.
 
[quote="åboriginaali"

Kyllähän sen pitää olla vanhempien oma valinta, minkä hoitomuodon lapselleen valitsevat.[/quote]

Just näin! Ap:n ei ilmeisesti kannattais olla tarhassa töissä kun noin koville oottaa.Vaihda alaa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huoh:
[quote="åboriginaali"

Kyllähän sen pitää olla vanhempien oma valinta, minkä hoitomuodon lapselleen valitsevat.

Just näin! Ap:n ei ilmeisesti kannattais olla tarhassa töissä kun noin koville oottaa.Vaihda alaa![/quote]



Mä ainakin nostan hattua semmoselle pk työntekijälle jolla sydämmessä riipasee kun sinne tuodaan 8 kk vauva hoitoon ... työntekijällä on silloin sydän paikallaan! Surullistahan se on jos jo tuon ikäisenä jolloin äitiä tarvitsee vielä kovasti joutuu vieraiden hoidettavaksi :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja poppaliina:
Mä olen syntynyt 70-luvulla ja olen ikuisesti kiitollinen äidilleni lapsuudesta, jonka sain viettää KOTONA! Tiukkaa meillä oli. Mutta meillä oli äiti kotona, eikä aamulla revitty mihinkään päivähoitoihin. Lapsella pitää olla lapsuus eikä uraputki.

NÄIN :). rauhalliset aamut sängyssä pötkötellen, ei aikataulutettuja päiviä, ei kilpailua huomiosta...Se on sitä lapsuuden kulta aikaa :).

Meillä ei kyllä kumpikaan lapsista aloita päiväänsä sängyssä pötkötellen, vaikka äiti ja isä ehkä näin haluaisivatkin. Molemmat olleet aina aamuvirkkuja. Hoitoonlähdöissäkään ei mitään ongelmia, kun on aina ollut koko talossa normaali päivärytmi (illalla ajoissa nukkumaan, aamulla reippaasti ylös).
 
Kauheaa paskanjauhantaa täällä kaksplus keskustelupalstoilla. Ihmettelen suuresti miten joku vaivautuu tänne tulemaan raportoimaan toisten tekemisistä. Ja äitejä varmaan suurin osa. Saisitte hävetä! Olisitte vaan hiljaa kun ette mitään mistään tiedä. Ärsyttää joka välissä lukea miten joku asia on niin säälittävää, noloa jne joku juttu on kun kerrotaan jostain teille tuntemattomasta ihmisestä! Toivottavasti tällaiset juorukellot saisivat osansa paskanjauhannasta :/ Oikeesti, mitä toisten asiat teille kuuluu ? Ei kukaan ole täydellinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juupajuu:
Kaikki eivät opiskele kansalaisopistossa tai siivoojakursseilla, toiset opiskelevat ihan oikeissa oppilaitoksissa, joihin on vaikea päästä sisälle. Mutta hei, toki se lapsi varmasti arvostaa kouluiässä siivoojamutsia, joka luopui lääkispaikasta, että saisi olla hänen kanssaan kotona 3-v asti.

Sillälailla. Sen lisäksi, että nämä älynjättiläiset tuuppaavat kersat muiden hoidettaviksi, he laukovat tälläisiä sammakoita suustaan!

Kertoo ERITTÄIN paljon ihmisestä, joka nostaa jonkun ammatin johonkin helvetin pallille, eikä arvosta pätkääkään esimerkiksi juuri siivoustyöntekijöitä.

Lapselle on ihan sama, mikä sen vanhemman ammatti on. PIKKUISEN muut asiat ovat olellisia onnellisessa lapsuudessa :headwall::headwall::headwall:.

Toivon, todella toivon, ettet siirrä lapsellesi moista asennevammaa.

Häpeä, jos edes osaat!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei ole kovinkaan kummoista vanhemmuutta, että se suurin hoitovastuu siirretään siististi jollekin muulle ja haetaan se lapsi kotiin vain nukkumaan :(.

