kun ei parannu masennuksesta?

[Phoebsi]

siis missä mä annoin kuvan että kuormitan läheisiäni olollani? tein sitä hetken terapeutin ohjeen mukaan, mutta näin että se oli liian rankkaa läheisilleni ja nykyään lähinnä vähättelen vointiani jos joku kysyy. "miten voit" "ihan jees" on yleinen keskustelu.

olen masennusta sairastanut jo vuosia ja niistä vuosista ehkä 3kk harjoitin tätä KAIKEN puhumista miehelleni ja äidilleni kunnes huomasin sen olevan liian rankkaa heille. no, nyt olen tilanteessa jossa mies itse VAATII päästä mukaan tiettyihin terapia istuntoihin ymmärtääkseen paremmin minua. kiellänkö häntä siis tulemasta ettei hän vaan kuormitu liikaa?

On todella hienoa että miehesi haluaa mukaan, totta kai otat hänet! Älä nyt syyllisty noista eräiden jutuista, ehkä he eivät tiedosta että elämä on toisten kuormittamista tavalla tai toisella, halusi tai ei.

 

[Phoebsi]

Masentuneet ei kuitenkaan aiheuta läheisilleen syöpää, joten ei voi verrata. Noi on aivan eri asioita, selvähän se on. Minä tiedän henkilön, joka oli jo sairaalahoidossa masennuksensa takia, ja ihan sairaalahenkilökunta sitä mieltä, että tämäkin henkilö todellakin hakee vain sitä sääliä ja vetää kaikki mukaan siihen omaan huonoon oloonsa. Tämän henkilön perhettä yritettiin ohjeistaa, jotta kestäisivät tämän masentuneen henkilön temppuilun.

Ei ole kyse tartuttamisesta vaan siitä, että huono tilanne elämässä heijastuu muihin ihmisiin oli sairaus mikä tahansa. Jos syöpää sairastavaa ei saa syyllistää muiden masentamisesta, miksi masennusta tai muuta mielenterveyden häikkää sairastavaa saa? Kerropa se. Ja aivan turha ottaa esimerkiksi yhtä tapausta, kun muita tapauksia on tuhansia ja taas tuhansia.

 

[gf]

siis missä mä annoin kuvan että kuormitan läheisiäni olollani? tein sitä hetken terapeutin ohjeen mukaan, mutta näin että se oli liian rankkaa läheisilleni ja nykyään lähinnä vähättelen vointiani jos joku kysyy. "miten voit" "ihan jees" on yleinen keskustelu.

olen masennusta sairastanut jo vuosia ja niistä vuosista ehkä 3kk harjoitin tätä KAIKEN puhumista miehelleni ja äidilleni kunnes huomasin sen olevan liian rankkaa heille. no, nyt olen tilanteessa jossa mies itse VAATII päästä mukaan tiettyihin terapia istuntoihin ymmärtääkseen paremmin minua. kiellänkö häntä siis tulemasta ettei hän vaan kuormitu liikaa?

Kirjoitit esimerkiksi näin "lasten edessä koitan olla positiivinen, mutta se on vuosi vuodelta vaikeempaa ja vaikeempaa. se ei ole aitoa ja luulen että lapset vaistoaa sen jo."

Sinuna kokeilisin vaikka niitä sähköshokkeja, jos ei ole muuta jäljellä. Käytetäänhän sairaalassa koko ajan muutenkin sähköä esim. sydämen toiminnan häiriöissä sun muussa.

 

[Aamuäree]

Mä olen ainakin ajatellut että tämä on osaksi persoonaani.

En ahdistu enää asiasta vaan hyväksyn sen, että välillä olen enemmän alamaissa ja toisinaan taas aallon harjalla hyvinkin tyytyväisenä.

