kun saa yli 40-v ensimmäisen lapsen

[taustalla]

Kun saa yli 40-v ensimmäisen lapsen, on 60v kun lapsi on 20v. Jos lapsi päättää tehdä myös 40-v lapsensa saattaa olla ettei mummoa lapsenlapsen ehdi näkemään. Tottakai te tämän tiesitte Mutta asia joka minua mietityttää.

Mummoni oli 43-v, kun sai äitini. Äitini oli 18-v. kun sai minut. Ehdin siis näkemään mummoni. Toki ihmisiä kuolee paljon muuhunkin kuin vanhuuteen.

Kunhan nyt vaan kirjoitin. Ja aina olen ollut sitä mieltä, että lapset saa tehdä niin nuorena kuin haluaa tai vaikka 50-v, kunhan vaan rakastaa lastaan ja antaa hyvän kodin =)

 

[kika]

Mitä merkitystä on sillä, että lapsi näkee isovanhempansa tai päinvastoin?
Jokainen vanhempihan itse lapsensa kuitenkin hoitaa...eikös niin?

 

[NeitiNasu]

\

Mitä merkitystä on sillä, että lapsi näkee isovanhempansa tai päinvastoin?
Jokainen vanhempihan itse lapsensa kuitenkin hoitaa...eikös niin?

Mulle on tärkeää, että isovanhemmat on vielä lapsenlapsiensa elämässä mukana: meillä on aina ollut pienenä mummula, johon aina oltiin tervetulleita. Isovanhemmilta myös oppii asioita.. toki myös vanhemmilta, mutta siis erilaisia asioita, mihin vanhemmat ei välttämättä jaksa paneutua, tai tule ehkä ajatelleeksi että tällaisesta voisi kertoa. Ja isovanhemmathan ovat myös niitä jotka tietävät pisimmälle taakse päin tästä elämästä, siis millaista ennen on ollut. Meillä ainakin oli näin. Todella kauniita muistoja on isovanhemmista, ja mummu on vielä yhä elossa kun mulla on jo oma lapsi, joka on hienoa: toivottavasti seuraavan myös tulee vielä näkemään.

 

[aada]

täytyy vain toivoa että lapseni tekevät ensimmäisen lapsen ennen neljättäkymenettä ikävuottaan ja onhan se todennäköistä. Vanhin on nyt 24v ja seuraava 22v eli 10 vuoden sisään varmasti tulee ensimmäiset lapsenlapset, nuorin on 6v ja luultavasti voin ja toivon näkeväni hänenkin lapsensa. En ajattele tämmöisiä asioita vaan me elämme tässä ja nyt, onnellisina jokaisesta päivästä.

 

[Mie vaan]

on myös olemassa sellaisia isovanhempia,jotka eivät välitä tavata lastenlastaan....tai sitten eivät edes tiedä,että heillä on lastenlapsi...
surullista,mutta totta.

 

[Amfritrite]

Höh. No ei ollut kovin relevantti aloitus. Onhan nykymummoissa sellaisia, jotka ei paljon ehdi lapsenlapsia tavata, pitää mennä eläkepäiviksi maapalloa kiertämään tai muuttaa Espanjaan. Tai ei muuten vain kiinnosta, kun on omat lapset saanut jaloista pois.

Eli vaikka olisi elossa kaksikin mummoa ja pappaa lapsilla, saattavat silti olla käytännösä ilman isovanhempia. Näin voi olla silloinkin, kun isovanhemmilla on useampia lapsia, ja eivät välitä kaikkia tavata, kun esimerkiksi lähellä asuvissa on jo tarpeeksi hoitamista.

Itselleni mummo ollut tärkeä, mutta eiköhän sitä täysjärkisiä lapsia kasva mummottakin?

 

[kahvis]

valitettavasti vain muutaman kerran vuodessa. Matkat ovat esteenä, kesällä pääsee omalla autolla, mutta talvella en uskalla ajella pitkiä matkoja ja siipalla ei ole korttia ja junailu on kallista. Itselläni oli mahtavan läheiset suhteet isän puoleisiin isovanhempiin, jotka asuivat naapurissa. Tuntuu ikävältä, ettei omilla lapsillani ole samanlaista mahdollisuutta tutustua isovanhempiinsa. Eli todellakaan ei auta, vaikka isovanhemmat olisivat olemassa, ei heistä kuitenkaan aina tule lapsille läheisiä!

