sondee Itse olin 37-vuotias, kun tytär syntyi. Kokemusta vauvoista ei nimeksikään... Olin viimeksi pidellyt vauvaa sylissä varmaan silloin, kun pikkuveljeni oli syntynyt eli 24 vuotta sitten. Lähipiirissä on ollut lapsia, mutta en ole uskaltanut ottaa vauvoja syliin enkä edes liiemmin tykkää lapsista. Hermoilin vähän osaanko käsitellä vauvaa vai katkaisenko siltä pukiessa käden tai hukutan kylvettäessä. No en katkaissut enkä hukuttanut. Sain heti kehuja, että osaan niin rauhallisesti ja hyvin käsitellä vauvaa. Kylvetyskin sujui niin hyvin, ettei vauvaakaan jännittänyt yhtään, vaikka se huusi kuin syötävä, kun joku muu kylvetti. Kun se on oma, niin sitä osaa. Usko pois. Varmaan tässäkin kokemus voi helpottaa, mutta ei sitä tarvitse, joten älä sitä sure.
Mie myös pelkäsin sitä, millainen vauvasta tulee. Itse olen ollut todella vaativa vauva ja sairastunut ensimmäiseen korvatulehdukseen kolmen viikon iässä. Huutoa on siis riittänyt ja olin ihan varma, että tytöstä tulee minun tuurilla samanlainen. Ei tullut. On mielestäni melko helppo tapaus ja nyt isompana varsinkin on yhtä auringon paistetta. Tee niin kuin minä: varaudu jatkuvasti huutavaan koliikkinyyttiin ja kun vauvasi onkin jotain muuta, niin koet hänet helppona vauvana. Itselläni on tapana varautua aina pahimpaan, niin sitten voi huokaista helpotuksesta ja kokee asiat helpompana, kun se pahin skenaario ei toteudukaan. Haukkuvat pessimistiksi, mutta tämä on minun selviytymiskeino ja olen sen toimivaksi todennut monessa asiassa. Tässä etenkin.
Oletko käynyt pelkopolilla juttelemassa peloistasi? Jos alakautta synnyttäminen pelottaa niin oletko miettinyt sektion pyytämistä pelkoperustein? Siinä kyllä täytyy käydä vissiin useamman kerran juttelemassa aiheesta, kun ne lääkärit tahtoo olla alatiesynnytyksen kannalla. Miekin pelkäsin loppuun asti, mutta sairaalassa oli sitten pakko ajatella, että selviän synnytyksestä. Muuta vaihtoehtoahan ei ollut. Kuulin, kun toisessa synnytyssalissa joku huusi suoraa huutoa. Se tietenkin sai miettimään, millaisen kidutuksen edessä sitä on, mutta samalla sitten päätin, että samalla tavalla en kilju, vaikka kävisikin kipeää.
Itselläni ehti tulla supistuksia minuutin välein ja ne kesti minuutin. Ne kävi kipeää, mutten enää muista, miltä se kipu tuntui. Ettei se nyt ainakaan mitään traumoja saanut aikaan. Aluksi supistusten voimistuessa otin ilokaasua. En tiedä auttoiko se, mutta en uskaltanut olla hengittämättäkään sitä. Helpotti, kun keskityin maskiin hengittämiseen. Sitten kipu paheni ja kätilö huomasi, että hymisen ja irvisten maskin takana. Hän kysyi haluanko epiduraalin ja varmaan 10 minuutin kuluttua siitä oli anestesialääkäri laittamassa sitä. Ei sattunut ja se autuas tunne lähes samoin tein pistämisen jälkeen; supistuskipu katosi täydellisesti. Monitorista näin, että supistuksia tulee yhä minuutin välein ja ne kestää sen minuutin, mutta en tuntenut mitään. Epiduraali onnistui siis täydellisesti, vaikka olin ennakkoon varma, että sekin menee pieleen ja on toispuoleinen tms. Tässä vaiheessa se synnytyskään ei enää niin pelottanut, kun tajusin, miten hyvin kipu saadaan kuriin. Toisaalta olin myös varma, ettei vauva synny alakautta, kun kohdunsuu ei vain avautunut, vaikka supisteli ja kalvotkin oli puhkaistu. Siksipä sitten se sektio. Sitä en osannut pelätä eikä ollut paha kokemus ollenkaan, vaikka näinkin kohdun oman vatsani päällä. Sektio tehtiin illalla ja seuraavana päivänä olin todella kipeä ja mietin, että tällaistako on nyt monta päivää, mutta kivut helpotti tosi nopeasti päivien kuluessa enkä saanut traumoja tästäkään, vaikka kipupumppu ei toiminutkaan eikä kivunlievitys siis toiminut tarkoitetulla tavalla.
Sanoisin, että ei kannata käyttää kauheasti energiaa pelkäämiseen. Synnytyksestä selviää, sektiosta selviää ja niihin ei juurikaan voi itse edes vaikuttaa. Lääkärit ja kätilöt osaavat katsoa, mitä missäkin tilanteessa kannattaa tehdä ja heidän käsissä olet hyvässä hoidossa. Ja vauva... Siihenkään et voi murehtimalla vaikuttaa. Hänestä tulee sellainen kuin tulee. Täydellinen joka tapauksessa. Ja sinusta tulee äiti sillä hetkellä, kun vauvasi näkee päivänvalon. Tsemppiä raskauden loppuun ja tuleviin koitoksiin!! Kaikki menee hyvin.