En mä muiden lapsista tiedä, mutta omani menevät nukkumaan klo 20.30 tienoilla, ja päiväkodista heidät haetaan usein jo kahden jälkeen...lisäksi on toki vapaapäivät, viikonloput, lomat...ja aamut, kun herätään kahdeksalta ja hoitoon mennään vasta 10:30 jos iskä vie.

Eivät kaikkien lapset, edelleenkään, ole päiväkodissa 7-17 viidesti viikossa.

Tähän tartun itsekin. Meillä siis hoidossa 1v 1kk (aloitti reilun 11kk ikäisenä) ja 3v lapset, ja hoitoaikaa tulee päivässä noin 5,5h. Eli isä vie lapset klo 9 ja minä haen päiväunien jälkeen noin klo 14.30. Kotona ollaan viimeistään klo 15 (riippuen siitä miten kauan rupatellaan vielä päiväkodin tätien kanssa, puetaan ja jutustellaan lasten kanssa eteisessä, käydään mahdollisesti pikaisesti yhdessä kaupassa tai esikoinen haluaa kävellä kotiin yms. ) ja lapset menevät nukkumaan klo 20-20.30 ja aamulla heräävät klo 7 (päiväkotimatkaan menee 5 minuuttia).

Nopealla laskutoimituksella tästä jää vanhempien kanssa vietettyä aikaa reilusti enemmän kuin päiväkodissa vietettyä. Plus tietysti viikonloput. Joten minusta on turha tulla sanomaan, että kasvatusvastuu on siirretty päiväkodille!

Työaikoja vielä sumplimalla voisi toki noita päiviä vieläkin lyhentää (minä kun teen 70% ja mieheni 100%), mutta päiväkodin henkilökunnan suosituksesta tämä on sopivin aikataulu. Näin lapset pääsevät jouhevasti mukaan päiväkodin aamutouhuihin ja saavat päiväunien jälkeen syödä rauhassa vielä välipalan ennen kotiinlähtöä.

Ja SUURIN syy miksi meidän lapsi meni 11kk iässä päiväkotiin EI ollut raha (vaikka sekin tietysti on ihan kiva lisä ja stressin vähentäjä, kun ei tarvitse miettiä ostoksillä käydessä koko ajan mihin on varaa ja mihin ei), vaan ihan puhtaasti se, että MINÄ ÄITINÄ voin paremmin, kun saan käyttää tuon 5 tuntia päivässä muuhun ajatteluun kuin kotiasioihin. Ja kun MINÄ voin paremmin, voivat lapsetkin ihan selvästi paremmin!

Ja silmin nähden sekä minä että lapset olemme iloisempia ja tyytyväisempiä verrattuna aikaan kun olin lasten kanssa kotona!









 
Alkuperäinen kirjoittaja ei voi tietää:
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Kysypäs äidiltäs, minkä ikäisenä olet päivähoidossa aloittanut. Voit yllättyä vastauksesta. Nykypäivän kolmekymppiset ovat menneet hoitoon kenties jo kolmikuisena ja silti ihan tervejärkistä porukkaa suurin osa.

kyllä sillä vaikutuksensa kuule on lapseen kun noin aikaisin viedään päiväkotiin!
vaikka miten olisiskin päällisin puolin "tervejärkiseltä" vaikuttavia, et voi tietää mitä tunne-elämän vaurioita toisilla ihmisillä on, vain sen perusteella mitä luulet.
Ja monesti ihminen ei itse edes tiedosta ongelmiaan tai jos on häiriintynyt tai jollakin tapaa tunne-elämältään vaurioitunut.

Minut on viety 3kk hoitoon ja tietoisesti olen täysijärkinen :)...koulut on hoidettu, työpaikka, avioliitto on erinomaisen miehen kanssa. Kohta 2 lasta, joista toinen meni pk:hon 2-vuotiaana. Otan pois hoidosta ku kakkonen syntyy. Mitäs vielä...voinhan minä tietenkin alitajunnassani olla hullu tms ;)....

TOKI 8kk on armottoman pieni hoitoon, enkä omaani niin aikaisin veisi, mutta jos kotiasiat ovat kunnossa, niin kyllä se lapsi pärjää ja selviytyy. Lapsi kaipaa paljon syliä ja yhdessäoloa vanhempiensa kanssa hoitopäivien jälkeen jne.