 

[ensimmäistä odottava]

Niinpä niin, lapsia ei tehdä, vaan ne saadaan. Kas kun en ole aikaisemmin saanut , niin nyt ehdin juuri ennen lapsen syntymää täyttää 41v. Ja olen ikionnellinen, että saan sen ensimmäisen lapseni (todennäköisesti myös ainoan). Äitini on 64 v, mieheni äiti 73 v. Molemmat erittäin hyväkuntoisia ja nuorekkaita.

Totta, isovanhemmat ovat ihana asia lapselle, niin he olivat minullekin nuoruudessani. Mutta elämää ei voi etukäteen suunnitella, eikä koskaan tiedä kuuluuko sitä lasta vai ei. Toivon, että molemmat mummot elävät vielä pitkään ja lapseni saa nauttia niin mummojen, kuin pappojenkin (67 ja 74) huomiosta.

Kyllähän minäkin olisin ne lapset tehnyt jo aikaisemmin, jos se siitä tekemisestä vaan olisi aina kiinni.....

 

[eulaalia]

\

Niinpä niin, lapsia ei tehdä, vaan ne saadaan. Kas kun en ole aikaisemmin saanut , niin nyt ehdin juuri ennen lapsen syntymää täyttää 41v. Ja olen ikionnellinen, että saan sen ensimmäisen lapseni (todennäköisesti myös ainoan). Äitini on 64 v, mieheni äiti 73 v. Molemmat erittäin hyväkuntoisia ja nuorekkaita.

Totta, isovanhemmat ovat ihana asia lapselle, niin he olivat minullekin nuoruudessani. Mutta elämää ei voi etukäteen suunnitella, eikä koskaan tiedä kuuluuko sitä lasta vai ei. Toivon, että molemmat mummot elävät vielä pitkään ja lapseni saa nauttia niin mummojen, kuin pappojenkin (67 ja 74) huomiosta.

Kyllähän minäkin olisin ne lapset tehnyt jo aikaisemmin, jos se siitä tekemisestä vaan olisi aina kiinni.....

Olet sitten samassa ihanassa tilanteessa ku mä olin 5 vuotta sitten. Tosin taisin olla muutaman kuukauden nuorempi kun ekan ja ainoani sain.
Nyt olen 45 ja äitini täyttää kesällä 70, hän on todella hyvässä kunnossa. Onneksemme hän asuu meistä vain muutaman kilsan päässä ja on tytöllemme todella tärkeä ja rakas. Mieheni vanhemmat ovat molemmat kuolleet.
Oikein paljon onnea odotukseen sinulle :flower:

 

[taustalla]

\

Kun saa yli 40-v ensimmäisen lapsen, on 60v kun lapsi on 20v. Jos lapsi päättää tehdä myös 40-v lapsensa saattaa olla ettei mummoa lapsenlapsen ehdi näkemään. Tottakai te tämän tiesitte Mutta asia joka minua mietityttää.

Mummoni oli 43-v, kun sai äitini. Äitini oli 18-v. kun sai minut. Ehdin siis näkemään mummoni. Toki ihmisiä kuolee paljon muuhunkin kuin vanhuuteen.

