KUVITELLAAN tämmönen ero-yh-perhetilanne

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hypoteetti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hypoteetti

Vieras
Hei vaan!
Omaa elämääni ja nykytilannettani peilaten tuli mieleen että mites muut toimisi seuraavassa tilanteessa.

NYT siis unohdetaan se oma tämänhetkinen tilanne. Unohdetaan millainen mies ja miten itsellä on.

Nyt KUVITELLAAN että olisi tämmönen seuraavanlainen tilanne: Miten sinä toimisit, JOS sinulla olisi näin.


Taina menee näin:

Olet nainen. Olet naimisissa miehen kanssa, joka huolehtii lapsista; vie hoitoon ja viettää aikaa heidän kanssaan ulkoilemalla yms. ja muutenkin huolehtii lapsista, lapset on päiväkoti-ikäisiä. MIes myös osallistuu kodin töihin. Teillä on tarkka tasajako, ja noudatatte kumpikin sitä. Sen lisäksi miehen vastuulla on polkupyörien olsto ja huolto, ja auton huolto ja kunnostus, renkaan vaihdot, katsastukset jne jne.
MIes käy töissä, ei ryyppää, ei lyö tms., mutta rakkaus on kuollut silti.

Haluat siis erota. Ukko ulos.
Äijä alkaa seurustella ja perustaa perheen toisen naisen kanssa.
Olet tyytymätön elatusmaksusopimukseen; mies maksaa ihan liian vähän. Miehellä menee hyvin ja hän voisi kyllä maksaa enemmänkin. Olet vihainen tästä epäkohdasta, koska itse kituutat pienillä tuloilla.

Äijä käy edelleen töissä, ei ryyppää tms. ja on ihan tavallinen kunnollinen mies ja hyvin näyttää miehellä menevän uudessa elämässään ja sinua ottaa päähän.

TApaamisissa mies toisinaan pyytää ylimääräisiä tapaamiskertoja, et suostu. Joskus kuitenkin suostut vaihtoihin tai vastaaviin, mutta ylimääräiselle tapaamiselle (enemmän kuin sopimuksessa) et suostu koskaan. Paitsi joskus ehdotot itse muutamaa ylimääräistä päivää, ja mies suostuu aina siihen.

Inhoat ex-miestä aina vaan enemmän ja enemmän.

Lapset ovat tietoisia, että isän pitäisi maksaa enemmän; isällä olisi varaa maksaa enemmänkin. Lapset ovat tietoisia mitä mieltä olet isästä ja tämän uudesta elämästä jne sillä suuttuneena ja vihaisena tulet haukkuneeksi ja purkaneeksi kiukkusi lapsiin - kehen muuhun, kun Yh olet!? Ja yksin uuvuksiin asti kaikesta vastaat.

Vuosia kuluu, lapset kasvaa, elarit on edelleen ne pienet ja tapaamisissa et halua joustaa ainakaan antamalla ylimääräisiä etkä halua muutenkaan että isä osallistuisi lastensa elämään, joka on sinun elämäsi, se ei kuulu sille miehellle.
Sinun mielestä miehellä ei ole mitään asiaa lasten koulumaailmaan, isä ei saa soittaa lapsille eikä lapset isälleen, he eivät saa tavata isää tai olla isän kanssa missään tekemisissä isän kanssa muutoin kuin silloin kun ovat tapaamisella.
Et anna kouluvalokuvia miehelle lapsista, koska maksat ne kuvat itse.
Et informoi koulun juhlista tai muistakaan isää. Ne ei kuulu sille miehelle.


Pienten elareiden takia ei ole varaa lasten harrastuksiin. Maksathan kuitenkin omistusasuntoa, autoa, lapsiin menee ruokaa ja vaatteet pitää ostaa todella harkiten. Nuoremmalle et raski ostaa, hän kulkee esikoisen vanhoissa vaattteissa ja kengissä.

MIes, tämä lasten isä siis, ehdottaa että maksaisi jokun lapsen harrastuksen. Et suostu tähän. Lapsi on siitä sinullekin puhunut, ja olet sanonut, ettei ole varaa.
Nyt isä maksaisi, mutta sinulla on periaatteesi, lapselle on sanottu että tänä vuonna et harrasta, ja siitä pidetään kiinni, joten et huoli isän avustuksia.

Haluat isommat elatusmaksut, isä ei suostu semmoseen, vaikka ihan selvästi hänellä on varaa siihen, onhan hänellä niin hieno autokin ja sanot tämän miehelle. Mutta harrastuskustannuksiin et siis rahaa huoli.

