Kun mies ei tuu mukaan synnytykseen..

sitä ennenkään mies ollut mukana synnytyksessä. Sehän on vain näitä tämänpäivän hössön sössön juttuja. Kun raskaana oleva äiti tarvitsee tukea. Jos mies kieltäytyy niin johan se hormoonihirviöinen mammeli raivostuu norsun askelin ravataan pitkin huoneistoa niin et ovet paukkuu.
En ihmettele että erot ovat listääntyneet.

 

en pakottaisi, enkä varmaan olisi mitenkään loukkaantunutkaan. Se on oma valinta, ainoa jonka sinne on pakko mennä olen valitettavasti minä itse. Jos mies itse tietää ettei hänestä ole sinne, niin ei pidä pakottaa. Mieskin voi pelätä synnytystä ja siitä voi jäädä traumoja, jotka myöhemmin vaikuttaa parisuhteeseen ja seksielämääm. Mun mielestä miehen ei tartte olla pinnallinen, että näin käy, luulen että herkille niin käy helpomminkin. Oma mies oli mukana, kun esikko syntyi, toki toivon että ollaan siellä myöhemminkin yhdessä, mutta se ei vaikuta vanhemmuuteen tai parisuhteeseen, vaikkei niin käviskään.

mun mies siis oli mukana meiän ekan yhteisen lapsen synnytyksessä ja ilmoitti heti ettei enää ikinä. ei pysty. no..eipä pitäny tulla lapsiakaan lisää mutta nyt vaan on. ilmoitti heti ettei haluu tulla mukaan ja mulle se on ok.

jää vähän semmonen olo vastauksista että miehiä pidetään huonoina jos ne ei tuu mukaan..

 

sitä ennenkään mies ollut mukana synnytyksessä. Sehän on vain näitä tämänpäivän hössön sössön juttuja. Kun raskaana oleva äiti tarvitsee tukea. Jos mies kieltäytyy niin johan se hormoonihirviöinen mammeli raivostuu norsun askelin ravataan pitkin huoneistoa niin et ovet paukkuu.
En ihmettele että erot ovat listääntyneet.

Ennen mies ei hoitanut lapsiakaan,ei vaihtanut vaippoja eikä ollut paljon kotonakaan.

 

Siis sulla ei mies tuu? No, eipä oo uutta!

no kui moni meistä menis sinne vapaa-ehtoisesti? jättäisin minäkin väliin ellei ois pakko.

No, se mies voisi tulla vaikka ihan solidaarisuudesta sua kohtaan. Lapsi on yhteinen.

Mä en kyllä tajua kuka missaa sen vapaaehtoisesti.

no juu. pohdin tässä vaan sitä kun ei kovin moni varmaan ajattele sitä miesten näkökulmasta. ettei se oo niin herkkua katella kun toinen kiemurtelee tuskissaan ja veri lentää. en tiiä pystyisinkö ite katella vierestä. :snotty:

Ei se herkkua ole synnyttäjällekään. Helpompi katsoa on, kuin kokea tuska itse.

paha sanoa kun ei oo kokemusta. en usko että pystysyin. oonkohan ihan kauhee? :snotty:

 

Jos tuo kysymys olisi muotoiltu toisin,eli mies tulisi mukaan mutta nainen ei päästä.
Tänne ois mammat laittaneet vastausta et tietenkään ei mies sitten tulis mukaan.Sehän on äidin ja lapsen yhteinen hetki jumalauta!
Oli niin tai näin,niin aina mamma päättää.

 

Eli sun miehellä on jäänyt jotain "traumoja" siitä synnytyksessä mukana olosta? Kyse ei ole siitä "ettei vaan huvita odotella siellä"?

 

sitä ennenkään mies ollut mukana synnytyksessä. Sehän on vain näitä tämänpäivän hössön sössön juttuja. Kun raskaana oleva äiti tarvitsee tukea. Jos mies kieltäytyy niin johan se hormoonihirviöinen mammeli raivostuu norsun askelin ravataan pitkin huoneistoa niin et ovet paukkuu.
En ihmettele että erot ovat listääntyneet.

Olisi voinut olla, jos olisi päästetty.