Kunhan nyt vaan kirjoitin. Ja aina olen ollut sitä mieltä, että lapset saa tehdä niin nuorena kuin haluaa tai vaikka 50-v, kunhan vaan rakastaa lastaan ja antaa hyvän kodin =)

Voihan sitä olla vaikka minkä ikäinen, kun saa ensimmäisen lapsen. Todennäköisesti onkin. Mutta ei se kerro sitä, minkä ikäiseksi yhtään kukaan ihminen edes elää! Oletko meedio? Niitä vilisee tällä palstalla. Kaikki tietää just jetsulleen eliniät ja että kaikki varmasti näkevät. Minä tunnen yhden isän, joka ei taatusti näe lapsiaan koskaan. Ai että miksi. No siksi, kun hän on sokea. Voi voi. Sinusta minä näen, että olet kapeakatseinen, elämää ymmärtämätön, henkisesti teini-ikäinen. Kuulunetko fyysisen elinikäsi perusteella tälle palstalle. Mitenkäs ne lapset tehdään? Sinä kun tiedät, niin kerrohan. Minä haluan tehdä tänä vuonna tytön. Kirjoita heti ohje! Kiitos jo etukäteen. Minä olen nähnyt yhden mummoni. Ei se ollut kovin kummoinen. Jutteli isäni kanssa. Sisko oli sen lempilapsi. Yksi tädeistäni on ollut minulle aina kaikkein läheisin edellisen sukupolven ihmisistä. Sitäpä sinä et kristallipallosestasi nähnytkään. Liekö pallokin tilattu Ellokselta kuten lapset.

 

[Suomineito]

Kiitos, kirjoituksesi oli todella tätä aikaa koskettava ja tyhjentävä kirjoitus. Tuli hyvä olo ja asiasta.

 

[äiti 45 v]

\

Kun saa yli 40-v ensimmäisen lapsen, on 60v kun lapsi on 20v. Jos lapsi päättää tehdä myös 40-v lapsensa saattaa olla ettei mummoa lapsenlapsen ehdi näkemään. Tottakai te tämän tiesitte Mutta asia joka minua mietityttää.

Mummoni oli 43-v, kun sai äitini. Äitini oli 18-v. kun sai minut. Ehdin siis näkemään mummoni. Toki ihmisiä kuolee paljon muuhunkin kuin vanhuuteen.

Kunhan nyt vaan kirjoitin. Ja aina olen ollut sitä mieltä, että lapset saa tehdä niin nuorena kuin haluaa tai vaikka 50-v, kunhan vaan rakastaa lastaan ja antaa hyvän kodin =)

Ei se ikä takaa sitä että isovanhempansa näkisi. Omaa isoisääni en ole nähnyt vaikka äitini sai minut vähän yli 20 v. Ei iästä kiinni koska kuolo korjaa. Ja ei kait ne isovanhemmat se maailman tärkein asia ole, jos ei ajattele heitä ilmaisina lapsenvahteina!
Ja minun olisi pitänyt omat lapseni tehdä jo 20 v ja jopa allekin (itse asiassa 14 v!) pintaan jos olisin halunnut että he kaikki isovanhempansa olisi nähneet.
KUkaan ei edes takaa sitä että lapsi saa omat vanhempansa pitää tarpeeksi kauan. Ystävättäreni jäi leskeksi nuorena 2 v lapsensa kanssa. Onneksi hän oli kuitenkin aikuinen ja pärjää elämässä hyvin omillaan, vaikka hänenkään lapsellaan ei ole isovanhemmista kuin yksi enää elossa.
Ei isovanhempien varaan kai kukaan elämää oikeasti rakenna.
Kunhan kirjoitin minäkin.....

 

[tarhalainen]

Ei isovanhempien varaan kai kukaan elämää oikeasti rakenna.
Kunhan kirjoitin minäkin.....

[/quote]

No itse asiassa tällä palstalla juttuja lukiessa tuntuu, että kovin moni varsinkin nuorempi äiti (ja nyt toosi moni alkaa päästää höyryä nenästään :kieh: ) pitää isovanhempia itsestäänselvinä lastenhoitajina, siis tyyliin "kuuluu niiden hoitaa, kun ne kerta on isovanhempia". ja sitten kohta vikistään, kun se anoppi tai äiti työntää nenänsä joka paikkaan ja puuttuu lasten kasvatukseen. No totta hitossa puuttuu, jos joutuu hoitamaan lapsia monta tuntia viikossa...

 

[NeitiNasu]

\

Ei isovanhempien varaan kai kukaan elämää oikeasti rakenna.
Kunhan kirjoitin minäkin.....