 

[a.p]

noh, kai pitää valottaa lisää. ei, mä en ole näitä huomion hakuisia masentuneita. päinvastoin. yritän esittää reippaampaa kuin olen. en enää valittele oloani kelleen, mä vaan hakeudun huomaamattani omiin oloihini. sairaalassa osastollakin ollessani olin jopa iloinen (ulospäin) ja moni ihmetteli miksi ylipäätään olen siellä. no, sen ulkokuoren alla mietin itsemurhaa kokoajan. ja 2vkoa osastolta pääsyn jälkeen itsemurhaa yritinkin. se oli lähellä, minuuteista kiinni. minut kuitenkin saatiin elvytettyä.

terapeutille toki juttelen, mutten osaa oikein sillekään kunnolla avautua. ajatukseni on joskus niin sairaita etten kehtaa tuoda niitä ilmi kelleen. tuntuu etten halua edes terapeuttiani kuormittaa vaikka se on hänen työnsä. en myöskään osaa luottaa siihen että joku oikeasti haluaisi auttaa minua. pelkään että kahvihuoneessa terapeutit vaan nauraa meille potilaille.

 

[ssssssss]

eli dsulla meni viheltäen ohi nimimerkki oooooo pointti...


hänhän sanoi että 1+1 ei ole 2 kaikissa tapauksissa. lues uudelleen mitä hän kirjoitti, ajatuksella. ehkä sitten ymmärrät.

Ei mennyt! Ehkä sulta meni? Sun kannattaisi opetella ihan ensin kirjoittamaankin, kun et edes tiedä, että virkkeen ensimmäinen sana alkaa ISOLLA kirjaimella.

 

[ssssss]

ja tän yhden esimerkki tapauksen takia niputat kaikki masentuneet tai mielenterveysongelmaiset samaan nippuun? huomion hakuisiksi reppanoiksi?

Kuka niin sanoi? Otatko taas(?) vähän liikaa itseesi? En usko, että kaikki ketjun jutut nyt enää liittyy välttämättä ihan sinun tapaukseesi, joten ota ihan rennosti. Osa jutuista on varmasti osoitettu myös ihan yleisesti muillekin, jotka nyt sattuvat tätä lukemaan.

 

[a.p]

Ei mennyt! Ehkä sulta meni? Sun kannattaisi opetella ihan ensin kirjoittamaankin, kun et edes tiedä, että virkkeen ensimmäinen sana alkaa ISOLLA kirjaimella.

no etkö nyt muuta keksinyt??

juu, mää oonkin ainoa ihminen netin suuressa maailmassa joka ei vaivaudu käyttää isoja kirjaimia.

 

[ssss]

Ei ole kyse tartuttamisesta vaan siitä, että huono tilanne elämässä heijastuu muihin ihmisiin oli sairaus mikä tahansa. Jos syöpää sairastavaa ei saa syyllistää muiden masentamisesta, miksi masennusta tai muuta mielenterveyden häikkää sairastavaa saa? Kerropa se. Ja aivan turha ottaa esimerkiksi yhtä tapausta, kun muita tapauksia on tuhansia ja taas tuhansia.

Ei syöpää sairastava automaattisesti käperry siihen omaan itseensä, kuten sellainen masentunut ihminen, joka ei ajattele muita. Se on niin yksinkertaista. Minusta juuri isoa osaa niistä masentuneista, jotka jättäytyvät sieltä työelämästä pois, ovat juurikin niitä, joiden maailma rajoittuu siihen omaan napaan. Älä vedä sieltä omasta päästäsi jotain statseja, että minulla olisi vain yksi tapaus, jota vastaa tuhat ja tuhat muuta. Asia voi kuule olla aivan toisin päin, että näitä mainitsemiani tapauksia on tuhansia ja tuhansia, joita vastaa aina vain yksi toisenlainen tapaus. Todellisuus on varmasti jossain noiden välimaastossa.

 

[ssss]

no etkö nyt muuta keksinyt??

juu, mää oonkin ainoa ihminen netin suuressa maailmassa joka ei vaivaudu käyttää isoja kirjaimia.

Samat sanat sulle. Hyppäät varmaan kaivoon, jos joku muukin? Ehkä jotku on todellakin liian laiskoja käyttämään korotus näppäintä.