Kyllä minä huomattavasti enemmän olen huolestunut muista lapsista ku niistä, jotka menee hoitoon 1v-ikäisenä. Eikö me voitais suunnata tämä suunnaton tarmomme oikeisiin ongelmiin ja yrittää "pelastaa" niitä, jotka oikeasti voivat huonosti ja joutuvat elämään ala-arvoisissa olosuhteissa??
 
Suomessa on niin hyvin asiat, ettette taida arvatakaan. Raskaana olen ja mulle on tarjolla kolmen kuukauden äitiysloma tässä asuinmaassani. Joudun irtisanoutumaan hyvästä, vakituisesta työpaikasta voidakseni olla lapsen kanssa pidempään kotona. Yritämme säästää rahaa nyt aivan hurjasti, jotta tämä olisi mahdollista. Kaikki menot pois enkä pääse edes Suomeen tapaamaan perhettäni. Asumme kalliissa kaupungissa eikä meidän ole miehen työn takia mahdollista muuttaa halvempaan paikkaan. Laman takia emme myöskään saa asuntoa myytyä (vaikkakaan lainamme ei ole mahdottoman suuri). Huolestuttaa niin etten saa välilä öisin nukuttua.. Voin korkeintaan olla kotona vuoden jos saamme säästettyä niin paljon kuin suunnittelimme. Mitään tukia ei ole.
 
Pitäisi ainakin kotiin ottaa se hoitaja, taikka lapsen isän hoitaa lasta kotona, jollei äiti voi hoitaa noin pientä lasta (vauvaa) kotona.

En hyväksy tuota argumenttia, että "olen parempi ja iloisempi äiti nyt kun olen töissä". Tuo on aivan itsepetosta. Kyllä äidin pitää pystyä olemaan hyvä ja iloinen äiti, vaikka onkin kotona. On sitä vaihtoehtoja, jos yhtään haluaa/viitsii.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei voi tietää:
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Kysypäs äidiltäs, minkä ikäisenä olet päivähoidossa aloittanut. Voit yllättyä vastauksesta. Nykypäivän kolmekymppiset ovat menneet hoitoon kenties jo kolmikuisena ja silti ihan tervejärkistä porukkaa suurin osa.

kyllä sillä vaikutuksensa kuule on lapseen kun noin aikaisin viedään päiväkotiin!
vaikka miten olisiskin päällisin puolin "tervejärkiseltä" vaikuttavia, et voi tietää mitä tunne-elämän vaurioita toisilla ihmisillä on, vain sen perusteella mitä luulet.
Ja monesti ihminen ei itse edes tiedosta ongelmiaan tai jos on häiriintynyt tai jollakin tapaa tunne-elämältään vaurioitunut.

Onhan sillä toki vaikutuksensa että 8kk ryömii 4-vuotiaiden rämäpäiden jaloissa. Ihmetyttää vain ettei ole nk "vauvalassa". Omituinen pk.
Itse olen todella näitä 70-luvun lapsosia, joka on ollut pphoitajalla 3kk lähtien!! Järkyttävää eikö totta!!! Ja kaiken huippu on se, että olen vieläkin tekemisissä hoitotätini kanssa!! Aatelkaas, niin raumaattinen kokemus oli, että omanikin lapseni ovat pphoitajalla. Ja tämäkin tätönen on aivan aarre, vanhimmat lapseni ovat edelleen hänen kanssaan yhteydessä ja hän on tulossa jopa vanhimman lapseni rippijuhliinkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En hyväksy tuota argumenttia, että "olen parempi ja iloisempi äiti nyt kun olen töissä". Tuo on aivan itsepetosta. Kyllä äidin pitää pystyä olemaan hyvä ja iloinen äiti, vaikka onkin kotona. On sitä vaihtoehtoja, jos yhtään haluaa/viitsii.

HUH HUH!

"Kyllä äidin pitää pystyä olemaan hyvä ja iloinen äiti, vaikka onkin kotona."

