Kuuluuko vanhemman mielestänne leikkiä lapsen kanssa?

[QUOTE="tina";22488110]Kyllä kuuluu leikkiä varsinkin pienempänä ja ihan vaikka sinne kouluikään asti. Lapsi tuntee itsensä rakastetuksi nimenomaan yhteisen tekemisen kautta. Ja miten se on tärkeätä lapsen itsetunnon kannalta, kun saa vanhempansa pyytämäänsä leikkiin mukaan. Toki yhtä tärkeätä on myös osata leikkiä yksinkin välillä.[/QUOTE]

Huomaatko itse kuinka ristiriitainen oma vastauksesi on? "lapsi tuntee itsensä rakastetuksi nimenomaan yhteisen tekemisen kautta" ---> totta, mutta missään ei sanota että sen yhteisen tekemisen pitää olla juuri leikkimistä.
En minäkään ole lasteni kanssa leikkinyt, pelannut pelejä ja ulkoleikkejä (esim. polttopalloa) ja hyvin ollaan kaikki oltu tyytyväisiä. Joskus tyttäreni sanoi "leikki on lasten työtä", näinhän se on.

 

Mielestäni aikuisen tehtävä ei ole leikkiä lapsen kanssa, mutta kyllä viettää aikaa lapsen kanssa, miten milloinkin. Vaikka lapsen mielestä olis kuinka kiva, että äiti leikkii barbileikkejä hänen kanssaan, niin ei se mielestäni kuulu lapsen perusoikeuksiin.
Itse harvemmin jaksan konttailla lasten leikeissä, eikä mielikuvitukseni enää riitä sellaiseen, mutta muuten pelaan ja "pelehdin" lasten kanssa, sekä otan mukaan ruoan laittoon yms.
Mutta kukin taas hoitaa nämä hommat miten parhaakseen näkee.

 

Niin ja vielä lisään, että jotkut taitavat ottaa tämän kyselyn liian vakavasti, ja vastakkaisasetteluna, jossa joka pitää leikkiä lapsen kanssa, tai ei saa leikkiä lapsen kanssa. Tuskin tässä oli kuitenkaan tarkoitus syyllistää ketään.

 

[QUOTE="Kenguru";22488793]Niin ja vielä lisään, että jotkut taitavat ottaa tämän kyselyn liian vakavasti, ja vastakkaisasetteluna, jossa joka pitää leikkiä lapsen kanssa, tai ei saa leikkiä lapsen kanssa. Tuskin tässä oli kuitenkaan tarkoitus syyllistää ketään.[/QUOTE]

Voi luoja kun taas viljelen kirjoitusvirheitä. Siis, ...joko pitää leikkiä...Noh, kyllä se varmaan selväksi olisi tullut ilman korjaustakin. Itseäni vain ärsytti.

 

Minusta lasta kuuluu ohjata erilaisen tekemisen pariin, niin että hän itse pystyy myöhemmin valitsemaan kiinnostuksen kohteensa. Myös leikki kuuluu lapsen elämään, jos lapsella ei ole muuta leikkiseuraa kuuluu se minusta vanhempien, ainakin toisen vanhemman tehtäviin.

 

Parhaita lapsuusmuistojani on kun vanhemmat leikkivät kanssani. Mielestäni pitää likkiä, nykyään on niin kummallista ettei muka kuulu leikkiä lasten kanssa.

 

Äiti tai isä eivät ole lasten leikkikavereita. Leluilla ohjataan leikkimään mut ei tarvi räkä poskella ajaa pikkuautoa.

 

En leiki lattianrajassa Bakuganien tms kanssa. Ne hommat poika hoitaa päiväkodissa, ja kotona siskonsa tai kaverinsa kanssa. Tyttö taas leikkii Pet Shopeillaan ystäviensä kanssa, tai veljensä kanssa.

Mä vien lapsia ulos (metsäkävelyt, pulkkamäki, puistot), luen satua, istun muksut kainalossa sohvalla katsomassa piirrettyä, otan heidät mukaan ruuanlaittoon ja siivoukseen, pelaan lautapeliä heidän kanssaan, potkin palloa pihassa, vien heitä uimaan, letitän Barbien tukkaa, rakennan legoilla, olen jossain määrin mukana heidän leikeissään (esim. jos he leikkivät koiria, niin rapsutan ja kysyn minkä nimisiä koiria he ovat).....se todellakin riittää minusta.