 

[Phoebsi]

Ei syöpää sairastava automaattisesti käperry siihen omaan itseensä, kuten sellainen masentunut ihminen, joka ei ajattele muita. Se on niin yksinkertaista. Minusta juuri isoa osaa niistä masentuneista, jotka jättäytyvät sieltä työelämästä pois, ovat juurikin niitä, joiden maailma rajoittuu siihen omaan napaan. Älä vedä sieltä omasta päästäsi jotain statseja, että minulla olisi vain yksi tapaus, jota vastaa tuhat ja tuhat muuta. Asia voi kuule olla aivan toisin päin, että näitä mainitsemiani tapauksia on tuhansia ja tuhansia, joita vastaa aina vain yksi toisenlainen tapaus. Todellisuus on varmasti jossain noiden välimaastossa.

Mun mielestä sun asenne ap:ta kohtaan on aika kamala ja kertoo nykymaailmasta paljon.

Jokaisen ihmisen maailman pitäisi jossain määrin rajoittua siihen omaan napaan, mitä tulee omaan hyvinvointiin ja moneen muuhunkin asiaan. Tämä ei sitten poissulje välittämistä muista, mutta on aika ristiriitaista syyttää masentuneita omaan napaan tuijottajiksi kun toisessa lauseessa sanotaan, että masentunut ei saisi kourmittaa ketään muita. Sekin on itsekyyttä. Et tuskin edes ymmärrä miksi jotkut jättäytyvät masennuksen takia pois työelämästä, tai vetäytyvät kuoreensa. Siihen on ihmisellä oikeus, karsia elämästään pois niitä tekijöitä jotka aiheuttavat masennusta tai pahentavat sitä. Voi olla myös niin, että masennukseen taipuvaisella ihmisellä on lähipiirissään lauma itsekkäitä ihmisiä, jotka kuormittavat sen masentuneen elämää.

Vaikutat juuri sellaiselta ihmiseltä.

 

[a.p]

ssss: mä oon kyllä työelämässä.

sulta tulee nyt sellaista paskaa näppikseltäsi etten vaivaudu tämän viestin jälkeen enää edes vastata muuhun. sä oot PÄÄTTÄNYT nyt omassa pienessä mielessäs masentuneiden olevan sellaisia ja tälläisiä, etkä kykene näkemään muuta. kirjoituksesi ovat ilkeitä, se kertoo susta jo tarpeeksi.

 

[Mieki]

Mä oon ap todellakin sun puolella. Mulla on myös kokemusta masennuksesta joten tiedän siitä jotakin. Mä olin jossain vaiheessa tosi sumussa mutta muistan pahoitelleeni silloiselle puolisolleni sitä että en vaan pysty iloitsemaan muusta kuin vauvasta (mulla oli siis ilmeisesti jonkin sortin synnytyksen jälkeinen masennus). Itsekästä tai ei mutta minkäs teet jos koko ajan esim. mielessä pyörii kuolema ja rinnassa on järetön järkäle. Eikä auta vaikka kuinka olis normaalisti olemassaan positiivinen ja elämänmyönteinen ihminen! Jos ihminen on hakenut apua masennukseensa niin enempään ei oikein pysty.

 

[ooooooooooooo]

Ei syöpää sairastava automaattisesti käperry siihen omaan itseensä, kuten sellainen masentunut ihminen, joka ei ajattele muita. Se on niin yksinkertaista. Minusta juuri isoa osaa niistä masentuneista, jotka jättäytyvät sieltä työelämästä pois, ovat juurikin niitä, joiden maailma rajoittuu siihen omaan napaan. Älä vedä sieltä omasta päästäsi jotain statseja, että minulla olisi vain yksi tapaus, jota vastaa tuhat ja tuhat muuta. Asia voi kuule olla aivan toisin päin, että näitä mainitsemiani tapauksia on tuhansia ja tuhansia, joita vastaa aina vain yksi toisenlainen tapaus. Todellisuus on varmasti jossain noiden välimaastossa.

Masennus on sairaus, jota harva pyytää itselleen. Syöpä on samanlainen. Syöpä ei tartu, eikä masennuskaan, ei vaikka masentunut olisi tuollainen "paha" muille valittaja, kuten te asian vain näette.

Riskejä sairastua masennukseen löytyy ja näitä riskejä on kartoitettu. Lapsuuden traumaattiset kokemukset, työn menetys, suuret mullistavat elämänmuutokset, traumat, sairastuminen (vaikka siihen syöpään), suuret leikkaukset, menetykset. Jo sairastetut masennuksetkin lisäävät riskiä sairastua uudelleen masennukseen.

