kuvat ex:stä, loukkaantuisitko sinä?

Jos anoppi on hienotunteinen ja rakastaa lastaan, niin oman poikansa pyydettyä kuvan poistamista, hän laittaa sen talteen piirongin laatikkoon ja otta kuvan esille ja katselee sitä silloin kun ja jos tarvitsee jotain psyykkausta.

Niin arvelinkin ettei mitkään selitykset auta, jos yrittää vastata ap:n kysymykseen: "Onko se tarpeellista?", siis tarvitseeko valokuvaa jotenkin, vai onko pelkkä turhauma ja varastotavara. Selvä seikka sitten tämä.

Toki aina ennenkin sydämellisesti käyttäytynyt äiti ymmärtää vielä elämänsä ehtoopuolella luopua mitättömiksi katsottavista päivittäisistä piristeistä. Onhan luonnollista että elämänlaatu alkaa muutenkin laskea tuntuvasti, eikä sitä voi kukaan kuitenkaan välttää. Vähiin käy henkikin ennenkuin loppuu.

Poikahan voi minä päivänä viikosta tulla käymään, eikä voi olla katsomatta kuvaa ja pahoittamatta mieltään. Ei oo yhtään kivaa semmonen, varsinkin kun avarakatseinen poika hyväksyy piironkipsyykkauksenkin.

Jos poika voi olla hienotunteinen, niin hänen ei tosiaankaan ole mikään pakko käyttää kykyään tai haluaan kunnioittaa vanhaa äitiään, jos ei niin tykkää tehdä. Hänellähän on täysi oikeus mielipiteisiinsä ja vapaus tuntea mikä milloinkin sopii hänelle, ihan oman tahtonsa mukaan. Ei varmaan löydy evoluution perusteellakaan syytä miksi häntä pitäisi rajoittaa mikään.

Hieno ajatus on tukea ehdottomasti parhaassa iässä ja voimissaan olevaa aikamiespoikaa, niin voi äitinä tuntea parempaa vanhuudenturvaakin, kun ei haittaa jälkikasvunsa elämää. Kas kun ei anoppi tällaista etuaan ole tullut ajatelleeksi, edes vahingossakaan???

Anopit - jos tunnistatte itsenne tästä, ottakaa opiksenne!

Oppimatonta väkeä tuo anoppiaines. Miniät hallitsevat tämän tietämyksen tykimmin, mutta heistäkin voi aikanaan tulla anoppeja. Ex-miniällä voisi olla mukava, hänen miniäaikanaan käsityönä tekemänsä muistikortti tai valokuva, minkä kanssa tilannetta voi tarpeen (tai miniän tarpeen) vaatiessa päivitellä. Sillähän voisi ajatella olevan merkitystä vaikka sukurakkauden symbolina, aiheen tärkeäksi tuntiessaan.

 

Vai paloi käämit, kun astuit anopin taloon. Ei sinun talo ole ja anoppi saa pitää kuvia vaikka seinällä jos niin huvittaa. Sinä et kunnoita anoppiasi ollenkaan eikä anoppi sinua jos tätä tietä lähdet kulkemaan. Kohta varmaan anoppi sanoo jotain ja siitäkin vedät omat johtopäätöksesi. Muuten voisit sitten olla menemättä anoppisi taloon. Jos täällä annetaan mielipiteitä ja jokainen näkee asiat omasta näkövinkkelistä sekö sua harmittaa. Etkö kestä kritiikkiä ollenkaan. Ja älä astu anoppisi taloon jos siltä tuntuu. Voi anoppi tuosta ajatella, ettet häntä kunnioita.

 

Onko hienotunteisuus mennyt pois muodista kokonaan?