Särähti aika pahasti korvaan tuo "PITÄÄ pystyä" :-O

Kertoisitko sitten ne vaihtoehdot, kiitos!
 
Alkuperäinen kirjoittaja mustavalko:
Alkuperäinen kirjoittaja ei voi tietää:
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Kysypäs äidiltäs, minkä ikäisenä olet päivähoidossa aloittanut. Voit yllättyä vastauksesta. Nykypäivän kolmekymppiset ovat menneet hoitoon kenties jo kolmikuisena ja silti ihan tervejärkistä porukkaa suurin osa.

kyllä sillä vaikutuksensa kuule on lapseen kun noin aikaisin viedään päiväkotiin!
vaikka miten olisiskin päällisin puolin "tervejärkiseltä" vaikuttavia, et voi tietää mitä tunne-elämän vaurioita toisilla ihmisillä on, vain sen perusteella mitä luulet.
Ja monesti ihminen ei itse edes tiedosta ongelmiaan tai jos on häiriintynyt tai jollakin tapaa tunne-elämältään vaurioitunut.

Onhan sillä toki vaikutuksensa että 8kk ryömii 4-vuotiaiden rämäpäiden jaloissa. Ihmetyttää vain ettei ole nk "vauvalassa". Omituinen pk.
Itse olen todella näitä 70-luvun lapsosia, joka on ollut pphoitajalla 3kk lähtien!! Järkyttävää eikö totta!!! Ja kaiken huippu on se, että olen vieläkin tekemisissä hoitotätini kanssa!! Aatelkaas, niin raumaattinen kokemus oli, että omanikin lapseni ovat pphoitajalla. Ja tämäkin tätönen on aivan aarre, vanhimmat lapseni ovat edelleen hänen kanssaan yhteydessä ja hän on tulossa jopa vanhimman lapseni rippijuhliinkin.


Ei noita ns"vauvaloita" oo läheskään jokaisessa päiväkodissa, vaan siellä ne touhuaa noitten 3-4vuotiaiden seassa ja meno on välillä aika hurjaa...
 
Taitaa tuonkin vauvan kurjuus hoidossa johtua siitä, ettet viitsi hoitaa työtäsi asiallisesti!

Miksi 8kk ikäisenä? No siksi, että siinä paikkeillahan se vanhempainvapaa loppuu, jos vauva on syntynyt pitkillä viikoilla.

Miksi äiti haluaa töihin? Rahan takia. Työn säilymisen takia. On myös tehtäviä, joista vaan ei voi olla pitkään poissa. Äitikin kaipaa aikuisiakin kontakteja. Kaikki vaan ei ole sitä kotona viihtyvää tyyppiä, ja näissä tapauksissa on _kaikille_ paras vaihtoehto, että äiti menee töihin.

Miksi päiväkotiin? No siksi, ettei halua/saa pph:lle. Vielä vähemmänhän se vauva saa huomiota yhdeltä neljän lapsen hoitajalta, jonka pitää vielä tehdä ruuatkin lapsille. Kyllä vauva päiväkodissa saa paremmin huomiota hoitaja/ilta, lisäksi saa huomiota myös toisilta lapsilta.

Meillä molemmat aloittaneet 10kk ikäisinä päiväkodissa, ei ole jäänyt pahasti jalkoihin. Pikkuinen on ollut enemmänkin isompien ihastelun kohde, toiset lapset ovat siis jopa seuranneet ringissä ympärillä, "hei katsokaa, nyt se kontaa/seisoo/kävelee..." Kyllä teillä on myös jotain päivätoiminnassa pahasti pielessä, jos kaikki lapset ovat koko päivän samassa tilassa. Osan kanssa kuuluu askarrella, kun toiset leikkivät itsekseen ja toiset kuuntelevat satuja jne., luulisi siellä olevan ihmisiä, joilla on koulutus tuollaiseen suunnitteluun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äitee:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En hyväksy tuota argumenttia, että "olen parempi ja iloisempi äiti nyt kun olen töissä". Tuo on aivan itsepetosta. Kyllä äidin pitää pystyä olemaan hyvä ja iloinen äiti, vaikka onkin kotona. On sitä vaihtoehtoja, jos yhtään haluaa/viitsii.

