Kuumeilija, mutta ei kuitenkaan vielä yritystä. Onko muita?

Ihan mielenkiinnosta kyselisin että onko muita joilla olis kuumetta, mutta vielä ei yritystä päällä?
Mulla siis poika joka pian 10kk ja kuumetta pukkaa ihan hirveesti, ympärillä on niin monta mahaa kasvattavaa että ei voi ku kuumeilla Mutta järki sanoo ettei vielä ole aika toiselle lapselle. Onko kukaan muu vastaavassa tilanteessa? =)

 

Täällä kans ihan sama homma, poika 10kk ja joka päivä mietityttää et pitäiskö toinen ja olishan se kiva että olis leikkikaveria. Silti joku siinä on että mietityttää että onko jo liian pian? Kuitenkin koko ajan helpompaa tuon pienen taaperoisen kanssa ja eihän se vaaveli ihan heti putkahtais. Mutta millähän tähän sais jonkun järkevän oikean vastauksen?



Pienempää Meteliä

 

Täällä kans!

Toisesta kuumeillaan, meillä on 9kk ikäinen tyttö ja ollaan päätetty aloittaa yritys kun täyttää 1v=) Mietin myös että onko sekin liian pian mutta jos täyttäis melkein 2v tai olis jo täyttänyt, riippuu tietysti miten tärppi käy, niin tuskin nyt niin pieni on enää, kun monet tekee kuitenkin jo vuoden ikäerolla.
Meillä oli tyttö helppo ja tyytyväinen jo vauvana, alkoi nukkumaan yötkin tosi aikasin heräämättä niin ei ole jäänyt univelkaakaan enää pitkiin aikoihin. Mä oisin sillä kannalla että jos siltä tuntuu niin yrittämään vaan
Mä ajattelin että täytyy muistaa huomioida esikoistakin paljon vaikka vauva oiskin, ettei koe jäävänsä paitsioon. Niin ei tarvi kasvaa liian äkkiä isoksi ja itsenäiseksi, kun eihän se n2v niin iso ole.

sparkle86: eikös se sopiva aika ole kun alkaa siltä tuntumaan

vimmla: söpö poika teillä=) oli jotenki niin "ison" pojan näkönen, meillä tyttö oli 8kk vasta 8,3kg 68cm, semmonen äitin pieni pullukka

 

Vimmla: tosi suloinen poika teillä =)

Saraheinä: niin se varmaan olis joo, mut järki ja tunteen taistelee keskenään niin kovasti =) Mies kysy yks päivä että onko mulla vauvakuume Tuumasin että ei nyt kauhee mut kohta voi olla Mulla on vielä sekin mikä mietityttää että jäin suoraan koulusta äitiyslomalle ku valmistuin, eli en oo kerenny tehdä valmistumisen jälkeen töitä ollenkaan. Niin siis mietin sitä, et miltä se näyttää paperiessa et valmistunu 2010 ja ollu vaan kotona :| olis jotenki eri ku olis ollu jo työpaikka valmiina ja sit vaan sieltä jatkuis äitiysloma tähän hoitovapaan perään. Ja siis ehkä isoin ongelma tässä on se, kun perjaatteessa olisin valmis meneen jo töihin, mutta en oo valmis laittaan tätä meidän murua näin pienenä vielä hoitoon mihkään tarhaan..

 

Mulla mietityttää se, että olisi nuo opiskelut vielä sen verta kesken, että jos tekisi vielä toisen tässä ennen kouluun palaamista niin tuleeko sitten liian pitkä tauko opiskeluihin. Jos sitä pääsee unohtamaan kaikki jo opittu?

Mutta sitten kun noita opiskeluita olisi vielä pari vuotta jäljellä niin tuo ikäero olisi mun mieleen liian pitkä jos alkaa vasta valmistuttua tekemään toista.

