Kun puolisolla ei riitä aika

[aapeeaa]

Kaikki aika ja mielenkiinto menee työjuttuja tietokoneella tehden.
Asiat joista enää puhuu ovat juuri niihin liittyviä, no sen kysyy jos jollakin lapsella on ollut lääkäri yms. mitä siellä on ollut.
Se pienen pieni aika joka irrottautuu tietokoneestaan (fyysisesti, ei enää edes henkisesti, vaan silloinkin puhuu siitä) menee kyllä jollakin lailla lasten kanssa oloon.

En enää muista koska ollaan menty nukkumaan yhdessä ja nukuttu yhdessä aamuun asti. Ei enää herätä yhdessä aamuisin. Ei yhteisiä aamukahveja, harvoin yhteisiä lounaita. Enää ei kavereita vieraile meillä (olen saanut aina jollakin syyllä kierrettyä kyläilyn, kun eihän tuota saa häiritä)

Kaikki mihin tuossa miehessä aikanaan rakastuin on vain kadonnut, joskus jotain pieniä vanhoja piirteitä tulee näkyviin ja ne ovat aivan ihania hetkiä.
En muista enää koska mies viimeksi olisi koskenut ihan itse, eikä pyytämällä (en enää edes jaksa pyytää, kun tuntuu niin vaikealta) ei enää edes unissaan niinkuin joka ikinen yö ennen teki.

Tätä on kestänyt nyt noin puoli vuotta, auttaako tässä enää mikään. Mies voisi suostua puhumaan mutta tuntuu etten itse siihen enää kykene.

 

[ehdotus]

Kirjoita hänelle sähköposti ja sano että joko pariterapiaan tai erillisiä osoitteita etsimään.

 

[astrolabe]

Tee asia selväksi hänelle. Ei ehkä ole edes huomannut. Sovitte pelisäännöt siihen tietokoneella olemiseen, joka molemmille toimii. Ei puolen vuoden huono jakso voi olla parisuhteen loppu.

 

["tii-"]

Keskustelua. Puoli vuotta ei ole voinut täysin tuhota suhdettanne. Onko joku syy, miksi työjutut kiinnostavat/vievät aikaa enemmän? Onko joku tärkeä projekti, joka oletettavasti loppuu joskus? Itse teen usein pitkiä päiviä ja töitä kotonakin kun deadlinet on lähellä, tietysti deadlinen jälkeen rauhoitutaan ja jaetaan aikaa muillekin.

Minusta on silti tärkeää, että siitä tietokoneesta irtaudutaan hetkeksi. Yhteinen ruokahetki, viikonloppuna pari tuntia aamulla löhöilyä, hyvän tv-ohjelman katsominen yhdessä. Kyllä ne hetket löytyy kun haluaa.

 

[aapeeaa]

Toivon ettei puoli vuotta ole vielä tehnyt peruuttamatonta vahinkoa suhteelle, mutta huomaan itsessäni pelottavan piirteen joka myös on uusi, en enää halua puhua tai haluan mutta en pysty/osaa.

Ymmärsin silloin syksyllä että tämä vaihe kestäisi kevääseen jonka jälkeen ei tarvitsisi näin paljon aikaa työlleen. Mutta kun se vaan nyt jatkuu, taas pitäisi katsoa muutama kuukausi.

Välillä olen asiasta saanut sanottua ja silloin onkin seuraavien parin päivän aikana osallistunut enemmän kotona, katsottu elokuva tms. mutta sitten se taas jää.
Tuntuu tyhmältä valittaa siitä kun toinen hankkii toimeentuloa mutta ei tääkään tilanne voi ihan normaalia olla

 

[Bitch]

Kirjoita hänelle sähköposti ja sano että joko pariterapiaan tai erillisiä osoitteita etsimään.

Sähköposti? Omalle puolisolle? Kyllä ihmisten täytyy sen verran kyetä kasvotusten puhumaan eikä minkään persoonattoman sähköisen kanavan kautta. Sama oisi laittaa facebookiin parisuhdestatukseksi vaikeasti selitettävä ja olettaa että mies siitä tajuaa

 

["minna"]

Sähköposti? Omalle puolisolle? Kyllä ihmisten täytyy sen verran kyetä kasvotusten puhumaan eikä minkään persoonattoman sähköisen kanavan kautta. Sama oisi laittaa facebookiin parisuhdestatukseksi vaikeasti selitettävä ja olettaa että mies siitä tajuaa

Et lukenut aloitusta? Mies on koneella eikä ehdi puhua.

 

[kittämättömät akat]

Kaikki aika ja mielenkiinto menee työjuttuja tietokoneella tehden.

On se kauheeta kun mies tekee työtä ja elättää perheensä.

 

[Bitch]

[QUOTE="minna";29672089]Et lukenut aloitusta? Mies on koneella eikä ehdi puhua.[/QUOTE]


Siinä kans sanottiin että mies kyllä suostuisi puhumaan. Ja ainahan voi laittaa sähköpostin että hinaa persees keittiöön, ois asiaa

 

[vieras..]

Minusta se tärkein kysymys on että haluaako se mies olla sun ja lasten kanssa jos sitä aikaa olis enemmän. Mun mies on yrittäjä ja 12 tunnin päivä on lyhyt työpäivä. Tuo on vaan niin tuttua että keväällä/syksyllä tms on sitte helpompaa ja mikään ei oikeasti muutu.
Joskus on vain kausia että niitä töitä pitää tehdä. Mutta ei kukaan jaksa jos ei ole muuta kuin työ. Nykyään miehellä on helpompaa kuin ennen. Sunnuntait on vapaata. Yöt saa nukkua ym.

Mutta oon myös ite käynyt aika monta kertaa tuon kriisin läpi että kuin kauan mun pitää jaksaa ja venyä kun toinen ei ole läsnä fyysisesti saati psyykkisesti ollenkaan pitkiin aikoihin.

Jos niiden töiden kanssa on oikeasti noin tiukkaa niin en tiedä. Ei meillä ole auttanut kuin aika. Kyllä se aina jossain välissä helpottaa. Ja kun miehellä sitä aikaa on niin on kyllä sitte mun ja lasten kanssa. Oli kyllä kausia että minä elin lasten kans omaa elämää ja mies eli omaansa (=teki töitä) . Ei se miehellekään oo yhtä juhlaa aina olla töissä kiinni.

Voisko yrittää että pitäis kerran viikossa yhden päivän tai edes illan vapaata? Ja tilanteen mukaan sit lisätä noita vapaita. Meillä esim tällä hetkellä miehellä joka toinen la vapaa. Ei ne työt mihinkään karkaa vaikka hetken pitääkin taukoa.
Meillä ainakin meni siihen että mies ei ees tajunnu että vois järjestää vapaata. Ja kun sitä ei järjestämättä saanut niin kierre oli valmis. Mun sit piti aika moneenkin kertaan herätellä että hei ala miettiä millon voit pitää vapaapäivän.

Ja kyllä tässä vuosien mittaan miehenkin asenne muuttunut. Osaa jättää homman kesken ja lähteä kotiin kun kello on tarpeeksi paljon (se 13-14 tuntia täynnä) .

 

[Tsemppiä]

Voitko auttaa miestä työssänsä? Voitko tehdä osan? Minä teen. Kotityöt olen organisoinut/ vastuuttanut koko perheentöiksi. Kaikki asuu/sotkee. Kaikki myös siivoaa tms. mukavaa tehdä yhdessä.