kun elämä on pelkkää siivoomista johon mies ei osallistu kun sotkemalla, onko se syy eroon?!

[valivali]

koskaan toi mies ei mikään siisteyden perikuva ole ollut, että ehkä voitte nyt sitten hyvällä omallatunnolla sanoo et mitäs läksit....
mutta nyt kun asutaan omakotitalossa, niin sen sotkeminen on lisääntyny potenssiin miljoona...
ei putsaa koirien tassuja kun tulee ulkoo ja 8 jalkaa tuo aika paljon hiekkaa sisälle. jättää vaatteensa lojuun sikinsokin sinnetänne, nytkin niitä on olkkarin kummassakin nojatuolissa, sohvalla, lattialla ja crosstrainerin "sarvissa".
vessan pöydällä on ollut varmaan 2 viikkoo hammasharjan se paketti kun ostettiin uudet, roskis on siinä ihan puolen metrin päässä.
keittiön pöydät on sen jäljiltä täynnä leivänmuruja, juustonpaloja, tyhjiä mehutölkkejä, tyhjiä juuston muoveja, tyhjiä jugurttipurkkeja..... mikään ei mene roskiin asti.
koirat kun ruokkii niin sitä koiranruokaa on pitkin lattioita.
nostaa sahanpuruset jalkansa sohvapöydälle ja sohvalle ja sitä on sit jokapuolella.

mun 7v poika edellisestä suhteesta osaa siivota jälkensä, laittaa roskat roskiin, käyttämänsä astiat tiskikoneeseen ymsyms. mut mies 34v ei todellakaan osaa eikä viitsi.

sitten kun sanon asiasta (kauniisti, mäkättämällä, huutamalla, kuiskaamalla, itkien, nauraen, miten tahansa) niin mies hermostuu ja alkaa vähätellä mua et "on sullaki asiat pielessä, valivali.... joillain on ihan oikeita ongelmia..."

ja mä käyn ihan yhtälailla töissä kun mies!!!!

muuten meidän elämä on ihanaa. mies puhuu mulle kauniisti, tehdään yhdessä juttuja, seksi luistaa, puhutaan paljon.... mutta tää siivousasia ei vaan toimi.
oon kokeillu sitä et jaetaan hommat, ei toimi. oon pyytäny ja käskeny, ei toimi.

mä en jaksa tätä enää, oon ihan poikki ja mietin jo eroa tän asian takia!!!!
olis niin paljon helpompi olla yksin.....
huokaus.

jotenkin tää asia nousee oikeen pintaan aina tällaisten juhalpyhien alla kun haluaisin tehdä kunnon siivouksen, mutta tiedän että se on ihan turhaa. en ehdi nauttia kätteni jäljistä edes kahta tuntia kun taas on lattioilla hiekkaa ja tavaraa siellätäälläsikinsokin.

mä tykkään ihan siivoomisesta ja voisin sen hoitaa 100% ,mutta olis kiva jos siitä olis jotain hyötyä.

mä en vaan pysty enää elään tälleen. kaikki talosta ja pihasta on mun kontolla. ja mies vaan SOTKEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

[Jee jee]

Ymmärrän hyvin. Meillä 16 v. aviovuotta takana ja en ole onnistunut siistiyttämään miestäni. Kotoa opittua, äiti siivosi pojan jäljet ja nyt sitä teen minä Huonoa mallia myös tyttärille. Oppivat siihen, ettei miehen tarvitse mitään kotitöitä tehdä. En vaan jaksa sotkuakaan. Likaiset alkkarit kylppärin lattialla kaksi viikkoa ja mitään ei tapahtunut. Pyykkikori metrin päässä toisella puolella kodinhoitohuoneessa. Kauempaa en jaksanut odottaa (ja vielä erikseen mainitsin jälleen kerran, että likaiset vaatteet pyykkikoriin). Taas noukitaan vaatteita entiseen malliin, kait hamaan tulevaisuuteen asti

 

["vieras"]

Mä saan epätasaisin väliajoin oikeen kunnon skitsokohtauksen, jolloin heittelen vaatteita roskiin, huudan, valitan ihan kybällä ja kiljun kuinka sotkuista täällä on ja miksi kukaan muu kun mä ei siivoa. Tehoaa aina joksikin aikaa.

Yleensä siivoan kyllä mukisematta, koska en oikein tahdo hyväksyä muiden siivousjälkeä. Eivät tee niin siistiä kun minä.

 

[JaV]

ymmärrän sua hirveen hyvin.Vaikka meillä tilanne ei ole ollenkaan tuollainen.Mutta tiedän NIIN tuon tunteen kun JUURI SAAT JONKUN PAIKAN IHANASTI SIIVOTTUA JA PAIKOILLEEN niin se on samantien niinkuin ei olis mitään tehty.Mun mielestä toistenkin perheessä pitäisi ARVOSTAA sitä sun näkemää vaivaa että olet saanut kodin siistiksi Ja tosi kurjaa että noin eri linjoilla olette asiassa...meilläkään ei auta mikään keino:sanominen kauniisti,"valittaminen",huutaminenkaan onneksi mies kuitenkin jonkun verran siivoaa ja on suhteellisen siisti. Toinen vaan on erilainen tässä asiassa,ja se pitäisi kai vaan hyväksyä,en tiedä?