Ja iso poikahan tuo on ja kasvaa ihan koko ajan vauhdilla! Jotenkin ei ole enää sellanen vauva vaan selkeesti enempi taapero. Ja en mäkään vielä alle vuosikasta laittais päiväkotiin, jotenkin mulle sopii paremmin hoitaa ite kotona. Joten miksei sitten vielä olisi pari vuotta ja jatkaisi sitten opintoja? Tiedä vaikka vaihtaisi vielä alaakin!

 

Ei ne mihkään unohdu =) Ja nopeesti palautuu sit mieleen ku pääsee taas jatkaan koulua Mun "ammattitaito" sen sijaan saattaa kyl vähentyä ku kotona ei pahemmin tuu kerrattua mitään Ehkä pitää käydä tekeen ekat työhommat jossain tutussa paikassa missä ei mikään koskaan muutu D

 

Heips!
Täällä kans kuumeillaan vielä ilman yritystä, ensimmäistä kylläkin! Oon myös tuolla Oulun seudun kuumeilijoissa, sekä esikoista 2012 yrittäjissä Itellä tilanne se, että opinnot kohta päätöksessä ja häät tulossa alkuvuodesta, joidenka jälkeen olis sitte tarkotus aloitella yrittämistä! Kuume alkaa olla jo aika kova ja joka päivä oon erimieltä siitä että voisko jo nyt aloitella, mutta jos sitä vielä malttais! Mies olis jo kovasti yrityksen kannalla..

Ja Vimmla, ihana kuva teidän taaperosta

 

Mä tosiaan valmistuin vuos sitten joulukuussa ja sit tammikuussa oli laskettuaika Meillä yritys alko silleen et laskin että jos tärppäis heti niin kerkeisin käydä koulun loppuun, mutta en mä jaksanu uskoa että heti tärppäis Toisin kävi
Ja mun kuume senku kasvaa, yks kaveri on saanu eilen vauvan Ja huomenna kylään tulee kaveri vauvavatsan kanssa Koitan kovasti perustella sitä et miks ei vielä Toisaalta ajattelen et haluun nauttia nyt töstö kun on tää yks ja voi hänen kanssaan touhuta ja nauttia ja katella sitä kun se kasvaa ja kehittyy mutta oishan tuo jo melkein kaks ku kakkonen syntyis. Jos mä kuitenkin kuumeilisin tonne keväämälle asti ainaki ;D

 

Heippa! Taidan minäkin tänne liittyä! Meillä on kohta 10kk tyttö ja nyt ois tosi kova kuume saada pikkuneidille leikkikaveria! ..tosin mieheni ei ole vielä oikein lämmennyt ajatukselle Se on kyllä jännä kun tulee vauvakuume niin sitten yht äkkiä ympärillä on "vain" raskaana olevia! nytkin tiedän neljä lähipiiristä jotka saavat lapsen ja yksi on vähän aikaan sitten saanut.. voi kun minäkin..

 

Pitkän keskustelun jälkeen päätettiin antaa toisen lapsen tulla jos on tullakseen. Ihan hassua ja hölmöä mut aloin jo salaa miettiä joko tärppäsi. eihän se ihan noin vaan välttämättä käy. Aika näyttää

 

Onnea vimmla yritykseen =)

Meillä ehkä mies olis valmis toiseen jo, mutta ite tässä vieläkin arvon Toisaalta tuo meidän murunen on niin ihanassa iässä nyt että haluan nyt nauttia siitä kaikin rinnoin =)

 

Haluan liittyä joukkoon!

Mulla on ennestään 3,5v tyttö ja 1,5v poika. Tällä hetkellä on vauvakuume mutta mies ei kyllä olisi suostuvainen enää kolmanteen..:S Saa nyt nähdä miten tässä käy, olin kyllä itsekin lähes ensimmäisen vuoden kakkosen jälkeen sitä mieltä, että ei enää enempää meille. Kummasti sitä mieli muuttuu!