Ei ole 1 + 1 = 2 kuka sairastuu mihinkin. Eikä ole kiveen kirjoitettu, etteikö syöpää sairastunutkin voisi sairastuttaa läheisensä siihen masennukseen esimerkiksi. Se on rankka tauti ja veikkaan, että sairauteen sopeutuminen on niin vaikea prosessi, että harva siitä selviytyy kaatamatta sitäkin läheisilleen. Syöpää sairastetaan harvoin yksin, samoin on masennuksen laita. Sairaus on aina läheisiäkin koskettava asia.

Sitten jos kuvittelet, että on masentunut jää itsekkäistä syistä, omaa laiskuuttaan tai omaan napansa tuijottamisen tuottaman ilon vuoksi, niin ei se ihan noinkaan mene. Totta kai masennus on osittain itsekäs sairaus. Koska se ei ole näkyvä. Olisi paljon helpompi jos se näkyisi jotenkin. Ehkä sille saisi silloin toisenlaisen oikeutuksenkin? Sitten ehkä siihen osattaisiin suhtautua oikeana sairautena, eikä tarvitsisi syyllistää siihen sairastuneita.

Kun omissa nahoissa on niin paha olla, että toivoo kuolevansa, on työntekokin mahdotonta. Kun ei näe muuta kuin oman itsensä, koska on vankina oman päänsä sisällä, on mahdotonta kuvitella töitä.

 

[ooooooooo]

Masennus on sairaus, jota harva pyytää itselleen. Syöpä on samanlainen. Syöpä ei tartu, eikä masennuskaan, ei vaikka masentunut olisi tuollainen "paha" muille valittaja, kuten te asian vain näette.

Riskejä sairastua masennukseen löytyy ja näitä riskejä on kartoitettu. Lapsuuden traumaattiset kokemukset, työn menetys, suuret mullistavat elämänmuutokset, traumat, sairastuminen (vaikka siihen syöpään), suuret leikkaukset, menetykset. Jo sairastetut masennuksetkin lisäävät riskiä sairastua uudelleen masennukseen.

Ei ole 1 + 1 = 2 kuka sairastuu mihinkin. Eikä ole kiveen kirjoitettu, etteikö syöpää sairastunutkin voisi sairastuttaa läheisensä siihen masennukseen esimerkiksi. Se on rankka tauti ja veikkaan, että sairauteen sopeutuminen on niin vaikea prosessi, että harva siitä selviytyy kaatamatta sitäkin läheisilleen. Syöpää sairastetaan harvoin yksin, samoin on masennuksen laita. Sairaus on aina läheisiäkin koskettava asia.

Sitten jos kuvittelet, että on masentunut jää itsekkäistä syistä, omaa laiskuuttaan tai omaan napansa tuijottamisen tuottaman ilon vuoksi, niin ei se ihan noinkaan mene. Totta kai masennus on osittain itsekäs sairaus. Koska se ei ole näkyvä. Olisi paljon helpompi jos se näkyisi jotenkin. Ehkä sille saisi silloin toisenlaisen oikeutuksenkin? Sitten ehkä siihen osattaisiin suhtautua oikeana sairautena, eikä tarvitsisi syyllistää siihen sairastuneita.

Kun omissa nahoissa on niin paha olla, että toivoo kuolevansa, on työntekokin mahdotonta. Kun ei näe muuta kuin oman itsensä, koska on vankina oman päänsä sisällä, on mahdotonta kuvitella töitä.

Siis VÄLTTÄMÄTTÄ TARTU!!! Anteeksi, korjattu nyt.

 

["oooooooooo"]

Samat sanat sulle. Hyppäät varmaan kaivoon, jos joku muukin? Ehkä jotku on todellakin liian laiskoja käyttämään korotus näppäintä.

Nyt sinun kuuluisi jo vähän miettiä kirjoitustasi. Ja ehkä tuntea vähän häpeää. Paheksun nyt sinua oikeasti.

