Kun työ on miehen intohimo ja nro 1

[seena]

Tervehdys!

Kaipaisin vertaistukea ja tahtoisin kuulla elämäntarinoita henkilöiltä, jotka kokevat voivansa samaistua kyseiseen aiheeseen. Miten olette tällaisesessa tilanteessa toimineet/ jaksaneet? Tekin, jotka ette koe , että kyseinen asia voisi olla ongelma niin laittakaa ajatuksianne tulemaan.

Elämme uusperheenä. Minulla on kaksi kouluikäistä lasta aikaisemmasta suhteesta. Mieheni suhtautuu lapsiin erinomaisesti ja on ns. kunnollinen mies. Haluamme molemmat lisää lapsia, avioitua ja rakentaa omakotitalon. Olemme seurustelleet viisi vuotta. MUTTA..

Onnea kuitenkin varjostaa miehen työ. Hän on erittäin kunnianhimoinen ja painaa pitkää päivää. Mies ilmoitti muuttavansa toiselle paikkakunnalle töihin vuodeksi (itse en voi opiskelun vuoksi lähteä mukaan). Hän haluaa kokeilla miten muuten elämässä pärjää ennen kuin sitoutuu perheeseen. Hän kaavailee omaa yritystä ja tavoittelee mainetta. Minä pelkään, että hän ei keskity perheeseen kuin vasta eläkkeellä. Olen vihainen hänelle, kun hän ei pidä meitä tiiminä, omana yksikkönä, vaan toimii ja tekee päätökset uran kannalta.



Minua rasittaa se, että hänen työnsä määrittelee miten suhteemme ja elämämme etenee. Vasta sitten, kun on sitä ja tätä niin on perheen aika. Minusta se tuntuu pahalta, koska minulle perhe on jo nyt ja haluaisin rakentaa suhdettamme eteenpäin. Mielestäni perheen hyvinvoinnin täytyy olla etusijalla. Sanasta työ on tullut meidän perheessä lähes kirosana. Miehen työ on meidän suhteessa se "toinen nainen", "kolmas pyörä". Tunnen itseni niin yksinäiseksi. :'(

 

[TuiKKu]

Tää sun teksti oli ainakin osittain kun mun elämästä Mä tiedän miltä susta tuntuu :hug: Oma mies on yks.yrittäjä,ja häneltä se leivän tulo pöytään pääasiassa tulee,itse kun olen äitiyspäivärahoilla.Nyt varsinkin tuntuu pahalta,kun lapsi on nyt 5 vkoa,ja olenkin monesti itkenyt sitä ja muutamat tappelut tapeltu,etteikö häntä kiinnostaisi hoitaa lastaan,mutta ei se ole sitä.Muuten kyllä sitten kun töiltään ehtii,niin hoitaa ja seurustelee lapsensa kanssa,ja antaa mun hengähtää.Vaikka kylvettää ja vaippoja ei vielä(kään)uskaltaudu vaihtaa,ennenkuin kuulemma vähän niskat jämäköityy.Mutta jospa se on vain siitä kiinni/sitä'pelkää',ettei ole aiempaa kokemusta vauvoista :heart: Rakastan miestäni ja lapsemme isää erittäin paljon:hug:
(meniköhän tää nyt jotenkin osittain ohi aiheen...tuntuu siltä... :/ )

Muoks; Varsinkin tuo viimeinen tekstinpätkä on niiiin mun suuhun sopiva myös :|

 

[Hehkulamppu]

Monesti se on näin että miehelle työ/ura on elämässä ensimmäisenä.Mun mies on monta kertaa ollut työnsä vuoksi ulkomailla vuoden -2 ja aina ei meillä ole semmonen tilanne että voisi lähteä mukaan.Meilläkin on on uusioperhe vanhimmat lapset lähes aikuisia ja pienet 3 ja 1 v.Mies kyllä rakastaa perhettä mutta työ ja ura menee aina ensin .Olen vähitellen oppinut hyväksymään sen :hug:

 

[Bree]

meillä mies elää omaa elämäänsä ja minä ja lapset omaamme, mies ei tosin tätä asiaa näin näe ja varmasti verisesti loukkaantuisi jos tänkin viestin lukisi . Tosi asia on kuitenkin se että mies on aina töissä, kotona ollessaankin on aina tuhannen työasiaa kesken joko koneella tai "verstaan " puolella. Pakolliset menot kuten joulujuhlat tms lasten jutut pitää ilmoittaa hyvissä ajoin jos meinaa että isä saa ne sovitettua kalenteriinsa.

Mä taas pyöritän perhe-elämää 4 lapsen kanssa ja harrastankin jonkun verran. Suurin osa omista menoistani järjestyy niin että mummu tulee lapsia hoitamaan, joten luonnollisestikaan niitä mun menoja ei ihan hirveästi ole (hiustenkin yli sais taas ajaa puimurilla kun on ed kampaamokäynnistä vierähtänyt hippasen aikaa..)

