Kuukausitulot kh-tuki + puolison 2000?netto ja lapsen kanssa kotona?!

Onko muita samanlaisessa taloudellisessa tilanteessa olevia?? Eli lapsi kohta 1-v. ja kotona olisi tarkoitus olla ainakin vuoden loppuun(mieluusti pidempäänkin). Itse en väliaikaista köyhyyttä pelkää, mutta olisi kiva kuulla muita yhtä tiukilla olevia....

 

No mä olen ollut kotiäitinä tollasilla tuloilla jo yli 1,5v eli mun lapsi on jo reilu 2,5-vuotias ja sinne 3v:ksi pidän hänet kotona.
Asunto-ja autolainaa lyhennetään kuten ennenkin ja ei olla nälkääkään nähty Ulkomailla ei kovin reissailla mutta muuten en koe joutuneeni mistään tinkimään tai edes erityisen vyö tiukalla elämään. Ei me kyllä ennen tätäkään mitään leveetä elämää vietetty
No säästöön ei mitään jää, se nyt ehkä selvin ero aiempaan... Ihan hyvä näin on ollut kumminkin olla, sopii meille.

 

Meillä on myös suurinpiirtein tommoset tulot. Asuntolainaa on. Poika on nyt reilun vuoden ikäinen. Pärjätään ihan mainiosti näinkin, mut tarttisin jotain muutakin mun elämään ku tätä iänikusta koppihoitoa. Lisäksi oon todella kyllästynyt sukulaisteni jatkuvaan nälvimiseen mun kotona makaamisesta ja "millä säkin tota lainaa maksat"- jankutukseen :headwall: Jotain osa-aikaista hommaa oon kattellut, mut edelleen kahden vaiheilla pyörin. Oon pyörinyt jo ennen kuin edes äitiysloma loppui. Mielestäni taaperoni on vielä liian pieni hoitoon, mut sit taas mun kurja cv ja elämä tarvitsee täytettä.. :snotty:
Tuestani en tietenkään lainaa maksa, säästöistäni oon maksanut osan. Pistän aina jonkun verran rahaa säästöön tuosta huimasta tuesta ylimääräistä lainanmaksua varten. Ruokaa ostan joku 3 kertaa kuussa ja maksan sillointällöin jonkun laskun tai vastikkeen. Loput menee mun omiin humputuksiin. En oikeestaan edes tarttis enempää rahaa, kun en eritysemmin edes käy shoppailemassa. Oon kait niin tottunut tämmöseen pieneen kuluttamiseen

 

Juu meillä oli just noin ja ihan ok pärjättiin. Tiukkaahan se välillä oli. Riippuu paljon vuokrasta/lainasta, asuminen kai se kallein kustannut yleensä onkin.

 

Mä olin samanlaisilla tuloilla yhteenäs 4v kotona, toki välissä toisella vanhempainvapaalla, ja sitten kahdenlapsen kanssa.

 

Itse olin ensin 4 kk ja sen jälkeen mies vuorostaan 3 kk kotihoidontuella, molempien tulot työssä käydessä nettona n. 1600e. Siis että toinen tienasi sen 1600e ja toinen kotihoidontuen sekä 40e korotusta. Kyllä oli tosi tiukkaa, vaikka eletään mielestäni varsin vaatimattomasti. Maksettiin samalla asuntolainaa ja autolainaa, tosin asuntolainan erää pienempänä kun normaalisti. Lainoihin meni noin 1000e kuussa, eli suunnilleen puolet tuloista. Mutta pidempään ei pystynyt millään. Muutama satanenkin lisää olis jo helpottanut huomattavasti. Riippuu eniten varmaan asumiskuluista, uskoisin että pärjäätte kyllä. Meillä ei enää ollut mitään mistä olis voinut tinkiä.

 

Mä oon ollut lapsen kanssa kotona 2.5v. Sitä ennen olin opiskelija. Mies oli työtön ja nyt opiskelija. Elit tulot on meillä vaan kotihoidontuki ja opintotuki ja asumistuki. Köyhyysrajan alla eletään, mutta pärjätään, kun ei oo lainaa ja totuttu vähään.