No itse asiassa tällä palstalla juttuja lukiessa tuntuu, että kovin moni varsinkin nuorempi äiti (ja nyt toosi moni alkaa päästää höyryä nenästään :kieh: ) pitää isovanhempia itsestäänselvinä lastenhoitajina, siis tyyliin "kuuluu niiden hoitaa, kun ne kerta on isovanhempia". ja sitten kohta vikistään, kun se anoppi tai äiti työntää nenänsä joka paikkaan ja puuttuu lasten kasvatukseen. No totta hitossa puuttuu, jos joutuu hoitamaan lapsia monta tuntia viikossa...



[/quote]

Kuulumisesta en tiedä mitään, mutta olen ikionnellinen ja kiitollinen siitä että lapsen mummu on lupautunut hoitamaan puolen vuoden päästä mun mennessä kurssille iltavuorojen ajan neitiä, etten joudu yöksi tarhaan laittamaan.Todennäköisesti useamman tunnin viikossa. Vaikkei anopin kanssa aina ihan kaikesta samaa mieltä olla, sitä todella arvostan että haluaa olla lapsen kanssa ja aikaa viettää. Ja auttaa meitä, siinä kurssitustilanteessa.
Mun oma äiti on itse vielä työelämässä, joten se rajoittaa tuota lapsenlapsen kanssa olemista. Mutta pyytää itse usein lasta yökylään, ja kyläreissuille, ja milloin mihinkin kun siihen on aikaa ja mahdollisuus. Taas kun itse pääsen työelämään, tulee äidin apu olemaan arvokasta todennäköisesti: on itse tarjoutunut auttamaan ettei mun tarvitsisi alaa vaihtaa. Ehkä meillä on isovanhempien kanssa käynyt vaan hyvä säkä ja tuuri. Eivät kieltäydy lapsen lapsen kanssa aikaa viettämästä vain periaatteesta, "koska ovat mukulansa itse tehneet itse sen hoitakoot" kuten täällä näyttää monilla asenne olevan. Toivottavasti musta itsestä joskus tulee yhtä hyvä mummo omille lapsen lapsilleni.

 

[Suomineito]

\

Ei isovanhempien varaan kai kukaan elämää oikeasti rakenna.
Kunhan kirjoitin minäkin.....

No itse asiassa tällä palstalla juttuja lukiessa tuntuu, että kovin moni varsinkin nuorempi äiti (ja nyt toosi moni alkaa päästää höyryä nenästään :kieh: ) pitää isovanhempia itsestäänselvinä lastenhoitajina, siis tyyliin "kuuluu niiden hoitaa, kun ne kerta on isovanhempia". ja sitten kohta vikistään, kun se anoppi tai äiti työntää nenänsä joka paikkaan ja puuttuu lasten kasvatukseen. No totta hitossa puuttuu, jos joutuu hoitamaan lapsia monta tuntia viikossa...

Suomi on täynnä vahvuuteensa sairastuneita naisia, niin minullekkin kävi ensimmäisessä avioliitossa. Turvaverkot, (vanhemmat, sukulaiset ja ystävät) saattavat olla suppeita perheellisen ajankäytöstä johtuen, sekä muuttamisista toisille paikkakunnille työn perässä. Minä osaan, tiedän ja hoidan itse on asenne, joka saattaa katkeroittaa ja myrkyttää mielen tai vähintään jatkuva väsymys tuo tullessaan masennuksen. Nuoret tarvitsevat apua, niin myös kolmikymppiset ja nelikymppiset. Mistähän muuten tuo korkea avioerojen määrä alle 2 vuotisten lasten vanhemmilla johtunee. Olisikohan yksi syy jatkuva väsymys ja tukiverkon puuttuminen. Minä en halua olla vahva, huonotuulinen äiti en "hoitaa itse" kaiken aikaa. Lähetän 4 kertaa vuodessa 2 vanhinta lastani finskillä pohjoiseen mummolaan tapaamaan serkuksia. Nuorimmaisen 2,8 v kanssa olemme saaneet onneksemme hyvän arvokkaan monivuotisen lapsen hoito suhteen. Kaikki tuo maksaa, liikaakin. Lapset ovat tärkeitä, mutta on myös tärkeää huolehtia parisuhteesta ja antaa muksuille vähemmän jännittyneen ja rakastettavan ilmapiiri jossa varttua.