Mies laittaa tapaamisen jälkeen lapselle vaatetta tai kenkää. Et huoli niitä.

Sinulla siis ei ole varaa elättää lapsia, kituutat toimeentulon rajoilla, ajat autolla ja olet vihainen siitä että ex-miehellä on myös auto, hienopi kuin silloin ennen kun yhdessä olitte.
Et kuitenkaan huoli mitään suoraan lapselle osoitettua.
Haluat rahaa. ISommat elarit. Nyt saat vain vähän enemmän kuin minimin. (lapsilisiä sisaruskorotuksineen, yh-lisää tai tuloihin perustuvua etuuksia tai elauksen omaa osuuttasi et laske tähän mukaan, vain miehen maksaman elarin)

JOS mies sitten ehdottaisi, että hän haluaa ottaa lapset, tai toisen lapsista luokseen asumaan,
MITÄ SINÄ VASTAISIT JA MITEN REAGOISIT, suostuisitko????

JOS toinen lapsi tai molemmat lapsista ilmottaisi, että haluaa muuttaa isän luo asumaan, MITÄ SANOISIT, päästäisitkö??

Menetäthän molemmissa tapauksissa paitsi elarit, myös lapsilisän, sisaruskorotuksen ja kuitenkin joudut siitä asunnosta ja autosta maksamaan sen saman kuin tähänkin asti.
Lisäksi menettäisit lapsen miehelle, jota inhoat aivan älyttömästi .

SIIS MITEN SINÄ TOIMISIT JOS OLISIT TÄMÄ NAINEN.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.11.2006 klo 11:13 Hypoteetti kirjoitti:
Hei vaan!
Omaa elämääni ja nykytilannettani peilaten tuli mieleen että mites muut toimisi seuraavassa tilanteessa.

NYT siis unohdetaan se oma tämänhetkinen tilanne. Unohdetaan millainen mies ja miten itsellä on.

Nyt KUVITELLAAN että olisi tämmönen seuraavanlainen tilanne: Miten sinä toimisit, JOS sinulla olisi näin.


Taina menee näin:

Olet nainen. Olet naimisissa miehen kanssa, joka huolehtii lapsista; vie hoitoon ja viettää aikaa heidän kanssaan ulkoilemalla yms. ja muutenkin huolehtii lapsista, lapset on päiväkoti-ikäisiä. MIes myös osallistuu kodin töihin. Teillä on tarkka tasajako, ja noudatatte kumpikin sitä. Sen lisäksi miehen vastuulla on polkupyörien olsto ja huolto, ja auton huolto ja kunnostus, renkaan vaihdot, katsastukset jne jne.
MIes käy töissä, ei ryyppää, ei lyö tms., mutta rakkaus on kuollut silti.

Haluat siis erota. Ukko ulos.
Äijä alkaa seurustella ja perustaa perheen toisen naisen kanssa.
Olet tyytymätön elatusmaksusopimukseen; mies maksaa ihan liian vähän. Miehellä menee hyvin ja hän voisi kyllä maksaa enemmänkin. Olet vihainen tästä epäkohdasta, koska itse kituutat pienillä tuloilla.

Äijä käy edelleen töissä, ei ryyppää tms. ja on ihan tavallinen kunnollinen mies ja hyvin näyttää miehellä menevän uudessa elämässään ja sinua ottaa päähän.

TApaamisissa mies toisinaan pyytää ylimääräisiä tapaamiskertoja, et suostu. Joskus kuitenkin suostut vaihtoihin tai vastaaviin, mutta ylimääräiselle tapaamiselle (enemmän kuin sopimuksessa) et suostu koskaan. Paitsi joskus ehdotot itse muutamaa ylimääräistä päivää, ja mies suostuu aina siihen.

Inhoat ex-miestä aina vaan enemmän ja enemmän.

Lapset ovat tietoisia, että isän pitäisi maksaa enemmän; isällä olisi varaa maksaa enemmänkin. Lapset ovat tietoisia mitä mieltä olet isästä ja tämän uudesta elämästä jne sillä suuttuneena ja vihaisena tulet haukkuneeksi ja purkaneeksi kiukkusi lapsiin - kehen muuhun, kun Yh olet!? Ja yksin uuvuksiin asti kaikesta vastaat.