Jos mulla olisi vain yksi lapsi, joka ei olisi päivähoidossa ja/tai ei näkisi kavereitaan vapaa-aikana, niin varmaan joutuisin makaamaan lattianrajassa ukkelit kädessä, mutta nyt onneksi ei ole sellaiseen tarvetta.

 

[QUOTE="niina";22488627]kuka voi sanoa noin yleismaailmallisesti et aikuisten ei kuulu leikkiä lasten kanssa!! Oikeesti, ei kukaan älykkö ainakaan. Mä oon ainut lapsi ja mun äiti joskus kovalla suostuttelulla leikki mun kanssa barbeilla ja muistan kuinka se oli kivaa vaihtelua ykisinleikkeihin. Ku äiti sano et ei nyt, väsyttää niin muistan kuinka ajattelin et kun mä olen aikuinen niin varmasti leikin lasteni kanssa. Mun äiti kävi töissä mutta mä oon hoitovapaalla joten ihan varmasti leikin lapseni kanssa niin paljon kuin sielu sietää. On itsellekin mukavaa olla joskus hetki lapsi ja toivon vaan että mun lapsellekin jää yhtä hyvät muistot siitä![/QUOTE]
Peesaan tätä. Tulee vielä hetki kun lapsi ei enää edes toivo äitiä mukaan leikkeihin ja minä ainakin jään kaipaamaan yhteisiä leikkihetkiä :heart:

 

Kuuluu ja ei, sehän on jokaisen vanhemman oma päätös. Itse leikin tuon pikku-
ukkelin kanssa jonkun verran ja yritän samalla opettaa että leikkisi yksinkin.
Ja muutenkin otan hänet mukaan kodin hommeleihin, apulaiseksi.

 

Parhaita lapsuusmuistojani on kun vanhemmat leikkivät kanssani. Mielestäni pitää likkiä, nykyään on niin kummallista ettei muka kuulu leikkiä lasten kanssa.

Totaaaa...miten niin nykyään? Ennen ei todellakaan vanhemmat leikkineet lasten kanssa. Kyllä puuhastelu lasten kanssa on ihan huipussaan nykyään verrattuna aikaisempaan.
Ennenwanhaan lapset ovatkin "saaneet" osallistua raskaisiinkin kotitöihin.

 

[QUOTE="Kenguru";22489232]Totaaaa...miten niin nykyään? Ennen ei todellakaan vanhemmat leikkineet lasten kanssa. Kyllä puuhastelu lasten kanssa on ihan huipussaan nykyään verrattuna aikaisempaan.
Ennenwanhaan lapset ovatkin "saaneet" osallistua raskaisiinkin kotitöihin.[/QUOTE]
No ja mistä sä päättelet ettei nykyään lapset sais osallistua kotitöihin? Suurin osa vastajista leikkii lasten kanssa muttei tykkää tietyistä leikeistä (laittalla istuminen+autot/pikkuukkelit). Kaikista leikeistä minusta ei todellakaan tartte tykätä/osallistua, eikä tarvitse leikkiä koko ajan.

 

Kuuluu leikkiä, mutta ei koko aikaa tarvitse.

 

Mielestäni on ihan järkyttävää, että näköjään noin moni lapsi joutuu leikkimään yksin. Miksi te ette varmista, että lapsella on päivittäin leikkikavereita, jos ette itse viitsi lapsenne kanssa leikkiä.

 

Mielestäni on ihan järkyttävää, että näköjään noin moni lapsi joutuu leikkimään yksin. Miksi te ette varmista, että lapsella on päivittäin leikkikavereita, jos ette itse viitsi lapsenne kanssa leikkiä.

Mulla on kolme lasta ja leikkivät toistensa kanssa.