Minusta anoppi on tahditon kun ei kunnioita oman poikansa pyyntöä laittaa vanha perhepotretti parempaan talteen. Avioero on arka asia ja vanhempien tulisi kunnioittaa lastensa tunteita näissä asioissa. Ex-mies tai vaimo on voinut haavoittaa hyvinkin pahasti, vaikka poika tai tytär ei olisi siitä vanhemmilleen kertonut, ja kuvan näkeminen omien vanhempien kodissa vain muistuttaa vaikeista ajoista ja voi tuntua lähes syytökseltä. Laittaisi sen sijaan esille kauniita uusia kuvia lapsenlapsistaan. En minäkään haluaisi että äitini pitäisi ex-mieheni kuvia kunniapaikalla kaapin päällä, eikä äitinikään varmaan pitäisi siitä että minä laittaisin hänen toisen naisen perään karanneen miesystävänsä kuvia esille omassa kodissani. Yritän kuvitella mitä päässäni liikkuisi jos tekisin niin äitini pyynnöstä huolimatta? "Martti voi olla sinun eksäsi mutta hän oli tärkeä isähahmo minulle eikä minua kiinnosta pätkääkään miten kiusallista sinusta on joutua pällistelemään hänen naamaansa aina vieraillessasi. Kuva on ja pysyy keskellä olkkarin seinää!."

Mutta lopputulos lienee että jos anoppi on jäärä, niin sitten te joko vierailette anoppilassa, purette hammasta ja ummistatte silmänne vanhalta perhekuvalta, tai jätätte vierailemisen vähiin jos asia on niin arka. Minun anoppini muuten teki niin radikaalin teon että leikkasi poikansa erottua ensimmäisestä vaimostaan perhepotretista eksän pois (oli kätevästi toisella sivustalla) ja laittoi typistetyn potretin pojastaan ja lapsenlapsistaan takaisin raameihin. Kommentti sekin.

 

On mennyt muodista pois. Viime vuosien tyypillisimpiä inttämisiä keskustelupalstoilla:

Pukeutumisesta
"kyllä on oikeus pitää vaikka perunasäkkiä tai bikinejä kirkossa, omatpahan on vaatteet"
Ne ajat on olleet ja menneet, jolloin pukeutumisella esim. kunnioitettiin tilaisuutta.

Jne jne.

Sama tässä: omassa kodissa saa vieraiden aikana pierrä, raapia p-settä ja kaivaa nenää, polkea kuntopyörää, häipyä välillä saunaan ja jättää ihmiset yksin käköttämään olkkarin sohvalle ja pitää esillä vaikka itse p-leen kuvaa jos huvittaa.

 

Niin totta. Oma tupa, oma lupa, mutta missä on tahdikkuus, hienotunteisuus ja muut huomioon ottava ajatusmaailma?

 

Niin totta. Oma tupa, oma lupa, mutta missä on tahdikkuus, hienotunteisuus ja muut huomioon ottava ajatusmaailma?

Olisikohan siinä kohti, että antaa toisen elää omassa kodissaan niinkuin toinen haluaa omine muistoineen ja arvoineen, ja keskittyy omansa sisustamiseen? Kunnioittaa toisen oikeutta omaan elämäänsä. Tässähän nuo piirteet ja käytöstavat ovat kateissa vain ap:ltä.

 

Olisikohan siinä kohti, että antaa toisen elää omassa kodissaan niinkuin toinen haluaa omine muistoineen ja arvoineen, ja keskittyy omansa sisustamiseen? Kunnioittaa toisen oikeutta omaan elämäänsä. Tässähän nuo piirteet ja käytöstavat ovat kateissa vain ap:ltä.

Tietysti saa elää kodissaan kuin haluaa ja sisustaa sen pojan vanhoilla ex:llä, ei sitä kukaan kiellä ja niin saa tehdä , jos haluaa.

Tietysti on niinkin, että valokuvat ovat tärkeitä, mutta samalla anoppi viestittää muillekin, mikä hänelle on tärkeää. Eipä kodissa juuri voi olla sisustuksessa mitään muuta, joka olisi niin kantaaottavaa.

Voisihan sisustus ilmentää jotakin ideologiaakin tai puoluekantaa. Nuorisolla on seinillä julisteta, joita haluavat katsella. Voivat ne olla vastenmielisiä jollekin, joka ei tunnusta samaa aatetta. Vieras voi tulla vedetyksi mukaan sisustukseen tavalla, jota hän ei halua. Voi se olla loukkaavaa vierasta kohtaan tai loukkaavaa omaa lastaan tai hänen uutta perhettään kohtaan.

