kun kello ei tikitä, ei sitten millään

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rosazol
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

rosazol

Vieras
Biologinen kello ei tikitä, ikää on jo 34 vuotta ja kaikki ulkoiset elementit kunnossa- on omakotitalo, ammatit, autot ja tietysti aviomies.

Olen aina tiennyt että olisin hyvä äiti, mutta jostain syystä lapsen saaminen pelkästään pelottaa ja tuntuu siltä, ettei se kuitenkaan olisi minun juttuni. Voihan olla että lasta ei edes tulisi vaikka yrittäisi mutta toisaalta elämä tuntuu nyt kovin merkityksettömältä kun perhettä ei ole perustettu. Mies ei erityisesti haikaile perheen perään mutta ei ole sitä vastaankaan.
Pelkään olevani 10 vuoden päästä katkeroitunut vanha akka jos en perhettä perusta.

Pelkään että lapselle sattuu jotain, en kestä edes lemmikkikoiran sairaana oloa. En tykkää kulkea harrastuksissa, olen koti-ihminen, miten ihmeessä jaksaisin viedä lasta harrastuksiin tai innostua leikeistä kun olen aina ollut aika tosikko. En halua lasta itsekkäistä syistä, itsellänikään ei ole ollut nuorena helppoa ja mitä jos lapselle sattuu kaikki maailman kamalat asiat eteen. Pelkään koulukiusaamista tai sitä että en pysty suojelemaan lastani pahoilta asioilta maailmassa.

Rohkaiskaapa äidit lastentekoon tai rohkaiskaa etten niitä tee. Tiedän että omaa lastaan rakastaa kun sellaisen saa, mutta pystyisinkö elämään kuitenkin ilman katkeroitumatta vanhaksi asti?
 
Hmm. Luulen, että lataat nyt itsellesi turhan suuria paineita äitiydestä. Pelkäät ehkä vain siksi, että olet lykännyt asiaa jo näinkin kauas? Jos kerran olet koti-ihminen etkä ole jo nuorena päättänyt olla hankkimatta lapsia, sanoisin, että yritystä kehiin vaan! Sulla on vielä hyvät mahikset raskautua helposti. Mutta kyllä se kello tikittää, vaikka sulla ei vauvakuumetta olekaan. :laugh: Kaikille ei vaan yksinkertaisesti tule sellaista.

Olen sua muutaman vuoden vanhempi, ja luulen, että mulla on toisen lapsen saannin/hankkimisen suhteen vähän samanlainen tilanne kuin sinulle nyt. Olen odottanut parempaa elämäntilannetta, mutta eihän sitä koskaan tule! Toisen lapsen aika alkaa olla jo ohi -sekä oman ikäni, että esikoisen iän vuoksi.
 
Mulla ei tikittänyt myöskään millää. Paitsi sitten kun 41-vuotispäivä lähestyi. Sitten tulikin kiire ja menimme suoraan yksityiselle klinikalle asiakkaiksi. Apua tarvittiinkin ja reilun vuoden päästä raskaus alkoi. Sain lapseni siis juuri 43-vuotta täytettyäni.

Pieni tyttö on jo vähän yli vuoden ja kulunut aika on ollut minulle onnellisinta elämässäni.

Teet miten vain, kun ratkaisu on omasi, niin se on hyvä.
 

Yhteistyössä