 

["vieras"]

Tiedättekö mitä? Minusta on todella itsekästä rypeä itsesäälissä. Tai ei siinä mitään, jos pitää asian itsellään, mutta minusta on väärin kuormittaa muita asialla. Kun minä olen kokenut itseni masentuneeksi, niin en siltikään todellakaan valita asiasta muille. Minusta se on todella ajattelematonta. Kyllä minusta itseä vaivaavista asiasta voi keskustella joidenkin kanssa, mutta ne henkilöt on valittava tarkasti. Esimerkiksi hyvin läheiset täytyy säästää suurista huolista! Ei sellaista jaksa kuunnella, joka koko ajan puhuu vain itsestään ja elää vaan itsesäälissä. On eri asia keskustella joistain huolista, kuin rypeä itsesäälissä muiden edessä. Niistä huolista keskustelu tarkoittaa sitten sitä, että niistä puhutaan hetki, ja sen jälkeen taas ollaan iloisia, ja ne jätetään taka-alalle. Jos tarvitsee enemmän keskusteluapua, niin ne jutellaan sitten ammattilaisten kanssa. Läheisiä ihmisiä ei ole koulutettu kantamaan niin suuria huolia, kun monet masentuneet heille sysäävät, joten nämä masentuneet sairastuttavat läheisensäkin sillä menolla. Minä en ole mikään ammattilainen, joten olen pahoillani, jos jotain tällä loukkasin, mutta voin sanoa, että näin minä asian todellakin näen. Minua suututtaa, kun joku masentunut kehtaa olla niin itsekäs, että kuormittaa minua isommilla asioilla, kuin minä pystyn korjaamaan. Tottakai olen muuten valmis tekemään mitä vain läheisteni eteen, mutta jos ammattilainenkaan ei siihen kykene, niin voitko kuvitella kuinka AVUTON OLO ammattimaidottomalla läheisellä on?! Minulla on myös ystäviä, jotka ovat joutuneet kärsimään tästä samasta ilmiösta näiden masentuneiden itsekkäiden ihmisten takia. Toivon siis todella, että jos mitenkään mahdollista, niin säästäkää se itsesääli itsellenne, ja vaikka ette itsestänne välitäkään, niin koittakaa nyt edes sen verran muista välittää, ettette heitäkin tartuttaisi. Olen siis todella pahoillani, jos tämä jotain satutti, enkä todellakaan tiedä, miten homma oikeasti toimii, mutta itse asian kanssa tekemisiin joutuneena, olen joutunut näkemään asian tältä kantilta. Toivon todella,että paranemisia teille!

Sinulta menee nyt masenutunut olo ja sairaus nimeltä masennus sekaisin. Kyse on kahdesta täysin eri asiasta.

En minä ainakaan kuormita huolillani ketään. Terapeutille puhun siitä, miltä minusta oikeasti tuntuu, muille en. Kysyttäessä saatan kertoa jonkinlaisen "kevennetyn version" (tyyliin "on niitä parempiakin päiviä ollut mutta kai tämä tästä", vaikka minusta tuntuisi että tahdon tappaa itseni, koska tulevaisuudessa ei ole mitään valoa näkyvissä).

Valitettavasti masennukseni vuoksi mieleni on niin täynnä mustaa, että jos en siitä kerro, niin ei jää kyllä yhtään mitään muutakaan kerrottavaa. Kyselen siis ihmisiltä heidän kuulumisensa ja saamalla heidät pitämään yksinpuhelua lomamatkastaan tai lapsistaan yritän vältellä omaan elämääni liittyviä kysymyksiä koska minulla ei ole niihin mitään semmoista kerrottavaa, mitä ihmiset tahtoisivat kuulla. Mutta muuhun en pystyy, joten enimmäkseen olen ihmisten parissa hiljaa. Mikä sekään ei tunnu monille kelpaavan, minkä vuoksi aina masennuksen pahetessa eristäydyn ihmisistä, koska inhoan itseäni jo muutenkin niin etten kestä nähdä, miten muutkaan eivät pidä minusta (mikä ei ainakaan auta masennusta).