 

[QUOTE="elli";22488721]Huomaatko itse kuinka ristiriitainen oma vastauksesi on? "lapsi tuntee itsensä rakastetuksi nimenomaan yhteisen tekemisen kautta" ---> totta, mutta missään ei sanota että sen yhteisen tekemisen pitää olla juuri leikkimistä.
En minäkään ole lasteni kanssa leikkinyt, pelannut pelejä ja ulkoleikkejä (esim. polttopalloa) ja hyvin ollaan kaikki oltu tyytyväisiä. Joskus tyttäreni sanoi "leikki on lasten työtä", näinhän se on.[/QUOTE]

En tarkoittanut kylläkään, että leikki olisi ainoata yhteistä tekemistä. Vaan yhteinen tekeminen voisi olla myös sitä leikkimistäkin joskus. Ja kirjoitin myös, että yhtä tärkeätä on osata leikkiä yksinkin. Ei siis vanhemman tehtävä ole aina olla leikkimässä, kun lapsi sitä haluaa.

Asiaa sivuten, mutta kuitenkin...
Joskus lapsi käy leikkiensä kautta asioita (vaikeitakin ja mieltä askarruttavia) lävitse. Minusta aikuisen olisi ainakin joskus hyvä olla läsnä leikissä niin pääsee sisälle lapsen ajatusmaailmaan. Esim. hoidossa menee huonosti, lapsi ei puhu siitä kotona, mutta lapsen leikkiä seuraamalla/olemalla mukana pääsee siitä jyvälle.

 

Ulkona rakennetaan lumilinnoja ja lasketaan mäkeä yhdessä. Pelataan lautapelejä koko perhe. Leivotaan yhdessä. Mutta varsinaiset mielikuvitusleikit jätän väliin: olen samaa mieltä, että sisarukset keksivät parempia leikkejä ilman aikuista. Silloin harvoin, kun olen yrittänyt, huomaan varsinkin esikoisen vain seuraavan, mitä minä teen.

 

[QUOTE="myö";22489921]Ulkona rakennetaan lumilinnoja ja lasketaan mäkeä yhdessä. Pelataan lautapelejä koko perhe. Leivotaan yhdessä. Mutta varsinaiset mielikuvitusleikit jätän väliin: olen samaa mieltä, että sisarukset keksivät parempia leikkejä ilman aikuista. Silloin harvoin, kun olen yrittänyt, huomaan varsinkin esikoisen vain seuraavan, mitä minä teen.[/QUOTE]

Piti vielä sanomani, että luetaan paljon.

 

Mulle taas toi on ihan vieras ajatus että kouluikäinen ei tarviis enää hetkiä äitin ja isän kanssa. Itse olen sitä mieltä että hetket vanhempien kanssa on tärkeitä syntymästä kuolemaan saakka ja se on ihan sama onko se leikkiä vai jotain muuta yhteistä tekemistä. Toki se ei riitä että lapsi vaan vähän saa heilauttaa kauhaa kun äiti laittaa ruokaa vaan että oikeasti tehdään yhdessä ja lapsi saa onnistua ja mokata. Yhtälailla teini-ikäisen kanssa voi käydä esim. uimahallissa, pelata lautapelejä jne.. yhtä tärkeää koen sen olevan silloinkin.

Omasta mielestä vanhempien osallistuminen leikki-ikäisten varsinaisiin leikkeihin ei ole välttämätöntä eikä oikeastaan edes hirveän suotavaa. Lapsen mielikuvitus kun on niin rajaton että se lentää paremmin ilman aikuisia. Apuna tietysti saa ja pitääkin olla esim. majaa rakentamassa leikkejä varten tai uusia ideoita antamassa esim. että kivillä ja kävyillä voi leikkiä kauppaa eikä tarvitse ostaa muovisia hedelmiä kaupasta sitä varten jne..

Omat hetket 1,5 ja 3v:n kanssa ovat lähinnä muuta kuin leikkiä. Leluilla leikkivät keskenänsä mutta yhdessä askarrellaan, leivotaan, nyt lasketaan mäkeä, luetaan kirjaa, ollaan hippaa jne.. Uuden lelun taloon tullessa saatetaan leikkiä jotta pääsevät alkuun esim. legojen ja palapelien kanssa opettelua.

Voi hyvänen aika sentään! Missään en ole kirjoittanut, että kouluikäinen ei tarvitsisi hetkiä isän ja äidin kanssa, kyse lauseessa oli leikkimisestä. On se kumma, kun ei osata lukea tai heitetään omia olettamuksia ilmaan mukamas toisen kirjoittamana.