Sparkle86: Mä en ehtinyt olla ensimmäisen ja toisen välissä ollenkaan oman alani töissä kun valmistuin esikoisen ollessa puoli vuotta. Tällä hetkellä kun olen aloittanut oman alan töissä toisen lapsen jälkeen, niin ei kukaan ole kysynyt tai ihmetellyt miksi en oo valmistumisen jälkeen ollut töissä. Onhan se toisaalta työnantajallekin ihan pätevä selitys, että on ehtinyt lapsia/lapset tehdät ennen työelämään menoa.

Jotenkin tuntuu, että kolmanteen on vaikeampi saada mies ylipuhuttua kuin ensimmäiseen tai toiseen, joten tsemppiä teille, jotka vielä yritätte miestä "käännyttää"!

 

Meillä tyttö 1,4wee, kuume on kova,mutta ensi kesänä kait aloitetaan yritys. Sitten kun tärppää, jos tärppää, ollaan sovittu että hankitaan toinen perään ja aletaan toivon mukaan kansainvälistä adoptiota sittemmin yrittämään.. Suurperhe olisi toiveena meillä, mies puoliksi venäläinen, joten Venäjältä adoptoidut lapset varmasti sopeutuvat meille helposti jos ja kun lupa saadaan siihenkin Kauhea tämä vauvakuume, alkaa tuo pikkuinen olemaan jo niin iso..

 

Olen "jo" 20, alkuvuodesta 21, mies saman ikäinen, avoliitossa ollaan, 2 kissaa. Olen kuumeillut lasta ainakin puoli vuotta, eli melkein sen ajan mitä olemme yhdessä asuneet. Mutta koska häitäkään ei ole vielä vietetty, en itsekkään mielellään haluaisi lasta ennen niitä.
2013 on suunniteltu, että ois häät. Itselläni tauti nimeltä monirakkula munasarja, mutta en ole 100% valmiiksi jo lannistunut, sillä ei automaattisesti tarkoita lapsettomuutta.
Mutta kova kuume on, ja mies ei itse haluaisi isäksi ennenkuin 25 vuotiaana aikaisintaan. Mutta onhan tässä aikaa jutella asiasta, eikö?
Myös häät saadaan todennäköisesti "alta pois" ennen kuin lapsia. Mutta mies tosin sanonut, että jso tulee, abortteja ei tehdä. Niin, emme hyväksy abortteja kumpikaan, (emme ole katolisia) se on vain periaate.

Ei siis yritystä vielä, kuumeilua kyllä.

 

Täällä mukaan ilmoittautuu myös kuumeilija! Ensimmäinen olis kovasti haluttu(omasta puolesta) mutta miekkonen on vielä kovasti epäröivä ja jännittää. Haluaa suorittaa koulunsa loppuun ennenku pikkusta alkaa suunnittelemaan. Ja itseäkin vähäsen epäilyttää kun juuri pääsin parempiin töihin lähes vakinaiseksi, joten kivahan se olis saada rahaa säästöön ja maksella opintolainaa ja muita menoja pois ja hommata ehkäpä isompi asunto.

Täälä etelä-pohjanmaalla asustellaan ja kuuumeillaan Olis se vaan mahtavaa jos vaikka "vahinko" sattuis =)

 

Täälläkin yks kakkosta kuumeileva 25-vuotias 1v8kk pojan äiti.
Ajankohta vaan vähän jarruttaa, vaikka varmasti jjos vakavasti puhuttais nii lupa annettais. Koulu alkaa ylihuomenna ja se kyllä olis tarkotus saada edes hyvälle alulle, ellei peräti loppuun asti ensin.
Kovsti lueskelen odotusketjuja, yritysketjuja sekä tietty blogeja aihetta koskien. Olisin niin valmis, mutta jäitä hatussa ja kiire pois, kyllä mä vielä ehin (toivottavasti )!

 

Olin jo melkein unohtanut tämän ketjun mutta nyt kun aloin etsiä itselleni sopivaa ketjua, tuli tämä eteen! Lueskelen tuolla muutamia muita ketjuja, mutta kun ei ole yritys käynnissä niin ei oikein ole asiaa niihin vielä.