[/quote]

 

[MiisuKisu harmaana]

\

\

Mitä merkitystä on sillä, että lapsi näkee isovanhempansa tai päinvastoin?
Jokainen vanhempihan itse lapsensa kuitenkin hoitaa...eikös niin?

Mulle on tärkeää, että isovanhemmat on vielä lapsenlapsiensa elämässä mukana: meillä on aina ollut pienenä mummula, johon aina oltiin tervetulleita. Isovanhemmilta myös oppii asioita.. toki myös vanhemmilta, mutta siis erilaisia asioita, mihin vanhemmat ei välttämättä jaksa paneutua, tai tule ehkä ajatelleeksi että tällaisesta voisi kertoa. Ja isovanhemmathan ovat myös niitä jotka tietävät pisimmälle taakse päin tästä elämästä, siis millaista ennen on ollut. Meillä ainakin oli näin. Todella kauniita muistoja on isovanhemmista, ja mummu on vielä yhä elossa kun mulla on jo oma lapsi, joka on hienoa: toivottavasti seuraavan myös tulee vielä näkemään.

lapselle mieluummin kypsät, elämäkokemusta saaneet vanhemmat kuin teiniäiti tai -isä. se, ettei omia isovanhempiaan ehdi nähdä, on paljon pienempi murhe kuin se, että oma äiti on alaikäinen ja itsekin keskenkasvuinen. lapsen vanhempienhan se kasvatusvastuu luitenkin on, ja se vaatii aikuisen vastuuta ottavaa suhtautumista asioihin.

 

[NeitiNasu]

\

\

\

Mitä merkitystä on sillä, että lapsi näkee isovanhempansa tai päinvastoin?
Jokainen vanhempihan itse lapsensa kuitenkin hoitaa...eikös niin?

Mulle on tärkeää, että isovanhemmat on vielä lapsenlapsiensa elämässä mukana: meillä on aina ollut pienenä mummula, johon aina oltiin tervetulleita. Isovanhemmilta myös oppii asioita.. toki myös vanhemmilta, mutta siis erilaisia asioita, mihin vanhemmat ei välttämättä jaksa paneutua, tai tule ehkä ajatelleeksi että tällaisesta voisi kertoa. Ja isovanhemmathan ovat myös niitä jotka tietävät pisimmälle taakse päin tästä elämästä, siis millaista ennen on ollut. Meillä ainakin oli näin. Todella kauniita muistoja on isovanhemmista, ja mummu on vielä yhä elossa kun mulla on jo oma lapsi, joka on hienoa: toivottavasti seuraavan myös tulee vielä näkemään.

lapselle mieluummin kypsät, elämäkokemusta saaneet vanhemmat kuin teiniäiti tai -isä. se, ettei omia isovanhempiaan ehdi nähdä, on paljon pienempi murhe kuin se, että oma äiti on alaikäinen ja itsekin keskenkasvuinen. lapsen vanhempienhan se kasvatusvastuu luitenkin on, ja se vaatii aikuisen vastuuta ottavaa suhtautumista asioihin.

Kuule miisukisu. Sanon nyt tämän ihan viimesen ja ainoan kerran enää. Olen varsin vastuullinen äiti lapselleni, en enää keskenkasvuinen, en alaikäinen, enkä teini. Elämänkokemusta kertyy tässä koko ajan nytkin, kun jo äiti olen, ja sitä ennenkin tuota on tullut jo ihan liikaa tähän ikään nähden kerättyä. Parempia vanhempia lapselle ei löytyisi, kuin me itse, minä, ja se mies jonka kanssa lapseni halusin saada ja kasvattaa. Otan vastuuta joka päivä meidän yhteisestä kodista, yhteisestä lapsesta, ja yhteisistä asioista, jotka ilman kummankaan vanhempien apua yhdessä joka ainoa päivä aina itseksemme hoidetaan. Meillä ei lapsia tehdä isovanhempien kasvateiksi, mutta isovanhemmat ovat, ja toivottavasti tulevat aina olemaan lapselle hyvin tärkeitä ihan niissä omissa rooleissaan lapsen mummina, mummuna, pappana ja vaarina. Jos nyt ystävällisesti voisit antaa jo olla, sinun mielipiteesi kaikki jo tietävät. Kiitos.