 

Mielestäni on ihan järkyttävää, että näköjään noin moni lapsi joutuu leikkimään yksin. Miksi te ette varmista, että lapsella on päivittäin leikkikavereita, jos ette itse viitsi lapsenne kanssa leikkiä.

Miten niin yksin?

 

Mielestäni on ihan järkyttävää, että näköjään noin moni lapsi joutuu leikkimään yksin. Miksi te ette varmista, että lapsella on päivittäin leikkikavereita, jos ette itse viitsi lapsenne kanssa leikkiä.

Kuka on sanonut että lapsi leikkii yksin? Aika moni on päivähoidossa ja toisaalta aika monella on sisaruksia ja kavereita. Kukaan ei kai sanonut että pitää leikkiä yksin?

Toisaalta la´pset on niin erilaisia. Jos sun mielestä yksin oleminen on kauheinta mitä tiedät niin sitten on mutta esim. meillä on kaksi hyvin tempperamenttista lasta jotka kyllä näkyvät ja kuuluvat jos asiat ei mene heidä mielen mukaan. Molemmat leikkii paljon ypöyksin (vaikka leikit yhdessäkin iän ja kiinnostuksen puolesta onnistuisivat) eikä kumpikaan juuri koskaan pyydä minua tai isää mukaan. Toki joskus mennään, mutta siis kyllä meidän lapset oikeasti viihtyvät ja haluavat leikkiä yksin. Aikuiset kun vielä harvoin osaavat leikkiä lasten säännöillä, niitä vaan harmittaa kun me pilataan koko leikki ;D

 

Kyllä mä leikin jos lapsi pyytää. On tosin vasta vajaa 2v. joten tarvitseekin joskus hieman ohjausta. Pyytämättä en osallistu ja osaa leikkiä myös yksin ja muiden lasten keskellä, mutta jos lapsi kokee tarvitsevansa mua johonkin juttuun niin sitten asia on niin. Kuuluu minusta ihan normaaliin lapsen tarpeisiin vastaamiseen.

 

No ja mistä sä päättelet ettei nykyään lapset sais osallistua kotitöihin? Suurin osa vastajista leikkii lasten kanssa muttei tykkää tietyistä leikeistä (laittalla istuminen+autot/pikkuukkelit). Kaikista leikeistä minusta ei todellakaan tartte tykätä/osallistua, eikä tarvitse leikkiä koko ajan.

Nojoo, en mielestäni kyllä viestissäni sanonut, ettei lapset saa nykyään osallistua kotitöihin. Pointtini oli, että ennen ne kotityöt ei suurimmalta osin eivät olleet vapaaehtoisia. Melko mukavaa ajanviettoa mm. perunan kylväminen alakouluikäiselle lapselle....
Kyllä suuri osa perheistä kuitenkin antaa enemmän omaa aikaansa lapsilleen kuin koskaan ennen, ja laadukkaampaa aikaa. Leikki sitten lapsen kanssa tai ei.

 

Kyllä mä leikin jos lapsi pyytää . Kuuluu minusta ihan normaaliin lapsen tarpeisiin vastaamiseen.

O.K. Olen eri mieltä kanssasi.

 

Minusta ei kuulu, jos se selvästi tuntuu epäluontevalta. Sen sijaan lasten kanssa on hyvä just touhuta noita kaikkia kotihommia, koska saavat siinä oppimisen, osaamisen ja onnistumisen kokemuksia, ja kokevat näin jo pieninä olevansa aikuisten kanssa ns. tasaveroisia, saavat ja osaavat tehdä samoja juttuja, heille puhutaan "normaaleistakin" asioista eikä vaan lässytetä peikoista ja Paavo Pesusienestä... Tää on siis mun mielipide. Itse kyllä välillä myös "päristelen" pojan autoleikeissä mukana, mutta suurimman osan ajasta me touhutaan jotain "järkevää"; laitetaan ruokaa, pyykätään, tutkitaan luonnon ihmeellsityyksiä jne. Toki leikkiminen ruokkii lapsen mielikuvitusta ja on siten tärkeää, mutta on hyvä opettaa lapsi myös osaamaan olla yksin seurassa, ts. leikkimään omia leikkejään muiden läsnäollessa.