 

["vieras"]

Ihan kuin mun mies.. Minä olin muutaman viikon reissulla sukuloimassa ja mies jäi kotiin.odotin, että takasin tullessa mies olis siivonnut.. MUTTA kotona odotti täysi sikolätti! Keittiö oli täynnä homehtuneita lautasia, vaatekaappi oli tyhjä ja likapyykki lojotti pitkin lattioita. Roskia kaikkialla.. Näky oli sanoin kuvaamaton.. Tähän mennessäolen yrittänyt muistuttaa itseäni "niin myötä kuin VASTOIN käymisissäkin".. Alkaa olla kuppi täynnä

 

["Alissa"]

Mä nostaisin kytkintä oitis. Rajansa kaikella.

 

["joku vaan"]

Mä olen meidän perheessä se sotkuisempi osapuoli mutten nyt ihan tuollainen sentään kuin miehesi. Mun mies aina aika ajoin mulle sanoo asiasta ja jostain syystä se mua jurppii. Mutta siis ainakin kyllä jossain määrin yritän tehdä asiat siistimmin kuin mitä tekisin, jos olisin yksin, ihan vain mieheni vuoksi. Toki itsekin nautin siitä, jos on siistiä, mutta en ahdistu sotkustakaan ja laiskuus usein voittaa.

Olen siis sitä mieltä, että perheessä ei saa elää siistimmän eikä sotkuisimman mukaan vaan jotenkin siltä väliltä. Koita sanoa miehellesi, ettei hänestä tarvi tulla yhtä innokas siivooja kuin sinä olet, mutta olisi mukava, jos hän myös yrittäisi ymmärtää sinua. Yritä sinä ymmärtää myös esim. niitä hammastahnapaketteja ja sohvalla olevia vaatteita. Sahanpuruja ja koirien sotkuja taas ei mielestäsi sinun tarvitse suvaita, varsinkaan kun olet juuri siivonnut. Se on mieheltäsi tosi epäkunniottavaa.

 

[Ymmärrän]

Mun ukolla on outo tapa. Jos se ottaa vaikka paketista viimeisen keksin, ei varmasti se osaa sitä pakettia nakata meidän pahvinkeräyslaatikkoon toisen hyllyn alimmalle tasolle. Ei kun tyhjä paketti takas hyllyyn vaan -_-

 

["vieras"]

Erotkaa pois. Minä en jaksa enää välittää. Vaikka olisi lapsia, niin lapset kyllä sopeutuu ja selviää. Oma onni on tärkein, se pitäisi minunkin jo oppia.

 

[valivali]

[QUOTE="joku vaan";24040840]Koita sanoa miehellesi, ettei hänestä tarvi tulla yhtä innokas siivooja kuin sinä olet, mutta olisi mukava, jos hän myös yrittäisi ymmärtää sinua. Yritä sinä ymmärtää myös esim. niitä hammastahnapaketteja ja sohvalla olevia vaatteita. Sahanpuruja ja koirien sotkuja taas ei mielestäsi sinun tarvitse suvaita, varsinkaan kun olet juuri siivonnut. Se on mieheltäsi tosi epäkunniottavaa.[/QUOTE]

musta mun ei tarvitse ymmärtää ROSKIA kotonani muualla kun roskiksessa, ei vaatekappaleita ympäri kämppää eikä tosiaan sitä hiekkaa tms kun mä en miestä vaadi imuroimaan, moppaamaan, pesemään vessoja, pyyhkiin pölyjä, vaihtaan petivaatteita, pyykkäämään yms...

 

["vieras"]

Jätä miehen pyykit pesemättä. Älä noteraa sen hikisukkia enää mitenkään. Jätä lattialle ja jätä pesemättä. Sit joku aamu huomaa, ettei oo enää yhtään vaatetta ja ehkä herää. Tai sit uhkaat sitä, et heität kaiken roskiin, minkä se jättää lojumaan ja oikeasti keräät sen romut ja vaatteet jätesäkkiin ja jos et nyt ihan roskikseen vie, niin autotalliin ainankin.

ei kaikkea tarvii sietää. Vaikka toinen ei olisikaan siivousintoilija, niin ei se silti oikeuta olemaan sika. Mieti vähän millaisen mallin lapsikin saa

 

["Noh"]

Ei minusta.

 

["vieras"]

olipa terapeuttinen ketju... Jotenkin lohdullista lukea ja huomata, että joku tuntematon jossain tajuaa minunkin tilannettani: viisihenkinen perhe, mies - sotkuinen, kaksi isoa teiniä - täysin sotkuisia ja pikkuinen, joka siivoaa... Itse raadan uuvuksiin. Ja pienestä asti olen noita isompia edellyttänyt osallistumaan. Roskat eivät löydä roskiksiin, vessat ja huoneet ovat oksettavia jne. Ja itse rakastan puhtautta ja siisteyttä. Raivoan, pyydän kauniisti ja kaikkea muuta. Ei auta. Hassua on, että muuten ovat kivoja ja arvostavat jne. Siisteys ei vain kiinnosta pätkän vertaa eikä pahakaan sotku tunnu häiritsevän lainkaan . Siihen todella uupuu ja lapsistaanhan ei voi erota...