 

mä saan kh tukea käteen 758?+ lapsilisät 4:stä 699?..+vammaistuki 85? elarit 500? ja as tuki 440?..ja me pärjätään loistavasti..tai no miten sen nyt ottaa

 

Mä olen ollut vasta vajaa 2kk hoitovapaalla, joten en oikein hahmota vielä todellisuutta rahan suhteen. Mutta yksi päivä mun tilillä oli 100? ja puolison tilillä 60? ja viikko aikaa palkkaan. Tuli fiilis, että pitäisi varmaan olla tarkempi menojen kanssa ja muutenkin tehdä tarkempia laskelmia, jotta tietää paljon on käytettävissä. Ei me kyllä erityisen leveesti olla eletty, mutta ostettiin esim. 200?:n kirjahylly lastenhuoneeseen. Joku voisi olla sitä mieltä että ei ollut kovin järkevää. Mä olen lunki asioiden suhteen, mutta puoliso stressaa enemmän. Faktatietoa sen verran, että maksetaan asunnosta 1000?/kk ja autokin on... Olen käynyt kyselemässä keikkatyötä omalle alalle(olen vakituisesa duunissa) mutta tarjonta oli aika onnetonta. Muuten voisin ajatella tekeväni esim 1 ilta/vko.

 

Niin, korostan siis vielä että riippuu paljon pakollisista menoista. Meillä tosta 1600e+kotihoidontuesta (jota käteen n.260e kuussa) kului asunto- ja autolainojen maksuun joka kuukausi lähes 1000e eli suhteettoman suuri osa. Samanaikaisesti yritettiin tehdä keskeneräistä remonttiakin, ei kauheasti edennyt rahapulan vuoksi.. Sitten kun alkoi tuntua siltä, ettei raha oikein riitä edes peruselintarvikkeisiin ja kulkemiseen (asutaan maalla joten palvelujen ja työn perässä on kuljettava pitkiä matkoja) piti molempien mennä töihin.

 

Onko muita samanlaisessa taloudellisessa tilanteessa olevia?? Eli lapsi kohta 1-v. ja kotona olisi tarkoitus olla ainakin vuoden loppuun(mieluusti pidempäänkin). Itse en väliaikaista köyhyyttä pelkää, mutta olisi kiva kuulla muita yhtä tiukilla olevia....

No eihän tuo vielä o edes tiukilla... Meillä on pienemmät tulot eikä tarvi senttejä, eurojakaan venyttää. Tietysti jos on tottunu törsäämään paljon, niin kyllähän se sit kituuttamiselta tuntuu.. Perusjutut makselee hyvin ja säästöönkin jää.

 

Mä oon ollut lapsen kanssa kotona 2.5v. Sitä ennen olin opiskelija. Mies oli työtön ja nyt opiskelija. Elit tulot on meillä vaan kotihoidontuki ja opintotuki ja asumistuki. Köyhyysrajan alla eletään, mutta pärjätään, kun ei oo lainaa ja totuttu vähään.

Meillä on tulot tätä luokkaa myös. Nyt tosin etsin töitä, mies jää koti-isäksi jos minulle löytyy työpaikka. Kyllähän me köyhiä ollaan, mutta mistään meillä ei oikeasti ole puutetta.

 

Musta kyllä tuntuu tosi tiukilla olemiselta nyt kun olen kht:lla ja miehellä nuo nettotulot on n.1900 e. Saadaan kuntalisää+sairaanlapsen hoitotukea+lapsilisät kahdesta lapsesta. Koko ajan joutuu katsomaan hintoja kun jotain ostaa ja jättää ostamatta paljon juttuja. Olen kuitenkin kotona nyt syksyyn asti ainakin, lapsi kuitenkin on minusta parempi pitää kotona vielä hoidossa. Täyttää kohta vuoden.