Jos anoppi haluaa pitää jonkin vanhan kuvan arvokkaalla paikalla näkyvillä, vaikka kuvassaolija pyytää sen poistamista, niin kyllä anoppikin toimii uhmakkaasti. Tietysti se on hänen oikeutensa, mutta eipä sinne kannata sitten mennäkään pahaa oloa itselleen hankkimaan. Anoppi voi kiehua liemessään ihan yksinkin. Mutta tässä tapauksessa luulen, että anoppi on vähän höppänä.

 

Tietysti saa elää kodissaan kuin haluaa ja sisustaa sen pojan vanhoilla ex:llä, ei sitä kukaan kiellä ja niin saa tehdä , jos haluaa.

Tietysti on niinkin, että valokuvat ovat tärkeitä, mutta samalla anoppi viestittää muillekin, mikä hänelle on tärkeää. Eipä kodissa juuri voi olla sisustuksessa mitään muuta, joka olisi niin kantaaottavaa.

Voisihan sisustus ilmentää jotakin ideologiaakin tai puoluekantaa. Nuorisolla on seinillä julisteta, joita haluavat katsella. Voivat ne olla vastenmielisiä jollekin, joka ei tunnusta samaa aatetta. Vieras voi tulla vedetyksi mukaan sisustukseen tavalla, jota hän ei halua. Voi se olla loukkaavaa vierasta kohtaan tai loukkaavaa omaa lastaan tai hänen uutta perhettään kohtaan.

Jos anoppi haluaa pitää jonkin vanhan kuvan arvokkaalla paikalla näkyvillä, vaikka kuvassaolija pyytää sen poistamista, niin kyllä anoppikin toimii uhmakkaasti. Tietysti se on hänen oikeutensa, mutta eipä sinne kannata sitten mennäkään pahaa oloa itselleen hankkimaan. Anoppi voi kiehua liemessään ihan yksinkin. Mutta tässä tapauksessa luulen, että anoppi on vähän höppänä.

Niinpä, sietäisitkö itse sitä, jos anoppi tulisi kotiisi/kotiinne sisustamaan oman mielensä mukaan? Siitähän myös usein valitetaan! Sanonta:"Mitä et halua itselle, älä tee sitä toiselle" -sopii tähänkin. Ehkäpä nyxä ei halua kuvia anopista ja miehen lapsista omalle hyllylleen, vaikka mies haluaisikin. Voiko anoppi sitä vaatia, jos vierailee poikansa luona. Pitääkö miehenkin sitten omassa kodissaan tiirailla lastensa kuvia salaa?

Minusta on aivan oikein, että jokainen voi tuoda julki omia arvostuksiaan ja mikä on itselle tärkeää -omassa kodissaan etenkin. Anopin tai kenenkään muun ei tarvitse alkaa mielistelemään tieten tahtoen uutta miniää, ellei sitä koe tarpeelliseksi. Myöskään poikaa ei tarvitse miellyttää, ellei halua. Anoppi vastaa omista asioistaan niin kauan kuin on oikeustoimkelpoinen. Perilliset eivät saa vanhempiaan kovin helposti holhoukseen, vaikka sellaista toivoisivatkin. On loukkaavaa alkaa nimitellä anoppia höppänäksi tai dementoituneeksi vain sen vuoksi, ettei anoppi tottele.

Vaikka anoppi olisi ihan oikeasti sairastunut dementiaan, niin siltikään hänen kotiaan ei pidä ruveta mielivaltaisesti putsaamaan ja uudistamaan. Tuttu ja turvallinen ympäristö on etu. Jopa vanhainkodeissa suositaan vanhoja valokuvia. Voihan olla, että anoppi dementoituneenakin haluaa juuri kyseisen kuvan vuoteensa viereen, koska sen on tuttu ja turvallinen, ehkäpä myös kaunis asetelmana ja väreiltään. Ihailemmehan mekin vanhoja kuvia, vaikkemme edes tunne henkilöitä.