Kaikista sairauksista juuri masennus on niitä, joka vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin eniten (ehkä joidenkin muiden mielenongelmien lisäksi). Vaatia vakavasti masentunutta olemaan viihdyttävää ja positiivista seuraa on sama kuin vaatisi jotakuta juoksemaan jalka poikki. Useimmiten se ei sairauden vuoksi kertakaikkiaan ole vain mahdollista, vaikka sitä haluaisi miten. Tätä harva ihminen, jolla ei ole OIKEASTA masennuksesta kokemusta, pystyy aidosti ymmärtämään.

 

[BS:ää]

Mun mielestä sun asenne ap:ta kohtaan on aika kamala ja kertoo nykymaailmasta paljon.

Jokaisen ihmisen maailman pitäisi jossain määrin rajoittua siihen omaan napaan, mitä tulee omaan hyvinvointiin ja moneen muuhunkin asiaan. Tämä ei sitten poissulje välittämistä muista, mutta on aika ristiriitaista syyttää masentuneita omaan napaan tuijottajiksi kun toisessa lauseessa sanotaan, että masentunut ei saisi kourmittaa ketään muita. Sekin on itsekyyttä. Et tuskin edes ymmärrä miksi jotkut jättäytyvät masennuksen takia pois työelämästä, tai vetäytyvät kuoreensa. Siihen on ihmisellä oikeus, karsia elämästään pois niitä tekijöitä jotka aiheuttavat masennusta tai pahentavat sitä. Voi olla myös niin, että masennukseen taipuvaisella ihmisellä on lähipiirissään lauma itsekkäitä ihmisiä, jotka kuormittavat sen masentuneen elämää.

Vaikutat juuri sellaiselta ihmiseltä.

Toi on ihan BS:ää! Ne ihmiset, jotka masentuu toisten masennuksesta, masentuu juuri sen takia, että tämä ihminen on heille niin tärkeä, että heidän sydäntään raastaa. Tämä masentunut ihminen ei taaa osaa pistää itseään heidän asemaansa, jos ajattelee itsekkäästi. Sinä et varmasti sitten ole niin empaattinen ihminen, että kykenisit tätä ymmärtämään. Masentuneet on masentuneita sinunlaisesi ihmisten takia, jotka mahdollistavat masennuksen. Ennen vanhaa, kun ei ollut mahdollisuutta masentua, (sillä jos niin kävi, niin siihen oikeasti loppui perheen elanto) niin ihmiset jaksoivat yrittää paljon kauemmin. Silloin oli myös paljon pienemmät mukavuudet, mutta ihmiset oli ihan yhtä perusonnellisia, kuin nytkin. Nykyään kyllä valitetaan, kun siitä on tehty mahdollista.

 

["vieras"]

Siitä olen samaa mieltä että masentunut ei saisi kohtuuttomasti rasittaa läheisiään, eli ammattiapua on haettava! Mä elin useamman vuoden masentunee ihmisen kanssa joka vaihtelevasti myönsi masennuksensa mutta ei hakenut apua ja se oli tosi raskasta aikaa ja sai kyllä itsensä unohtaa.

Valitettavasti resurssipulan vuoksi todella harva saa riittävää apua, vaikka itse myöntäisi sitä tarvitsemansa ja jopa sitä vaatisi (mikä sairaana, etenkin masentuneena on vaikeaa, ellei ole jotakuta topakkaa läheistä pitämässä sairaan puolia). Esim. terapiaan pääsevät vain harvat ja onnekkaat ja sopivan lääkityksen löytyminenkin on tuuripeliä. Jos masentunut on jäänyt riittävän avun (esim. tarpeeksi usein saatavan ammattitaitoisen terapian) ulkopuolelle, niin harvoin se on siitä kiinni, ettei hän olisi apua huolinut.

 

[ssss]

ssss: mä oon kyllä työelämässä.

sulta tulee nyt sellaista paskaa näppikseltäsi etten vaivaudu tämän viestin jälkeen enää edes vastata muuhun. sä oot PÄÄTTÄNYT nyt omassa pienessä mielessäs masentuneiden olevan sellaisia ja tälläisiä, etkä kykene näkemään muuta. kirjoituksesi ovat ilkeitä, se kertoo susta jo tarpeeksi.

