R
rosazol
Vieras
Biologinen kello ei tikitä, ikää on jo 34 vuotta ja kaikki ulkoiset elementit kunnossa- on omakotitalo, ammatit, autot ja tietysti aviomies.
Olen aina tiennyt että olisin hyvä äiti, mutta jostain syystä lapsen saaminen pelkästään pelottaa ja tuntuu siltä, ettei se kuitenkaan olisi minun juttuni. Voihan olla että lasta ei edes tulisi vaikka yrittäisi mutta toisaalta elämä tuntuu nyt kovin merkityksettömältä kun perhettä ei ole perustettu. Mies ei erityisesti haikaile perheen perään mutta ei ole sitä vastaankaan.
Pelkään olevani 10 vuoden päästä katkeroitunut vanha akka jos en perhettä perusta.
Pelkään että lapselle sattuu jotain, en kestä edes lemmikkikoiran sairaana oloa. En tykkää kulkea harrastuksissa, olen koti-ihminen, miten ihmeessä jaksaisin viedä lasta harrastuksiin tai innostua leikeistä kun olen aina ollut aika tosikko. En halua lasta itsekkäistä syistä, itsellänikään ei ole ollut nuorena helppoa ja mitä jos lapselle sattuu kaikki maailman kamalat asiat eteen. Pelkään koulukiusaamista tai sitä että en pysty suojelemaan lastani pahoilta asioilta maailmassa.
Rohkaiskaapa äidit lastentekoon tai rohkaiskaa etten niitä tee. Tiedän että omaa lastaan rakastaa kun sellaisen saa, mutta pystyisinkö elämään kuitenkin ilman katkeroitumatta vanhaksi asti?
Olen aina tiennyt että olisin hyvä äiti, mutta jostain syystä lapsen saaminen pelkästään pelottaa ja tuntuu siltä, ettei se kuitenkaan olisi minun juttuni. Voihan olla että lasta ei edes tulisi vaikka yrittäisi mutta toisaalta elämä tuntuu nyt kovin merkityksettömältä kun perhettä ei ole perustettu. Mies ei erityisesti haikaile perheen perään mutta ei ole sitä vastaankaan.
Pelkään olevani 10 vuoden päästä katkeroitunut vanha akka jos en perhettä perusta.
Pelkään että lapselle sattuu jotain, en kestä edes lemmikkikoiran sairaana oloa. En tykkää kulkea harrastuksissa, olen koti-ihminen, miten ihmeessä jaksaisin viedä lasta harrastuksiin tai innostua leikeistä kun olen aina ollut aika tosikko. En halua lasta itsekkäistä syistä, itsellänikään ei ole ollut nuorena helppoa ja mitä jos lapselle sattuu kaikki maailman kamalat asiat eteen. Pelkään koulukiusaamista tai sitä että en pysty suojelemaan lastani pahoilta asioilta maailmassa.
Rohkaiskaapa äidit lastentekoon tai rohkaiskaa etten niitä tee. Tiedän että omaa lastaan rakastaa kun sellaisen saa, mutta pystyisinkö elämään kuitenkin ilman katkeroitumatta vanhaksi asti?