kun oma lapsi tuntuu ärsyttävältä:(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mikä vialla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mikä vialla

Vieras
ja poden siitä tosi huonoa omaatuntoa!:( MITEN mua voi ärsyttää oma lapsi..
joskus ihan pienet jutut; tapa syödä/maiskutella, itkuherkkyys, se että kaikki on välillä niin vaikeaa (lapsi on herkkä ja arka), riehumiset jne :( välillä tuntuu etten jaksa ollenkaan kuunnella lasta,toivoisin vaan että olisi hiljaa. olisi vain hiljaista eikä kukaan olisi multa vaille mitään.

lapsella ikää 8v ja RAKASTAN tietenkin häntä todella paljon!!!

mieli on maassa ja voimavarat nollassa,sekö syynä vai olenko vaan kamala ihminen?!:(
 
Alkuperäinen kirjoittaja mikä vialla:
mieli on maassa ja voimavarat nollassa,sekö syynä vai olenko vaan kamala ihminen?!:(

Tässähän se todennäköisin syy kertomasi perusteella. Mulla aika ajoin samaa. En vaan jaksais mitään tai ketään. Ei muuta kun omia voimia keräämään tai etsimään. Kaikkea hyvää!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mikä vialla:
mieli on maassa ja voimavarat nollassa,sekö syynä vai olenko vaan kamala ihminen?!:(

Tässähän se todennäköisin syy kertomasi perusteella. Mulla aika ajoin samaa. En vaan jaksais mitään tai ketään. Ei muuta kun omia voimia keräämään tai etsimään. Kaikkea hyvää!

siis et ole kamala! vaan tarkoitin matalaa mieltä ja väsymystä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mikä vialla:
mieli on maassa ja voimavarat nollassa,sekö syynä vai olenko vaan kamala ihminen?!:(

Tässähän se todennäköisin syy kertomasi perusteella. Mulla aika ajoin samaa. En vaan jaksais mitään tai ketään. Ei muuta kun omia voimia keräämään tai etsimään. Kaikkea hyvää!

miten se on mahdollista kerätä voimia kun mä olen yksin päivät lasten kanssa (lapsia siis 3) ,mies töissä. ei ole tukiverkkoa, ei ketään kelle saisin lapset.
mieli menee entistä alemmaksi kun mietin miten kiukkuan ja ärsyynnyn lapsilleni tämän tästä,en halua olla tällainen äiti!!!:(((
 
Alkuperäinen kirjoittaja HyacinthBucket:
Jospa sinä olet pettynyt, väsynyt... alitajuntaisesti toivoit lapsen luonteen toisenlaiseksi. Onko hän vastakohtasi luonteeltaan.

Jokainen on omanlaisensa persoona, meidän pitää vaan se jotenkin hyväksyä. Et ole kamala ihminen, näethän ongelmannekin. :hug:

itseasiassa olen itsekin ollut herkkä ja arka lapsi. muistan,ettei mua juuri koskaan noteerattu lapsuudenkodissa, jäin yksin pelkojeni kanssa:(
jotenkin ei vain ole voimavaroja kokoajan olla vakuuttelemassa ettei mitään hätää ole ja selittelemässä asioita,kun itsekin olen ihan hukassa ja rikki:(
 
Alkuperäinen kirjoittaja sama vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mikä vialla:
mieli on maassa ja voimavarat nollassa,sekö syynä vai olenko vaan kamala ihminen?!:(

Tässähän se todennäköisin syy kertomasi perusteella. Mulla aika ajoin samaa. En vaan jaksais mitään tai ketään. Ei muuta kun omia voimia keräämään tai etsimään. Kaikkea hyvää!

siis et ole kamala! vaan tarkoitin matalaa mieltä ja väsymystä.

kiitos!:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mikä vialla:
mieli on maassa ja voimavarat nollassa,sekö syynä vai olenko vaan kamala ihminen?!:(

Tässähän se todennäköisin syy kertomasi perusteella. Mulla aika ajoin samaa. En vaan jaksais mitään tai ketään. Ei muuta kun omia voimia keräämään tai etsimään. Kaikkea hyvää!

miten se on mahdollista kerätä voimia kun mä olen yksin päivät lasten kanssa (lapsia siis 3) ,mies töissä. ei ole tukiverkkoa, ei ketään kelle saisin lapset.
mieli menee entistä alemmaksi kun mietin miten kiukkuan ja ärsyynnyn lapsilleni tämän tästä,en halua olla tällainen äiti!!!:(((