 

[jepjep]

\

\

\

\

Mitä merkitystä on sillä, että lapsi näkee isovanhempansa tai päinvastoin?
Jokainen vanhempihan itse lapsensa kuitenkin hoitaa...eikös niin?

Mulle on tärkeää, että isovanhemmat on vielä lapsenlapsiensa elämässä mukana: meillä on aina ollut pienenä mummula, johon aina oltiin tervetulleita. Isovanhemmilta myös oppii asioita.. toki myös vanhemmilta, mutta siis erilaisia asioita, mihin vanhemmat ei välttämättä jaksa paneutua, tai tule ehkä ajatelleeksi että tällaisesta voisi kertoa. Ja isovanhemmathan ovat myös niitä jotka tietävät pisimmälle taakse päin tästä elämästä, siis millaista ennen on ollut. Meillä ainakin oli näin. Todella kauniita muistoja on isovanhemmista, ja mummu on vielä yhä elossa kun mulla on jo oma lapsi, joka on hienoa: toivottavasti seuraavan myös tulee vielä näkemään.

lapselle mieluummin kypsät, elämäkokemusta saaneet vanhemmat kuin teiniäiti tai -isä. se, ettei omia isovanhempiaan ehdi nähdä, on paljon pienempi murhe kuin se, että oma äiti on alaikäinen ja itsekin keskenkasvuinen. lapsen vanhempienhan se kasvatusvastuu luitenkin on, ja se vaatii aikuisen vastuuta ottavaa suhtautumista asioihin.

Kuule miisukisu. Sanon nyt tämän ihan viimesen ja ainoan kerran enää. Olen varsin vastuullinen äiti lapselleni, en enää keskenkasvuinen, en alaikäinen, enkä teini. Elämänkokemusta kertyy tässä koko ajan nytkin, kun jo äiti olen, ja sitä ennenkin tuota on tullut jo ihan liikaa tähän ikään nähden kerättyä. Parempia vanhempia lapselle ei löytyisi, kuin me itse, minä, ja se mies jonka kanssa lapseni halusin saada ja kasvattaa. Otan vastuuta joka päivä meidän yhteisestä kodista, yhteisestä lapsesta, ja yhteisistä asioista, jotka ilman kummankaan vanhempien apua yhdessä joka ainoa päivä aina itseksemme hoidetaan. Meillä ei lapsia tehdä isovanhempien kasvateiksi, mutta isovanhemmat ovat, ja toivottavasti tulevat aina olemaan lapselle hyvin tärkeitä ihan niissä omissa rooleissaan lapsen mummina, mummuna, pappana ja vaarina. Jos nyt ystävällisesti voisit antaa jo olla, sinun mielipiteesi kaikki jo tietävät. Kiitos.

Ja sinä tulet tänne sanelemaan mitä mieltä kukin saa olla,tuo on juuri sitä nuoruuden lapsellista mustavalkoisuutta.MINÄ MINÄ ja MINUN OIKEAT mielipiteeni,muut pitäkööt turpansa kiinni kun niiden kanta on jo selvä.

 

[vanha äiti]

\

\

\

\

Mitä merkitystä on sillä, että lapsi näkee isovanhempansa tai päinvastoin?
Jokainen vanhempihan itse lapsensa kuitenkin hoitaa...eikös niin?