 

Meillä on suunilleen samaa luokkaa tulot (vähän vähemmän) +lapsilisätx4 ja kuntalisä n. 200e (6 henkinen perhe siis)
Asuntolainaa on "tarpeeksi", mutta pärjätään mielestäni hyvin...en ole kova tuhlari muutenkaan. Mutta kyllä kaikki menee mikä tulee (lasten harrastuksille kiitos, heh).
Kotona ainon olla ainakin syksyyn...jatkoa katsellaan sitten lähempänä, mutta rahasta se ei ole kiinni, nytkin menee ihan ok.

 

Tähän on tosiaan lisättävä että asutaan Espoossa, rivarissa...ja vuokralla eli varmaan, jos ei kalleinta asumista niin ei kaukaa liippaa.

 

Meillä on tulot tuota luokkaa (miehen palkka vaihtelee hieman, kht netto 330e + lapsilisä yhdestä lapsesta 100e), meitä on perheessä kolme: kaksi aikuista ja yksivuotias ja mielestäni todellakin joutuu sniiduilemaan aika lailla. Minäkään en mielestäni ole tuhlari (paitsi joskus lapsen vaatteiden saralla ). Päinvastoin, kierrätämme ja säästämme mielestäni monissa asioissa; autoa käytetään vähän, kestoillaan pääosin, ruoat tehdään suurimmaksi itse jne. Olemme kuitenkin tottuneet tietynlaiseen kulutukseen, mistä on oman pääkopan vuoksi vaikea karsia. Asuminen on toki meilläkin se, mikä lohkaisee suuren osan tuloista. Helsingin kantakaupunkialueella asumme ja lainaa lyhentelemme. Valintahan tuo asuminenkin toki on. Paljon menee myös ns. ylimääräistä rahaa tyttären erityisruokavalioon (vaikkei vielä niin hirveästi syökään). Aloitan työt viikon päästä, mutta tytär voi jäädä kotihoitoon miehen vuorotyön ansiosta ja tuttu hoitaja tulee parina päivänä viikossa lasta hoitamaan.

 

Meillä on yhteenlasketut kuukausitulot n. 2000 ? kuussa käteen ja kaksi lasta. Aion hoitaa lapsia kotona mahdollisimman pitkään, niin pitkään kuin talous kestää. Tiukalle vetää kyllä, suurimmat kuluerät on asumiskustannukset, ruoka, vakuutukset ja lääkäri- ja lääkekulut, mihin on viimeisen puolen vuoden ajan mennyt useita satoja euroja. Kaikesta mahdollisesta koitetaan tinkiä, esim. mitään lehtiä meille ei tule, kaikki vaatteet hankitaan kirpparilta, ei mitään maksullisia harrastuksia, ruoka halvimman kilohinnan mukaan jne. Sanoisin että jos nuo sairastelukulut jäisi pois eikä mitään yllättäviä juttuja tule niin jokseenkin pärjäillään, vaikka joka sentin saa kyllä laskea. :/

 

On totta, että riippuu niin hirveän paljon asumismuodosta ja asuinpaikasta muutenkin millaisilla tuloilla ylipäänsä on mahdollista tulla toimeen tai miten paljon pitää tinkiä asioista. Aika hankala vertailla!

 

Kiva kuulla että enemmistöllä on se fiilis että pärjää. Mäkin kallistun siihen suuntaan, mutta kyllä viimeksi eilen jupisin, et miten helvetissä meinataan että pärjää, kun olen jo nyt tilanteessa -20? ja rahaahan tulee vasta sitten kuun lopussa taas. Toki puolisolla on tilillä jotakin. Mutta, sitten mietin ns. ylimääräisiä menojani: kampaaja 100?(viimeksi 3kk sitten ja nytkin sisko sponssasi puolet ), junamatka mummolaan 30?+ravintolavaunuun 10?, pizza ja oluet kaverin muuton päätteeksi 20?, muskarilasku 42?, silmälasilyhennys 55? (ensi kuussa onneksi viim. erä ) ... Eli varmaan pärjää joo, mutta ei todellakaan mitään arjesta poikkeavaa oikein saisi olla.... Ajatukset satunnaisesta tanssitunneista/jumpasta olen jo luopunut, Hesarin on tilannut anoppi... Muttamutta, olen kuitenkin vielä vahvasti sitä mieltä, että kituutetaan, ei onni ole rahasta kiinni, kunhan lapsi saa olla vielä kotona Olisin silti erionnellinen satunnaisista työkeikoista...