Tällä hetkellä on vähän järkevämpi suhtautuminen koko vauvakuumeeseen..Jos tässä nyt rauhassa katselis, että miten kevät menee työrintamalla ja saataisiin remppa valmiiksi, niin olisi pari stressin aihetta vähemmän. Ja tietenkin mies pitäisi saada suostuteltua kolmanteen.

 

Täällä myös yksi vauvakuumeinen, muttei vielä yritystä. Mies ei ole vielä valmis, mutta on lupaillut ettei kauaa menis.. ja kohta syntyy lähipiiriin pikkuinen jota varmasti saadaan ammailla eli josko mieheenki sitten iskis pikkuhiljaa sama "tauti" tai sit se loittoaa entisestään

Ihana silti lueskella näitä juttuja, kuume ollut jo kauan. Kiva kun löytyi tällainen ketju

Ikää on itsellä pian 23 ja miehellä 28. Mies töissä ja mä vielä opiskelen toista tutkintoa.. voi kun kohta voitais jo yrittää <3

 

Mä taidan kuulua tähän ketjuun.... Kuumeilua on ollu jo vuosia, lapset nyt 7v, 6v ja 5v. Ollaan ukkosen kanssa puhuttu, että kunhan saan opiskelut loppuun ja vakityön, niin sitten aletaan yrittämään, eli toivottavasti tossa syksyllä. Nyt on kyllä pukannut entistä pahempi vauvakuume päälle, kun opiskelut on niin loppusuoralla, ja lapsetkin on niin isoja. Aina oon halunnu viis lasta, ja toivottavasti vielä ne saan.

 

Se on kyllä jännä kun tulee vauvakuume niin sitten yht äkkiä ympärillä on "vain" raskaana olevia!

Huomannu oon saman että ku on vauvakuume nii tuntuu että näkee vaan ne jotka on raskaana tai saanu just oman pikkusen. Jotenki se saa kaipaamaan entistä enemmän omaa muksuu. Ite kuumeilen viel ensimmäisestäni. Itellä tilanteena just se että opinnot kesken. Mieli tekis nyt jo ruveta yrittämään mutta mies sitä mieltä että ensin opinnot.

 

Itellä ei oo vielä muksuja mutta miehellä on kaks poikaa. Mie tahtosin meille yhteisen muksun mutta mies ei ihan vielä oo asialle lämminny, että pitää vielä antaa asian kehittyy vauvakuume kuitenki ollu jo n. 7v....

 

Hinaichigo: On ne miehet kummia ku tuntuu, että niitä saa aina lämmitellä tän asian suhteen.. Sulla vielä tietenkin se tilanne, että olis varmasti kiva saada se oma lapsi!

Mä en nyt oikein tiedä mitä tästä mun kuumeesta tulee..Nyt jo eksyin katselemaan alennuksessa odotusvaatteita ja tiedän millaset vaunut haluaisin. Miehen suhteen ei ole mitään muutosta ja yritän pitääkin nyt vähän hiljaiseloa kun tuntuu, ettei se tilanne puhumalla/jankkaamalla muutu. Mies kyllä tietää mitä mä haluan ja miten paljon sitä haluan.

 