HUH HUH!

"Kyllä äidin pitää pystyä olemaan hyvä ja iloinen äiti, vaikka onkin kotona."

Särähti aika pahasti korvaan tuo "PITÄÄ pystyä" :-O

Kertoisitko sitten ne vaihtoehdot, kiitos!

Noh. Jos olet kotiäitinä ja homma pännii, niin:
-pyydä lapsen isää viettämään enemmän aikaa lapsen kanssa
-ota apua siivoukseen, kodinhoitoon yms.
-hyväksy se, että kotona joskus ei olekaan 110 % siistiä
-ota joskus lapsenhoitaja
-käy jossain omissa harrastuksissa
-hommaa kavereita
-ala liikkumaan
-syö terveellisesti
-jos on uupumus/masennut - mene lääkäriin
-älä tee ainakaan lisää lapsia, kun et jaksa niitä hoitaa
 
Tämä on kyllä uskomatonta seurattavaa. Äidit tappelee keskenään siitä, kuka on oikeimmassa. Kukaan teistä ei tiedä mikä on _kaikille_ lapsille parasta, eli keskittykää ihan vaan niihin omiin mukuloihinne. Mieluusti vielä sen maagisen 3 vuoden iän jälkeenkin. Pyörii nimittäin aika moni kouluikäinen tuolla pihoilla iltapäivät ja illat, eikä kukaan kysele perään. Näinköhän niitä tunne-elämän ongelmia tosiaan syntyy vain kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja äitee:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En hyväksy tuota argumenttia, että "olen parempi ja iloisempi äiti nyt kun olen töissä". Tuo on aivan itsepetosta. Kyllä äidin pitää pystyä olemaan hyvä ja iloinen äiti, vaikka onkin kotona. On sitä vaihtoehtoja, jos yhtään haluaa/viitsii.

HUH HUH!

"Kyllä äidin pitää pystyä olemaan hyvä ja iloinen äiti, vaikka onkin kotona."

Särähti aika pahasti korvaan tuo "PITÄÄ pystyä" :-O

Kertoisitko sitten ne vaihtoehdot, kiitos!

Noh. Jos olet kotiäitinä ja homma pännii, niin:
-pyydä lapsen isää viettämään enemmän aikaa lapsen kanssa
-ota apua siivoukseen, kodinhoitoon yms.
-hyväksy se, että kotona joskus ei olekaan 110 % siistiä
-ota joskus lapsenhoitaja
-käy jossain omissa harrastuksissa
-hommaa kavereita
-ala liikkumaan
-syö terveellisesti
-jos on uupumus/masennut - mene lääkäriin
-älä tee ainakaan lisää lapsia, kun et jaksa niitä hoitaa

Suurimpaan osaan noista ei ole mahdollisuutta, kun ei ole muita tuloja kuin kotihoidontuki ;) "Hommaa kavereita", voi elämän kevät.

 
Kun äiti-ihmiset tuntuvat ihan lapsilta vielä itsekin. Vaikka pitäisi pystyä nyt jo asettamaan vauvan tarpeet hetkeksi omien tarpeiden edelle, niin edelleen vaan pillitetään, että minä tarvin omaa aikaa ja omaa rahaa ja omia kavereita jne jne. Minä minä minä. Kun minä voin hyvin, niin perhe voi muka hyvin. Ja vain minä tiedän miten minä voin hyvin, ja asiasta ei voi neuvotella. Todella itsekästä kuin pienellä lapsella. Kasvakaa aikuisiksi. Opetelkaa kestämään joskus hiukan rasitusta ja joustamista .
 