Mulle on tärkeää, että isovanhemmat on vielä lapsenlapsiensa elämässä mukana: meillä on aina ollut pienenä mummula, johon aina oltiin tervetulleita. Isovanhemmilta myös oppii asioita.. toki myös vanhemmilta, mutta siis erilaisia asioita, mihin vanhemmat ei välttämättä jaksa paneutua, tai tule ehkä ajatelleeksi että tällaisesta voisi kertoa. Ja isovanhemmathan ovat myös niitä jotka tietävät pisimmälle taakse päin tästä elämästä, siis millaista ennen on ollut. Meillä ainakin oli näin. Todella kauniita muistoja on isovanhemmista, ja mummu on vielä yhä elossa kun mulla on jo oma lapsi, joka on hienoa: toivottavasti seuraavan myös tulee vielä näkemään.

lapselle mieluummin kypsät, elämäkokemusta saaneet vanhemmat kuin teiniäiti tai -isä. se, ettei omia isovanhempiaan ehdi nähdä, on paljon pienempi murhe kuin se, että oma äiti on alaikäinen ja itsekin keskenkasvuinen. lapsen vanhempienhan se kasvatusvastuu luitenkin on, ja se vaatii aikuisen vastuuta ottavaa suhtautumista asioihin.

Kuule miisukisu. Sanon nyt tämän ihan viimesen ja ainoan kerran enää. Olen varsin vastuullinen äiti lapselleni, en enää keskenkasvuinen, en alaikäinen, enkä teini. Elämänkokemusta kertyy tässä koko ajan nytkin, kun jo äiti olen, ja sitä ennenkin tuota on tullut jo ihan liikaa tähän ikään nähden kerättyä. Parempia vanhempia lapselle ei löytyisi, kuin me itse, minä, ja se mies jonka kanssa lapseni halusin saada ja kasvattaa. Otan vastuuta joka päivä meidän yhteisestä kodista, yhteisestä lapsesta, ja yhteisistä asioista, jotka ilman kummankaan vanhempien apua yhdessä joka ainoa päivä aina itseksemme hoidetaan. Meillä ei lapsia tehdä isovanhempien kasvateiksi, mutta isovanhemmat ovat, ja toivottavasti tulevat aina olemaan lapselle hyvin tärkeitä ihan niissä omissa rooleissaan lapsen mummina, mummuna, pappana ja vaarina. Jos nyt ystävällisesti voisit antaa jo olla, sinun mielipiteesi kaikki jo tietävät. Kiitos.

Miksi sitten NeitiNasu aina puutut noihin tienikeskusteluihin jos et enää alaikäinen teini ole???! Kun tässä on monesti kysymys noista 15-16 vuotiaista jotka vaan yhden uuden elämyksen hankkiakseen tekee lapsen tai sitten vahinko tulee tai ehkäisy unohtuu.

 

[NeitiNasu]

\
Miksi sitten NeitiNasu aina puutut noihin tienikeskusteluihin jos et enää alaikäinen teini ole???! Kun tässä on monesti kysymys noista 15-16 vuotiaista jotka vaan yhden uuden elämyksen hankkiakseen tekee lapsen tai sitten vahinko tulee tai ehkäisy unohtuu.



[/quote]

Jos nyt pikaisen päässälasku toimituksen suoritat, niin huomaat että jos 20 vuotiaalla on 2 vuotias lapsi, on tämä henkilö sitä lasta odottamaan alkanut 17 vuotiaana eikö totta? Teini se on kai sekin ollut eikös vaan?

 

[NeitiNasu]

\Ja sinä tulet tänne sanelemaan mitä mieltä kukin saa olla,tuo on juuri sitä nuoruuden lapsellista mustavalkoisuutta.MINÄ MINÄ ja MINUN OIKEAT mielipiteeni,muut pitäkööt turpansa kiinni kun niiden kanta on jo selvä.


[/quote]

Minä en sano että mitä mieltä kukin saa olla, mutta mihinkään muuhun ryhmään ikinä ei kohdistu niin paljoa kritiikkiä kuin nuoriin äitiin, ja suurin osa siitä kritiikistä on täysin turhaa: miisukisu on sanonut asiansa jo sata kertaa, se on hänen mielipiteensä mutta suurin osa meistä teininä lapsensa saaneista elää ihan onnellisena sitä arkea, mitä jokainen muukin lapsiperhe äitien ja isien iästä riippumatta. Kritiikki on on täysin eriasia kuin jatkuva jankkaaminen: se on turhaa kiusanteko.