En ole väittänyt, ettet ole työelämässä. En ole myöskään missään vaiheessa sanonut, että kaikki masentuneet olisi itsekkäitä. En ole myöskään väittänyt juuri sinun olevan itsekäs. Puhuin ihan yleisesti joistain, jotka tosiaan ovat. Lue uudestaan, jos et ymmärtänyt.

 

["vieras"]

Syöpä on aivan eri asia, kuin masennus. Ei noita voi verrata.

Syövästä puhuminen ei sitä paitsi tartuta sille toiselle ihmiselle syöpää, mutta masennuksestaan puhuva saa valitettavasti läheisensäkin masentumaan. Näitä asioita ei siis todellakaan voi verrata!

Syövästä puhuminen voi kuitenkin tartuttaa läheiseen masennuksen...syöpään sairastuneenkaan aidoimmat ajatukset eivät välttämättä ole aina kovin kauniita, voi olla voimakasta kuolemanpelkoa, katkeruutta ja vihaakin terveitä kohtaan, jatkuvaa ahdistusta rankoista hoidoista ja syövän uusiutumisen pelosta...mutta se on elämää, ei me eletä missään kiiltokuvassa.

 

["vieras"]

Toi on ihan BS:ää! Ne ihmiset, jotka masentuu toisten masennuksesta, masentuu juuri sen takia, että tämä ihminen on heille niin tärkeä, että heidän sydäntään raastaa. Tämä masentunut ihminen ei taaa osaa pistää itseään heidän asemaansa, jos ajattelee itsekkäästi. Sinä et varmasti sitten ole niin empaattinen ihminen, että kykenisit tätä ymmärtämään. Masentuneet on masentuneita sinunlaisesi ihmisten takia, jotka mahdollistavat masennuksen. Ennen vanhaa, kun ei ollut mahdollisuutta masentua, (sillä jos niin kävi, niin siihen oikeasti loppui perheen elanto) niin ihmiset jaksoivat yrittää paljon kauemmin. Silloin oli myös paljon pienemmät mukavuudet, mutta ihmiset oli ihan yhtä perusonnellisia, kuin nytkin. Nykyään kyllä valitetaan, kun siitä on tehty mahdollista.

Enpä usko, että ennen on oltu sen onnellisempia kuin nykyään. Mielenterveyshäiriöt olivat silloinkin yleisiä, mutta niitä ei vaan hoidettu yhtä paljon kuin nykyään.

 

[Best Regards]

Tiedättekö mitä? Minusta on todella itsekästä rypeä itsesäälissä. Tai ei siinä mitään, jos pitää asian itsellään, mutta minusta on väärin kuormittaa muita asialla. Kun minä olen kokenut itseni masentuneeksi, niin en siltikään todellakaan valita asiasta muille. Minusta se on todella ajattelematonta. Kyllä minusta itseä vaivaavista asiasta voi keskustella joidenkin kanssa, mutta ne henkilöt on valittava tarkasti. Esimerkiksi hyvin läheiset täytyy säästää suurista huolista! Ei sellaista jaksa kuunnella, joka koko ajan puhuu vain itsestään ja elää vaan itsesäälissä. On eri asia keskustella joistain huolista, kuin rypeä itsesäälissä muiden edessä. Niistä huolista keskustelu tarkoittaa sitten sitä, että niistä puhutaan hetki, ja sen jälkeen taas ollaan iloisia, ja ne jätetään taka-alalle. Jos tarvitsee enemmän keskusteluapua, niin ne jutellaan sitten ammattilaisten kanssa. Läheisiä ihmisiä ei ole koulutettu kantamaan niin suuria huolia, kun monet masentuneet heille sysäävät, joten nämä masentuneet sairastuttavat läheisensäkin sillä menolla. Minä en ole mikään ammattilainen, joten olen pahoillani, jos jotain tällä loukkasin, mutta voin sanoa, että näin minä asian todellakin näen. Minua suututtaa, kun joku masentunut kehtaa olla niin itsekäs, että kuormittaa minua isommilla asioilla, kuin minä pystyn korjaamaan. Tottakai olen muuten valmis tekemään mitä vain läheisteni eteen, mutta jos ammattilainenkaan ei siihen kykene, niin voitko kuvitella kuinka AVUTON OLO ammattimaidottomalla läheisellä on?! Minulla on myös ystäviä, jotka ovat joutuneet kärsimään tästä samasta ilmiösta näiden masentuneiden itsekkäiden ihmisten takia. Toivon siis todella, että jos mitenkään mahdollista, niin säästäkää se itsesääli itsellenne, ja vaikka ette itsestänne välitäkään, niin koittakaa nyt edes sen verran muista välittää, ettette heitäkin tartuttaisi. Olen siis todella pahoillani, jos tämä jotain satutti, enkä todellakaan tiedä, miten homma oikeasti toimii, mutta itse asian kanssa tekemisiin joutuneena, olen joutunut näkemään asian tältä kantilta. Toivon todella,että paranemisia teille!

