Kun oma äiti..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Sadie"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"Sadie"

Vieras
Mä oon ihan loppu. Mun äidillä om mielenterveysongelmia sekä alkoholiongelma.
Soittelee mulle, haukkuu ja syyllistää kaikesta mahdollisesta. Lähettelee inhottavia viestejä. Soittelee mun ystäville, anoppilaan ja jopa mun työpaikalle, kertoakseen "totuuden" musta.Nyt kun mulla on lapsi, uhkailee tekevänsä sossuun musta ilmotuksen, kun ei musta hänen mukaansa ole äidiksi. Tätä on nyt jatkunut lähes 10 vuotta.
Auttaa on yritetty kaikin mahdollisen keinon, mutta kun eihän hänellä ole mitään ongelmia, kuinka kehdataankin syyttää että muka ryyppäisi yms.

Mä oon ihan kertakaikkisen loppu, musta tuntuu et mun oma pää hajoaa tämän myötä. Oon yrittäny kestää ja jaksaa, onhan kumminkin omasta äidistä kyse.
Sanokaa mulle, että ei oo väärin laittaa välit kokonaan poikki? Olisko kohtalotovereita, vertaistukea? Mitä mä teen? Mun jaksaminen tän asian suhteen on nyt loppu.
 
Mulla oli samanlaista alkoholisti äitini kanssa 9v sitten. Koska olin ihan loppu siihen vaihoin puhelin numeron ja katkasin välit kokonaan. Viimeiset sanat oli äidiltä että kuulut sukuun halusit tai et, totesin niin kuulun, mutta oma asia haluanko enää olla missään tekemisissä. Alkuun oli rankkaa välien katkasun jälkeen, koska tunsin jatkuvaa syyllisyyttä siitä, lopulta siitä yli pääsin ja huomannut miten on rauha itselläni ollut ja hyvä mieli kun ei ole tarvinnut enää kuunnella mitään haukkumisia jne.
Siskoni tietävät asian ja kertovat mulle silloin tällöin mitä äidilleni kuuluu, mutta suoraa yhteyttä ei olla enää pidetty enkä pidä koska tiedän että se ajautuisi samaan. Siskoni ymmärtävät päätöksen koska äitini tekee ihan samanlaista piinaa heitä kohtaan.
 
[QUOTE="Sadie";28007723]
Sanokaa mulle, että ei oo väärin laittaa välit kokonaan poikki? Olisko kohtalotovereita, vertaistukea? Mitä mä teen? Mun jaksaminen tän asian suhteen on nyt loppu.[/QUOTE]

Aika nyssykkä olet itsekin kun täältä tarvit mielipidettä ja neuvoja kysyä.
Itse olen pistänyt jo vuosia sitten välit poikki äitiini samojen syiden vuoksi kuin sinä nyt vasta 10v jälkeen harkitset.
 
Ei ole väärin laittaa välejä poikki, oma ja muiden läheistesi jaksaminen on nyt ensisijalla.

Oma sisareni on alkoholisti, eikä hänkään myönnä ongelmaansa tai sairauttaan. Joo no joskus muutama vuosi sitten myönsi ja kävi katkolla, mutta sitten taas sama jatkui. Et voi auttaa äitiäsi, jos hän ei itse halua apua. Tämä on se fakta, jonka kaikki alkoholistien kanssa tai lähellä elävät lopulta tietävät ja ymmärtävät.

Pidä pintasi ja nauti elämäsi hyvistä asioista ja rakkaistasi. Tiedän, ettei se välien katkaiseminen ole mikään pikkujuttu, mutta sairastut lopulta itse, jos annat saman menon jatkua.

Kovasti kovasti voimia sinulle!
 
[QUOTE="aha";28007752]Aika nyssykkä olet itsekin kun täältä tarvit mielipidettä ja neuvoja kysyä.
Itse olen pistänyt jo vuosia sitten välit poikki äitiini samojen syiden vuoksi kuin sinä nyt vasta 10v jälkeen harkitset.[/QUOTE]

Lyöt lyötyä? En usko, että ap kaipaa potkua persuksiin vaan ymmärrystä ja kannustusta.
 