Univelat on suuret molemmilla ja lapset tosi vilkkaita ja energisiä, heidän kanssa saisi olla touhuamassa aamusta iltaan eikä aina tahdo jaksaa millään. Ihme kyllä kaikesta pyörityksestä huolimatta meillä on parisuhde hyvällä pohjalla eikä isommin erimielisyyksiä ole, lähinnä tappeluita syntyyy vain silloin kun mä alan loppuun kuluneena kiukkuamaan

 

[Bree]

pakko vielä lisätä sen verran että mun oma elämä helpottui huomattavasti kun vihdoin oivalsin että itse mun pitää selviytyä, en voi olettaa että mies tulee pelastamaan jos autosta puhkeaa kumi tai mun pitää päästä lasten kanssa lääkäriin tms..
hommasin itselle vapaa-aikaa pari kertaa viikossa kolmisen tuntia kerrallaan (maksaahan se, mut pidän sitä välttämättömänä) ja sinä aikana käyn uimassa ja kaupoilla rauhassa. aloitin ratsastustunnit ja sovitin ne niin että mies on lasten kanssa sen ajan (tunteja on jopa kehdeksalta illalla)

kannattaa tarkkaan miettiä jaksaako elää miehen kanssa jota ei kotona näy, helppoa se ei missään nimessä ole ja vaatii kummaltakin osapuolelta paljon.
Lasten kannalta tilanne on kaikkein ikävin, pieninä he eniten vanhempia tarvitsisivat. Mä taas tiedän että vuosien myötä tämä tilanne helpottaa ja joskus tulee vielä aika että päästään rauhassa työn tuloksista nauttimaankin yhdessä

 

[seena]

Kiitos teille, jotka olette vastanneet!! Huomasin, että miehen työstä huolimatta teillä menee hyvin parisuhteessa ja tunnutte olevan pääosin tyytyväisiä. Olenkin miettinyt, että jos meilläkin olisi kaikki muut asiat kunnossa ja parisuhde tuntuisi "turvalliselta" niin olisiko työ sitten niin suuri ongelma kuin se nyt on?

Muita ongelmia:

-luonne-erot.....hän on yliaktiivinen ja minä rauhallinen..asia ärsyttää ajoittain puolin ja toisin.

-hän ei viihdy kanssani kahdestaan tai perheen kesken silloin kun hänellä olisi aikaa. Hän tahtoisi kutsua puoli sukua mukaan mitä ikinä teemmekään. Se vähäinen yhdessäolo aika kuluu pääosin kyläilyyn.

-en koe saavani häneltä hellyyttä ja ymmärrystä.. tai sitten kun saan niin en halua.."se juna meni jo.."----------> Seksi ei kiinnosta
:ashamed:

 

[Bree]

Kiitos teille, jotka olette vastanneet!! Huomasin, että miehen työstä huolimatta teillä menee hyvin parisuhteessa ja tunnutte olevan pääosin tyytyväisiä. Olenkin miettinyt, että jos meilläkin olisi kaikki muut asiat kunnossa ja parisuhde tuntuisi "turvalliselta" niin olisiko työ sitten niin suuri ongelma kuin se nyt on?

Muita ongelmia:

-luonne-erot.....hän on yliaktiivinen ja minä rauhallinen..asia ärsyttää ajoittain puolin ja toisin.

-hän ei viihdy kanssani kahdestaan tai perheen kesken silloin kun hänellä olisi aikaa. Hän tahtoisi kutsua puoli sukua mukaan mitä ikinä teemmekään. Se vähäinen yhdessäolo aika kuluu pääosin kyläilyyn.

-en koe saavani häneltä hellyyttä ja ymmärrystä.. tai sitten kun saan niin en halua.."se juna meni jo.."----------> Seksi ei kiinnosta
:ashamed:

ihan eri luonteisia mekin olemme, mies on se rauhallinen ja minä taas vilkkaampi

Sukurakas on munkin omani, ja se näkyy joka kesä.. miehen sukua kyläilee meillä pitkin kesää ja viikon pari kerrallaan.. samoin kun hänen kotiseudulleen menemme pitää joka serkku kiertää tervehtimässä.Nuo kesävieraat mua tahtoo välillä väsyttää, itse en mene joka kyläpaikkaan mukaan kun lomalle mennään. Eihän se mitään lomaa ole rahdata 4 muksun kanssa huushollista toiseen.



silloin jos toinen on paljon pois, ei ole mahdollisuutta sitä hellyyttä niin näyttää. tietysti voi laittaa tekstaria keskellä päivää. Usein tuntuu minustakin että seksi on se ainoa asia mitä yhdessä tehdään
Mikähän sut saisi siitä taas kiinnostumaan? Se on kuitenkin parisuhteen suola ja sokeri