Vuosia kuluu, lapset kasvaa, elarit on edelleen ne pienet ja tapaamisissa et halua joustaa ainakaan antamalla ylimääräisiä etkä halua muutenkaan että isä osallistuisi lastensa elämään, joka on sinun elämäsi, se ei kuulu sille miehellle.
Sinun mielestä miehellä ei ole mitään asiaa lasten koulumaailmaan, isä ei saa soittaa lapsille eikä lapset isälleen, he eivät saa tavata isää tai olla isän kanssa missään tekemisissä isän kanssa muutoin kuin silloin kun ovat tapaamisella.
Et anna kouluvalokuvia miehelle lapsista, koska maksat ne kuvat itse.
Et informoi koulun juhlista tai muistakaan isää. Ne ei kuulu sille miehelle.


Pienten elareiden takia ei ole varaa lasten harrastuksiin. Maksathan kuitenkin omistusasuntoa, autoa, lapsiin menee ruokaa ja vaatteet pitää ostaa todella harkiten. Nuoremmalle et raski ostaa, hän kulkee esikoisen vanhoissa vaattteissa ja kengissä.

MIes, tämä lasten isä siis, ehdottaa että maksaisi jokun lapsen harrastuksen. Et suostu tähän. Lapsi on siitä sinullekin puhunut, ja olet sanonut, ettei ole varaa.
Nyt isä maksaisi, mutta sinulla on periaatteesi, lapselle on sanottu että tänä vuonna et harrasta, ja siitä pidetään kiinni, joten et huoli isän avustuksia.

Haluat isommat elatusmaksut, isä ei suostu semmoseen, vaikka ihan selvästi hänellä on varaa siihen, onhan hänellä niin hieno autokin ja sanot tämän miehelle. Mutta harrastuskustannuksiin et siis rahaa huoli.

Mies laittaa tapaamisen jälkeen lapselle vaatetta tai kenkää. Et huoli niitä.

Sinulla siis ei ole varaa elättää lapsia, kituutat toimeentulon rajoilla, ajat autolla ja olet vihainen siitä että ex-miehellä on myös auto, hienopi kuin silloin ennen kun yhdessä olitte.
Et kuitenkaan huoli mitään suoraan lapselle osoitettua.
Haluat rahaa. ISommat elarit. Nyt saat vain vähän enemmän kuin minimin. (lapsilisiä sisaruskorotuksineen, yh-lisää tai tuloihin perustuvua etuuksia tai elauksen omaa osuuttasi et laske tähän mukaan, vain miehen maksaman elarin)

JOS mies sitten ehdottaisi, että hän haluaa ottaa lapset, tai toisen lapsista luokseen asumaan,
MITÄ SINÄ VASTAISIT JA MITEN REAGOISIT, suostuisitko????

JOS toinen lapsi tai molemmat lapsista ilmottaisi, että haluaa muuttaa isän luo asumaan, MITÄ SANOISIT, päästäisitkö??

Menetäthän molemmissa tapauksissa paitsi elarit, myös lapsilisän, sisaruskorotuksen ja kuitenkin joudut siitä asunnosta ja autosta maksamaan sen saman kuin tähänkin asti.
Lisäksi menettäisit lapsen miehelle, jota inhoat aivan älyttömästi .

SIIS MITEN SINÄ TOIMISIT JOS OLISIT TÄMÄ NAINEN.
Asioilla kun on aina vähintään 2 puolta, en voi puolueettomasti vastata..Kirjoituksen perusteella oletan sinun olen tämän tarinan miehen nyx? Joten ehkäpä katsot asiaa aivan erinäkökulmasta kuin tarinan ex-rouva..?Puolueellisesti, omalta osaltasi..kuten varmasti tarinassa kaikki osapuolet..Mutta olisi kohtuullista kuulla tarinan toisen osapuolen versio, eli ensin tutkitaan sitten vasta hutkitaan..Jos nyt sitten tekisin tämän tarinan perusteella mielipiteen, väärinhän tämä ex-rouva tekee, valitettavasti en voi tuomita koska en itsekään ole viaton, toivottavasti löytyy siis synnitön heittämään sen ekan kiven tähänkin tarinaan..
 
Vaikeahan tuohon on nyt sinänsä vastata,kun ei tiedä kaikkia asioita. Monesti ulkopuolisen silmään asiat voi näyttää ihmeellisilä ja asioita lähetään tuomitsemaan/arvostelemaan sen paremmin asioista tietämättä.

