Miten 1-vuotias nukahtamaan

[yksin?]

Huomasinkin, että tuossa oli vähän samantyylinen ketju, mutta aloitanpa nyt silti uuden, kun tilanne on kuitenkin erilainen. Eli meillä on juuri 1 v täyttänyt lapsi, joka on lähes aina nukkunut vieressä, välillä nostan nukahdettua omaan sänkyyn, mutta ekan heräämisen jälkeen otan viereen. Nukahtaa aina kainalooni tai jotenkin päälleni, näin tietenkin siis usein yölläkin kun herää. Jätin vasta 11 kk iässä yöimetykset pois, niitä saattoi olla montakin yössä. Tämä tapahtui tosi kivuttomasti, vaikka muuta pelkäsin, yhtenä yönä vähän protestoi ja se oli siinä. Nyt heräilee vielä muutaman kerran yössä, kuitenkin paljon vähemmän kuin aiemmin ja nukahtaa nopeasti uudelleen, kunhan olen vieressä.

Saan itse ihan hyvin nukuttua näin, mutta nyt vähän mietityttää, että pitäisikö kuitenkin yrittää saada nukahtamaan omaan sänkyyn? Taitaa olla niin, että jollen tee sitä nyt, niin menee vielä monta vuotta niin, että haluaa nukkua vieressä. Tyttö takertuu tosi paljon minuun, vierastaa ja kärsii vieläkin jonkinlaisesta eroahdistuksesta, ei kai tämä voi johtua siitä, etten ole opettanut nukahtamaan ja nukkumaan itse? Periaatteessa olen kyllä sitä mieltä, että lapsen tulee saada läheisyyttä milloin vaan hän sitä tarvitsee... Kaikkea sitä tuleekin pohdittua. Mutta siis jos teillä on kokemuksia yhtään samanlaisesta tilanteesta niin ottaisin mielelläni vinkkejä vastaan miten tuon omaan sänkyyn itsekseen nukahtamisen opettelun voisi toteuttaa. Kiitos jos vastailette!

 

[*]

Meillä ei ole samanlainen tilanne, vasta nyt saatan ottaa pojan 1v viereeni, mutta sen voin sanoa, ettei eroahditukseen ole syynä perhepedissä nukkuminen Usein juuri vuoden iässä tuo eroahdistus tulee uudelleen jos on jo aikasemminkin ollut.

Kyllä sinun kannattaa vähitellen opettaa lapsi omaan sänkyyn, voi toki olla työlästä, mikäli et halua nukkua perhepedissä seuraavat viisi vuotta Viisammat osaavat sua varmaan neuvoa kuinka se onnistuu.

 

[tipi]

Minulla varsinkin tänään ollut ihan samoja mietteitä tuon vieressä nukkumisen kanssa. Täältä en ole viitsinyt kysellä, koska olen oppinut että heti täällä teilataan, jos vähänkin pitempään teet jotain, mitä valtaosa täällä kirjoittajista ei tee.
Minulla 10kk ikäinen poika. Öisin vielä tissitellään, ja vieressä on nukkunut koko ajan.
Juuri tänään yritin omaan sänkyyn nukuttaa, mutta sydän ei vaan raaski antaa pikkuisen huutaa, kun tietää että saa sen loppumaankin. Tämän seurauksena aloin miettiä syitä, miksi pitäisikään nukuttaa omaan sänkyyn tai tehdä yhtään mitään muutakaan, jos se itsestä tuntuu pahalta (niinkauan tietty kuhan lapsi ei kärsi). Päädyin siihen, että kaipa se vaan on yleinen painostus ('vieläkö se nukkuu teidän välissä' tai 'joko on unikoulu pidetty'), mikä saa aikaiseksi tunteen että jotain pitäisi tehdä, vaikkei itse välttämättä niin haluakaan.
Meillä poika myös todella herkkä, aina ollut, ja olen saletti, että huutaisi läpi yön, jos 'unikouluttaisin'.
Itse ajattelin, että kaipa tuon jossain vaiheessa kun jo paremmin puhetta ymmärtää, saa jollain konstilla sitten siirrettyä omaan sänkyynkin.

Enkä usko, että lapsi sen takia on takertuvaisempi, koska olet viereen nukuttanut. Jotkut vaan kaipaa enemmän läheisyyttä kun toiset. Ovat herkempiä tai jotain.
Siskoni nukutti kaikki 4 lasta aina vierellään, ja hyvin kasvoivat vahvaluonteisiksi ja itsenäisiksi aikuisiksi, jotka eivät häpeile näyttää tunteitaan. Tietty tähän vaikutti moni muukin seikka, mutta meinaan vaan, että ei se vieressä nukuttaminen ketään tee araksi ja takertuvaksi.

 

[nemu]

minä olen myös sitä mieltä, että lapselle on suotava kaikki se läheisyys mitä hän tarvitsee ja haluaa. en voisi kuvitella antavani lapseni nukahtaa itkun kanssa yksikseen, niinkuin jotkut näyttävät tekevän. meillä kyllä tyttö 1v. nukahtaa iltaisin omaan sänkyynsä, kun itse makoilen parisängyllä siinä vierellä. jos on levoton, niin nostan välillä syliin. päiväunille nukutan aina viereen ja nostan siitä sitten omaan pinnikseensä. tämä systeemi toimii meillä hyvin.

 

[ap]

Nostan vielä

 

[meillä näin]

No siirrät pinnasängyn missä lapsi nukkuu ihan oman sängyn viereen niin että kun lapsi alkaa heräilemään voit siitä nousematta taputella ja silitellä lapsen takaisin uneen. Meillä auttaa myös toisinaan tapahtuviin heräyksiin pieni vesihörppäys ja sitten silittely takaisin unten maille. Otan joskus viereen jos tuntuu ettei rauhoitu takaisin uneen tai on kipeä tms.

Imetin yöllä n. vuoden ikäiseksi ja aiemmin luulin etten unikoulua halua pitää, mutta kun huomasin (perhepedissä nukuttiin meillä) että lapsi tyytyy silittelyihin nukahtamaan niin totesin että imetyksen voi jättää pois. Se menikin melko kivuttomasti. Noin kolme yötä siinä meni ja eka yö oli pahin. Mutta tästä unikoulusta voin kertoa lisää jos kiinnostaa, vähän aiheen vierestä alkaa jo mennä..

 

[tipi]

Meillä ei tosiaan tyydy taputteluihin, pinnasänky on omamme vieressä, ja vaikka kokeilen rauhoitella niin että itse puoliksi makaan pinniksessä, huuto on aivan järkyttävää kunnes nostan viekkuun ja yleensä sitten tissillä rauhoittuu. Joskus riittää että otan vain ihan kiinni itseeni.