Mutta tuo tunteminen lienee kuitenkin tämän ongelman pointti. Luultavasti ongelma ei kuitenkaan rajoitu pelkkään kuvaan. Anopillahan saattaa olla muitakin muistoja pojan exästä, lahjoja tai esineitä, joita anoppi arvostaa. Pitäisikö anopin luopua niistäkin, jopa muistoistaan. Täysin mahdotonta, vaikka poika saattaisikin toivoa äitinsä dementoituneen juuri sopivasti, kun tuo nyxän huusholliin.

 

"Ei se että meillä oli retkemme eikä se että meillä oli hetkemme"

Uusioperheeseen ryhdyttäessä on hyväksyttävä se tosiasia, että puolisolla on menneisyys, johon kuuluu usein tiiviisti lasten kautta entinen puoliso. Ja vaikka puolisot eroaisivat, se ei tarkoita sitä, että entinen kumppani ei voisi olla tekemisissä ex-anopin tai -apen kanssa. Jos kuva sinua häiritsee, niin älä käy anoppilassa, kutsu hänet teille. Tutustu anoppiisi ja ehkä hän alkaa pitämään sinusta enemmän ja hän itse joku kaunis päivä laittaa vanhan kuvan sivuun ja sinusta kuvan kunniapaikalle. So simple!

 

Kysyt, miten minä reagoisin sijassasi siihen kuvaan.
No, minä katsoisin sitä ja toteaisin, jotta noin oli silloin ja tätä on nyt. Soma perhe, vahinko, jotta se ei onnistunut kestämään. - Toivottavasti pystyisin tuohon, enkä reagoisi tunteella, koska siihen ei ole syytä. Eihän siellä ole miehesi hääkuva tai muitakaan kuvia heistä vain parina, joten mitään syytä loukkaantumisiin ei ole.

Hyvä nuori rouva. Ei se kuva ole siellä siksi, jotta sinua halutaan loukata, vaan siksi, jotta siinä on anopin ja apen poika lastensa kanssa. Ne lapset ovat yhtä rakkaita ja tärkeitä kuin ennenkin ja heilläkin on tunteet, joita kuvan poistaminen voi loukata. Siksi se kuva on siellä ja todennäköisesti pysyykin, lastenlasten vuoksi, jotta heidän tunteitaan ei loukata sillä, että heidän äitinsä mitätöidään.

Sinä olet pojan uusi puoliso, jolle löytyy sijansa nykyelämässä. Vaikka odotat uutta lastenlasta, ei se syrjäytä jo olemassa olevia. Uusi lapsenlapsi tulee olemaan muiden jatkona yhtä tärkeä.

Annapa kuvanne ja uuden tulokkaan kuva kehystettynä mummolaan. Sinne se tulee samaan riviin muiden kanssa tasavertaisena.

Kasva tämän sustasukkaisuutesi ylitse ja ajattele aikuisesti järjen kanssa. Ota sinä puolestasi muiden tunteet huomioon (anoppi, appi, miehen lapset)ja suhtaudu asiallisesti. Kasvata itseäsi, sillä osoitat kaikille, jotta ansaitset kunnioituksen.

Meidän mummolassa kaikista nuorimmainen lapsenlapsi on tällainen uudesta liitosta syntynyt ja saanut sen pahnanpohjimmaiset kaikki edut eli ylenpalttisen huomion ja hellyyden mummolassaan, mutta ei se vähennä aiempienkaan osuutta. Uusi miniä antaa sille mahdollisuuden, ei kiukuttele eikä osoita mieltään entisestä elämästä. Tiedän silti, jotta hän oli mustis ja epävarma aluksi exästä. Molemmat miniät ovat anopille mieleisiä ja tästä toisesta tuli ajan kanssa läheisempi, koska hän jäi vaikuttamaan elämään pysyvästi, on myös enemmän tekemisissä mummolaan päin. Eikä todellakaan yksi valokuva merkitse sitä, kuka on toista suositumpi!