Ainoa mihin nyt kantaa otan on lapset, on typerää siirtää omaa katkeruuttaan lapsiin ja kieltää heiltä esim. harrastus jos siihen mahdollisuus kuitenkin on. Lapset pitäisi aina pitää erossa riidoista vanhempien välillä, he kun kuitenkin (yleensä) rakastavat molempia ja hämmentyvät turhaan ja helposti.
 
OK, tosi vaikea vastata. En tiedä, miten suhtautuisin. Mutta yksi juttu vähän tuohon tarinaan liittyen: itse arvostaisin paljon enemmän miehen halua viettää aikaa lasten kanssa ja osallistumista heidän elämäänsä, kuin elatusavun määrää. Luulenpa, että lapset kokevat asian samoin.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.11.2006 klo 13:43 syntinen kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.11.2006 klo 11:13 Hypoteetti kirjoitti:
Hei vaan!
Omaa elämääni ja nykytilannettani peilaten tuli mieleen että mites muut toimisi seuraavassa tilanteessa.

NYT siis unohdetaan se oma tämänhetkinen tilanne. Unohdetaan millainen mies ja miten itsellä on.

Nyt KUVITELLAAN että olisi tämmönen seuraavanlainen tilanne: Miten sinä toimisit, JOS sinulla olisi näin.


Taina menee näin:

Olet nainen. Olet naimisissa miehen kanssa, joka huolehtii lapsista; vie hoitoon ja viettää aikaa heidän kanssaan ulkoilemalla yms. ja muutenkin huolehtii lapsista, lapset on päiväkoti-ikäisiä. MIes myös osallistuu kodin töihin. Teillä on tarkka tasajako, ja noudatatte kumpikin sitä. Sen lisäksi miehen vastuulla on polkupyörien olsto ja huolto, ja auton huolto ja kunnostus, renkaan vaihdot, katsastukset jne jne.
MIes käy töissä, ei ryyppää, ei lyö tms., mutta rakkaus on kuollut silti.

Haluat siis erota. Ukko ulos.
Äijä alkaa seurustella ja perustaa perheen toisen naisen kanssa.
Olet tyytymätön elatusmaksusopimukseen; mies maksaa ihan liian vähän. Miehellä menee hyvin ja hän voisi kyllä maksaa enemmänkin. Olet vihainen tästä epäkohdasta, koska itse kituutat pienillä tuloilla.

Äijä käy edelleen töissä, ei ryyppää tms. ja on ihan tavallinen kunnollinen mies ja hyvin näyttää miehellä menevän uudessa elämässään ja sinua ottaa päähän.

TApaamisissa mies toisinaan pyytää ylimääräisiä tapaamiskertoja, et suostu. Joskus kuitenkin suostut vaihtoihin tai vastaaviin, mutta ylimääräiselle tapaamiselle (enemmän kuin sopimuksessa) et suostu koskaan. Paitsi joskus ehdotot itse muutamaa ylimääräistä päivää, ja mies suostuu aina siihen.

Inhoat ex-miestä aina vaan enemmän ja enemmän.

Lapset ovat tietoisia, että isän pitäisi maksaa enemmän; isällä olisi varaa maksaa enemmänkin. Lapset ovat tietoisia mitä mieltä olet isästä ja tämän uudesta elämästä jne sillä suuttuneena ja vihaisena tulet haukkuneeksi ja purkaneeksi kiukkusi lapsiin - kehen muuhun, kun Yh olet!? Ja yksin uuvuksiin asti kaikesta vastaat.

Vuosia kuluu, lapset kasvaa, elarit on edelleen ne pienet ja tapaamisissa et halua joustaa ainakaan antamalla ylimääräisiä etkä halua muutenkaan että isä osallistuisi lastensa elämään, joka on sinun elämäsi, se ei kuulu sille miehellle.
Sinun mielestä miehellä ei ole mitään asiaa lasten koulumaailmaan, isä ei saa soittaa lapsille eikä lapset isälleen, he eivät saa tavata isää tai olla isän kanssa missään tekemisissä isän kanssa muutoin kuin silloin kun ovat tapaamisella.
Et anna kouluvalokuvia miehelle lapsista, koska maksat ne kuvat itse.
Et informoi koulun juhlista tai muistakaan isää. Ne ei kuulu sille miehelle.


Pienten elareiden takia ei ole varaa lasten harrastuksiin. Maksathan kuitenkin omistusasuntoa, autoa, lapsiin menee ruokaa ja vaatteet pitää ostaa todella harkiten. Nuoremmalle et raski ostaa, hän kulkee esikoisen vanhoissa vaattteissa ja kengissä.

