Toi hyla-sanasto on täälläki tullu tutuksi. Kuultuja ovat siis niin "hylaton / hylätön", "vähälaktoositon", kuin "vähähylainenkin". Eihän noista nyt ärsyyntyä voi, mut joskus on oikeesti vaikee saada selville, onko siinä nyt sitte sitä laktoosia vai ei, jos tuote on esim. vähähylainen.
Edesmenneelle mummolleni Kauniit ja rohkeat olivat kaikki kaikessa ja erityisesti hän piti "Booresta" ja "Rihnestä". Tämä oli toki vanhan polven ihmiselle ihan ymmärrettävää ja lähinnä suloista, mutta kun teräväpäinen ja nuorekas äitini puhuu "Fläppäristä" (läppäri) on pakko hiukan oikasta.
Yhtä teräväpäinen isäni käyttää mielellään ulkomaan kieliä, vaikkei taito aina yllä tahdon tasolle. Itse kannatan kielten puhumista vähäisilläkin taidoilla, pääasia, että tulee jotensakin ymmärretyksi, mut joskus on pitäny toimia tulkkina hämmentyneille ulkomaalaisille, kun isä kyselee esim. "Where´s my brills?" (= silmälasit) tai kertoo ystävästään, joka on "Cable master" (= tietysti kapellimestari). Äidin lempparisanonta englannin kielessä taas on "just and just" (= juuri ja juuri), jota sitäkin pitää hiukan aina aukaista suomen kieltä taitamattomille.