 

Jos tuo kysymys olisi muotoiltu toisin,eli mies tulisi mukaan mutta nainen ei päästä.
Tänne ois mammat laittaneet vastausta et tietenkään ei mies sitten tulis mukaan.Sehän on äidin ja lapsen yhteinen hetki jumalauta!
Oli niin tai näin,niin aina mamma päättää.

Totta kai SYNNYTTÄJÄ PÄÄTTÄÄ.

 

mun ex mies ei ollut kolmanne lapsen synytmässä. ei halunnut mukaan keskimmäisen rajun synnytyksen vuoksi ja se oli minulle ok..en voinut pakottaakkaan. kolmannen synnytyksessä oli ystäväni doulana. nyt odotan neljättä uuden mieheni kanssa ja mies odottaa myös hyvin innolla tulevaa synnytystä.

 

Eli sun miehellä on jäänyt jotain "traumoja" siitä synnytyksessä mukana olosta? Kyse ei ole siitä "ettei vaan huvita odotella siellä"?

kyllä mä niin väittäisin. kaikki sujui hyvin synnytyksessä..oli nopeeta toimintaa. miehen mielestä oli kuin olisi kattonu teurastusta. myönnän ite etten oo kovin rauhallinen siellä. okei..huudan, potkin ja pyörin...vähän kuin kattois manaajaa ehkä.

mies sanoi että voi tulla mukaan sairaalaan mutta synnytysaliin ei haluu tulla ennen kuin homma on ohi.

 

Tuleeko sulle joku muu esim.ystävä synnytykseen mukaan, vai menetkö ihan yksin?

 

Jos tuo kysymys olisi muotoiltu toisin,eli mies tulisi mukaan mutta nainen ei päästä.
Tänne ois mammat laittaneet vastausta et tietenkään ei mies sitten tulis mukaan.Sehän on äidin ja lapsen yhteinen hetki jumalauta!
Oli niin tai näin,niin aina mamma päättää.

Totta kai SYNNYTTÄJÄ PÄÄTTÄÄ.

loppupeleis ehkä,mutta ei sinne sitten kyllä pakoteta ketään mukaankaan.

 

Tuleeko sulle joku muu esim.ystävä synnytykseen mukaan, vai menetkö ihan yksin?

ajattelin mennä yksin. en usko että haluun ketään ulkopuolista sinne. onhan siellä se kätilö (ehkä 2 jos ei oo ruuhkaa). eihän sitä ikinä tiiä jos se muuttaa mieltään (tai lehmät oppii lentää.. :kieh: ) hyvällä tsägällä menee taas niin nopeesti ettei ehi miettii mitään.

 

No kyllä mä nyt vähä ihmettelisin että jos meille 5s tulis ja mies ilmoittais että ei synnytykseen tulis. Taitaisin pakottaa. Mä en itseasiassa ole edes kysellyt, tuletko, musta se on itsestäänselvää että mies tulee. Onneksi se on sitä miehellekin.

 

Mä en käsitä, miten joku voi haluta miehen sinne tölläämään. Musta olis kamalaa olla tutkittavana ja ponnistella naama punaisena, jos joku siinä turistina kattelisi jännää showta.

Meillä oli niin, että mies olisi ehdottomasti halunnut olla mukana, mutta alatiesynnytykseen en olisi häntä ottanut mistään hinnasta. Joku yksityisyys sentään pitää säilyä. Lapsi syntyi kuitenkin suunnitellulla sektiolla, joten päästin sinne miehen mukaan, kun siinä ei mitään alapään ronkkimisia näy. Kadutti kyllä sekin. En pystynut nauttimaan tilanteesta yhtään, kun toinen siinä töllöttää ja silittää mun päätä ja itse makaan halvaantuneena leikeltävänä. Oli tosi typerä ja vaivaantunut olo. Yksin olisi ollut tosi mielenkiintoista ja ihanaa kokea se tilanne. Mitään henkistä tukea en todellakaan kaipaa. Mun mielestä semmonen on ihan hömppää. Yksin siinä "pulassa" kuitenkin on.