MIes, tämä lasten isä siis, ehdottaa että maksaisi jokun lapsen harrastuksen. Et suostu tähän. Lapsi on siitä sinullekin puhunut, ja olet sanonut, ettei ole varaa.
Nyt isä maksaisi, mutta sinulla on periaatteesi, lapselle on sanottu että tänä vuonna et harrasta, ja siitä pidetään kiinni, joten et huoli isän avustuksia.

Haluat isommat elatusmaksut, isä ei suostu semmoseen, vaikka ihan selvästi hänellä on varaa siihen, onhan hänellä niin hieno autokin ja sanot tämän miehelle. Mutta harrastuskustannuksiin et siis rahaa huoli.

Mies laittaa tapaamisen jälkeen lapselle vaatetta tai kenkä. Et huoli niitä.

Sinulla siis ei ole varaa elättää lapsia, kituutat toimeentulon rajoilla, ajat autolla ja olet vihainen siitä että ex-miehellä on myös auto, hienopi kuin silloin ennen kun yhdessä olitte.
Et kuitenkaan huoli mitään suoraan lapselle osoitettua.
Haluat rahaa. ISommat elarit. Nyt saat vain vähän enemmän kuin minimin. (lapsilisiä sisaruskorotuksineen, yh-lisää tai tuloihin perustuvua etuuksia tai elauksen omaa osuuttasi et laske tähän mukaan, vain miehen maksaman elarin)

JOS mies sitten ehdottaisi, että hän haluaa ottaa lapset, tai toisen lapsista luokseen asumaan,
MITÄ SINÄ VASTAISIT JA MITEN REAGOISIT, suostuisitko????

JOS toinen lapsi tai molemmat lapsista ilmottaisi, että haluaa muuttaa isän luo asumaan, MITÄ SANOISIT, päästäisitkö??

Menetäthän molemmissa tapauksissa paitsi elarit, myös lapsilisän, sisaruskorotuksen ja kuitenkin joudut siitä asunnosta ja autosta maksamaan sen saman kuin tähänkin asti.
Lisäksi menettäisit lapsen miehelle, jota inhoat aivan älyttömästi .

SIIS MITEN SINÄ TOIMISIT JOS OLISIT TÄMÄ NAINEN.
Asioilla kun on aina vähintään 2 puolta, en voi puolueettomasti vastata..Kirjoituksen perusteella oletan sinun olen tämän tarinan miehen nyx? Joten ehkäpä katsot asiaa aivan erinäkökulmasta kuin tarinan ex-rouva..?Puolueellisesti, omalta osaltasi..kuten varmasti tarinassa kaikki osapuolet..Mutta olisi kohtuullista kuulla tarinan toisen osapuolen versio, eli ensin tutkitaan sitten vasta hutkitaan..Jos nyt sitten tekisin tämän tarinan perusteella mielipiteen, väärinhän tämä ex-rouva tekee, valitettavasti en voi tuomita koska en itsekään ole viaton, toivottavasti löytyy siis synnitön heittämään sen ekan kiven tähänkin tarinaan..

Niin, asioilla on kaksi puolta. Mutta ei siinä mitään tulkinnan varaa ole, jos ainoastaan raha kelpaa, eivät vaatteet tai harrastuksen maksaminen. Tuskin kukaan tuon naisen asemassa lapsia isälle antaisi, jos ei edes ylimääräisiin tapaamisiin ole suostuvainen.
 
Voi helevetti että pitää aina lainata tollasia romaanin pituisia kirjoituksia, kysynkin että MIKSI ? Kyllä kait nyt jokainen tajuaa mihin ootte vastaamassa.. hohhoijaa.................................................................................................................................................
 
