S
surku
Vieras
Ollaan siskoni kanssa ihan erilaisessa asemassa vanhempieni silmissä. Siskon perhe pyytää/tarvitsevat apua monen monta kertaa kuukaudessa ja apua saavat ilman mitään mutinoita. Siellä jopa lemmikit hoidetaan lasten ohessa!
Kun itse joskus harvoin pyydän apua (sitä tapahtuu ehkä 4 kertaa vuodessa), alkaa pohtiminen että kun oltiin jo mietitty sitä ja tätä, no voidaan kait me tulla ei sulla varmaan pitkään mene... Meidän elukat jää hoidon ulkopuolelle, vaikka eilenkin toisella koiralla oli kova hätä kun tulin väsyneenä kotiin ja koira oli varmasti pyrkinyt ulos jo aiemmin. Voin sanoa, että silloin VITUTTI!!
Täytyy varmaan alkaa etsiä tilapäistä hoitoapua muualta, tai opettaa lapset selviytymään yksin. Tuntuu vaan niin epäreilulta
Tämän takia ovat suhteet siskoonkin viilenneet. He ihan muitta mutkitta olettavat apua saavansa aina kun vähän vihjaavat, meidän täytyy melkein anella...
Onko kellään kokemusta samanlaisesta? Oletteko sanoneet asiasta? mä en viitsis sano, sillä äitini heittäytyy aina marttyyriksi silloin kun kyse minun mielipiteestäni. Siskoni sen sijaan saa laukoa suustaan mitä sattuu...
Kun itse joskus harvoin pyydän apua (sitä tapahtuu ehkä 4 kertaa vuodessa), alkaa pohtiminen että kun oltiin jo mietitty sitä ja tätä, no voidaan kait me tulla ei sulla varmaan pitkään mene... Meidän elukat jää hoidon ulkopuolelle, vaikka eilenkin toisella koiralla oli kova hätä kun tulin väsyneenä kotiin ja koira oli varmasti pyrkinyt ulos jo aiemmin. Voin sanoa, että silloin VITUTTI!!
Täytyy varmaan alkaa etsiä tilapäistä hoitoapua muualta, tai opettaa lapset selviytymään yksin. Tuntuu vaan niin epäreilulta
Onko kellään kokemusta samanlaisesta? Oletteko sanoneet asiasta? mä en viitsis sano, sillä äitini heittäytyy aina marttyyriksi silloin kun kyse minun mielipiteestäni. Siskoni sen sijaan saa laukoa suustaan mitä sattuu...