Apua esim perhetyöstä? Tai jos saisit tukiverkkoa esim varamummun tai uuden ystävän, jonka kanssa voisitte auttaa toisianne tai lapsille esim kerhopaikat tai pk.hon puolipväpaikat?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
itseasiassa olen itsekin ollut herkkä ja arka lapsi. muistan,ettei mua juuri koskaan noteerattu lapsuudenkodissa, jäin yksin pelkojeni kanssa:(
jotenkin ei vain ole voimavaroja kokoajan olla vakuuttelemassa ettei mitään hätää ole ja selittelemässä asioita,kun itsekin olen ihan hukassa ja rikki:(

Sinähän tiedät jo mikä kaiken aiheuttaa. Mistä vaan nyt teille apua? Molempien tarvis saada lisää voimaa ja rohkeutta. Onko teillä millanen kouluterkkari, voisko hänen kauttaan päästä alkuun? :)
 
Kyllä muakin ärsyttää mun 3v. kun se on koko ajan vaatimassa jotain, ei usko mitään, kaikki on niin vaikeeta, kaikessa laitetaan vastaan, itketään ja huudetaan sitä ja tätä... oikein odotin, että pääsen siitä eroon täksi vklopuksi (meni mummolle). Saan hetken hengähtää ja ikävähän se jo nyt on. Mutta tekee varmaan hyvää molemmille olla hetki erossa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja HyacinthBucket:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
itseasiassa olen itsekin ollut herkkä ja arka lapsi. muistan,ettei mua juuri koskaan noteerattu lapsuudenkodissa, jäin yksin pelkojeni kanssa:(
jotenkin ei vain ole voimavaroja kokoajan olla vakuuttelemassa ettei mitään hätää ole ja selittelemässä asioita,kun itsekin olen ihan hukassa ja rikki:(

Sinähän tiedät jo mikä kaiken aiheuttaa. Mistä vaan nyt teille apua? Molempien tarvis saada lisää voimaa ja rohkeutta. Onko teillä millanen kouluterkkari, voisko hänen kauttaan päästä alkuun? :)

mä käyn terapiassa,mutta matka on pitkä ja raskas. terkkari juuri on sanonut ettei ole resursseja kuin ihan terveystarkastuksiin heillä. lapseni on käynyt muutaman kerran koulupsykologilla,piti siitä kovasti.
mä vaan pelkään sitä mitä aiheutan lapselleni tällä kaikella:( se sattuu ja paljon,pelkkä ajatus! sitä vähiten haluan!:(
 
Alkuperäinen kirjoittaja g:
Kyllä muakin ärsyttää mun 3v. kun se on koko ajan vaatimassa jotain, ei usko mitään, kaikki on niin vaikeeta, kaikessa laitetaan vastaan, itketään ja huudetaan sitä ja tätä... oikein odotin, että pääsen siitä eroon täksi vklopuksi (meni mummolle). Saan hetken hengähtää ja ikävähän se jo nyt on. Mutta tekee varmaan hyvää molemmille olla hetki erossa...

mun nuorin samanikäinen,tiedän mistä puhut.
sitä vaan tuntuu vaikeelta valittaa kun on niin raskasta,ikäänkuin se kumoais jotenkin sen kuinka paljon lasta rakastaa ja hänestä välittää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
mä käyn terapiassa,mutta matka on pitkä ja raskas. terkkari juuri on sanonut ettei ole resursseja kuin ihan terveystarkastuksiin heillä. lapseni on käynyt muutaman kerran koulupsykologilla,piti siitä kovasti.
mä vaan pelkään sitä mitä aiheutan lapselleni tällä kaikella:( se sattuu ja paljon,pelkkä ajatus! sitä vähiten haluan!:(

Luota itseesi ja lapseesi, kyllä te selviätte. Se on tosi ikävää, kun ei ole resursseja tarjota tälläiseen apuun. Voisiko lapsi jatkaa koulupsykologilla? Tai vaikka perheneuvollassa psykologin kanssa?
 
Hei, kuules!!!!!!!! Ootko koskaan kuullut, että lapsen VELVOLLISUUS on kiusata vanhempia!! Ne kokeilee rajoja. JA mitä enempi siinä on sinun piirteitä, nniin sitä enmmän ne sua ärsyttää, sori oon kännissä. Mut toi on totta.
 

Yhteistyössä