Minäpäs nyt avaudun teille ongelmistani...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ahdistaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mulla on melko lailla samanlaisia kokemuksia lapsuudesta. Fyysistä väkivaltaa, kova kuri ja selkäsaunoja joka päivä, elin pelossa kunnes lähdin täysikäisenä. Minuakin aivopestiin vaikka miten.
Olen nyt yli kolmekymppinen, ja olen onnistunut löytämään oman tasapainoni, ja elämäni on todella onnellista. Mutta minäkin kävin läpi aika myrskyisen ja ahdistuneen aikakauden parikymppisenä kun kaikki ne lapsuuden traumat tulivat pinnalle. Minusta tuntuu, että se johtui siitä, että koska en ollut enää kenenkään vallan alla ja ns. vapaa, jotenkin en osannut sitä vapautta ja omaa elämääni säädellä yhtään. Kärsin paniikkihäiriöstä, syömishäiriöstä, masennuksesta, väärinkäytin rauhottavia ja alkoholia. Harrastin paljon irtonaisia seksisuhteita, minulla oli suhteita vääränlaisiin miehiin... Siis hirveää sisäistä myrskyä, joskus teki mieli tappaa itseni. Menin terapiaan, ja lopulta selvitin elämäni ja olen ollut ok sen jälkeen. Joten mene ap sinäkin terapiaan, koska uskon, että pystyt kyllä tuosta ahdistuksesta pääsemään eroon. Ehkä se on sellainen sinun kehosi ja mielesi hätähuuto, johon sinun pitää vastata, ja hoitaa itsesi kuntoon.
 
Eli ymmärsinkö oikein ettet ole koskaan selvittänyt menneisyyttäsi kenenkään kanssa? Jos näin, tee se. Aivan liian raskas taakka sulla kannettavana. :hug:


Tuli surkea olo, kun luin lapsuudestasi. Olen jotenkin niin pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Beep:
Eli ymmärsinkö oikein ettet ole koskaan selvittänyt menneisyyttäsi kenenkään kanssa? Jos näin, tee se. Aivan liian raskas taakka sulla kannettavana. :hug:


Tuli surkea olo, kun luin lapsuudestasi. Olen jotenkin niin pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan.

Muutin pois kotoa opiskelemaan kun olin 16 vuotias, eri paikkakunnalle. Siellä kävin, tai yritin käydä terapiassa, mutta lopetin sen, koska inhosin sitä naista siellä. Se vain joka kerta painosti kertomaan äidille. Aina se painosti. Sitten eräänä kertana, en mennytkään enää... Soitin, etten tule.
 
Tuo sairaskuluvakuutus, kannattaa ottaa se ennen kuin menet lääkärille noista asioista puhumaan! Koska eikös ne muuten voi sulkea tuon vaivan vakuutuksen ulkopuolelle, että noita hoitokuluja ei korvata.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tuo sairaskuluvakuutus, kannattaa ottaa se ennen kuin menet lääkärille noista asioista puhumaan! Koska eikös ne muuten voi sulkea tuon vaivan vakuutuksen ulkopuolelle, että noita hoitokuluja ei korvata.

Kyllä. Vakuutus sulkee aina kaiken ennen vakuutuksen ottamista sairastetun ulkopuolelle ainakin 10 vuodeksi!
Muutenkin kannattaa kyllä tutkia niitä vakuutuksia tarkkaan, ne ei enää ole yhtä hyviä, kun muutama vuosi sitten. Esim mulla maksaa noin 300 euroa/vuosi ja on omavastuu 0 euroa. PIdän siitä kynsinhampain kiinni ja maksan ainakin sen, vaikka ei olis rahaakaan, koska samanlaista ei enää saa. Nykyään on aina omavastuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tuo sairaskuluvakuutus, kannattaa ottaa se ennen kuin menet lääkärille noista asioista puhumaan! Koska eikös ne muuten voi sulkea tuon vaivan vakuutuksen ulkopuolelle, että noita hoitokuluja ei korvata.

Ja osassa vakuutuksissa se ei korvaa asioita, jotka ilmenee 6 kk sisällä vakuutuksen otosta+osa sulkee pois mielenterveysongelmat ja raskaudesta johtuvat sairaudet. Kelan tukeman terapian omavastuuksi jää paikkakunnasta riippuen n.20-40 ?. Mielenterveystoimistossa taas voi keskustella erikoissairaanhoitajan kanssa "ilmaiseksi". Molemmista kokemusta ja terapiasta ei paljon kannata maksaa, jos terapeutti ei ole ittelle sopiva. Ap se ei oo sun vika mitä äitis ja isäpuoles on sulle tehny. Rohkeesti vaan sinne teekoolle. Jos nuo harhat on aina yöaikaan niin voivat olla osittain unensekaistakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mlps:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tuo sairaskuluvakuutus, kannattaa ottaa se ennen kuin menet lääkärille noista asioista puhumaan! Koska eikös ne muuten voi sulkea tuon vaivan vakuutuksen ulkopuolelle, että noita hoitokuluja ei korvata.