I Can Feel Your Pain :hug:

Itselläni oli ihan samaa, noin 4 vuotta oon ollut vähemmällä tekemisellä äitini kanssa.
Hänen omavalintakysymyksiään tahtooko olla oikeasti mummo mun lapsille vai ei.

Laita välit vaan poikki, vuoden se ottaa ja sen jälkeen osaat olla välinpitämättömämpi.
Ulkopuoliset ihmiset syyllistää mua useinkin, tietämättä taustoista yhtään mitään.
Nyt vasta kolmekymppisenä olen uskaltanut avoimesti kertoa kuviosta enemmän muillekin.

Jaksamista! Mulle saa laittaa yv:tä jos tahdot vertaistukea.
 
Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille, itku tuli.

Kyllähän mä sen itsekkin tiedän, että parasta on välit poikki laittaa. Kaikki muu on jo kokeiltu. Ajattelin myös vaihtaa numeron ja laittaa salaiseksi, mutta mies sanoi että kai se senkin kumminki jostain saa.
Jotenkin vain pelottaa, mitä äiti sitten keksii tehdä, jos välit laitan poikki. Ja mä olen niin paljon viime aikoina ajatellut juurikin tuota, että tätä menoa mä sairastun pian itse.
 
I Can Feel Your Pain :hug:

Itselläni oli ihan samaa, noin 4 vuotta oon ollut vähemmällä tekemisellä äitini kanssa.
Hänen omavalintakysymyksiään tahtooko olla oikeasti mummo mun lapsille vai ei.

Laita välit vaan poikki, vuoden se ottaa ja sen jälkeen osaat olla välinpitämättömämpi.
Ulkopuoliset ihmiset syyllistää mua useinkin, tietämättä taustoista yhtään mitään.
Nyt vasta kolmekymppisenä olen uskaltanut avoimesti kertoa kuviosta enemmän muillekin.

Jaksamista! Mulle saa laittaa yv:tä jos tahdot vertaistukea.

Tää on aivan kun mun omaa tekstiä!

Mun äiti syyllistää mua jatkuvasti, kuinka en anna hänen olla lapselleni mummu. Eikä tietenkään näe itsessään mitään vikaa.
Hän on mestari pitämään kulisseja yllä, joten hänen ystävänsä eivät tiedä
totuutta. Vaan kuulevat aina äitini version joka asiasta, ja siellä sitten yhdessä kauhistellaan kuinka kamala tytär olen.
 
[QUOTE="Sadie";28007802]Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille, itku tuli.

Kyllähän mä sen itsekkin tiedän, että parasta on välit poikki laittaa. Kaikki muu on jo kokeiltu. Ajattelin myös vaihtaa numeron ja laittaa salaiseksi, mutta mies sanoi että kai se senkin kumminki jostain saa.
Jotenkin vain pelottaa, mitä äiti sitten keksii tehdä, jos välit laitan poikki. Ja mä olen niin paljon viime aikoina ajatellut juurikin tuota, että tätä menoa mä sairastun pian itse.[/QUOTE]

Et ole hänen valinnoistaan vastuussa, tiedät sen itsekin. Jos annat menon jatkua, hän pitää sinua otteessaan, kunnes melko todennäköisesti sairastut.

Oletko ottanut yhteyttä alkoholistien läheisille tarkoitettuihin tukipalveluihin? Vertaistukea sinulle tarjottiin myös tässä ketjussa, kannattaa ottaa vastaan.

Jaksamista, helppoa ei ole, sen tiedän!!
 
Vähän vastaavaa mullakin. Mä oon aina tukenut mun äitiä vaikka mitä on tapahtunut ja paljon on tapahtunut. Mä oon aina puhunut kaikki avoimesti mun äidille. Mutta sit se sai tarpeeksi. Se katkasi välit. Ei halua kuulla enää mun murheita,koska sanoi että ei ole mun terapeutti. Totta se. Mutta luulin että omalle äidille voin puhua,aina....
 
Sietäisitkö vastaavaa käytöstä joltain muulta? Tuskin, etkä ole äitillesikään yhtään sen enempää velkaa kuin vaikka naapurin tädille. Mutta sinun omalle perheellesi JA sinulle itsellesi olet sen velkaa että huolehdit omasta jaksamisestasi.