 

Tähän on tosiaan lisättävä että asutaan Espoossa, rivarissa...ja vuokralla eli varmaan, jos ei kalleinta asumista niin ei kaukaa liippaa.

mielenkiinnosta kysyn paljonko rivarissa asuminen siellä maksaa?

 

Me elettäis herroiks tollasilla tuloilla! Mies on kotihoidon tuella ja meikä töissä, ja näyttää siltä että mun työtehtävät vähenee tästä kuusta eteenpäin eli odotettavissa on ehkä syksyyn asti siis miehen kht ja mun noin 1000-1200 e tai jopa vielä pienemmät tulot. Tosin asutaankin vaan 12000 asukkaan kaupungissa niin sen perusteella meidän kai pitääkin pärjätä vähän vähemmällä
Vielä ainakin ollaan ruokaa saatu, mies ollut lokakuusta asti kotona lapsen kanssa...

 

Kiva kuulla että enemmistöllä on se fiilis että pärjää. Mäkin kallistun siihen suuntaan, mutta kyllä viimeksi eilen jupisin, et miten helvetissä meinataan että pärjää, kun olen jo nyt tilanteessa -20? ja rahaahan tulee vasta sitten kuun lopussa taas. Toki puolisolla on tilillä jotakin. Mutta, sitten mietin ns. ylimääräisiä menojani: kampaaja 100?(viimeksi 3kk sitten ja nytkin sisko sponssasi puolet ), junamatka mummolaan 30?+ravintolavaunuun 10?, pizza ja oluet kaverin muuton päätteeksi 20?, muskarilasku 42?, silmälasilyhennys 55? (ensi kuussa onneksi viim. erä ) ... Eli varmaan pärjää joo, mutta ei todellakaan mitään arjesta poikkeavaa oikein saisi olla.... Ajatukset satunnaisesta tanssitunneista/jumpasta olen jo luopunut, Hesarin on tilannut anoppi... Muttamutta, olen kuitenkin vielä vahvasti sitä mieltä, että kituutetaan, ei onni ole rahasta kiinni, kunhan lapsi saa olla vielä kotona Olisin silti erionnellinen satunnaisista työkeikoista...

Tähän on kyllä pakko kommentoida... Osa noista ei o pakollisia ylimääräsiä kuluja, joten helposti saat karsittua elämänlaadun kärsimättä.

- Kampaajalla jos haluu käydä, niin pelkkä leikkaus ja kaveri laittaa värin kotona. Ikävä totuus, että kampaajalla ei tahdo pitkiin hiuksiin väriä saada alle 100?, mut juurikasvun värjäyksessä sentään voi päästä hyvinkin halvalla... Kantsii vertailla kampaamojen hintoja.

- Junassa ei tarvi käyttää törkeen kalliin ravintolavaunun palveluja... Tee kotona evästä, niin hintaa tulee murto-osa ja paljon parempaakin on.

- Ulkona jos haluu käydä (esim kaverin muuton jälkeen) niin sellaseen saa helposti säästettyä vaikka arkisilla kauppareissuilla. Kattoo vaan vähän tarkemmin kilohintoja ja tekee edullisia perusruokia, niin nopsaan kertyy vaikka se 20? säästöön. Tarjouksia kantsii ostaa myös pakkaseen, niin sit on tiukemman paikan tullen ruokaa ja säästöäkin siinä tulee, kun ostaa sillon ku on edullista.

- Jumpata voi myös kotona ja muutenkin voi harrastaa maksutonta liikuntaa... Käydä vaikka lenkillä. Jos kaipaat liikuntaan seuraa, pyydä kaveri mukaan. Sekään ei ole hassua, jos pidät jonkun ystävän kanssa omia jumppatunteja jomman kumman luona. Ite jumppasin huonenaapurin kanssa monet kerrat kaksin opiskeluaikana.