En voi muuta sanoa kuin että ompa äiti todella itsekäs ja vihaa lapsiaa paljon. Ei tuollainen äiti niitä varmasti hyvällä isälle luovuta. Ei osaa ajatella lasten parasta olleenkaan.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.11.2006 klo 15:58 yh-äiti kirjoitti:
siis miksi sinä olet halunnut estää isän ja lapsen välisen suhteen muodostumisen luonnostaan, kun siihen kerran olisi ollut edellytykset? ainaskin minä olen antanut lasten ja lasten isän tavata toisiaan niin paljonkuin mhadollista. en halua olla esteenä isä-lapsi suhteelle. Minusta on hienoa nyky-yhteiskunnossa jos isä-lapsi suhde on kunnossa. Olet toisaalta ollut katkeroitunut ja kostanut lastesi kautta mikä on todella ikävää. voi ollaa että myöhemmin tai kenties jo nyt saat lapsettasi vihat kun olet ollut esteenä isä-lapsi suhteelle. Jos olisit antanut heidän vapaammin tavat ja ottanut vastaan lasten isän tarjoamia harrastu/ vaate yms ostoksia ette ehkä olisi tässä tilanteessa että lapset haluavat muuttaa isälle. Teillä voisi olla luonnollisempi ja tasapainoisempi suhde kaikilla ko0lmella osapuolella jos et olisi aloittanut kostamista tapaamisilla yms asioilla.
Todella vaikeaa varmaan tilanne kun lapsi ilmoittaa haluavansa muuttaa isälle, mutta toisaalta silloin itselläsikin pienenee tulot kun sinun ei tarvitse ostaa kuin ruuat itsellesi ja voit asua pienemmässä asunnossa. Ei lapset ole mikään tulon lähde ja elintasonylläpitäjä.

Itse erosin elokuun alussa ja vieläkään en ole saanut penniäkään elatusmaksuja tai yksinhuoltajakorotusta kelalta. tiukkaa on mutta <itseppähän olen tieni valinnut.

Kommenttisi oli lasten biologiselle lähiäidille?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.11.2006 klo 13:43 syntinen kirjoitti:
\Asioilla kun on aina vähintään 2 puolta, en voi puolueettomasti vastata..Kirjoituksen perusteella oletan sinun olen tämän tarinan miehen nyx? Joten ehkäpä katsot asiaa aivan erinäkökulmasta kuin tarinan ex-rouva..?Puolueellisesti, omalta osaltasi..kuten varmasti tarinassa kaikki osapuolet..Mutta olisi kohtuullista kuulla tarinan toisen osapuolen versio, eli ensin tutkitaan sitten vasta hutkitaan..Jos nyt sitten tekisin tämän tarinan perusteella mielipiteen, väärinhän tämä ex-rouva tekee, valitettavasti en voi tuomita koska en itsekään ole viaton, toivottavasti löytyy siis synnitön heittämään sen ekan kiven tähänkin tarinaan..

NIIN, olen tämän isän nyxä, ja
enhän minä voi tietää kun sen puolen, mikä meille päin näyttäytyy. Meille se näyttäytyy lähiäidin antamissa tekstiviestivastauksissa ja lasten käytöksenä ja puheina.

Lasten puheissa pitäisi olla suodatin mukana, eli kaikkiea ei pidä uskoa ihan nielemättä. Mutta sitten tulee tekstiviesti lasten äidiltä miehelle jostain asiasta, vastaus johonkin kysymykseen ja sitten lisäkommentti. Ja ne vetää aina ihmettelemään.

Mikä on sitten äidin ajatus, sekin tulee viesteissä, mutta noin muuten, kun ei´toisen pään sisään pääse, mikä on äidin totuus, sitä emme tiedä. tiedämme vain tämän puolen, kun tällä puolen muuria ollaan.

En olekaan tuomitsemassa että mikä on oikein ja mikä väärin, ajattelikn että jos yh:t osaisi nähdä asiassa jotakin mitä minä en näe, tai me emme näe, kun olemme vain siis tällä puolen ja hän siellä toisella puolen ja välissä on muuri, jonka ikävä kyllä se lähiäiti itse on siihen rakentanut.
Miksi, sen tietää hän, me vain arvailemme.
 
On outoa, jos kieltää lapseltaan "ylimääräisen hyvän" harrastuksen tai uudet vaatteet, koska ne isältä. Lapsellista, vaikka katkera olisikin. Onko mitäön mahdollisuutta sopia, miten isä kustantaisi näitä ylimääräisiä asioita, olisiko jotain tähdellistä, esim. ettei kumpikin osapuoli hanki uusia kenkiä lapsille tms. Voiko tällaista olla taustalla?
 
Meillä oli joskus samankaltainen tilanne. Isä tarjoutui ostamaan asioita lapsille suoraan, mutta äiti vaati vain rahaa lisää. Isää ei huvittanut maksaa enempää, kun arveli, etteivät lapset niistä rahoista hyötyisi. Ja lastenvalvojan luona tehdyistä laskelmista kävi hyvin ilmi, että äiti tarvitsi rahat velkojensa lyhentämiseen. Äidin tuloista ja menoista selvisi, ettei äidillä jäänyt edes omaa osuuttaan lasten elatukseen.
 