Ja osassa vakuutuksissa se ei korvaa asioita, jotka ilmenee 6 kk sisällä vakuutuksen otosta+osa sulkee pois mielenterveysongelmat ja raskaudesta johtuvat sairaudet. Kelan tukeman terapian omavastuuksi jää paikkakunnasta riippuen n.20-40 ?. Mielenterveystoimistossa taas voi keskustella erikoissairaanhoitajan kanssa "ilmaiseksi". Molemmista kokemusta ja terapiasta ei paljon kannata maksaa, jos terapeutti ei ole ittelle sopiva. Ap se ei oo sun vika mitä äitis ja isäpuoles on sulle tehny. Rohkeesti vaan sinne teekoolle. Jos nuo harhat on aina yöaikaan niin voivat olla osittain unensekaistakin.

Ok. Kiitos teidoista, kaikille. Joo yöaikaan vain on harhoja, ei muuten koskaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:

Ok. Kiitos teidoista, kaikille. Joo yöaikaan vain on harhoja, ei muuten koskaan.

Tuskin ne sitten on mitään sen vakavampaa, kun alitajunnan tapa koittaa käsitellä asioita ja tosiaan varmasti katoavat pelkällä terapialla.
Toisaalta mä ymmärrän sen pointin, mikä sun terapeutilla oli, kun se koitti kannustaa puhumaan äidin kanssa, mutta jos tunnet äitis ja tiedät, että hän on kyvytön kohtaamaan todellisuutta, voisi olla parempi "jutella" äidille vaikka kirjoittamalla kirje, jota ei koskaan välttämättä edes tarvitse lähettää.
Tuota keinoa yleensä käytetään kun on selvittämättömiä asioita kuolleiden läheisten kanssa, ettei voi niitä enää nokakkain hoitaa, mutta jos toinen on täysin kykenemätön kohtaamaan itseään, voi sillä helpottaa omaa oloaan suhteessa eläväänkin ihmiseen.
 
eräs läheinen ihminen alkoi pitää yhteyttä johonkin..puheli salaa itsekseen. Paikalla oli muitakin kuin minä ja hän. Meni jonkin aikaa ko. ihminen yritti itsemurhaa ahdistuksen takia. Sairaalassa diagnosoitiin jonkinasteinen psykoosi. Hän sai hoidon ja lääkityksen, tilanne rauhoittui ja hän palasi normaaliin elämään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:

Ok. Kiitos teidoista, kaikille. Joo yöaikaan vain on harhoja, ei muuten koskaan.

Tuskin ne sitten on mitään sen vakavampaa, kun alitajunnan tapa koittaa käsitellä asioita ja tosiaan varmasti katoavat pelkällä terapialla.
Toisaalta mä ymmärrän sen pointin, mikä sun terapeutilla oli, kun se koitti kannustaa puhumaan äidin kanssa, mutta jos tunnet äitis ja tiedät, että hän on kyvytön kohtaamaan todellisuutta, voisi olla parempi "jutella" äidille vaikka kirjoittamalla kirje, jota ei koskaan välttämättä edes tarvitse lähettää.
Tuota keinoa yleensä käytetään kun on selvittämättömiä asioita kuolleiden läheisten kanssa, ettei voi niitä enää nokakkain hoitaa, mutta jos toinen on täysin kykenemätön kohtaamaan itseään, voi sillä helpottaa omaa oloaan suhteessa eläväänkin ihmiseen.

Mä olen kerran laittanut äidilleni tekstiviestin, jossa kerroin asioista. Ei vastausta. Hän suuttui. Isäpuoleni minulle sitten soitti, että miks hitossa menen tuollasta paskaa jauhamaan. Ja tämä siis ihan vasta, puolen vuoden sisään. Joten kirje tuskin tehoaisi sen paremmin.
 
Terapiaa voi saada tietyin ehdoin Kelan tukemana. Tarvitset sitä varten psykiatrin lausunnon. Psykiatrin voit löytää julkiselta tai yksityiseltä puolelta ja sitten sinulle täytyy vain löytää terapeutti, jonka kanssa "synkkaa", koska se on se tärkein juttu siinä. Et ole mitenkään poikkeus kokemuksinesi. Usein käy niin, että lapsuuden muistot alkavat jossain vaiheessa palautua mieleen - ja se on itse asiassa hyvä juttu, koska sen kautta voi päästä asioissa sovintoon mielessään. Tartu asiaan ja pidä itsestäsi huolta- sanovat muut, mitä sanovat. Älä lannistu, vaikka asioiden vieminen alussa tuntuisi oudolta ja vaikealta. Ihmisten, jotka eivät ole kokeneet vastaavaa, voi olla vaikeaa ymmärtää, mistä on kysymys. Mutta on paljon niitä, jotka ymmärtävät. Siis rohkeasti eteenpäin ja voimia sinulle!
 
Olet joutunut kärsimään todella epäoikeudenmukaisesta ja hirveästä kohtelusta täysin ilman syytäsi. Et ole hullu, vaan viaton olosuhteiden uhri.

Tavalla tai toisella hae apua, ota vaikka ensin yhteys mielenterveystoimistoon ja kysy sieltä tietä eteenpäin. Olet oikeutettu apuun ja parempaan elämään! :hug:
 
mä olen nähnyt harhoja ja kuullut myös. mulla on psykoosin tasoinen masennus. menin hoitoon ennen kuin olin psykoosissa. lääkäri sanoi että olisin voinu mennä psykoosiin. jos olisin lykänny hoitoon menoa. mullakin lapsuuden traumat vaikutti siihen että sairastuin.
 

Yhteistyössä