- Sähkön käyttöä voi säännöstellä, samoin auton. Lehtitilauksetkaan ei yleensä o välttämättömiä. Kahviloissa kahvittelu ei ole välttämätöntä... Kavereiden kanssa voi kahvitella toisen luona vuorotellen. Kahvileivän voi leipoo itte, jos sellasta haluu tarjolle. Samoin yhdessä syömisen kanssa... Järjestäkää syöminkejä kavereiden ja sukulaisten kanssa kotona ravintola-illan sijaan, niin tulee syömiset ja juomat halvemmaks. Yms yms.

Satunnaiset hemmottelut tuskin kenenkään taloutta kaataa, jos rahaa käyttää pääasiassa harkitusti ja varautuu yllättäviin lisämenoihin. Arkisissa menoissa on yllättävän helppo säästää vähän sitä humputtelurahaa ilman, että laatu kärsii. Pientä vaivannäköä se vaatii, mut on sen arvoista.

 

Jee ois kivaa jos puolison tulot ois nettona 2000?. Meillä se on nettona 1250?... Joten siihen kht niin ei paljon naurata...

 

hoh hoijaa. En olisi jäänyt noilla tuloilla kotiin. Mies tienaa n. 5000 brutto ja ite n. 2600 brutto.
Mulla ei ollut varaa jäädä kotiin. Siksi en jäänyt, koska en halunnut olla mieheltä ruinaamassa rahaa esim. sukkahousuihin tai tampaxeihin yms.
Hyvin on mennyt. Isäni hoiti ensin poikaa ja sitten äitinin yhteensä vuoden verran.
Heille maksoin kodinhoitotukeni.
Jos olisin ollut 3 vuotta kotona niin olisin ollut Hesperian suljetulla osastolla.
Varaa olisi ollut jäädä. :$ =)

 

Kiitti Myy-80 vinkeistä vaikkei ne mulle enimmäkseen sovikaan.
Olen käynyt vuosikaudet samalla kampaajalla, enkä voisi kuvitellakkaan vaihtavani. Nyt mulla on sellaiset värit että juurikasvu ei häiritse. Ja annan todellakin kasvaa niin pitkään, että menen kampaajalle vasta, kun olen jonkun aikaa irvistänyt aina kun nään itseni peilistä
Junassa menen niin harvoin(odottelen kovasti että olisi rahaa mennä kaempana asuvalle mummolleni) joten sen kerran kun menen, haluan käydä ravintolavaunussa.
Kaupassa syynään tosi tarkkaan kilohinnat. Se on suuri muutos elämään ennen lasta.
Jumppaa harrastin lapsen kanssa, tanssia yksin (se oli yleensä ainoa vapaahetkeni). Olen hyväksynyt että tunteihin ei ole varaa ,ja odottelen kesän ilmaisia ulkoilmajumppia joissa olen käynyt aikoinani ennen lastakin.
Käyn nykyään todella harvoin ulkona kahvilla tai syömässä. Olemme aloittaneet taas uimisen ja sen jälkeen haluan käydä kahvilla (samalla lapsi syö lounaan), olen kylläkin ottanut edellisen päivän pullaa.
Hesari todellakin oli anopin joululahja. Tilaus loppuu tässä kuussa ja olen miettinyt että lainaisin siskolta 50? jotta saisi jatkettua taas 4kk. Olen joskus ollut ilmankin mutta se on tärkeä osa minun arkeani ja antoisia aamujani.

Olen sitä mieltä että kotonaolosta maksetaan aivan liian vähän! Turha yhteiskunnan taholta puhua mikä on lapsen paras, kun yhteiskunta laittaa pienituloiset naurettavan tiukille. MUTTA, tämä ON oma valinta. Mutta vaikka haluaisimme pitää lapsen kotona 3-vuotiaaksi, tuntuu vaikealta ajatella että kärvistelisi vielä ensi vuodenkin. Joten,tässä vaiheessa ajatuksena on, että lapsi menee 2-vuotiaana perhepäivähoitoon.