Kuulostaa aika huullulta että katkera äiti kostaa lapsilleen sen että on itse halunnut aikanaan erota "täydellisestä" mihestä ja huomannut ettei se ruoho ollutkaan vihreämpää.

Itse arvostan rahan lisäksi myös sitä omaa vapaa-aikaa ja olisin enemmän kuin onnellinen jos exäni ehdottaisi ylimääräisiä tapaamisia. Ei ole kovin kauaskatseista estää lapsia pitämästä isäänsä yhteyttä, kyseessähän kuitenkin on lapsen oikeus pitää yllä suhteita molempiin vanhempiin.

Tämä siis minun mielipide.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.11.2006 klo 10:20 vieras kirjoitti:
Meillä oli joskus samankaltainen tilanne. Isä tarjoutui ostamaan asioita lapsille suoraan, mutta äiti vaati vain rahaa lisää. Isää ei huvittanut maksaa enempää, kun arveli, etteivät lapset niistä rahoista hyötyisi. Ja lastenvalvojan luona tehdyistä laskelmista kävi hyvin ilmi, että äiti tarvitsi rahat velkojensa lyhentämiseen. Äidin tuloista ja menoista selvisi, ettei äidillä jäänyt edes omaa osuuttaan lasten elatukseen.
meillä sama rahaa sais syytää kyllä, tapaamiset estää!! eikä äiti osallistu tai ei pysty mitenkään rahallisesti omalta osaltaan osallistumaan, sillä et sä kelan rahalla mihinkään pysty!! ei halua mennä töihin!! joten meijän vaan pitäis elettää lapsia ja siin siivus äitikin vaati tätäkin joskus!! patalaiska ei pitäis päivääkään jos ei rahaa tulis!! nytkin käy tädit parikerta viikos kattoos et et ees jottain tekee!!
 
En antaisi lasta isän luokse asumaan, mutta antaisin isän tavata lapsia enempi ja hyväksyisin isän osallistumisen taloudellisesti lasten harrastuksiin ym. menoihin, enkä vaatisi suurempia elareita. Äiti kuulostaa itsekkäältä ja katkeralta.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.11.2006 klo 10:46 minimi elarit kirjoitti:
Kuulostaa aika huullulta että katkera äiti kostaa lapsilleen sen että on itse halunnut aikanaan erota "täydellisestä" mihestä ja huomannut ettei se ruoho ollutkaan vihreämpää.

Itse arvostan rahan lisäksi myös sitä omaa vapaa-aikaa ja olisin enemmän kuin onnellinen jos exäni ehdottaisi ylimääräisiä tapaamisia. Ei ole kovin kauaskatseista estää lapsia pitämästä isäänsä yhteyttä, kyseessähän kuitenkin on lapsen oikeus pitää yllä suhteita molempiin vanhempiin.

Tämä siis minun mielipide.

Kuin myös minun.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.11.2006 klo 19:18 Syysilta kirjoitti:
En antaisi lasta isän luokse asumaan, mutta antaisin isän tavata lapsia enempi ja hyväksyisin isän osallistumisen taloudellisesti lasten harrastuksiin ym. menoihin, enkä vaatisi suurempia elareita. Äiti kuulostaa itsekkäältä ja katkeralta.

MIksi et antaisi lasta isän luo asumaan?
Entäs, jos lapsi 12-vuotiaana ilmoittaa, että aikoo muuttaa isälle? 12-vuotias saa päättää kumman vanhemman lúona asuu, 12-v lasta kuullaan ja hänen mielipiteensä otetaan huomioon esim. just tässä asiassa.

Mitäs sitten tekisit, antaisitko tapaamisellekaan, siinä pelossa ettei lapsi tulekaan takaisin kotiin?
 
Sisaruksia en erottaisi toisistaan minäkään. 12-vuotias on eri asia, tiedän hänen oikeutensa yh:na minäkin. Se olisi sitten keskustelujen ja neuvottelujen paikka uudelleen, jos 12-vuotias haluaisi muuttaa isälleen. Ja niinhän tarkoitin kirjoituksessani, että tapaamisia en estäisi tietenkään, vaan niitähän voisi jopa lisätä.
 