Vieläkö tästä jaksetaan tapella täällä? Voi kuulkaa äidit, lapselle on paljon traumatisoivempiakin asioita kuin päivähoito. Itse olen aikoinani mennyt vajaan vuoden ikäisenä päiväkotiin eikä minulla ole kuin hyviä muistoja. Paljon ikävmmältä tuntui se ettei isäni ollut juuri koskaan kotona työnsä takia. Pahimmillaan hän oli yhtäjaksoisesti puolivuotta poissa. Oma lapseni on valitettavasti myös saanut osansa isän poissaoloista, tosin onneksi vain korkeintaan kahden viikon pätkinä ja jo puolivuotias ikävöi kovasti kun ei isää ala näkyä monenkaan nukkumisen jälkeen.

Eli se päiväkoti on todella pieni paha lapselle, sieltä kuitenkin haetaan joka ilta pois. Ennemminkin lasten teko pitäisi kieltää reissutyötä tekeviltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja äitee:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En hyväksy tuota argumenttia, että "olen parempi ja iloisempi äiti nyt kun olen töissä". Tuo on aivan itsepetosta. Kyllä äidin pitää pystyä olemaan hyvä ja iloinen äiti, vaikka onkin kotona. On sitä vaihtoehtoja, jos yhtään haluaa/viitsii.

HUH HUH!

"Kyllä äidin pitää pystyä olemaan hyvä ja iloinen äiti, vaikka onkin kotona."

Särähti aika pahasti korvaan tuo "PITÄÄ pystyä" :-O

Kertoisitko sitten ne vaihtoehdot, kiitos!

Noh. Jos olet kotiäitinä ja homma pännii, niin:
-pyydä lapsen isää viettämään enemmän aikaa lapsen kanssa
-ota apua siivoukseen, kodinhoitoon yms.
-hyväksy se, että kotona joskus ei olekaan 110 % siistiä
-ota joskus lapsenhoitaja
-käy jossain omissa harrastuksissa
-hommaa kavereita
-ala liikkumaan
-syö terveellisesti
-jos on uupumus/masennut - mene lääkäriin
-älä tee ainakaan lisää lapsia, kun et jaksa niitä hoitaa

Suurimpaan osaan noista ei ole mahdollisuutta, kun ei ole muita tuloja kuin kotihoidontuki ;) "Hommaa kavereita", voi elämän kevät.

Ai jaa
-lasten isä ei voi osallistua enemmän, kun olen kotihoidontuella
-en voi pyytää apua, kun olen kotihoidontuella
-en voi harrastaa, liikkua enkä syödä terveellisesti kun olen kotihoidontuella
-en voi mennä lääkäriin kun olen kotihoidontuella
-en voi olla tekemättä lisää lapsia kun olen kotihoidontuella

Nyt en oikeasti tajua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja äitee:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En hyväksy tuota argumenttia, että "olen parempi ja iloisempi äiti nyt kun olen töissä". Tuo on aivan itsepetosta. Kyllä äidin pitää pystyä olemaan hyvä ja iloinen äiti, vaikka onkin kotona. On sitä vaihtoehtoja, jos yhtään haluaa/viitsii.

HUH HUH!

"Kyllä äidin pitää pystyä olemaan hyvä ja iloinen äiti, vaikka onkin kotona."

Särähti aika pahasti korvaan tuo "PITÄÄ pystyä" :-O

Kertoisitko sitten ne vaihtoehdot, kiitos!

Noh. Jos olet kotiäitinä ja homma pännii, niin:
-pyydä lapsen isää viettämään enemmän aikaa lapsen kanssa
-ota apua siivoukseen, kodinhoitoon yms.
-hyväksy se, että kotona joskus ei olekaan 110 % siistiä
-ota joskus lapsenhoitaja
-käy jossain omissa harrastuksissa
-hommaa kavereita
-ala liikkumaan
-syö terveellisesti
-jos on uupumus/masennut - mene lääkäriin
-älä tee ainakaan lisää lapsia, kun et jaksa niitä hoitaa

Te kotiäidit kun aina vaaditte, että kotiäitiyden pitäisi olla ammatti, niin ajatelkaa, että kaikki naiset eivät ammatinvalinnassaan päädy tähän valintaan.

En usko, että työssäkäyvän äidin ensisijainen motiivi töihinlähtöön olisi likainen koti. Kun se kodinhoito pitää haltsata työssäkäynnin OHELLA.


 

Yhteistyössä