Tämä oli oikeasti niin kuvottavan typerä ja ilkeä viesti, että epäilen provoksi.

 

[oooooooooooo]

Toi on ihan BS:ää! Ne ihmiset, jotka masentuu toisten masennuksesta, masentuu juuri sen takia, että tämä ihminen on heille niin tärkeä, että heidän sydäntään raastaa. Tämä masentunut ihminen ei taaa osaa pistää itseään heidän asemaansa, jos ajattelee itsekkäästi. Sinä et varmasti sitten ole niin empaattinen ihminen, että kykenisit tätä ymmärtämään. Masentuneet on masentuneita sinunlaisesi ihmisten takia, jotka mahdollistavat masennuksen. Ennen vanhaa, kun ei ollut mahdollisuutta masentua, (sillä jos niin kävi, niin siihen oikeasti loppui perheen elanto) niin ihmiset jaksoivat yrittää paljon kauemmin. Silloin oli myös paljon pienemmät mukavuudet, mutta ihmiset oli ihan yhtä perusonnellisia, kuin nytkin. Nykyään kyllä valitetaan, kun siitä on tehty mahdollista.

BS:ää on oletus, ettei ennen vanhaan olisi ollut masennusta. Tai että silloin ei olisi ollut mahdollisuutta masentua. Tämän voi osoittaa olevan niiiiin monella tapaa täysin väärä oletus.

 

[Vieras minäkin]

[QUOTE="vieras";22208774]Tätä harva ihminen, jolla ei ole OIKEASTA masennuksesta kokemusta, pystyy aidosti ymmärtämään.[/QUOTE]

Miten sinä kehtaat vähätellä jonkun toisen masennusta? Miten sinä voit sanoa, että sinä vaikka olit oikeasti masentunut, mutta ei joku toinen? Toi asia ei kuule ole noin helposti määriteltävissä, eikä TODELLAKAAN sinun määriteltävissäsi. Minusta se on niin, että on olemassa masentuneita ihmisiä, eikä rajoja voi vetää johonkin tiettyyn pisteeseen. Toiset näistä masentuneista ovat kyllä itsekkäämpiä kuin toiset. He ovat niitä, joilla se masennus tulee vaan esiin selvemmin, kun he sitä kailottavat. Sitten on niitä masentuneita, jotka ajattelevat, ettei halua olla vaivaksi kenellekään, joten ovat masentuneita, eikä kukaan edes huomaa. Onhan näitä, jotka kaikessa hiljaisuudessa kenenkään tietämättä tekevät itsemurhankin. Sitten on niitä, jotka "yrittävät" monta krt ja aina "epäonnistuvat". Sehän on huomion hakua ja avunhuuto. Ei ole mikään ihme, että ne hiljaiset masentuneet oikeasti "onnistuvat" siinä, mutta nämä äänekkäämmät masentuneet "ei onnistu". Ei kukaan voi kiistää, etteikö näitä kahdenlaisia tyyppejä olisi olemassa. Toiset ihan oikeasti ajattelevat, ettei kuormita rakkaitaan, ja toisilla on enemmän sitä omaa tarvetta jakaa tuntojaan. HUOM! Toivon apua kaikille masentuneille, etteivät tohon pisteeseen joutuisi, että moisia temppuja edes yrittäisi!