 

En olisi tehnyt tuollaiselle miehelle enää lapsia.Mieheni sanoi että se pään tulo oli ihanin hetki elämässään.Ja mä huudin kovasti yms.

 

no kui moni meistä menis sinne vapaa-ehtoisesti? jättäisin minäkin väliin ellei ois pakko.

Kyllä minä menisin ihan vapaaehtoisesti oman lapseni syntymään mukaan!

 

Mies ei päästäis minua sinne yksin
Ja olen sanonu et synnytän kotiin jos joudun lähteen yksin

Mut mä tiedän yhden miehen joka oli vain ekalta lapselta matkassa ja tuumas et nyt se on nähty et enään en mene... Oli sit viimesessä synnytyksessä eli ku 10 lapsi synty.

 

Mä en käsitä, miten joku voi haluta miehen sinne tölläämään. Musta olis kamalaa olla tutkittavana ja ponnistella naama punaisena, jos joku siinä turistina kattelisi jännää showta.

Meillä oli niin, että mies olisi ehdottomasti halunnut olla mukana, mutta alatiesynnytykseen en olisi häntä ottanut mistään hinnasta. Joku yksityisyys sentään pitää säilyä. Lapsi syntyi kuitenkin suunnitellulla sektiolla, joten päästin sinne miehen mukaan, kun siinä ei mitään alapään ronkkimisia näy. Kadutti kyllä sekin. En pystynut nauttimaan tilanteesta yhtään, kun toinen siinä töllöttää ja silittää mun päätä ja itse makaan halvaantuneena leikeltävänä. Oli tosi typerä ja vaivaantunut olo. Yksin olisi ollut tosi mielenkiintoista ja ihanaa kokea se tilanne. Mitään henkistä tukea en todellakaan kaipaa. Mun mielestä semmonen on ihan hömppää. Yksin siinä "pulassa" kuitenkin on.

Minä en koe asiaa noin,ei sitä yksityisyyttä ollut kun lasta tehtiinkään.

 

Eli sun miehellä on jäänyt jotain "traumoja" siitä synnytyksessä mukana olosta? Kyse ei ole siitä "ettei vaan huvita odotella siellä"?

kyllä mä niin väittäisin. kaikki sujui hyvin synnytyksessä..oli nopeeta toimintaa. miehen mielestä oli kuin olisi kattonu teurastusta. myönnän ite etten oo kovin rauhallinen siellä. okei..huudan, potkin ja pyörin...vähän kuin kattois manaajaa ehkä.

mies sanoi että voi tulla mukaan sairaalaan mutta synnytysaliin ei haluu tulla ennen kuin homma on ohi.

Eli sun miehellä on ns. hyvä syy olla pois synnytyksestä. Ja kuitenkin on tulossa sairaalaan mukaan. Kaverin mies pyörtyi synnytyssalissa viiden minuutin välein, kun se sen mielestä oli niin karmeaa katsottavaa, eikä kaveri sitä sit seuraaviin synnytyksiin edes huolinut mukaan...sanoi, että synnytystä ärsyttävämpää oli se, että kätilöiden piti jatkuvasti virvoitella miestä....

Ei tuossa teidän jutussa ole HelloShitty mitään ihmeteltävää/paheksuttavaa ja jos jonkun mielestä on, niin se on voi voi. Tehkää te teidän tavallanne, kun se kerran teille kummallekin on ok.

 

Mä en käsitä, miten joku voi haluta miehen sinne tölläämään. Musta olis kamalaa olla tutkittavana ja ponnistella naama punaisena, jos joku siinä turistina kattelisi jännää showta.

Meillä oli niin, että mies olisi ehdottomasti halunnut olla mukana, mutta alatiesynnytykseen en olisi häntä ottanut mistään hinnasta. Joku yksityisyys sentään pitää säilyä. Lapsi syntyi kuitenkin suunnitellulla sektiolla, joten päästin sinne miehen mukaan, kun siinä ei mitään alapään ronkkimisia näy. Kadutti kyllä sekin. En pystynut nauttimaan tilanteesta yhtään, kun toinen siinä töllöttää ja silittää mun päätä ja itse makaan halvaantuneena leikeltävänä. Oli tosi typerä ja vaivaantunut olo. Yksin olisi ollut tosi mielenkiintoista ja ihanaa kokea se tilanne. Mitään henkistä tukea en todellakaan kaipaa. Mun mielestä semmonen on ihan hömppää. Yksin siinä "pulassa" kuitenkin on.