Mä en pysty vastaan että mitä tekisin jos olisin kyseisen äidin asemassa,samassa tilanteessa.
En pysty kuvittelemaan itseäni tuollaiseen tilanteeseen,jossa selvästi käyttäisin lasta/lapsia pelkkänä pelinappulana vihaamaani isää vastaan.
Tosin aika hassulta tilanne kuulostaa,että raha kelpaa,mutta muu apu ei...Luulis äidin olevan tyytyväinen että isä haluaa lapsien elämään osallistua mahdollisimman paljon.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.11.2006 klo 19:18 Syysilta kirjoitti:
En antaisi lasta isän luokse asumaan, mutta antaisin isän tavata lapsia enempi ja hyväksyisin isän osallistumisen taloudellisesti lasten harrastuksiin ym. menoihin, enkä vaatisi suurempia elareita. Äiti kuulostaa itsekkäältä ja katkeralta.

...JA TAITAA MYÖS OLLA YLPEÄ.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.11.2006 klo 23:21 ÄITI kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.11.2006 klo 19:18 Syysilta kirjoitti:
En antaisi lasta isän luokse asumaan, mutta antaisin isän tavata lapsia enempi ja hyväksyisin isän osallistumisen taloudellisesti lasten harrastuksiin ym. menoihin, enkä vaatisi suurempia elareita. Äiti kuulostaa itsekkäältä ja katkeralta.

...JA TAITAA MYÖS OLLA YLPEÄ.

Ylpeä MISTÄ?
Mitä tarkoitat?

Ylpeä, koska ota vastaan suoraan lapselle osoitettua "avustusta" harrastuksen, uusien vaatteiden, kenkien tai vastaavien muodossa, mitkä suoraan vaikuttaisi lasten elämänlaatuun ja habitukseen?
Ylpeänä kuitenkin vaatii enemmän rahaa, lisää rahaa, joko isompina elareina tai suoraan ylimääräisenä rahana? Ja vaikka saisikin sen rahan, ei laittaisi lasta toivomaansa harrastukseen, koska se ei ole rahasta vaan periaatteesta kiinni ja äiti ylpeänä pitää periaatteestaan kiinni?


Miksi syysilta ei antaisi lasta isälle asumaan?


Kyselen ja toivon vastuksia, koska yritän nähdä asioita sinne muurin toiselle puolelle. En näe, enkä osaa kuvitella, olen liian lähellä tilanteita. Ulkopuolinen osaa varmastikin asettua tämän yh-lähiäidin asemaan eri tavalla, kun ei tarvitse itse ELÄÄ siinä ja siksi kysyn näitä ja toivon vastauksia.

On ihan varmasti siis olemassa samalla tavalla ajattelivia äitejä / ihmisiä kuin tämä lasten äiti. Minun ajatteluni menee toisella tavalla, joten en ymmärrä häntä. Siksi kysyn näitä välikysymyksiä ja siksi koko viesti.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.11.2006 klo 19:14 Syysilta kirjoitti:
Sisaruksia en erottaisi toisistaan minäkään. 12-vuotias on eri asia, tiedän hänen oikeutensa yh:na minäkin. Se olisi sitten keskustelujen ja neuvottelujen paikka uudelleen, jos 12-vuotias haluaisi muuttaa isälleen. Ja niinhän tarkoitin kirjoituksessani, että tapaamisia en estäisi tietenkään, vaan niitähän voisi jopa lisätä.

Äh, olihan se vastaus siellä.

Mutta silti: miksi et halua erottaa sisaruksia toisistaan? Joskushan se voisi olla jopa parempi tilanne lapselle itselleen, itsenäistymisen kannalta?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.11.2006 klo 19:14 Syysilta kirjoitti:
Sisaruksia en erottaisi toisistaan minäkään. 12-vuotias on eri asia, tiedän hänen oikeutensa yh:na minäkin. Se olisi sitten keskustelujen ja neuvottelujen paikka uudelleen, jos 12-vuotias haluaisi muuttaa isälleen. Ja niinhän tarkoitin kirjoituksessani, että tapaamisia en estäisi tietenkään, vaan niitähän voisi jopa lisätä.

Äh, olihan se vastaus siellä.

Mutta silti: miksi et halua erottaa sisaruksia toisistaan? Joskushan se voisi olla jopa parempi tilanne lapselle itselleen, itsenäistymisen kannalta?
 
Jos lapsia adoptoidaan niin silloinkin sisarukset menevät ensisijaisesti samaan paikkaan eli sisaruksia ei eroteta. Kyllä siinä on lapsilla muutenkin tarpeeksi kestämistä eron tullessa ettei sitä vielä pahenneta sillä että lapset joituu eroon myös toisistaan
 

Yhteistyössä