Ja nyt tämä asia saa minun puolestani hautua alas, enkä aio tähän enää mitenkään puuttua.

 

[merelle]

mulle on todella tärkeää että isoisäniäiti ehti nähdä lapseni ja vielä tärkeämpää mulle on että itse ehdin nähdä lapsenlapseni kasvavan ja perustavan oman perheensä, musta ja miehestänihän kaikki on lähtöisin, ja jos saisin päättää niin mielelläni jatkaisin sukuuni syntyvien lasteni ihastelua pilvien päältä. :heart: :heart:

 

[Äiskäpäiskä]

\

Ei isovanhempien varaan kai kukaan elämää oikeasti rakenna.
Kunhan kirjoitin minäkin.....

No itse asiassa tällä palstalla juttuja lukiessa tuntuu, että kovin moni varsinkin nuorempi äiti (ja nyt toosi moni alkaa päästää höyryä nenästään :kieh: ) pitää isovanhempia itsestäänselvinä lastenhoitajina, siis tyyliin "kuuluu niiden hoitaa, kun ne kerta on isovanhempia". ja sitten kohta vikistään, kun se anoppi tai äiti työntää nenänsä joka paikkaan ja puuttuu lasten kasvatukseen. No totta hitossa puuttuu, jos joutuu hoitamaan lapsia monta tuntia viikossa...



[/quote]

kyllä mulla ainakin alkaa höyry nousta tuollaisesta yleistyksestä. osoitahan mulle yksikin keskustelu missä joku nuori äiti puhuu tuohon tyyliin. jos joku on niin sanonut niin se ei ole kaikkien nuorten äitien mielipide!! ja jos joku tulee tänne arvostelemaan teidän valintoja niin se ei tarkoita sitä että kaikki olisi samaa mieltä asiasta. en minäkään ajattele että kaikki vanhemmat äidit ovat nuoria äitejä vastaan vaikka meidänkin palstalla on enemmän ja vähemmän nähty alentavaa kommentointia vanhempien puolelta.
olen tosi onnellinen lapseni puolesta kun omat vanhempani ovat "nuoria" (39-vuotiaita) ja jaksavat leikkiä pojan kanssa. poika ei siis ole heillä hoidossa vaan he tulevat usein iltalenkillään käymään ja leikkimään pojan kanssa, koska niin haluavat :attn:
jokaisen oma asia haluaako että lapset tuntevat hyvin isovanhempansa. aivan varmasti he voivat olla onnellisia vaikka eivät niin läheisiksi pääsisikään mummujensa ja pappojensa kanssa. eli ap teki aikas turhan aloituksen.

 

[suku on pahin]

\

mulle on todella tärkeää että isoisäniäiti ehti nähdä lapseni ja vielä tärkeämpää mulle on että itse ehdin nähdä lapsenlapseni kasvavan ja perustavan oman perheensä, musta ja miehestänihän kaikki on lähtöisin, ja jos saisin päättää niin mielelläni jatkaisin sukuuni syntyvien lasteni ihastelua pilvien päältä. :heart: :heart

:

Meillä taas on sellaiset "sukurasitteet" varsinkin miehen puolelta, etten todellakaan halua niiden jatkuvan omissa lapsissani. Muutenkin koen, että lapseni ovat omia yksilöitään, ei minun tai sukujemme jatkeita. Pyrimmekin kasvattamaan lapsemme hyvin tietoisesti. Aina se ei ole mahdollista, mutta ainakin yritämme katkaista sukupolvien ei-toivotun ketjun.

 

[MiisuKisu harmaana]

minua käskettiin painumaan Äidit alle 20v.-palstalta jonnekin ..... kun en sinne teiniäitien palstalle kuulu. nyt kysyisinkin, että mitä ihmettä nuo samat alle 20v. sitten täällä tekevät, kun itse ovat "omalle" palstalleen ikärajoja vetelemässä??? eivät ilmeisesti kestä kritiikkiä, mutta sitten ovat täällä samaa tekemässä...