Mikä turisti se lapsen isä on? Ja on kai hän sinun alapääsi nähnyt ennen synnytystäkin. Vai ei vai?

 

Mä en käsitä, miten joku voi haluta miehen sinne tölläämään. Musta olis kamalaa olla tutkittavana ja ponnistella naama punaisena, jos joku siinä turistina kattelisi jännää showta.

Meillä oli niin, että mies olisi ehdottomasti halunnut olla mukana, mutta alatiesynnytykseen en olisi häntä ottanut mistään hinnasta. Joku yksityisyys sentään pitää säilyä. Lapsi syntyi kuitenkin suunnitellulla sektiolla, joten päästin sinne miehen mukaan, kun siinä ei mitään alapään ronkkimisia näy. Kadutti kyllä sekin. En pystynut nauttimaan tilanteesta yhtään, kun toinen siinä töllöttää ja silittää mun päätä ja itse makaan halvaantuneena leikeltävänä. Oli tosi typerä ja vaivaantunut olo. Yksin olisi ollut tosi mielenkiintoista ja ihanaa kokea se tilanne. Mitään henkistä tukea en todellakaan kaipaa. Mun mielestä semmonen on ihan hömppää. Yksin siinä "pulassa" kuitenkin on.

No minusta parisuhteen pitää olla niin avoin että noi ei pitäisi olla todellakaan mitään ongelmia ja vähän outo käsitys tuo "turistina olo", kyllä meillä mies on ainakin ollu kovasti apuna ja vaikkei apuna olisi ollutkaan, jo läsnäolollaan auttoi jaksamaan. Yhdessä se lapsi on sinne alulle pantu niin eikö se nyt yhdessä voida "pois ottaakki".

 

en ymmärrä, että mitä iloa siitä paikalle pakotetusta miehestä siellä salissa on. Onhan se hienoa sanoa kaikille,että "meidän Matti oli koko ajan mukana ja katkaisi napanuoran". Siitä, miten tämä on pakottaminen ja mahdollisesti aiheutettu trauma on parisuhteelle/seksielämälle tehnyt, ollankin siiten ihan hiljaa. Esimerkiksi imukuppisynnytys voi olla todella pahan näköinen, enkä ihmettele jos se jättää isällekin hirvittävän olon.

 

Mä en käsitä, miten joku voi haluta miehen sinne tölläämään. Musta olis kamalaa olla tutkittavana ja ponnistella naama punaisena, jos joku siinä turistina kattelisi jännää showta.

Mielenkiintoinen suhde teillä!

Joku yksityisyys säilyä? Anteeksi mikä... Kyllä se sun yksityisyytesi miehen suhteen tais mennä sillon kun sitä lasta on tehty...

 

Mä olen tässä ajatellut, että ehdottaisinko miehelle jottei tule seuraavaan synnytykseen, tai saa toki tulla jos haluaa, mutta kyllä mä sitten haluan että siitä miehestä on siellä jotakin hyötyäkin, eikä mun tarvi siinä tilanteessa katsoa miestä, että kuinka se voi.
Eikä muutenkaan ollu kovin kivaa kun mies oli valkonen kun lakana ja ramppas koko ajan ovesta ulos kun ei voinu kattoa.
Kun kohdunkaulapuudutetta laitettiin, mies häippäs, välillä häippäs muuten vaan ja kun ponnistusvaihe alko, niin häippäs ja hyvin nopeesti.
Kun voi pahoin eikä kestänyt katsella.
Joten en usko että oli miehen kannalta kovinkaan kivaa, enkä usko että nyt kehtais sanoa että ei tule. Tai voihan se olla että nyt kestäiskin olla tukena kun tietää mitä tuleman pitää.
Mutta viimeksin ehittiin olla sairaalassa 3 tuntia ja siitä ajasta 1,5 tuntia mies oli jossain muualla.
Asiaan on monta näkökantaa...