 

Enpä olisi toivonut, että mustakin tulee jonain päivänä anopista jauhaja.. Näin vain kuitenkin kävi. Viikonloppuna paloi käämit, totaalisesti. Mentiin käymään anoppilassa kylässä. Meinasin kääntyä olohuoneessa ympäri ja lähteä kotiin samantien. Kävellessäni olohuoneeseen, siellä edelleen loisti piirongin päällä, näkyvällä paikalla, kuva minun aviomiehestäni ja hänen ex-naisestaan ja heidän lapsistaan, oikein perhepotretti. Meidät vihittiin äskettäin ja odotamme yhteistä lastamme. Minulla ei mene jakeluun, miten joku voi olla noin epäkunnioittava ettei jo nyt viimeistään ota tuota kuvaa pois esiltä ja pistä sitä kaappiin. Meistä ei ole ainoaakaan kuvaa esillä, mutta ex:stä ja miehestäni on kyllä.
Mietin ensin olenko pikkumainen, kun asia minua jatkuvasti häiritsee. Ok, se on hänen kotinsa. Ok, he olivat ennen perhe ja olivat onnellisia. Ymmärrän sen ja hyväksyn sen. Mutta sitä en ymmärrä, miksi siltä ajalta täytyy vieläkin pitää kuvia esillä. Nykyhetki on toisenlainen, eikä minua (eikä varmaan ketään muutakaan ihmistä??) kiinnostaisi nähdä jatkuvasti esillä kuvaa omasta miehestään entisen naisensa kanssa.. Mielestäni sellaista hienotunteisuutta pitäisi olla, että tuollaiset asiat huomioidaan, silloin kun ihmisille on tullut ero ja uusia ihmisiä astuu kuvaan. En tunne kuuluvani tuohon perheeseen, se käy noilla teoilla harvinaisen selväksi, kuka se oikea miniä on ollut ja tulee olemaan. Asiaa ei yhtään helpota se, että mieheni kertoi minulle maininneensa asiasta äidilleen jo kauan aikaa sitten ja pariinkin otteseen, että voisiko jo poistaa tuon kuvan näkyviltä, koska se häiritsee häntäkin. Asia on siis tietoinen valinta, ei ajattelemattomuutta tai tyhmyyttä.
Asiahan on hyvin helposti ratkaistavissa, minä teen tästä omat johtopäätökseni enkä aio tuonne taloon enää astella. Voi tulla vierailemaan minun kotonani, mutta mun ei ole mikään pakko mennä sinne katselemaan miehen entisestä elämästä kuvia. Anoppi voi ihan rauhassa niitä siellä ihailla. Ehkä mua eniten ärsyttää tässä se, että niin kovasti hehkutellaan miten musta pidetään jne. ja todellisuudessa ei tuon vertaa kunnioiteta mun tunteita. Koen tuon loukkauksena itseäni kohtaan ja meidän suhdettamme kohtaan. En varmaankaan sano asiasta hänelle itse suoraan koska en halua avointa riitaa, mies kertokoot sitten jos alkavat kysellä miksi en enää käy kylässä. Miten sinä reagoisit tai onko muilla vastaavia kokemuksia?

Minulla on samanlainen kokemus. Omasta kokemuksesta sanon, että on pahaenteistä jos ei voi miehen ja exän kuvia laittaa kaappiin piiloon. Minun anoppi roikotti myös seinällä mieheni vanhaa hääkuvaa, eikä pistänyt sitä kaappiin piiloon vaikka mieheni pyysi. Miehen ex-vaimo petti miestäni vuosien ajan ja lopulta lähti vieraan matkaan ja vei lapset mennessään. Silti anoppi teki kaikkensa jotta saisi meidän suhteen rikottua ja halusi, että mieheni antaa exälleen anteeksi ja ottaa hänet takaisin. Minuun anoppi ei koskaan halunnut edes tutustua vaan oli päättänyt jo etukäteen, että minua ei hyväksy. Anopin häiriköinti äityi lopuksi niin pahaksi että mieheni katkaisi välit äitiinsä kokonaan ja halusi muuttaa perheemme toiselle paikkakunnalle asumaan kauaksi äidistään. Nyt on kulunut 5 vuotta ja mies ja äiti eivät ole saaneet välejään kuntoon. Itse jouduin käymään psykiatrilla kaiken henkisen väkivallan takia jota anoppini kohdisti minuun. Eli ei välttämättä ole ihan viaton asia noi valokuvat, vaikka monet täällä niin väittävätkin.