Täällä yks kuumeileva. Tytär on 1v9kk ja mulla on pikku hiljaa tässä muutaman kuukauden sisään alkanu tää kuumeilu ja haaveilu. Mun kaveri odottaa toista lasta ja kai se mahan näkeminen, näin jälkeenpäin sitten, herätti sen kuumeen. Tosin pitkään ehin toitottaa ja vannomaan, että lapsiluku meillä jää yhteen, mutta näin se mieli vaan on päässy muuttumaan. Meillä oli tyttären vauva aikaan ensimmäiset 2kk täyttä kaaosta, tytär huusi aamusta iltaan raajat jäykkänä ja naamapunasena. Miehen kanssa kanniskeltiin vuoron perään ympäri olohuonetta olkapäällä tytärtä. Monella eri lääkärillä käytiin, kunnes mehiläisessä selvis syy, maitoallergia. Sen jälkeen kaikki rauhottu siinä 3kk paikkeilla, tytär oli niihin aikoihin todella helppo. Sitten 6kk alko tajuttomat yövalvomiset, tytär heräs kolmelta aamuyöllä ja ei saanu millään enää nukkumaan ja takas nukkuu suostu mennä vasta 6-7 aikaan aamulla. Tota vaihetta kestikin sitten siihen saakka kun tytär oli 9kk. Toki ton vaiheen jälkeen heräili öisin, mutta jatko nukkumista. 1v täytettyään yöt rauhottu. Nykysin herää kerran yössä tarkistamaan oonko paikalla, onneks pinnasänky on ihan kiinni meijän sängyssä ja pinnojen välistä työnnän käden ja taputtelen tyttären uneen takasin. Mutta on tää kaikki ollu silti ihanaa, parasta aikaa . Maanantaina tytär menee hoitoon ja mä jatkan opinnot loppuun. Toista lasta saan varmaankin tässä kuumeilla ja haaveilla 10v, oon nyt 25v. Mies ei halua aijemmin ja ite en viitti painostaa. Mutta, on tää siltikin raastavaa. Välillä oon aika kateellinen mun kaverille ja mietin, että entäs sitten kun nään sen vauvan. Varmaan itku pääsee kun pidän sylissä sitä vauvaa . Oon kyllä onnellinen kaikesta huolimatta kaverin puolesta, mutta noi hetkelliset kateuspiikit pidän kyllä täysin omana tietona. Huoh, 10v on niin, järkyttävän pitkä aika :|

 

Hinaichigo: On ne miehet kummia ku tuntuu, että niitä saa aina lämmitellä tän asian suhteen.. Sulla vielä tietenkin se tilanne, että olis varmasti kiva saada se oma lapsi!

Mä en nyt oikein tiedä mitä tästä mun kuumeesta tulee..Nyt jo eksyin katselemaan alennuksessa odotusvaatteita ja tiedän millaset vaunut haluaisin. Miehen suhteen ei ole mitään muutosta ja yritän pitääkin nyt vähän hiljaiseloa kun tuntuu, ettei se tilanne puhumalla/jankkaamalla muutu. Mies kyllä tietää mitä mä haluan ja miten paljon sitä haluan.

Joo ite kans tiiän millaset vaunut tahtosin pinnasängystä lähtiin jo tiedossa. Hintojaki katellu ja laskeskellu paljonko pakollisiin menis Miehen pojat kuitennii viel nii pienii nii hoitopöytää ym on tallessa ettei aivan kaikkee tartteis ostaa Ite kans oon odotusvaatteita katellu Joo, itehi yritän antaa miehelle aikaa. iso asia kuitennii hommata lisää lapsia varsinki näinki äkkii ja onhan se iso päätös tehä lapsia silleen ettei kaikilla oo sama äiti. Mutta tän suhteen annan aikaa ja yritän olla kärsivällinen kärsivällisyys palkitaan jossain vaiheessa

 

Mäkin kuulun ehdottomasti tähän jengiin Mä aloin puhumaan kakkosen tekemisestä jo esikoisen ollessa kuukauden tai kaksi (on nyt 6kk) ja siitä asti oon miehelle vihjaillut ettätehdään molemmat lapset samaan konkurssiin... Nyt sitten alkuviikosta mentiin "puoliehkäisyllä" ja eilen mies oli sitä mieltä ettei tarvita enää ehkäisyä. Mä olin ihan onnesta soikeena, kun se niin sanoi. Hän kuitenkin vielä kuukausi takaperin oli sitä mieltä että yksi lapsi riittää. Mun ihana mies <3 Toivottavasti siis tämä päätös pitää ja saan taas pian kasvatella vaavamassua... Tosin siitä en tiedä kuinka "järkevää" näin pieni ikäero olisi, mutta kun mä tahdon ensimmäinen tärppäsi neljännestä kierrosta, nyt ei ole osaimetyksen lopettamisen (3vkoa sitten) jälkeen vielä menkkoja näkynyt...