E
Ei-kyläluuta
Vieras
Asumme n. 200 km päässä isovanhemmista ja muista sukulaisista joten kyläilemme siellä aika harvakseltaan, suunnilleen 1-2 kuukauden välein. Olen huomannut näillä kyläreissuilla, ettei lapseni (1 v 8 kk) oikein tykkää kyläilystä. Hän vierastaa sukulaisia joita näkee niin harvoin, nukkuu huonosti, takertuu varsinkin minuun ja on itkuinen. Kotona hän on iloinen, nauravainen ja puuhakas lapsi, kylässä arka ja vetäytyvä. Se surettaa minua koska toivoisin että lapseni viihtyisi varsinkin isovanhemmillaan paremmin ja että heistä tulisi läheisemmät.
Isovanhemmat eivät ole kovin aktiivisia kyläilemään meillä, kuten eivät muutakaan sukulaiset, joten tapaamiset ovat enemmän meidän matkustusinnokkuutemme varassa. En kuitenkaan nauti näistä vierailuista enää, koska näen, ettei lapsemme selvästikään viihdy, ja varsinkin oma äitini ottaa kovin henkilökohtaisesti sen, että lapsi vierastaa häntä. Sen seurauksena hän puhuu usein aika negatiiviseen sävyyn lapsestani - toisin kuin tämän serkuista, jotka asuvat samalla paikkakunnalla ja ovat usein vanhemmillani kyläilemässä ja hoidossa.
Onko kenelläkään muulla ollut samanlaista tilannetta? Onko tilanne helpottanut ajan myötä, kun lapsi on kasvanut? Vai ovatko välit sukulaisiin jääneet etäisiksi?
Isovanhemmat eivät ole kovin aktiivisia kyläilemään meillä, kuten eivät muutakaan sukulaiset, joten tapaamiset ovat enemmän meidän matkustusinnokkuutemme varassa. En kuitenkaan nauti näistä vierailuista enää, koska näen, ettei lapsemme selvästikään viihdy, ja varsinkin oma äitini ottaa kovin henkilökohtaisesti sen, että lapsi vierastaa häntä. Sen seurauksena hän puhuu usein aika negatiiviseen sävyyn lapsestani - toisin kuin tämän serkuista, jotka asuvat samalla paikkakunnalla ja ovat usein vanhemmillani kyläilemässä ja hoidossa.
Onko kenelläkään muulla ollut samanlaista tilannetta? Onko tilanne helpottanut ajan myötä, kun lapsi on kasvanut? Vai ovatko välit sukulaisiin jääneet etäisiksi?