Vaihda numero, laita kaikki tietosi salaisiksi ja lopeta yhteydenpito. Ilmoita sukulaisille ja äitisi tuntemille tuttaville rehellisesti mikä tilanne on ja että he eivät saa antaa tietojasi äidillesi. Jos vielä tämän jälkeen tulee yhteydenottoja, teet säännöllisesti ilmoituksen kotirauhan häirinnästä ja tarvittaessa kunnianloukkauksesta (jos hän esim. levittää valheita). Näiden perusteella saat lopulta lähestymiskiellon.
 
Mä olen nyt koko päivän miettiny tätä asiaa.. Ja en voi ku ihmetellä että miksen oo laittanu välejä poikki ajat sitten! Mun läheiset on mulle sanonu, että kuinka mä jaksan, heillä olis pinna katkennu jo ajat sitten. Mä olen vain kerta toisensa jälkeen "unohtanu" ja toivonu muutosta parempaan. Mutta nyt siihen tulee loppu, on pakko. Mä huomaan jo nyt, kuinka itsevarmasta ja rohkeasta naisesta on tullu epävarma ja itseään syyllistävä, riittävyyttään ja hyvyyttään epäilevä :(. Kai se kaikki haukkuminen ja syyllistäminen tän on saanu aikaan. Kuinka mä voin tajuta tänkin vasta nyt!
Tuntuu että eiliset tapahtumat naksautti jotain mun päässä, ja nyt mä näen ja tajuan kaiken paljon selkeämmin.

Mä tiedän kyllä juu, etten oo vastuussa äitini valinnoista. Eniten mua pelottaakin, millä tavalla päättää mulle välien katkasun kostaa. Kostaminen kun on yksi hänen mielipuuhistaan. Jos kaikki ei mee ja tee niinkuin hän sanoo, niin jo on helvetti irti.
Ja totta toikin, en todella sietäisi tälläistä jos olisi jostain muusta ihmisestä kyse.

Aion ottaa myös selvää tosta AAL:sta. Puhuminen, varsinkin jonkun vieraan kanssa, auttaisi varmasti. Ja oikeastaan mä olen jo pidemmän aikaa miettiny, että haluaisin johonkin päästä juttelemaan näistä asioista.

Kiitos vielä kaikille!
 
[QUOTE="Sadie";28009451]Mä olen nyt koko päivän miettiny tätä asiaa.. Ja en voi ku ihmetellä että miksen oo laittanu välejä poikki ajat sitten! Mun läheiset on mulle sanonu, että kuinka mä jaksan, heillä olis pinna katkennu jo ajat sitten. Mä olen vain kerta toisensa jälkeen "unohtanu" ja toivonu muutosta parempaan. Mutta nyt siihen tulee loppu, on pakko. Mä huomaan jo nyt, kuinka itsevarmasta ja rohkeasta naisesta on tullu epävarma ja itseään syyllistävä, riittävyyttään ja hyvyyttään epäilevä :(. Kai se kaikki haukkuminen ja syyllistäminen tän on saanu aikaan. Kuinka mä voin tajuta tänkin vasta nyt!
Tuntuu että eiliset tapahtumat naksautti jotain mun päässä, ja nyt mä näen ja tajuan kaiken paljon selkeämmin.

Mä tiedän kyllä juu, etten oo vastuussa äitini valinnoista. Eniten mua pelottaakin, millä tavalla päättää mulle välien katkasun kostaa. Kostaminen kun on yksi hänen mielipuuhistaan. Jos kaikki ei mee ja tee niinkuin hän sanoo, niin jo on helvetti irti.
Ja totta toikin, en todella sietäisi tälläistä jos olisi jostain muusta ihmisestä kyse.

Aion ottaa myös selvää tosta AAL:sta. Puhuminen, varsinkin jonkun vieraan kanssa, auttaisi varmasti. Ja oikeastaan mä olen jo pidemmän aikaa miettiny, että haluaisin johonkin päästä juttelemaan näistä asioista.

Kiitos vielä kaikille![/QUOTE]

Hienoa! Päivä kerrallaan!!

Vielä kerran kovasti voimia sinulle :)
 

Yhteistyössä