Täällä luetellaan mitä jaloimpia syitä armeijaan menolle. Ei ole mies eikä mikään jos ei halua puolustaa isänmaata, suojella naisia ja lapsia, olla valmis rintamalle jos sota tulee, jaksaa istua kykkiä lumipenkassa keskellä yötä jne. Mutta mikäli asepalvelus ei olisi pakollinen, niin kuinkahan moni näistäkin suurenmoisista "isänmaan puollustajista" olisi täällä kuvaillunlaista intoa puhkuen sinne ollut menossa..? Jos armeijassa kerran on niin kovaa ja rankkaa kuin täällä hehkutetaan, niin enpä uskoisi että kovinkaan moni. Kun sen rääkin on kestänyt, niin sitä ollaan niin miestä niin miestä, että on suorastaan velvollisuus haukkua maan rakoon kaikki eri ratkaisun tehneet. Juu, se sivarivaihtoehto on olemassa. Mutta kyllä se vaan niin on että erittäin moni jättää sen vaihtoehdon valitsematta siksi ettei halua olla erilainen kuin muut, joutua vähemmistöön ja tulla pilkatuksi. Ja niinhän siinä kävisi, kuten tästäkin ketjusta voidaan päätellä.
Jos teillä armeijaintoilijoilla on niin suuri huoli Suomen puolustusvalmiudesta, niin miksette ajattele asiaa siltä kannalta, että olisi Suomen puolustusvoimien etu että asepalvelukselle on olemassa vaihtoehto, joka karsii jo kättelyssä pois armeijasta ne jotka sinne eivät halua tai mielestään sopeudu. Näinhän armeija vain vahvistuisi, kun sinne päätyisivät vain ne motivoituneet ja hommaan sopivat yksilöt. Väitän että näin ei ajatella siksi, että niitä motivoituneita ja hommaan sopivia oikeasti on melkoisen pieni osa niistä jotka armeijan lopulta päätyvät käymään.
Tietenkään en kiellä armeijan positiivisia vaikutuksia; sosiaalista kasvatusta, auktoriteettien opettamista, yhteishenkeä jne. jne., saati sitten vähättele sotiemme veteraanien korvaamattoman arvokasta sankaruutta. On tietysti loogista että asepalvelusta ihannoidaan Suomen kaltaisessa maassa, joka on lähihistoriassaan joutunut sotia käymään. Mutta nyt eletään kuitenkin jo 2000-lukua; välillä tuo asenne menee toisilla jo vähän överiksi.
Ja kun nyt joku kuitenkin kysyy, niin ei - en ole käynyt armeijaa, enkä toisaalta sivariakaan. Sain vapautuksen terveydellisistä syistä (en mielenterveydellisistä). Sehän minusta tekee erittäin monen silmissä varmaankin varsinaisen luuserin, mutta niin vaan olen tasapainoiseksi, vastuuntuntoiseksi ja kunnialliseksi sekä elämässä, työssä ja rakkaudessa menestyneeksi yksilöksi kasvanut, vaikkei mikään valtionlaitos ole ollut kasvattamassa minua pojasta mieheksi.